Lue keskustelun säännöt.
Perheen raha-asioista.
15.03.2024 |
Ollaan oltu yhdessä nuorista saakka ja rahat , myöhemmin myös velat, on olleet yhteiset yhteenmuutosta saakka. Nyt ollaan nelikymppisiä. Nyt alan miettimään, että mites nämä asiat meneekään. Mulla on parempi palkka perustyöstäni ja lisäksi teen toiminimellä toista työtä. Mun sivutyö tuottaa lähes saman, kuin puolison työ. Ja mä tuon siis talouteen kaksi tiliä, hän yhden. Kaikki on mennyt perheen tarpeisiin, remontteihin, lainoihin ja lapsiin, joskus on reissattu. Puskurirahaa on, molempien tilillä samat summat.
Nyt puoliso sai perintöä. Hänellä on tilillään muhkea summa ja lisäksi muuta omaisuutta nimissään. Ehkäpä odotin, että hän järjestäisi asiat siten, että nämä resurssit olisivat yhtä yhteisiä, kuin mun suuremmat tulot ovat olleet jo pitkään. Esimerkiksi lainan loppuun maksaminen, lasten tileille säästäminen, yhteinen sijoitus tms. Mutta nyt huomaan, että mun omat taitaa olla yhteisiä ja hänen omat on hänen.
Miten järjestäisitte asiat tästä eteenpäin? Miten teidän mielestä tasa-arvo toteutuisi tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (86)
No jos ei suostu laittamaan perintöä tasan, niin siinä tapauksessa sä otat kerryttämäsi puskurit yms. omiin nimiisi ja alatte maksaa jatkossa kaiken 50/50. Sitten sä teet ylimääräisellä rahallasi mitä itse haluat.
Ja se avioehto.
Tee kunnon laskelma tästä ja ilmoita, että näin tulee menemään.
Tulee perinnöstä osa myös sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillekin tuli viime vuonna juuri sama ongelma! Ollaan oltu yhdessä ihan nuoresta, melkein 30 vuotta jo ja aina on ollut yhteiset rahat. Tienaamme miehen kanssa suurinpiirtein saman verran. Hän maksoi enemmän kun olin lasten kanssa kotona muutaman vuoden. Minä maksoin enemmän kun hän oli työttömänä. Jne. On siis aina ollut yhteiset rahat ja asuntolaina. No nyt mies sai merkittävän perinnön. Yhtäkkiä onkin tilanne, että on meidän yhteiset rahat, sitten on miehen ihan omat rahat ja minulla ei ole ihan omia rahoja. Olen yrittänyt puhua miehelle miten tämä uusi tilanne todella rassaa minua, mutta hän ei ymmärrä ollenkaan, tai sitten teeskentelee, ettei ymmärrä. Ennen pidettiin yhtä köyttä yhtenä perheenä. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa minulla on taloudellisesti edelleen ajoittain tiukkaa ja pitää miettiä hankintoja, mutta mies on yksinään varakas ja on ostellut itselleen kalliita juttuja. Tämä on ihan oikeasti suurin ongelma parisuhteessani nyt, e
Sano, että otat eron niin sittenhän saat rahoista osasi. Ei teillä kuitenkaan mitään avioehtoa ole..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja jemmaako puoliso omaisuutta seuraavalle sukupolvelle, vai humputteleeko menemään?
Jos teillä ei ole velkaa, lapset ovat yhteisiä ja toinen vaan hautoo, niin anna hautoa sitä pesämunaa.
Jos hän käyttää perintörahat kulutukseen, niin olisi kohtuullista että sinutkin huomioitaisiin. Paitsi jos sinut on rajattu testamentin ulkopuolelle... Siinä tapauksessa inhoa vainajaa, älä perijää.
Olemme naimisissa, ei avioehtoa ja lapset yhteisiä. Puolisoni ei ole humputtelijatyyppiä, kuten en minäkään. Olen varma, että minut on rajattu pois testamentista. Olen myös varma, että äitini on tehnyt testamentin, jossa puolisoni on lisätty edunsaajaksi. Isästäni en osaa sanoa.
Äitini kokee, että puolisoni on yhtä rakas ja tasavertainen kaikkien hänen varsinaisten lastensa kanssa. Olemme olleet yhdessä aivan nuoresta pitäen. Puolisollani ja äidilläni on tavanomaista läheisemmät välit. En tulisi koskaan määrittelemään äitini puolesta, miten hän saa toimia testamenttinsa kanssa. Myöskään tämän hetkinen tilanne ei tule johtamaan siihen, että ehdotan äidilleni puolisoni poistamista testamentista, kävi miten kävi.
Hieno juttu että äitisi on läheinen myös puolisosi kanssa. Toivottavasti hän on samaa mieltä silloinkin jos puolisosi yhtenä päivänä ilmoittaa että hän on rakastunut toiseen ja lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuresta summasta on kyse? Jos perintö on joitain tonneja tai kymppitonneja niin mitä väliä, anna puolison vaikka ostaa uusi auto jos niin haluaa. Jos taas kyseessä on oikeasti huomattava summa niin eiköhän siitä liikene koko perheen hyväksikin. Joka tapauksessa varmaan puolisosi haluaa myös jättää perintöä teidän yhteisille lapsillenne. Mikäli taloudellinen tilanteenne on hyvä ja saatte normaalistikin rahaa säästöön niin en viitsisi alkaa tapella asiasta. Jos taas raha on tiukassa niin silloin perinnöstä kannattaa tietenkin käyttää (ainakin osa) koko perheen tilanteen parantamiseksi.
Summa on meidän tuloissamme huomattava. Huoleni ei liity lainkaan tuhlailuun. Kokisin myös, että olisi nöyryyttävää joutua "tappelemaan" asiasta, varsinkin on mulla on hyvin selvää, että puolisollani on juridisesti kaikki päätösvalta liittyen näihin rahoihin ja muuhun perintöoma
Josko ottaisitte taloudenpidossa käyttöön kolmannen jakeen omien ja yhteisten rahojen rinnalle, "suvun rahat". Se olisi varallisuutta, joka jätettäisiin perittäväksi jälkipolville. Olisi outoa käyttää merkittävät summat vaurautta ns arjen pyörittämiseen, jos talous on pyörinyt ennenkin vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
JUURI tälläisten tapahtumien takia ja muutenkin AINOA järkevä malli on "3-talouden" malli.
On omat rahat (omat tulot, omat säästöt, omat menot kuten harrastukset) molemmilla ja on YHTEINEN talous, jonne MOLEMMAT siirtävät rahaa yhteisen talouden tuloina ja täältä yhteiseltä taloudelta maksetaan YHTEISESTI sovitut menot (esim asuminen, yhteisteisten lainojen lyhennykset jne).
Kun nämä taloudet ominaan niin mitään ongelmia ei tule.
On tuossa vielä ongelma: paljonko kumpikin siirtää yhteiseen talouteen rahaa? Palkkojen suhteessa, omaisuuksien suhteessa, vaiko 50/50? Mitä tehdään kun em. muuttujien suhteen muuttuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aloittajahan ei tosin missään sano, että hänen puolisonsa on mies. Mutta kas kummaa, puolison itsekkäästä käyttäytymisestä todellakin tulee automaattisesti päätelleeksi, että mies kyseessä. Naiset hallinnoivat omaisuuttaan enemmän koko perheen yhteiseksi hyväksi, usein sitten valitettavasti omaksi tappiokseen."
Meillä juurikin ap:n kuvauksen mukainen tapaus on nainen. Älä viitsi yleistää.
Nainen leikkii "kaikki yhteistä" leikkiä usein koska on pienituloisempi ja -varaisempi. Yhteiseksi hyväksi hallinnoimiseen ilmestyy kummasti jarruja pidäkkeitä kun he olisivatkin se joka satsaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja jemmaako puoliso omaisuutta seuraavalle sukupolvelle, vai humputteleeko menemään?
Jos teillä ei ole velkaa, lapset ovat yhteisiä ja toinen vaan hautoo, niin anna hautoa sitä pesämunaa.
Jos hän käyttää perintörahat kulutukseen, niin olisi kohtuullista että sinutkin huomioitaisiin. Paitsi jos sinut on rajattu testamentin ulkopuolelle... Siinä tapauksessa inhoa vainajaa, älä perijää.
Olemme naimisissa, ei avioehtoa ja lapset yhteisiä. Puolisoni ei ole humputtelijatyyppiä, kuten en minäkään. Olen varma, että minut on rajattu pois testamentista. Olen myös varma, että äitini on tehnyt testamentin, jossa puolisoni on lisätty edunsaajaksi. Isästäni en osaa sanoa.
Kun teillä ON lapsia, niin ei sinua tarvitse rajata pois testamentista KUN et ole oikeutettu perintöön ensinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yhteiset menot kuuluu maksaa puoliksi ja nyt jos toinen osapuoli saa varoja, niin on ehdottomasti osallistuttava kuluihin. Rehti ihminen tajuaa tuon asian sanomattakin. Mutta sinä olet hänet tuohon opettanut niin varmasti ajattelee että mennään kuten ennenkin ja sinä kustannat. Vetoaa varmaan siihen että tienaat enemmän mutta sillähän ei ole mitään merkitystä. Kannattaa säilyttää hyvin tärkeät kuitit tai yleensä kaikki mitä yhteiseen kotiin ostaa, sillä niillä voi tarvittaessa oikaista asioita, varsinkin jos toinen osapuoli muistaa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JUURI tälläisten tapahtumien takia ja muutenkin AINOA järkevä malli on "3-talouden" malli.
On omat rahat (omat tulot, omat säästöt, omat menot kuten harrastukset) molemmilla ja on YHTEINEN talous, jonne MOLEMMAT siirtävät rahaa yhteisen talouden tuloina ja täältä yhteiseltä taloudelta maksetaan YHTEISESTI sovitut menot (esim asuminen, yhteisteisten lainojen lyhennykset jne).
Kun nämä taloudet ominaan niin mitään ongelmia ei tule.
On tuossa vielä ongelma: paljonko kumpikin siirtää yhteiseen talouteen rahaa? Palkkojen suhteessa, omaisuuksien suhteessa, vaiko 50/50? Mitä tehdään kun em. muuttujien suhteen muuttuvat?
Sen kun parit ITSE päättävät itselleen sopivasti. Minä olen pitänyt hyvänä aina toimia tasaveroisesti, Kumpikin maksaa yhtä paljon euroina yhteisistä menoista. omat menot ovat sitten omia menoja. Esim meillä ravintolakäynnit ovat omia menoja, ja jos mennään yhdessä niin silti ne ovat "omia menoja" mutta milloin kukakin tarjoaa toiselle. Harvemmin näitä laskuja maksetaan "kumpikin omansa", mutta ei koskaan yhteisestä kassasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei ole velkaa, lapset ovat yhteisiä ja toinen vaan hautoo, niin anna hautoa sitä pesämunaa.
Jos hän käyttää perintörahat kulutukseen, niin olisi kohtuullista että sinutkin huomioitaisiin. Paitsi jos sinut on rajattu testamentin ulkopuolelle... Siinä tapauksessa inhoa vainajaa, älä perijää.
Olemme naimisissa, ei avioehtoa ja lapset yhteisiä. Puolisoni ei ole humputtelijatyyppiä, kuten en minäkään. Olen varma, että minut on rajattu pois testamentista. Olen myös varma, että äitini on tehnyt testamentin, jossa puolisoni on lisätty edunsaajaksi. Isästäni en osaa sanoa.
Kun teillä ON lapsia, niin ei sinua tarvitse rajata pois testamentista KUN et ole oikeutettu perintöön ensinkään.
Kyllä, AP ei ole oikeutettu perimään puolisoaan kun on lapsia, mutta jos puoliso kuolee ennen häntä ja puolisolla on ollut enemmän varallisuutta, saa AP osituksessa puolet eli todennäköisesti myös osan tästä perinnöstä. Toinen puoli jää sitten lapsille perittäväksi. Lisäksi jos testamentissa ei ole rajattu avio-oikeutta pois, niin saa hän avioeron sattuessa puolet tästä perinnöstä mukaansa avio-oikeuden nojalla. Jos avio-oikeus on rajattu pois niin ei AP saa perinnöstä mitään jos tulee avioero tai puoliso kuolee ennen häntä.
Meillä on eri tilanne, mutta olen vahvasti omien rahojen kannalla. Koskaan ei kannata luottaa, että toinen panostaa samalla tavalla kuin itse on panostanut.
Minä olen siis se suhteen "köyhä" osapuoli. Tein (hyvätuloiselle) puolisolleni alusta asti selväksi, etten ole hänen kanssaan rahan takia. Enkä tule koskaan vaatimaan (hölmö ilmauskin; eihän ne minun ole) häneltä mitään.
Arjen kulut maksetaan siten, että molemmilla on sama elintaso. Eli kyllä minä hyödyn tästä arjessa. En kuitenkaan saa säästöön, koska olen pienituloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tienaan enemmän, kaikki ollut aina yhteistä vaikka tilit omat. Mies sai nyt 120 000 eur käteen perintöverojen jälkeen. Maksoi pois yhteisen asuntolainan ja lopuilla on matkusteltu ja maksettu teinien ajokortit. Perhe on meille yhteinen yritys.
Hmm, eikös sen perinnön voisi jakaa omiin ja yhteisiin ihan samassa suhteessa kuin palkankin? Eli jos molemmat laittaa vaikka 60% tuloistaan yhteisiin niin 60% perinnöstä menisi myös yhteiseen hyvään ja loput saa pitää. Tai mikä se suhde sitten onkaan. Ja pääomatulot toki myös samassa suhteessa yhteisiin kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea ottaa tilanteeseen kantaa kun ei tiedä faktoja. Oletteko naimisissa? Onko avioehtoa? Onko testamentti jossa oli suljettu pois avio-oikeus? Jos olette naimisissa, teillä ei ole avioehtoa eikä perinnön avio-oikeutta ollut suljettu pois, ei sinulla ole mitään hätää. Jos teille tulee ero, saat puolet kaikesta. Silloin on ihan sama mitä kullakin on omalla tilillä tai omissa nimissä. Kannattaa myös muistaa että aikanaan lapsenne perivät tuonkin perinnön. Minäkin olen perinyt isäni ja minusta olisi aika outo ajatus myös se että perintö lyötäisiin pöytään ja se käytettäisiin muiden rahojen ohella. Minulla on tavoitteena että voisin siirtää perinnön sellaisenaan lapsilleni eli yritän säätää elintasoni sen mukaan mitä tienaan.
Tuokin on vähän hassu ajatus, että sitä perintöä ei voisi ollenkaan käyttää. Saat perinnön, maksat perintöverot, säilöt rahoja kunnes lapsesi aikanaan maksavat perintöverot uudelleen ja säilövät rahoja ja niin edelleen. Siitä ei hyödy kuin valtio.
En ymmärrä miten oman puolison kanssa rahasta puhuminen voi olla mikään tabu, varsinkin kun vuosikymmeniä oltu yhdessä ja lapsetkin vielä ollut elätettävänä. Eikö ne lapsetkin pian ole omillaan? Sitten olette miehen kanssa kahdestaan ja teidän menot vähenee reilusti kun ei lapsia tarvitse enää elättää. Ja lapset isänsä perii jos ei isä hussaa rahojaan kalliisiin naisiin ja viinaan.
Toisaalta, onhan se tosiaan hukkua jos hän hilloaa rahoja tilanteessa kun teillä on asuntolainaa ja sinä ole maksanut kaikista kuluista 2/3, mitä järkeä maksaa kallista korkoa asuntolainasta?
Kai sinä nyt sen saat puhuttua miehen kanssa, että eikö olisi järkevää maksaa asuntolaina pois, ja miettiä miten lapsille sitten kerrytetään mahdollisesti muuta perintörahaa sen teidän asunnon lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämän tapauksen perusdilemmahan on se että kun AP on itse hyvää hyvyyttään antanut omat isommat tulonsa koko perheen käyttöön niin seuraako siitä automaattisesti se että myös miehen pitäisi niin toimia. Eli velvoittaako vaimon vapaaehtoisesti tekemä asia miehen toimimaan samoin.
Ja minusta ei velvoita. Se että itse vapaaehtoisesti tekee jollain tavalla ei saa vaikuttaa siihen mitä joku muu saa tehdä.
Ihan toinen asia on se että tietenkin Ap saa olla näreissään siinä että mies ei olekaan yhtä epäitsekäs kuin hän. Se on ymmärrettävää. Toinen ei ollutkaa sellainen ihminen kuin kuvittelin.
Mutta mitään moraalista velvoitetta miehellä ei ole. Asiasta olisi pitänyt sopia aikanaan kun Ap päätti toimia kuin toimi.
Kyllä moraalinen velvoite nimenomaan on. Ja jos ovat naimisissa ilman avioehtoa, eikä testamentissä ole rajauksia, niin lakikin on sitä mieltä että puolet perinnöstä kuuluu aviopuolisolle. Toki pakottaa ei voi niin kauan kun yhdessä ollaan, jos toinen haluaa olla itsekäs niin minkäs teet.
Toinen tuo kaksi tiliä, toinen vain yhden. Oleellinen kysymys on, tekeekö tuo yhden tilin tuoja (lähes) kaikki kotityöt, ja siten mahdollistaa puolisonsa pidemmät työpäivät ja suuremmat tulot? Jos näin on, hänellä on täysi oikeus myös noihin rahoihin. Jos kotityöt tehdään puoliksi, tai enemmän tienaava tekee ne, nostaisin ison metelin.
Puolisoilla on kahta resurssia: rahaa ja aikaa. Kumpaakin tulee käyttää yhteiseen hyvään tasapuolisesti.
Minä ymmärrän hyvinkin, miksi pelottaa puhua puolisolle asiasta. Kyse ei ole rahasta, vaan tunteesta. Mitä jos keskustelu paljastaakin, että arvomaailmat ovat ihan erilaiset? Silloin Apn pohdittavaksi tulee, pystyykö hän elämään tämän asian kanssa. Eli koko avioliitto voi olla vaakalaudalla. Kyllä minuakin pelottaisi.
Mieti Ap, millaisessa tilanteessa pystyt elämään. Voitko elää jos tilanne jatkuu näin? Vai koetko sen niin epäoikeudenmukaisena, että avioero on mahdollinen jollain aikavälillä?
Katkeroitua ei kannata. Oli avioliitossa tai eronnut. Mieti tarkkaan omia tunteitasi. Keskustelu puolison kanssa voi antaa sinulle lisää tietoa pohdintasi tueksi.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten oman puolison kanssa rahasta puhuminen voi olla mikään tabu, varsinkin kun vuosikymmeniä oltu yhdessä ja lapsetkin vielä ollut elätettävänä. Eikö ne lapsetkin pian ole omillaan? Sitten olette miehen kanssa kahdestaan ja teidän menot vähenee reilusti kun ei lapsia tarvitse enää elättää. Ja lapset isänsä perii jos ei isä hussaa rahojaan kalliisiin naisiin ja viinaan.
Toisaalta, onhan se tosiaan hukkua jos hän hilloaa rahoja tilanteessa kun teillä on asuntolainaa ja sinä ole maksanut kaikista kuluista 2/3, mitä järkeä maksaa kallista korkoa asuntolainasta?
Kai sinä nyt sen saat puhuttua miehen kanssa, että eikö olisi järkevää maksaa asuntolaina pois, ja miettiä miten lapsille sitten kerrytetään mahdollisesti muuta perintörahaa sen teidän asunnon lisäksi.
Olen itsekin yllättynyt, että asian esille nostaminen on näin vaikeaa, vaikka tänä viikonloppuna niin on tehtävä. Kun perinnön määrä selvisi, aloitin muutaman keskustelun esim mitä lainaa olisi hyödyllisin lyhentää, voisimme sijoittaa metsään, jne. Puolisoni ei oikein lähtenyt näihin keskusteluihin mukaan, niin annoin olla. Vasta nyt, kun mitään puhumatta raha on siirtynyt tililtä johon minulla on käyttö- ja katseluoikeus, tilille jonne ei ole, muuttui asia kiusalliseksi "elefantiksi olohuoneessa".
Äitini kokee, että puolisoni on yhtä rakas ja tasavertainen kaikkien hänen varsinaisten lastensa kanssa. Olemme olleet yhdessä aivan nuoresta pitäen. Puolisollani ja äidilläni on tavanomaista läheisemmät välit. En tulisi koskaan määrittelemään äitini puolesta, miten hän saa toimia testamenttinsa kanssa. Myöskään tämän hetkinen tilanne ei tule johtamaan siihen, että ehdotan äidilleni puolisoni poistamista testamentista, kävi miten kävi.