Lue keskustelun säännöt.
Perheen raha-asioista.
15.03.2024 |
Ollaan oltu yhdessä nuorista saakka ja rahat , myöhemmin myös velat, on olleet yhteiset yhteenmuutosta saakka. Nyt ollaan nelikymppisiä. Nyt alan miettimään, että mites nämä asiat meneekään. Mulla on parempi palkka perustyöstäni ja lisäksi teen toiminimellä toista työtä. Mun sivutyö tuottaa lähes saman, kuin puolison työ. Ja mä tuon siis talouteen kaksi tiliä, hän yhden. Kaikki on mennyt perheen tarpeisiin, remontteihin, lainoihin ja lapsiin, joskus on reissattu. Puskurirahaa on, molempien tilillä samat summat.
Nyt puoliso sai perintöä. Hänellä on tilillään muhkea summa ja lisäksi muuta omaisuutta nimissään. Ehkäpä odotin, että hän järjestäisi asiat siten, että nämä resurssit olisivat yhtä yhteisiä, kuin mun suuremmat tulot ovat olleet jo pitkään. Esimerkiksi lainan loppuun maksaminen, lasten tileille säästäminen, yhteinen sijoitus tms. Mutta nyt huomaan, että mun omat taitaa olla yhteisiä ja hänen omat on hänen.
Miten järjestäisitte asiat tästä eteenpäin? Miten teidän mielestä tasa-arvo toteutuisi tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia että teillä on rahaa! Köyhillä ei ole eikä siis myöskään tuollasia ongelmia.
Voin olla tyytyväinen taloudelliseen pärjäämiseemme ja silti ihmetellä ja pohdiskella parisuhteemme muuttuneita periaatteita ja oikeudenmukaisuuden toteutumista siitä huolimatta. Uskon, että taloudellinen epäreiluus kuuluukin mietityttää, oli summat isoja tai pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin asian esille. Vaihtoehdot on että kaikki rahat on yhteisiä tai että jatkossa molemmat laittaa saman summan x yhteiseen kassaan ja loput omalle tille. Näin myös ap saa kerrytettyä pesämunaa eikä vain puoliso.
Oletteko naimisissa ja jemmaako puoliso omaisuutta seuraavalle sukupolvelle, vai humputteleeko menemään?
Jos teillä ei ole velkaa, lapset ovat yhteisiä ja toinen vaan hautoo, niin anna hautoa sitä pesämunaa.
Jos hän käyttää perintörahat kulutukseen, niin olisi kohtuullista että sinutkin huomioitaisiin. Paitsi jos sinut on rajattu testamentin ulkopuolelle... Siinä tapauksessa inhoa vainajaa, älä perijää.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja jemmaako puoliso omaisuutta seuraavalle sukupolvelle, vai humputteleeko menemään?
Jos teillä ei ole velkaa, lapset ovat yhteisiä ja toinen vaan hautoo, niin anna hautoa sitä pesämunaa.
Jos hän käyttää perintörahat kulutukseen, niin olisi kohtuullista että sinutkin huomioitaisiin. Paitsi jos sinut on rajattu testamentin ulkopuolelle... Siinä tapauksessa inhoa vainajaa, älä perijää.
Olemme naimisissa, ei avioehtoa ja lapset yhteisiä. Puolisoni ei ole humputtelijatyyppiä, kuten en minäkään. Olen varma, että minut on rajattu pois testamentista. Olen myös varma, että äitini on tehnyt testamentin, jossa puolisoni on lisätty edunsaajaksi. Isästäni en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Itse nuolisin haavani mutta nostaisin kissan pöydälle kuitenkin.
-kummallakin oma tili johon kaikki omat rahat menee
-yhteinen tili josta maksetaan yhteiset lainat, asumiskulut, lasten harrastukset jne
-kumpikin laittaa yhteistilille tasan saman summan kuukaudessa
-lopultahan miehen perintö siirtyy lapsillenne, eli tämä olis itselleni ainakin ok.
-mutta vituttaahan tommonen pikkusieluisuus kyllä
-Itse jouduin siirtymään tähän edellämainittuun systeemiin kun tajusin että mieheni käyttää minua taloudellisesti hyväksi. Tajusin mm että olen lyhentänyt yhteistä asuntolainaa yli 40 000euroa enemmän kun mies, vaikka hänellä suurempi palkka. Lisäksi sain toki lapsilisät mutta maksoin päivähoitomaksuja Itse monta vuotta yli 500e/kk. Vieläkin maksan enemmän mutta nykyisen voi. Niellä katkeroitumatta.
Aloittajahan ei tosin missään sano, että hänen puolisonsa on mies. Mutta kas kummaa, puolison itsekkäästä käyttäytymisestä todellakin tulee automaattisesti päätelleeksi, että mies kyseessä. Naiset hallinnoivat omaisuuttaan enemmän koko perheen yhteiseksi hyväksi, usein sitten valitettavasti omaksi tappiokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa järkevä vaihtoehto on pitää 100 % omat tulot ja omaisuus. Koskaan ei tiedä mitä käy ja tällöin tuo on turvallisin ratkaisu, että molemmat hoitaa omat tonttinsa alusta loppuun. Tarkoittaa myös erillisiä asunto- yms lainoja.
Kuten sanoit, raha on monelle tabu ja on monta erilaista tapaa hoitaa perheen raha-asiat. Jokaisen pitää toimia niin, että mikä tuntuu itsestä hyvältä. Omalla kohdalla sanoisin miehelle, että nyt kun sinullakin on enemmän rahaa, niin olet varmaan asennoitunut osallistumaan enemmän kustannuksiin, jotka ovat nyt menneet minun rahapussistani. Jos ei homma toimi, niin en enää kustantaisi enemmän. Ja miettisin kyllä kahteen kertaan yhteiseloakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vaikea ottaa tilanteeseen kantaa kun ei tiedä faktoja. Oletteko naimisissa? Onko avioehtoa? Onko testamentti jossa oli suljettu pois avio-oikeus? Jos olette naimisissa, teillä ei ole avioehtoa eikä perinnön avio-oikeutta ollut suljettu pois, ei sinulla ole mitään hätää. Jos teille tulee ero, saat puolet kaikesta. Silloin on ihan sama mitä kullakin on omalla tilillä tai omissa nimissä. Kannattaa myös muistaa että aikanaan lapsenne perivät tuonkin perinnön. Minäkin olen perinyt isäni ja minusta olisi aika outo ajatus myös se että perintö lyötäisiin pöytään ja se käytettäisiin muiden rahojen ohella. Minulla on tavoitteena että voisin siirtää perinnön sellaisenaan lapsilleni eli yritän säätää elintasoni sen mukaan mitä tienaan.
Meillä ei ole avioehtoa ja kaikki on kummankin nimissä. Takana pitkä liitto ja toivottavasti tämä jatkuu näin.
Itse olen laittanut oman perintöni asuntolainaan, se mahdollisti nykyisen kotimme.
Jos teillä on lähtökohta sama, juttele puolisosi kanssa.
Meillä on rahan käyttötapa samanlainen myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän tapauksen perusdilemmahan on se että kun AP on itse hyvää hyvyyttään antanut omat isommat tulonsa koko perheen käyttöön niin seuraako siitä automaattisesti se että myös miehen pitäisi niin toimia. Eli velvoittaako vaimon vapaaehtoisesti tekemä asia miehen toimimaan samoin.
Ja minusta ei velvoita. Se että itse vapaaehtoisesti tekee jollain tavalla ei saa vaikuttaa siihen mitä joku muu saa tehdä.
Ihan toinen asia on se että tietenkin Ap saa olla näreissään siinä että mies ei olekaan yhtä epäitsekäs kuin hän. Se on ymmärrettävää. Toinen ei ollutkaa sellainen ihminen kuin kuvittelin.
Mutta mitään moraalista velvoitetta miehellä ei ole. Asiasta olisi pitänyt sopia aikanaan kun Ap päätti toimia kuin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea ottaa tilanteeseen kantaa kun ei tiedä faktoja. Oletteko naimisissa? Onko avioehtoa? Onko testamentti jossa oli suljettu pois avio-oikeus? Jos olette naimisissa, teillä ei ole avioehtoa eikä perinnön avio-oikeutta ollut suljettu pois, ei sinulla ole mitään hätää. Jos teille tulee ero, saat puolet kaikesta. Silloin on ihan sama mitä kullakin on omalla tilillä tai omissa nimissä. Kannattaa myös muistaa että aikanaan lapsenne perivät tuonkin perinnön. Minäkin olen perinyt isäni ja minusta olisi aika outo ajatus myös se että perintö lyötäisiin pöytään ja se käytettäisiin muiden rahojen ohella. Minulla on tavoitteena että voisin siirtää perinnön sellaisenaan lapsilleni eli yritän säätää elintasoni sen mukaan mitä tienaan.
Olemme olleet pitkään naimisissa ilman avioehtoa. Minut oli suljettu testamentin ulkopuolelle tässä perinnössä. Äitini on merkinnyt puolisoni edunsaajaksi omassaan. Isäni testamentista ei tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän tapauksen perusdilemmahan on se että kun AP on itse hyvää hyvyyttään antanut omat isommat tulonsa koko perheen käyttöön niin seuraako siitä automaattisesti se että myös miehen pitäisi niin toimia. Eli velvoittaako vaimon vapaaehtoisesti tekemä asia miehen toimimaan samoin.
Ja minusta ei velvoita. Se että itse vapaaehtoisesti tekee jollain tavalla ei saa vaikuttaa siihen mitä joku muu saa tehdä.
Ihan toinen asia on se että tietenkin Ap saa olla näreissään siinä että mies ei olekaan yhtä epäitsekäs kuin hän. Se on ymmärrettävää. Toinen ei ollutkaa sellainen ihminen kuin kuvittelin.
Mutta mitään moraalista velvoitetta miehellä ei ole. Asiasta olisi pitänyt sopia aikanaan kun Ap päätti toimia kuin toimi.
Juuri näin, tässä oli hyvä analyysi. Tämän takia aloittajan on varmaan myös niin vaikea keskustella asiasta puolison kanssa. Jos rahankäytöstä olisi joku selkeä sopimus, ei tarvitsisi kuin vedota siihen. Mutta se että on luullut toisen olevan yhtä epäitsekäs kuin itse on, ei oikein toimi perusteena vaatia häneltä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea ottaa tilanteeseen kantaa kun ei tiedä faktoja. Oletteko naimisissa? Onko avioehtoa? Onko testamentti jossa oli suljettu pois avio-oikeus? Jos olette naimisissa, teillä ei ole avioehtoa eikä perinnön avio-oikeutta ollut suljettu pois, ei sinulla ole mitään hätää. Jos teille tulee ero, saat puolet kaikesta. Silloin on ihan sama mitä kullakin on omalla tilillä tai omissa nimissä. Kannattaa myös muistaa että aikanaan lapsenne perivät tuonkin perinnön. Minäkin olen perinyt isäni ja minusta olisi aika outo ajatus myös se että perintö lyötäisiin pöytään ja se käytettäisiin muiden rahojen ohella. Minulla on tavoitteena että voisin siirtää perinnön sellaisenaan lapsilleni eli yritän säätää elintasoni sen mukaan mitä tienaan.
Olemme olleet pitkään naimisissa ilman avioehtoa. Minut oli suljettu testamentin ulkopuolelle tässä perinnössä. Äitini on merkinnyt puol
Eihän tässä ole kyse lopulta juridiikasta vaan siitä että olet pettynyt kun puolisosi ei olekaan niin epäitsekäs kuin olit olettanut hänen olevan. Kyse on siis siitä että puolisostasi on paljastunut luonteen puolia jotka tulivat sinulle yllätyksenä ja joista et niin pidä.
Peruskysymys ei siis liity lopulta rahaan vaan siihen miten pystyt käsittelemään tätä asiaa. Vaikka keskustelun jälkeen miehesi antaisikin osan rahoista yhteiseen kassaan, sinua jää kalvamaan se että hän ei antanut ennen kuin asiasta piti keskustella. Perusasia ei siis enää ole raha vaan tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioparina pyöritätte yhteistä kotia joten rahat myös yhteiset. Miksi ajattelet noin? Rahan ei pidä tulla kenenkään väliin. Yhteiset rahat sekä velat eikö näin?
No eiväthän ne ole, jos aapee maksaa leijonanosan koko sirkuksesta ja mies jemmaa rahaa omalle tililleen. Haloo.
Ap, sanot että koska sinä olet maksanut tähän mennessä enemmän jo vuosikausia, mies käyttää nyt omat varansa perheen elatukseen niin kauan kuin rahat riittävät. Sen jälkeen perustatte omat tilit joihin molempien palkka menee, ja yhteisen taloustilin jolta maksatte talouden yhteiset kulut.
Vierailija kirjoitti:
Tämän tapauksen perusdilemmahan on se että kun AP on itse hyvää hyvyyttään antanut omat isommat tulonsa koko perheen käyttöön niin seuraako siitä automaattisesti se että myös miehen pitäisi niin toimia. Eli velvoittaako vaimon vapaaehtoisesti tekemä asia miehen toimimaan samoin.
Ja minusta ei velvoita. Se että itse vapaaehtoisesti tekee jollain tavalla ei saa vaikuttaa siihen mitä joku muu saa tehdä.
Ihan toinen asia on se että tietenkin Ap saa olla näreissään siinä että mies ei olekaan yhtä epäitsekäs kuin hän. Se on ymmärrettävää. Toinen ei ollutkaa sellainen ihminen kuin kuvittelin.
Mutta mitään moraalista velvoitetta miehellä ei ole. Asiasta olisi pitänyt sopia aikanaan kun Ap päätti toimia kuin toimi.
Täsmälleen. En näe tässä tapahtuneen mitään laitonta. Puolisollani on kaikki oikeus toimia ihan miten haluaa perintönsä kanssa. Kysymys on nimeomaan se, onko meillä eri oikeuskäsitykset ja periaatteet parisuhteessamme. Mielestäni näissä asioissa on välttämätöntä olla melko samanlaiset arvot. On ikävä ajatus, että olisin ollut väärässä yhteisistä arvoistamme kaikki nämä vuosikymmenet.
Kuinka suuresta summasta on kyse? Jos perintö on joitain tonneja tai kymppitonneja niin mitä väliä, anna puolison vaikka ostaa uusi auto jos niin haluaa. Jos taas kyseessä on oikeasti huomattava summa niin eiköhän siitä liikene koko perheen hyväksikin. Joka tapauksessa varmaan puolisosi haluaa myös jättää perintöä teidän yhteisille lapsillenne. Mikäli taloudellinen tilanteenne on hyvä ja saatte normaalistikin rahaa säästöön niin en viitsisi alkaa tapella asiasta. Jos taas raha on tiukassa niin silloin perinnöstä kannattaa tietenkin käyttää (ainakin osa) koko perheen tilanteen parantamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea ottaa tilanteeseen kantaa kun ei tiedä faktoja. Oletteko naimisissa? Onko avioehtoa? Onko testamentti jossa oli suljettu pois avio-oikeus? Jos olette naimisissa, teillä ei ole avioehtoa eikä perinnön avio-oikeutta ollut suljettu pois, ei sinulla ole mitään hätää. Jos teille tulee ero, saat puolet kaikesta. Silloin on ihan sama mitä kullakin on omalla tilillä tai omissa nimissä. Kannattaa myös muistaa että aikanaan lapsenne perivät tuonkin perinnön. Minäkin olen perinyt isäni ja minusta olisi aika outo ajatus myös se että perintö lyötäisiin pöytään ja se käytettäisiin muiden rahojen ohella. Minulla on tavoitteena että voisin siirtää perinnön sellaisenaan lapsilleni eli yritän säätää elintasoni sen mukaan mitä tienaan.
Olemme olleet pitkään naimisissa ilman avioehtoa. Minut oli suljettu testamentin ulkopuol
Oikein hyvin kiteytetty. Tämä on luottamuskysymys enemmän kuin mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja jemmaako puoliso omaisuutta seuraavalle sukupolvelle, vai humputteleeko menemään?
Jos teillä ei ole velkaa, lapset ovat yhteisiä ja toinen vaan hautoo, niin anna hautoa sitä pesämunaa.
Jos hän käyttää perintörahat kulutukseen, niin olisi kohtuullista että sinutkin huomioitaisiin. Paitsi jos sinut on rajattu testamentin ulkopuolelle... Siinä tapauksessa inhoa vainajaa, älä perijää.
Olemme naimisissa, ei avioehtoa ja lapset yhteisiä. Puolisoni ei ole humputtelijatyyppiä, kuten en minäkään. Olen varma, että minut on rajattu pois testamentista. Olen myös varma, että äitini on tehnyt testamentin, jossa puolisoni on lisätty edunsaajaksi. Isästäni en osaa sanoa.
Ei kai kukaan ole niin tyhmä että lisää lapsen puolison edunsaajaksi. Puolisolla on avio-oikeus automaattisesti jos olette silloin vielä naimisissa ja teillä ei ole avioehtoa. Kyllä nykyään on kaikkein järkevintä rajata testamentilla avio-oikeus pois. Avioerot ovat niin yleisiä ja tämä on ainoa tapa taata se että perintö jää oikeaan sukuun. Itsekin aion tehdä testamentin joka rajaa avio-oikeuden pois vaikka lapseni ovat vasta alaikäisiä. Ei kukaan voi tietää milloin lähtö tulee.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuresta summasta on kyse? Jos perintö on joitain tonneja tai kymppitonneja niin mitä väliä, anna puolison vaikka ostaa uusi auto jos niin haluaa. Jos taas kyseessä on oikeasti huomattava summa niin eiköhän siitä liikene koko perheen hyväksikin. Joka tapauksessa varmaan puolisosi haluaa myös jättää perintöä teidän yhteisille lapsillenne. Mikäli taloudellinen tilanteenne on hyvä ja saatte normaalistikin rahaa säästöön niin en viitsisi alkaa tapella asiasta. Jos taas raha on tiukassa niin silloin perinnöstä kannattaa tietenkin käyttää (ainakin osa) koko perheen tilanteen parantamiseksi.
Summa on meidän tuloissamme huomattava. Huoleni ei liity lainkaan tuhlailuun. Kokisin myös, että olisi nöyryyttävää joutua "tappelemaan" asiasta, varsinkin on mulla on hyvin selvää, että puolisollani on juridisesti kaikki päätösvalta liittyen näihin rahoihin ja muuhun perintöomaisuuteen.
Mutta mun on välttämätöntä olla selvillä niistä periaatteista, jotka parisuhteessamme vallitsee. Ja huomaan, että meistä kumpikin on haluton aloittamaan keskustelua asiasta. Keskustelu on kuitenkin pakko käydä ja siihen valmistaudun nyt henkisesti.
Meillekin tuli viime vuonna juuri sama ongelma! Ollaan oltu yhdessä ihan nuoresta, melkein 30 vuotta jo ja aina on ollut yhteiset rahat. Tienaamme miehen kanssa suurinpiirtein saman verran. Hän maksoi enemmän kun olin lasten kanssa kotona muutaman vuoden. Minä maksoin enemmän kun hän oli työttömänä. Jne. On siis aina ollut yhteiset rahat ja asuntolaina. No nyt mies sai merkittävän perinnön. Yhtäkkiä onkin tilanne, että on meidän yhteiset rahat, sitten on miehen ihan omat rahat ja minulla ei ole ihan omia rahoja. Olen yrittänyt puhua miehelle miten tämä uusi tilanne todella rassaa minua, mutta hän ei ymmärrä ollenkaan, tai sitten teeskentelee, ettei ymmärrä. Ennen pidettiin yhtä köyttä yhtenä perheenä. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa minulla on taloudellisesti edelleen ajoittain tiukkaa ja pitää miettiä hankintoja, mutta mies on yksinään varakas ja on ostellut itselleen kalliita juttuja. Tämä on ihan oikeasti suurin ongelma parisuhteessani nyt, enkä tiedä, miten tästä voisi päästä eteenpäin. Ollaan jotenkin kyräilevässä pattitilanteessa tämän kanssa ja välit ovat kiristyneet. Aina jos otan asian puheeksi tulee lopulta riitaa. Ja mies ei tietenkään itse ikinä ota tätä puheeksi, koska hän viihtyy nykytilanteessa. Jos jollakin olisi hyviä ratkaisuja, niin mielelläni kuuntelen.