Perheen raha-asioista.
Ollaan oltu yhdessä nuorista saakka ja rahat , myöhemmin myös velat, on olleet yhteiset yhteenmuutosta saakka. Nyt ollaan nelikymppisiä. Nyt alan miettimään, että mites nämä asiat meneekään. Mulla on parempi palkka perustyöstäni ja lisäksi teen toiminimellä toista työtä. Mun sivutyö tuottaa lähes saman, kuin puolison työ. Ja mä tuon siis talouteen kaksi tiliä, hän yhden. Kaikki on mennyt perheen tarpeisiin, remontteihin, lainoihin ja lapsiin, joskus on reissattu. Puskurirahaa on, molempien tilillä samat summat.
Nyt puoliso sai perintöä. Hänellä on tilillään muhkea summa ja lisäksi muuta omaisuutta nimissään. Ehkäpä odotin, että hän järjestäisi asiat siten, että nämä resurssit olisivat yhtä yhteisiä, kuin mun suuremmat tulot ovat olleet jo pitkään. Esimerkiksi lainan loppuun maksaminen, lasten tileille säästäminen, yhteinen sijoitus tms. Mutta nyt huomaan, että mun omat taitaa olla yhteisiä ja hänen omat on hänen.
Miten järjestäisitte asiat tästä eteenpäin? Miten teidän mielestä tasa-arvo toteutuisi tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (86)
Tee toki tästä ongelma, märise nettifoorumeilla tuntemattomille, pilaa elämäsi ja parisuhteesi ja riko ydinperhe.
Tai sitten vain jatkat elämää ja olet kiitollinen siitä mitä sinulla on. Valinta on sinun.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt pidätte keskenänne perhepalaverin!
Ihan turhaa täällä utsia!
Aionkin ottaa asian puheeksi. Olen toivonut, että puolisoni olisi tässä aloitteellinen, mutta huomaan, että minä joudun ottamaan asian esille. Sitä ennen ajattelin, että haluan järjestellä omia ajatuksia ja toiveitani jatkon suhteen.
Oma lapsuuden perheeni oli sellainen, jossa isäni kerrytti itselleen omaisuutta ja äitini palkasta katettiin meidän lasten tarpeet. Jälkikäteen tämä ei tunnu oikeudenmukaiselta, mutta samalla huomaan että ilmeisesti tällaiseen tilanteeseen voi liukua hyvinkin helposti.
Ajattelin, että olisi oikein hyödyllistä utsia muiden ajatuksia ja oikeuskäsityksiä näistä tilanteista. Rahahan on melkoinen tabu. Ei mulla ainakaan ole tietoa, kuinka tällaiset asiat ratkaistaan tuttavaperheissä.
Vierailija kirjoitti:
Tee toki tästä ongelma, märise nettifoorumeilla tuntemattomille, pilaa elämäsi ja parisuhteesi ja riko ydinperhe.
Tai sitten vain jatkat elämää ja olet kiitollinen siitä mitä sinulla on. Valinta on sinun.
Uskon, että muitakin vaihtoehtoja on. Minun on vaikea nähdä yhteyttä asian pohtimisen ja ydinperheen rikkomisen välillä. Uskon, että useimmissa ihmisissä tilanne herättäisi pohdintaa.
Oletko sinä saamassa tulevaisuudessa perintöä? Oliko appisten testamentissa sinut poissulkevaa ehtoa?
Mitä jos ilmoitat että omasta palkastasi säästät niin kauan että teillä on taas säästöt tasan ja se näkyy perheen kulutuksessa/puolison menoissa?
Asiasta lienee syytä keskustella puolison kanssa.
Itse nuolisin haavani mutta nostaisin kissan pöydälle kuitenkin.
-kummallakin oma tili johon kaikki omat rahat menee
-yhteinen tili josta maksetaan yhteiset lainat, asumiskulut, lasten harrastukset jne
-kumpikin laittaa yhteistilille tasan saman summan kuukaudessa
-lopultahan miehen perintö siirtyy lapsillenne, eli tämä olis itselleni ainakin ok.
-mutta vituttaahan tommonen pikkusieluisuus kyllä
-Itse jouduin siirtymään tähän edellämainittuun systeemiin kun tajusin että mieheni käyttää minua taloudellisesti hyväksi. Tajusin mm että olen lyhentänyt yhteistä asuntolainaa yli 40 000euroa enemmän kun mies, vaikka hänellä suurempi palkka. Lisäksi sain toki lapsilisät mutta maksoin päivähoitomaksuja Itse monta vuotta yli 500e/kk. Vieläkin maksan enemmän mutta nykyisen voi. Niellä katkeroitumatta.
JUURI tälläisten tapahtumien takia ja muutenkin AINOA järkevä malli on "3-talouden" malli.
On omat rahat (omat tulot, omat säästöt, omat menot kuten harrastukset) molemmilla ja on YHTEINEN talous, jonne MOLEMMAT siirtävät rahaa yhteisen talouden tuloina ja täältä yhteiseltä taloudelta maksetaan YHTEISESTI sovitut menot (esim asuminen, yhteisteisten lainojen lyhennykset jne).
Kun nämä taloudet ominaan niin mitään ongelmia ei tule.
Meillä aika sama kuvio kuin ap:lla.
Minulla isompi palkka ja perheen kulut sekä asuntolainat mitoitettu vuosikymmenet suunnilleen palkkojen suhteessa. Eli käytännössä olen maksanut kaikesta enemmän ja tukenut puolisoani koska hän ei ole kyennyt omaa puolikastaan hoitamaan.
No, nyt sitten perintöjä ja sijoitusten arvonnousuja hänellä sen verran että pääomaa hänellä on säästössä moninkertainen määrä minuun verrattuna.
-> Hänestä on edelleen oikeudenmukaista että kulut palkkojen suhteessa ja pääomien suhteet eivät vaikuta mitään mihinkään.
--> Minulla alkaa olla vitutuskiintiö täynnä tätä kuppausta.
Meillä oli ihan selvää että miehen perintö meni yhteiseen talouteen. Maksettiin muutama laina pois ym. Ei tarvinnut edes keskustella eikä riidellä.
Keskustelkaa asiat kuntoon.
Homma on hyvin helppo. Avioero vireillä ja rahoista on heti puolet sun.
Jos perintöön ei liity aviopuolison poissulkevaa ehtoa tai teilä ei ole avioehtoa, joka sulkee perinnöt ulos. se raha siellä toisen tilillä on ihan yhtä paljon sun kuin hänen. Eli jos teille ero tulee, se lasketaan avio-omaisuudeksi, joka menee sit 50/50. Ehkä kävisin puolison kanssa keskustelun, että kannataisiko maksaa pois asuntolaina, jonka korko on varmaan jossain 6-7% huitteilla kuin makuttaa sitä rahaa nollakorolla pankkitilillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aika sama kuvio kuin ap:lla.
Minulla isompi palkka ja perheen kulut sekä asuntolainat mitoitettu vuosikymmenet suunnilleen palkkojen suhteessa. Eli käytännössä olen maksanut kaikesta enemmän ja tukenut puolisoani koska hän ei ole kyennyt omaa puolikastaan hoitamaan.No, nyt sitten perintöjä ja sijoitusten arvonnousuja hänellä sen verran että pääomaa hänellä on säästössä moninkertainen määrä minuun verrattuna.
-> Hänestä on edelleen oikeudenmukaista että kulut palkkojen suhteessa ja pääomien suhteet eivät vaikuta mitään mihinkään.
--> Minulla alkaa olla vitutuskiintiö täynnä tätä kuppausta.
Osoitteesta päätellen sinä olet ap, anna jo olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt pidätte keskenänne perhepalaverin!
Ihan turhaa täällä utsia!
Aionkin ottaa asian puheeksi. Olen toivonut, että puolisoni olisi tässä aloitteellinen, mutta huomaan, että minä joudun ottamaan asian esille. Sitä ennen ajattelin, että haluan järjestellä omia ajatuksia ja toiveitani jatkon suhteen.
Oma lapsuuden perheeni oli sellainen, jossa isäni kerrytti itselleen omaisuutta ja äitini palkasta katettiin meidän lasten tarpeet. Jälkikäteen tämä ei tunnu oikeudenmukaiselta, mutta samalla huomaan että ilmeisesti tällaiseen tilanteeseen voi liukua hyvinkin helposti.
Ajattelin, että olisi oikein hyödyllistä utsia muiden ajatuksia ja oikeuskäsityksiä näistä tilanteista. Rahahan on melkoinen tabu. Ei mulla ainakaan ole tietoa, kuinka tällaiset asiat ratkaistaan tuttavaperheissä.
No mitä vittua tuttavaperheitten raha-asiat sinulle kuuluu? He ovat fiksuja, toisin kuin kuin sinä, eivät ulise muille raha-asioitaan. Mene helvettiin märisemään.
Avioparina pyöritätte yhteistä kotia joten rahat myös yhteiset. Miksi ajattelet noin? Rahan ei pidä tulla kenenkään väliin. Yhteiset rahat sekä velat eikö näin?
Omista tulevista perinnöistä en tiedä. Suurin vaikuttava tekijä lienee se, tarvitsevatko vanhempani kuinka pitkään hoivapaikkaa viimeisinä vuosinaan. Vanhempani ovat eronneet, joten nämä seikat vaikuttavat myös. Uskon, että mun keinoni kerryttää varallisuutta on juurikin siinä, että osaamiseni on helposti myytävää ja olen kouluttautunut siten, että se näkyy palkassakin.
Vaikka aion ottaa asian puheeksi, huomaan että se on yllättävän vaikeaa. Yleensä meillä on keskusteltu pienimmätkin raha-asiat sulassa sovussa, esim yli 100e:n ostokset yhteisiä päätöksiä tai ainakin mainitaan toiselle tällaisista. Joten on yllättävää, että puoliso tekee kymppitonnien tilisiirtoja omalle yksityistilille, johon mulla ei ole käyttöoikeutta (toisin kuin muihin tileihin) mainitsematta asiasta sanaakaan. Se nostaa kynnystäni aloittaa keskustelu. Varmaan itsekin jännitän, että mitä tältä keskustelulta voi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä aika sama kuvio kuin ap:lla.
Minulla isompi palkka ja perheen kulut sekä asuntolainat mitoitettu vuosikymmenet suunnilleen palkkojen suhteessa. Eli käytännössä olen maksanut kaikesta enemmän ja tukenut puolisoani koska hän ei ole kyennyt omaa puolikastaan hoitamaan.No, nyt sitten perintöjä ja sijoitusten arvonnousuja hänellä sen verran että pääomaa hänellä on säästössä moninkertainen määrä minuun verrattuna.
-> Hänestä on edelleen oikeudenmukaista että kulut palkkojen suhteessa ja pääomien suhteet eivät vaikuta mitään mihinkään.
--> Minulla alkaa olla vitutuskiintiö täynnä tätä kuppausta.
Tämä on yksi syy miksi en ikinä suostuisi siihen että "osallistutaan omien tulojen suhteessa". Meillä tulot ovat nettotuloissa 62% minun ja 38% puolison. bruttotuloissa ero on 74% ja 26%.
Maksamme yhteiset menot 50% 50%. Ja tiedoksi teille tulette nyt märisemään että "hyväksikäytän puolisoani". Minä olen mahdollistanut myös pienempituloisen puolisoni vaurastumisen. Hän pystyy kuukausittain laittamaan tuloistaan osan sijoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aika sama kuvio kuin ap:lla.
Minulla isompi palkka ja perheen kulut sekä asuntolainat mitoitettu vuosikymmenet suunnilleen palkkojen suhteessa. Eli käytännössä olen maksanut kaikesta enemmän ja tukenut puolisoani koska hän ei ole kyennyt omaa puolikastaan hoitamaan.No, nyt sitten perintöjä ja sijoitusten arvonnousuja hänellä sen verran että pääomaa hänellä on säästössä moninkertainen määrä minuun verrattuna.
-> Hänestä on edelleen oikeudenmukaista että kulut palkkojen suhteessa ja pääomien suhteet eivät vaikuta mitään mihinkään.
--> Minulla alkaa olla vitutuskiintiö täynnä tätä kuppausta.
Osoitteesta päätellen sinä olet ap, anna jo olla.
Ja sinähän et mitään osotteita täällä näe, joten anna itse olla.
Olkaa onnellisia että teillä on rahaa! Köyhillä ei ole eikä siis myöskään tuollasia ongelmia.
Meillä on aina ollut omat rahat ja yhteiset rahat. Perintökin on toiselle tullut mutta yhteisenä sitä pidetään.
Jos nyt pidätte keskenänne perhepalaverin!
Ihan turhaa täällä utsia!