Lue keskustelun säännöt.
Tabu: lapsettomat läheiset eivät nykyään auta lapsiperheitä lainkaan
16.03.2024 |
Minä olin lapsi 90-luvulla. Silloin monilla oli elämässään lapsettomia läheisiä: lasten tätejä, setiä, muita sukulaisia tai omia kavereita. Ihmiset tarjosivat välillä apua lasten kanssa, jotta vanhemmat saivat välillä levätä. Välimatkakaan ei ollut ongelma, vaan nähtiin satojen kilometrien välimatkasta huolimatta useamman kerran vuodessa. Minäkin muistan käyneeni kylässä sukulaisilla pari kertaa vuodessa: sain olla sukulaisilla yötä ja tehtiin yhdessä jotain mukavaa. Ainakin omat lapsettomat sukulaiseni viihtyivät lasten parissa ja tykkäsivät, kun saivat elää muutaman päivän lapsiarkea. Minä pidin näistä sukulaisista jo lapsena ja oli kiva viettää aikaa yhdessä.
Olen nyt 2020-luvulla itse vanhempi ja vastaavasta avusta ei ole tietoakaan, kun seuraan omaa ja tuttujen lapsiperheiden elämää. Monilla lapsettomat sukulaiset ja kaverit suhtautuvat lapsiin todella ikävästi. Lasten seurassa ei haluta olla, lapset koetaan ikävinä ja se ilmaistaan hyvin voimakkaasti ääneen. Ei puhettakaan, että yksikään lapseton kaveri tai sukulainen olisi kertaakaan kysynyt, tarvitaanko apua tai sanonut kyllä, jos apua olisi kysytty. Jo se tuntuu olevan kohtuuton pyyntö, että pyytää katsomaan lasta sen aikaa, kun käy itse vessassa, vie roskapussin tms. Eikä kaikki lapset ole mitään hankalia aakkoslapsia, vaan ihan terveitä tavallisia lapsiakaan ei haluta hoitaa. Ystävällisimmin toisten lapsiin ja auttamiseen näyttävät suhtautuvan toisen lapsiperheelliset, jotka ymmärtävät, miten raskasta vanhemmilla voi joskus olla.
En yhtään ihmettele, että monet lapsiperhearkea elävät ovat nykyisin uupuneita, kun ovat lasten kanssa niin yksin.
Kommentit (884)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomille nelikymppisille korotettu työeläkemaksu. Työeläkejärjestelmässä seuraava sukupolvi maksaa edellisten eläkkeet rahastoinnista huolimatta. Eli lapsettomat ovat työeläkesysteemiissä vapaamatkustajia jotka eivät osallistu seuraavan maksajasukupolven kasvattamiseen - siitä pieni lisämaksu.
Sopii, jos lapsettomien ei myöskään tarvitse osallistua lasten terveydenhuolto/koulutus/päivähoito/lastensuojelu/ ym kuluihin.
No miten korjata sen epäkohdan?
Tottakai täytyy osallistua lapsiperheiden kustannuksiin, niin kauan kuin on saamapuolella hyötymässä seuraavasta sukupolvesta. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aika laaja ystäväpiiri tullessani raskaaksi. Jokainen heistä oli niin innoissaan selostamassa kuinka voivat sitten tulla hoitamaan sitä pikku kullannuppua. Isovanhemmat sentään tajusivat kertoa kovaan ääneen jo raskauden ilmoittamisesta alkaen että mitään apua ei sitten tipu eikä hetkeäkään suostuta olemaan lapsen kanssa ilman minun läsnäoloani.
Kun lapsi sitten syntyi, niin huomasin, miten kavereita ei kiinnostanut pyytää enää yhteisiin tapaamisiin. En kehdannut kuin ehkä kerran kysyä kaverilta voisiko tulla kylään ja tuoda vaikka kahvimaitoa mukana kun olin vastasyntyneen kanssa univelassa kipeänä kotona.
Sitten tulikin jo korona ja kaikenlaista mielenterveyden haastetta. Täysin ilman isovanhempien tai kavereiden apua on hoidettu tämä lapsi. Joskus on ollut rankkaakin mutta eniten surettaa yksinäisyys ja sen ymmärtäminen ettet ole ihmisenä kovin tärkeä yhtään kellekään. Kavereita näkee vain somen kuviss
En osaa käyttää uudistettua lainausta. Olen pahoillani puolestasi. Tässä ajassa on jotain epämieluisaa ja sairasta. Itsekin kaipaan yhteisöllisyyttä ja jonkinlaista solidarisuutta. En ole varsinainen hauskanpitäjä, mutta olisi kivaa tavata ihmisiä silloin tällöin. Kun vanhin lapseni oli pieni vauva, asuin paikkakunnallaa, jossa olin löytänyt ystäviä. Sain muutaman kerran hoitoapuakin, kun lapsi sairastui ja opiskelupaikassa piti olla läsnä. Jopa lapseton ystäväpariskunta auttoi, yhtenä päivänä mies ja toisena vaimo. Muistan tätä kiitollisena. Myöhemmin elämässä oli pitkä kausi, jolloin asuin vaikeissa oloissa kaukana ystävistä ja suvusta. Mitään apua ei luonnollisestikaan saanut. Yhden kerran ex-työtoveri vahti lapsiani muutaman tunnin, kun minun piti olla oikeudessa.
Minä olen nyt keski-ikäisenä hoitanut omat vanhempani hautaan. Nyt autan ja vierailen niiden vanhusten luona, joihin minulla on läheinen suhde. Yllätys, yllätys, nämä henkilöt ovat kai ihan sattumalta juuri niitä ihmisiä, jotka minua lapsena myös hoitivat.
Eikä tässä ole kyse mistään velan maksusta, vaan yksinkertaisesti siitä, että he ovat minulle läheisiä. Rasittavia dementikkoja, mutta silti rakkaita. Aina ei edes huvittaisi, mutta silloin menen ihan vain velvollisuuden tunteesta. Sillä ei heillä ole enää oman ikäistä seuraa, sillä muut ovat jo kuolleet tai muistinsa täysin menettäneitä.
Jos elät tarpeeksi vanhaksi, tulee tämä meille jokaiselle vastaan. Eli kannattaa luoda suhteita nuoremman sukupolven kanssa ajoissa tai sitten kuolla kaveriporukan ensimmäisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä työura? Yksinasuvien tuloista isompi osa koostuu tuista kuin muilla ruokakunnilla. Turha jankata sitä omaa uraa, kun iso osa lapsettomista on jopa syrjäytyneitä, vain harva on kovatuloinen. Lapset jakaantuvat kaikkiin tuloluokkiin. Hyvätuloisissakin on usein (maksamiensa progressiiviseen verojen lisäksi) monilapsisiakin perheitä.
Itselläni on kuusi lasta ja tulot 100t+, eli köyhyysrajaa hätyytellen kasvavat tulevat veronmaksajat.
Selitätkö minulle vielä sen ehdottamasi verovapautuksen. Unohtui sulta tosta edellisestä viestistä. Jäi
Tarkoitan sitä, että lapsituet pitää olla enemmän verovähennyksiä, jotta ne kannustavat perheellisiä elättämään itsensä. Esimerkiksi itse saan käteen saman verran kuin Kelasta saisin, raskaan työn vastineeksi, koska tuloja verotetaan progressiivisesti, vaikka suurperhe luonnollisesti tarvitseekin enemmän tuloja, niin verottaja ei tätä huomioi. Miksipä minun enempää pitäisi olla solidaarinen, kun olen sentään sitä jo niin paljon ennestään.
Lapsiperheet eivät käytä eniten veroilla kustannettavia palveluja elämänsä aikana, koska ei ole olemassa muita kuin lapsiperheitä.
Lapsetonkin on ensin osa lapsiperhettä.
Meillä on ollut ihan sama ajatus, siitä että jokaisen pitää saada käyttää rahansa miten haluaa ja lapset on elätettävä itse. En ole sitä edes ehdottanut muutettavaksi. Sen verran olen kuitenkin muuttanut mieltäni, että lapsettomien on osallistuttava yhteisiin menoihin, sillä nyt taloudellinen ja muukin taakka on lähes täysin lapsiperheillä, tuet ovat pienet eivätkä kohdistu veronmaksajiin vaan sosiaalitukia saaviin.
Maksat vaan osasi tasausta niin kyllä sinä voitolle tietenkin jää ja saat elää elämäsi ilman vanhemmuuden velvoitteita.
Minun tuloni riittävät lapsiini. Verot tosin ovat järjettömät. En muutenkaan ole mistään avuttomimmasta päästä, sillä olen kustantanut lähes kaikki palvelutkin lapsilleni.
Mutta nyt ei kannata liikaa keskittyä yksittäisiin ihmisiin, vaan totean edelleen, että lapsettomat ovat kansantaloudelle rasite ja se pitää korjata.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt keski-ikäisenä hoitanut omat vanhempani hautaan. Nyt autan ja vierailen niiden vanhusten luona, joihin minulla on läheinen suhde. Yllätys, yllätys, nämä henkilöt ovat kai ihan sattumalta juuri niitä ihmisiä, jotka minua lapsena myös hoitivat.
Eikä tässä ole kyse mistään velan maksusta, vaan yksinkertaisesti siitä, että he ovat minulle läheisiä. Rasittavia dementikkoja, mutta silti rakkaita. Aina ei edes huvittaisi, mutta silloin menen ihan vain velvollisuuden tunteesta. Sillä ei heillä ole enää oman ikäistä seuraa, sillä muut ovat jo kuolleet tai muistinsa täysin menettäneitä.
Jos elät tarpeeksi vanhaksi, tulee tämä meille jokaiselle vastaan. Eli kannattaa luoda suhteita nuoremman sukupolven kanssa ajoissa tai sitten kuolla kaveriporukan ensimmäisinä.
Suhteiden luominen ei vaadi sitä, että auttaisi tai hoitaisi. Se onnistuu kyllä ilman velvollisuuksiakin, jos on onnistuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen oli Hesarissa mielipidekirjoitus, missä kannustettiin hankkimaan lapsia siksi, että on kiva jättää perintö tai perheyritys omalle lapselle. Onkohan se samainen kurikkalaisnainen kirjoittelemassa tässäkin ketjussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nyt keski-ikäisenä hoitanut omat vanhempani hautaan. Nyt autan ja vierailen niiden vanhusten luona, joihin minulla on läheinen suhde. Yllätys, yllätys, nämä henkilöt ovat kai ihan sattumalta juuri niitä ihmisiä, jotka minua lapsena myös hoitivat.
Eikä tässä ole kyse mistään velan maksusta, vaan yksinkertaisesti siitä, että he ovat minulle läheisiä. Rasittavia dementikkoja, mutta silti rakkaita. Aina ei edes huvittaisi, mutta silloin menen ihan vain velvollisuuden tunteesta. Sillä ei heillä ole enää oman ikäistä seuraa, sillä muut ovat jo kuolleet tai muistinsa täysin menettäneitä.
Jos elät tarpeeksi vanhaksi, tulee tämä meille jokaiselle vastaan. Eli kannattaa luoda suhteita nuoremman sukupolven kanssa ajoissa tai sitten kuolla kaveriporukan ensimmäisinä.
Suhteiden luominen ei vaadi sitä, että auttaisi tai hoitaisi. Se o
Lycka till vaan! Minun äärimmäisen rakastettua ja pidettyä äitiäni ei käynyt viimeisinä vuosina katsomassa kukaan muu kun minä. Ja kuinka hänellä olikaan ystäviä terveenä! Mutta kun muistihäiriö eteni riittävästi, niin kaikki läheiset ystävät hävisivät kuin se kuuluisa pieru Saharaan. Vain minä jäin jäljelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli pienet lapset 1980- ja 1990-luvulla. Kukaan naapureita, ystävistä tai sukulaisista ei tarjoutunut auttamaan heidän hoidossaan. En sitä kyllä odottanutkaan, saati edellyttänyt.
Aloittajalla on harhainen käsitys että entisinä aikoina olisi saanut helpommin ilmaista apua lastenhoitoon.
Ja mulla jatkoksi 2000 ja 2010 luvuilla syntyneet. Sama meillä oli. Ei apuja sukulaisista tai muista kauempana asuvista ystävistä. Itse saatiin uudella paikkakunnalla luoda suhteet "alusta". Ja vastavuoroisesti. Ei se niinkään ajasta ole kiinni vaan välimatkoista, elämäntilanteessa yms. Itse olin paljon isovanhempien kanssa lapsena ja saman oloisia suhteita on osalla ystävistäni. Ei tietenkään jos lapset ja lapsenlapset asuu kaukana.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä apua saa, jos sitä myös antaa. Nykyaikanakin.
Näin on. Ketjussa on tullut muutaman kerran esiin ajattelutapa, että kun sinä autat minua lastenhoidossa nyt, niin minä ja lapseni autamme sinua sitten 20-30 vuoden päästä. Ei kukaan lainaa toiselle rahaakaan niin, että takaisinmaksu tapahtuu vasta 20-30 vuoden päästä. Kyllä sen takaisinmaksun pitää tapahtua huomattavasti aikaisemmin. Samalla tavalla on muiden vastavuoroisessa auttamisessa. Lainataanhan siinä omaa aikaa ja työpanosta toiselle, jolloin on oletettavaa, että saa toiselta myös aikaa ja työpanosta takaisin. Ei "sitten joskus", jolloin ei voi edes tietää, pystyykö edes "maksamaan" takaisin tai edes sillä tavalla, mitä tpoinen sillä hetkellä tarvitsisi.
Ketjussa on puhuttu yhteisöllisyyden katoamisesta ja mä näkisin yhtenä syynä siihen sen, että nykyisin isommat lapset pidetään päiväkodi
Ei voi ennustaa, mutta kuitenkin se takaisinmaksu on tapahtunut näin koko ihmiskunnan historian. Ei yksittäisen yksilön kohdalla tietenkään, mutta se on ainut tulevaisuus mikä on mahdollinen. Jos sitä ei ole, ei siellä kyllä mitään muutakaan ole.
Vai laittaako joku toivonsa, siihen että raha yksin hoitaa vanhuksensa?
Minusta sellaisesta minua ei tarvitse hoitaa ajattelusta on tullut vain pakokeino ja puolustautuminen. Missä tällä hetkellä ovat lapsettomat vanhukset? Kyllä he ovat muiden hoidettavina ja niin me tietysti kaikki toivommekin, että ketään ei oikeasti jätetä. Kyllä se paras pohja sille on, että tunnustaa että on muiden ihmisten avun varassa ja sukupolvisen jatkumon varassa ja ilman lapsia (edes joillain) ei ole mitään tulevaisuutta kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuodaan vaan ulkomailta tänne hoitajia, varmasti hoitavat meidät hyvin, kun olemme kaikki suomalaiset vanhuksia ja he taas työelämässä.
Uskon, että inhimillisyyttä liikenee heiltä, ovathan heidän omat sukunsa ja juurensa jossain kaukana.
Suomessa ei tunneta mitään velvolllisuutta tai vastuuta omista läheisistään. Ihmiset ihan loukkaantuvat, jos vaikka sanotaan niin "pöyristyttävä" asia, kuin että suvun tulisi hoitaa itse omat vanhuksensa. Täällä ajatellaan, että heti kun läheinen muuttuu vähänkin kuormittavaksi tulee yhteiskunnan ottaa vastuu ja vapauttaa omaiset. Näkyy myös mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Vihaan tätä kulttuurimme piirrettä, se on vastenmielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen immuunipuutteinen enkä voi oikein olla tekemisissä läheisteni kanssa, joilla on päiväkodissa olevia lapsia. Lapset ovat enemmän sairaana kuin terveenä. :( Jotain on pahasti pielessä.
Äitiysloma ei ole lomaa yhteiskunnan pyörittämisestä. Perheellisillä ei oikeastaan ole lomaa koskaan, aina on se vastuu.
Lapsettomien lomat ovat aidosti itseä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiysloma ei ole lomaa yhteiskunnan pyörittämisestä. Perheellisillä ei oikeastaan ole lomaa koskaan, aina on se vastuu.
Lapsettomien lomat ovat aidosti itseä varten.
Miksi teit lapsia jos kadehdit muunlaista elämää?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei tunneta mitään velvolllisuutta tai vastuuta omista läheisistään. Ihmiset ihan loukkaantuvat, jos vaikka sanotaan niin "pöyristyttävä" asia, kuin että suvun tulisi hoitaa itse omat vanhuksensa. Täällä ajatellaan, että heti kun läheinen muuttuu vähänkin kuormittavaksi tulee yhteiskunnan ottaa vastuu ja vapauttaa omaiset. Näkyy myös mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Vihaan tätä kulttuurimme piirrettä, se on vastenmielinen.
Ihan samaa mieltä!
Nämä, jotka vertaavat 60-80-luvuilla vallinneita tapoja tähän päivään: ainakaan minua ei kasvatettu. Me vain olimme ulkona kunnes oli ruoka-aika. Lapsia ei vain voi kaikkialla päästää ulos keskenään samalla tapaa nykyään. Ei se ollut silloinkaan aina fiksua, mutta vanhemmat jättivät asioita enemmän onnen varaan... Valitettavasti vanhemmuus vaatii jonkin verran enemmän nykyään. Samoin työelämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei tunneta mitään velvolllisuutta tai vastuuta omista läheisistään. Ihmiset ihan loukkaantuvat, jos vaikka sanotaan niin "pöyristyttävä" asia, kuin että suvun tulisi hoitaa itse omat vanhuksensa. Täällä ajatellaan, että heti kun läheinen muuttuu vähänkin kuormittavaksi tulee yhteiskunnan ottaa vastuu ja vapauttaa omaiset. Näkyy myös mielenterveyskuntoutujien kohdalla. Vihaan tätä kulttuurimme piirrettä, se on vastenmielinen.
Ihan samaa mieltä!
Minä hoidin kuolemansairasta äitiäni. Sisarukseni irtisanoutuivat hommasta, koska heillä on lapsia. Lapsettomille jää vain velvollisuudet ja yksinäisyys, kun perheelliset viettävät sitä omannäköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiysloma ei ole lomaa yhteiskunnan pyörittämisestä. Perheellisillä ei oikeastaan ole lomaa koskaan, aina on se vastuu.
Lapsettomien lomat ovat aidosti itseä varten.
Miksi teit lapsia jos kadehdit muunlaista elämää?
Miten niin kadehdin? Käsitit ihan väärin. On ihanaa, kun on lapsia. En tietenkään vaihtaisi tätä pois.
Vierailija kirjoitti:
Äitiysloma ei ole lomaa yhteiskunnan pyörittämisestä. Perheellisillä ei oikeastaan ole lomaa koskaan, aina on se vastuu.
Lapsettomien lomat ovat aidosti itseä varten.
Jos se on noin kamalaa, niin miksi hankkia lapsia ollenkaan?
Se on surullista, En jaksa edes ajatella millainen tästä maasta voi tulla. Ruotsissa on nyt ollut pahoja ongelmia, kun vaikkapa oikeuslaitoksessa on puolueellisia työntekijöitä, ihmisiä, jotka pitävät "omiensa" puolta (kotoisin samasta maasta tai sama uskonnollinen tausta tms motiivi). Siellä on poliisissa työntekijöitä, jotka kertovat rikollisille etukäteen, että on tulossa kotietsintä, razziasta tai muuta poliisin työhön liittyvää. Koska ollaan sukulaisia tai on joku muu yhteinen nimittäjä.