Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei tunneta mitään velvolllisuutta tai vastuuta omista läheisistään. Ihmiset ihan loukkaantuvat, jos vaikka sanotaan niin "pöyristyttävä" asia, kuin että suvun tulisi hoitaa itse omat vanhuksensa. Täällä ajatellaan, että heti kun läheinen muuttuu vähänkin kuormittavaksi tulee yhteiskunnan ottaa vastuu ja vapauttaa omaiset. Näkyy myös mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Vihaan tätä kulttuurimme piirrettä, se on vastenmielinen.
Ihan samaa mieltä!Minä hoidin kuolemansairasta äitiäni. Sisarukseni irtisanoutuivat hommasta, koska heillä on lapsia. Lapsettomille jää vain velvollisuudet ja yksinäisyys, kun perheelliset viettävät sitä omannäköistä elämää.
Ikävä kuulla. Uskon, että nykyäänkin kuitenkin lapsettomuus on useammin tahatonta kuin valittua.
Suvun täytyy ottaa/pitää lapsettomat mukaan elämäänsä, hyvät suhteet ovat vastavuoroisia vähintään tunteiden tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei tunneta mitään velvolllisuutta tai vastuuta omista läheisistään. Ihmiset ihan loukkaantuvat, jos vaikka sanotaan niin "pöyristyttävä" asia, kuin että suvun tulisi hoitaa itse omat vanhuksensa. Täällä ajatellaan, että heti kun läheinen muuttuu vähänkin kuormittavaksi tulee yhteiskunnan ottaa vastuu ja vapauttaa omaiset. Näkyy myös mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Vihaan tätä kulttuurimme piirrettä, se on vastenmielinen.
Ihan samaa mieltä!Minä hoidin kuolemansairasta äitiäni. Sisarukseni irtisanoutuivat hommasta, koska heillä on lapsia. Lapsettomille jää vain velvollisuudet ja yksinäisyys, kun perheelliset viettävät sitä omannäköistä elämää.
Ikävä kuulla. Usk
Minunkin lapsettomuus on tahatonta eli ei ole valintani. Mutta minkäs teet. Kaikille ei jaeta samoja kortteja elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä työura? Yksinasuvien tuloista isompi osa koostuu tuista kuin muilla ruokakunnilla. Turha jankata sitä omaa uraa, kun iso osa lapsettomista on jopa syrjäytyneitä, vain harva on kovatuloinen. Lapset jakaantuvat kaikkiin tuloluokkiin. Hyvätuloisissakin on usein (maksamiensa progressiiviseen verojen lisäksi) monilapsisiakin perheitä.
Itselläni on kuusi lasta ja tulot 100t+, eli köyhyysrajaa hätyytellen kasvavat tulevat veronmaksajat.
Selitätkö minulle vielä sen ehdottamasi verovapautuksen. Unohtui sulta tosta edellisestä viestistä. Jäi vähän se kuva, että lasket väärin kustannuksesi.
Sekoitat nyt yksinasuvat lapsettomiin. Yksinasuvissa on mm. äitejä, isejä, mummoja ja pappoja jotka elävät tu
Kaikista nopeiten lasten tekeminen vähenee vähemmän koulutettujen parissa. Rikkailla on yleensä useampi lapsi, enemmän kuin 2. Siis rikkailla, ei esim ylikoulutetuilla köyhillä.
Nro 550: En lainaa pitkää kommenttiasi, kun toi lainaaminen menee aina sekaisin. Mä nyt just vähän aikaa sitten seurasin oman äitini kohdalla reilun kuukauden useammassa eri paikassa tilannetta ja aika harva niistä, jotka äitiäni hoiti, olivat suomalaisten vanhempien lapsia. Yhä useampi - erityisesti vanhustenhuollossa työskentelevä - on syntyperältään jotain muuta. Ja ihan samalla tavalla siellä oli vanhuksia, joilla on lapsia, kuin varmasti niitäkin, joilla ei ole lapsia. Vielä, kun ottaa huomioon sen, että yhtä harvempi suomalaisnuori haluaa opiskella hoitoalalle ja varsinkaan vanhustenhoitoon, niin vaikka tekisit 6 lasta, ei niistä välttämättä kukaan tule olemaan aikanaan vahustenhoidossa töissä. Ja vaikka olisikin, ei ole mitään takeita, että pääsisit just siihen hoivapaikkaan, missä oma lapsesi on töissä.
Mun vanhemmat kuvittelivat, että mä hoitaisin heidät loppuun asti. Mulla kun vielä on se sairaanhoitajan koulutuskin. Ja aikoinaan olin itsekin sitä mieltä, että tietenkin hoidan. Mutta eivät he, en minä eikä kukaan muukaan arvannut, että jo vähän päälle kolmekymppisenä sairastuisin nivelreumaan. Ja nyt sitten, kun mullakin ikää jo yli 60, on tullut muitakin sairauksia. Reilun vuoden yritin huolehtia vanhemmistani. Juoksin sinne aina, kun oli tarvetta. Olipa päivä tai yö. Kesken työpäivänkin. Mutta sitten en enää oman terveyteni puolesta pystynyt. Jonkun muun lapset nyt sitten ovat töissä siinä hoivapalveluyrityksessä, josta kotihoito käy mun vanhemmillani. Joten mun mielestä ei kenenkään pitäisi laskea sen varaan, että omat lapset varmasti huolehtivat hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiysloma ei ole lomaa yhteiskunnan pyörittämisestä. Perheellisillä ei oikeastaan ole lomaa koskaan, aina on se vastuu.
Lapsettomien lomat ovat aidosti itseä varten.
Jos se on noin kamalaa, niin miksi hankkia lapsia ollenkaan?
Älä hankikaan, jos se kuulostaa sinusta kamalalta. Täällä nyt väitettiin, että äitiysloma on lomaa yhteiskunnan rakentamisesta, koska joku toinen tekee ansiotyötä silloin. Ikäänkuin yhteiskunta pyörisi pelkällä palkatulla työvoimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kommentoida sen verran aloitukseen, että itse vapaaehtoisesti lapsettomana en todellakaan halua tarjota apuani lapsenhoidossa, tms. Tuttavien, ystävien, ym. lapsiin suhtaudun neutraalisti ja jopa pidän heistä. Meille esim. saa tulla vanhemmat lapsineen ja olla yökylässä ja tehdään yhdessä juttuja. Mutta en todellakaan ala miksikään lapsenvahdiksi ja hoitoavuksi kellekään. Toki jos olisi joku hätätilanne ja minua pyydettäisiin apuun, niin silloin auttaisin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 550: En lainaa pitkää kommenttiasi, kun toi lainaaminen menee aina sekaisin. Mä nyt just vähän aikaa sitten seurasin oman äitini kohdalla reilun kuukauden useammassa eri paikassa tilannetta ja aika harva niistä, jotka äitiäni hoiti, olivat suomalaisten vanhempien lapsia. Yhä useampi - erityisesti vanhustenhuollossa työskentelevä - on syntyperältään jotain muuta. Ja ihan samalla tavalla siellä oli vanhuksia, joilla on lapsia, kuin varmasti niitäkin, joilla ei ole lapsia. Vielä, kun ottaa huomioon sen, että yhtä harvempi suomalaisnuori haluaa opiskella hoitoalalle ja varsinkaan vanhustenhoitoon, niin vaikka tekisit 6 lasta, ei niistä välttämättä kukaan tule olemaan aikanaan vahustenhoidossa töissä. Ja vaikka olisikin, ei ole mitään takeita, että pääsisit just siihen hoivapaikkaan, missä oma lapsesi on töissä.
Mun vanhemmat kuvittelivat, että mä hoitaisin heidät loppuun asti. Mulla kun vielä on se sairaanhoitajan koulutuskin. Ja
Ketjussa toiset puhuvat konkreettisesta hoitamisesta ja toiset taas huolehtimisesta ja välittämisestä.
Sitä hoitoa saa rahalla. Huolehtimista ja välittämistä rakkaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli pienet lapset 1980- ja 1990-luvulla. Kukaan naapureita, ystävistä tai sukulaisista ei tarjoutunut auttamaan heidän hoidossaan. En sitä kyllä odottanutkaan, saati edellyttänyt.
Aloittajalla on harhainen käsitys että entisinä aikoina olisi saanut helpommin ilmaista apua lastenhoitoon.
Tässä on varmaan kyse siitä, että joillakin ihmisillä on helppo ja mukava elämä. En tarkoita kirjaimellisesti, mutta vähän sinnepäin. Nämä ihmiset saavat apua sukulaisilta ja ystäviltä. Toisessa päässä ovat ne, joilla on vähäiset tai olemattomat turvaverkot. Kukaan ei tarjoa heille apua lastenhoidossa tai muissakaan asioissa. Pitää selviytyä yksin, vaikka olisi miten vaikeaa. (Itse koettu tämä, kun oli muutto. Kukaan ei auttanut. Vastaavasti näin, että joku toinen sai runsaasti avuntarjouksia vastaavassa tilanteessa.
Avun tarvitsija tietysti PYYTÄÄ itse apua eikä odota tuppisuuna että joku telepaattisesti ymmärtää sitä tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Voin kommentoida sen verran aloitukseen, että itse vapaaehtoisesti lapsettomana en todellakaan halua tarjota apuani lapsenhoidossa, tms. Tuttavien, ystävien, ym. lapsiin suhtaudun neutraalisti ja jopa pidän heistä. Meille esim. saa tulla vanhemmat lapsineen ja olla yökylässä ja tehdään yhdessä juttuja. Mutta en todellakaan ala miksikään lapsenvahdiksi ja hoitoavuksi kellekään. Toki jos olisi joku hätätilanne ja minua pyydettäisiin apuun, niin silloin auttaisin.
Hyvä! Pidä kiinni neutraliteetistasi. Ei ainakaan tarvitse sitten pelätä, että ne neutraalit lapset sitten turhaan tulisi sinun ja sinun hoitosi perään katsomaan, kun olet sairas, vanha ja raihnainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas.
Olennaista tässä olikin kuitenkin se, että ne on jonkun lapsia. Oli siinä sitten hyväksikäytetty kaukoaasialaisten tai suomalaisten vanhempien panostusta, niin ei se muuta sitä asiaa.
Olisi aika arveluttavaa sanoa, että hyvä kun saadaan ns. ilmaiseksi työvoimaa ulkomailta, ettei tarvitse Suomessa tukea lapsiperheitä.
Toinen mikä on epäolennaista, on että työskenteleekö se lapsi juuri vanhustenhoidossa vai onko se vaikka varatuomari. Vanhustenhoito Suomessa maksetaan isolta osalta verovaroista. Enemmän ne kovapalkkaiset siihen joutuu laittamaan kuin hoitajat, jotka sen työn käytännössä tekee.
Mutta minä inhoan koko laitoshoitamista. Parempi kun jokainen hoitaisi omat vanhempansa itse, omilla rahoillaan, eli yksityisiä vanhainkoteja tai kotihoitoa aikuisen lapsen kodissa. Se tarkoittaisi enemmän laadukasta hoitoa suurimmalle osalle ja väliinputoajille saisi varmasti lähelle tätä nykyistä (surkeaa) tasoa sitten kunnan tai kolmannen sektorin paikan.
Sosialismi vaikeuttaa kaikkea ja laskee kaiken tasoa, valitettava fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kommentoida sen verran aloitukseen, että itse vapaaehtoisesti lapsettomana en todellakaan halua tarjota apuani lapsenhoidossa, tms. Tuttavien, ystävien, ym. lapsiin suhtaudun neutraalisti ja jopa pidän heistä. Meille esim. saa tulla vanhemmat lapsineen ja olla yökylässä ja tehdään yhdessä juttuja. Mutta en todellakaan ala miksikään lapsenvahdiksi ja hoitoavuksi kellekään. Toki jos olisi joku hätätilanne ja minua pyydettäisiin apuun, niin silloin auttaisin.
Hyvä! Pidä kiinni neutraliteetistasi. Ei ainakaan tarvitse sitten pelätä, että ne neutraalit lapset sitten turhaan tulisi sinun ja sinun hoitosi perään katsomaan, kun olet sairas, vanha ja raihnainen.
Ei ne sun omatkaan mukulat välttämättä sua tule hoitamaan ja perään katsomaan, kun olet sairas, vanha ja raihnainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 550: En lainaa pitkää kommenttiasi, kun toi lainaaminen menee aina sekaisin. Mä nyt just vähän aikaa sitten seurasin oman äitini kohdalla reilun kuukauden useammassa eri paikassa tilannetta ja aika harva niistä, jotka äitiäni hoiti, olivat suomalaisten vanhempien lapsia. Yhä useampi - erityisesti vanhustenhuollossa työskentelevä - on syntyperältään jotain muuta. Ja ihan samalla tavalla siellä oli vanhuksia, joilla on lapsia, kuin varmasti niitäkin, joilla ei ole lapsia. Vielä, kun ottaa huomioon sen, että yhtä harvempi suomalaisnuori haluaa opiskella hoitoalalle ja varsinkaan vanhustenhoitoon, niin vaikka tekisit 6 lasta, ei niistä välttämättä kukaan tule olemaan aikanaan vahustenhoidossa töissä. Ja vaikka olisikin, ei ole mitään takeita, että pääsisit just siihen hoivapaikkaan, missä oma lapsesi on töissä.
Mun vanhemmat kuvittelivat, että mä hoitaisin heidät loppuun asti. Mulla kun vielä on se sairaanhoitajan koulutuskin. Ja
Tämä on kyllä harvinaisen totta. Ikinä ei tiedä mitä elämä heittää kenenkin polulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kommentoida sen verran aloitukseen, että itse vapaaehtoisesti lapsettomana en todellakaan halua tarjota apuani lapsenhoidossa, tms. Tuttavien, ystävien, ym. lapsiin suhtaudun neutraalisti ja jopa pidän heistä. Meille esim. saa tulla vanhemmat lapsineen ja olla yökylässä ja tehdään yhdessä juttuja. Mutta en todellakaan ala miksikään lapsenvahdiksi ja hoitoavuksi kellekään. Toki jos olisi joku hätätilanne ja minua pyydettäisiin apuun, niin silloin auttaisin.
Hyvä! Pidä kiinni neutraliteetistasi. Ei ainakaan tarvitse sitten pelätä, että ne neutraalit lapset sitten turhaan tulisi sinun ja sinun hoitosi perään katsomaan, kun olet sairas, vanha ja raihnainen.
Ei ne sun omatkaan mukulat välttämättä sua tule hoitamaan ja perään katsomaan, kun olet sairas, vanha ja raihnainen.
Niinpä. Ei ole lakia mikä siihen velvoittaa. He voivat haluta elää omaa elämäänsä vailla "rasittavia ja vaativia" vanhuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä autoin ja paljon olinkin apuna. Nythän minua ei enään tarvita kun kaikki ovat jo isoja.
-turha täti-
Nro 568: "Ketjussa toiset puhuvat konkreettisesta hoitamisesta ja toiset taas huolehtimisesta ja välittämisestä.
Sitä hoitoa saa rahalla. Huolehtimista ja välittämistä rakkaudella."
Olet aivan oikeassa. Kun tässäkin ketjussa on puhuttu vanhuksista, puhutaan nimenomaan sitä konkreettisesta avun tarpeesta. "Kuka sinua sitten hoitaa, kun olet vanha?". "Eihän kukaan sinua hoida, jos sinulla ei ole omia lapsia?" Ei tässä puhuta siitä, että soitellaan silloin tällöin ja käydään jouluna ja äitienpäivänä/isänpäivänä kääntymässä. Ja voin kertoa, ettei edes sen lapsia hankkineen vanhuksen yksinäisyys poistu sillä, että silloin tällöin soitellaan tai käydään katsomassa. Eihän ne lapset ja varsinkaan lapsenlapset edes asu lähelläkään sitä paikkaa, missä vanhus sitten asuu. Ei välttämättä samassa maassa tai edes maanosassa.
Ja tosiaan lapsetonkin kyllä voi välittää ja rakastaakin ystäviensä ja sukulaistensa lapsia, vaikkei niitä lapsia konkreettisesti hoidakaan. Ja sitä lastenhoitoakin saa rahalla.
Kuuntelin mielenkiintoisen podin syntyvyyden laskusta Euroopassa ja siitä, kuinka se todennäköisesti tullee jossain vaiheessa taas nousemaan. Syntyvyys noussee vasta, kun ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on juurikin sukupolvien ketju ja vanhuuden turva, kuten joku tässä ketjussa hyvin totesi.
Tätä ennen podin mukaan saamme nähdä yksinäisten vanhusten epätoivon, kun vanhustenhoito romahtaa heikon huoltosuhteen vuoksi. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Tulevat sukupolvet alkanevat hankkimaan jälleen lapsia enemmän, kun ovat heitä vanhemman lapsettomien vanhusten heitteille jäämisen nähneet.
Mikäli tämä skenaario pitää paikkansa, kärsijöitä tulee olemaan juurikin tämän päivän velat, joille ei ole muodostunut läheisiä suhteita nuorempaan sukupolveen.
Saapi nähdä miten käy.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 568: "Ketjussa toiset puhuvat konkreettisesta hoitamisesta ja toiset taas huolehtimisesta ja välittämisestä.
Sitä hoitoa saa rahalla. Huolehtimista ja välittämistä rakkaudella."
Olet aivan oikeassa. Kun tässäkin ketjussa on puhuttu vanhuksista, puhutaan nimenomaan sitä konkreettisesta avun tarpeesta. "Kuka sinua sitten hoitaa, kun olet vanha?". "Eihän kukaan sinua hoida, jos sinulla ei ole omia lapsia?" Ei tässä puhuta siitä, että soitellaan silloin tällöin ja käydään jouluna ja äitienpäivänä/isänpäivänä kääntymässä. Ja voin kertoa, ettei edes sen lapsia hankkineen vanhuksen yksinäisyys poistu sillä, että silloin tällöin soitellaan tai käydään katsomassa. Eihän ne lapset ja varsinkaan lapsenlapset edes asu lähelläkään sitä paikkaa, missä vanhus sitten asuu. Ei välttämättä samassa maassa tai edes maanosassa.
Ja tosiaan lapsetonkin kyllä voi välittää ja rakasta
Niin, oman kokemukseni mukaan yksinäisimpiä ovat ne vanhukset jotka odottavat lapsiaan kerran vuodessa käymään. Yksinäisyys vain korostuu kun tunnin vierailu on ohi.
Siitä taas ei ole puhuttu mitään, että meistä veloista moni on introvertti, ja väkinäiset vierailut ovat meille painajainen. En itse näe ollenkaan mahdollisena skenaariona, että jos en ole eläissäni kaivannut vieraita, alkaisin yhtäkkiä vanhana kaivata niitä niin mahdottomasti. Toki hoitoa kaipaa jokainen, ja totta kai toivon että sitä on vielä olemassa aikanaan. Mutta harvaa omat lapset hoitaa. Jos hoitoa ei yhteiskunta tarjoa niin kyllä se sama kohtalo odottaa lapsellisiakin. Eipä siinä auta kuin kuolla pois.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin mielenkiintoisen podin syntyvyyden laskusta Euroopassa ja siitä, kuinka se todennäköisesti tullee jossain vaiheessa taas nousemaan. Syntyvyys noussee vasta, kun ihmiset ymmärtävät, että kyseessä on juurikin sukupolvien ketju ja vanhuuden turva, kuten joku tässä ketjussa hyvin totesi.
Tätä ennen podin mukaan saamme nähdä yksinäisten vanhusten epätoivon, kun vanhustenhoito romahtaa heikon huoltosuhteen vuoksi. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Tulevat sukupolvet alkanevat hankkimaan jälleen lapsia enemmän, kun ovat heitä vanhemman lapsettomien vanhusten heitteille jäämisen nähneet.
Mikäli tämä skenaario pitää paikkansa, kärsijöitä tulee olemaan juurikin tämän päivän velat, joille ei ole muodostunut läheisiä suhteita nuorempaan sukupolveen.
Saapi nähdä miten käy.
Ensin tarvittaisiin kyllä totaalinen kulttuurin muutos. Nykyiset lapsethan on vielä itsekeskeisempiä kuin edellisen sukupolven. Tarvitaan yhteisöllisyyttä. Vapaaehtoistyötä. Hyviä tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kommentoida sen verran aloitukseen, että itse vapaaehtoisesti lapsettomana en todellakaan halua tarjota apuani lapsenhoidossa, tms. Tuttavien, ystävien, ym. lapsiin suhtaudun neutraalisti ja jopa pidän heistä. Meille esim. saa tulla vanhemmat lapsineen ja olla yökylässä ja tehdään yhdessä juttuja. Mutta en todellakaan ala miksikään lapsenvahdiksi ja hoitoavuksi kellekään. Toki jos olisi joku hätätilanne ja minua pyydettäisiin apuun, niin silloin auttaisin.
Hyvä! Pidä kiinni neutraliteetistasi. Ei ainakaan tarvitse sitten pelätä, että ne neutraalit lapset sitten turhaan tulisi sinun ja sinun hoitosi perään katsomaan, kun olet sairas, vanha ja raihnainen.
Ei ne sun omatkaan mukulat välttämättä sua tule hoitamaan ja perään katsomaan, kun olet sairas
Silloin mitataan sitä, kuinka hyvin vanhemmuuden hoidit. Minä hoidin oman äitini. Joskus kyllä väsyneenä mietin, että hemmetti, kun pitikin olla niin hyvä äiti. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi ollut yhtään huonompi, sillä silloin ei olisi ollut mitään rakkauden tunteen tuomaa velvollisuutta hoitaa häntä.
Ja selvyyden vuoksi todettakoon, että tässä hoitamisella ja huolehtimisella en tarkoita täysin kädet savessa hoitamista, vaan hoitamista yhdessä yhteiskunnan vanhustenhuollon kanssa.
Eli sinun äitisikin tapauksessa lapsi, eli nuorempi sukupolvi, hoiti? Ei tainnut paljoakaan äitisi ystäviä ja muita hänen sukupolven ihmisiä ympärillä näkyä?