Lue keskustelun säännöt.
Perheen raha-asioista.
15.03.2024 |
Ollaan oltu yhdessä nuorista saakka ja rahat , myöhemmin myös velat, on olleet yhteiset yhteenmuutosta saakka. Nyt ollaan nelikymppisiä. Nyt alan miettimään, että mites nämä asiat meneekään. Mulla on parempi palkka perustyöstäni ja lisäksi teen toiminimellä toista työtä. Mun sivutyö tuottaa lähes saman, kuin puolison työ. Ja mä tuon siis talouteen kaksi tiliä, hän yhden. Kaikki on mennyt perheen tarpeisiin, remontteihin, lainoihin ja lapsiin, joskus on reissattu. Puskurirahaa on, molempien tilillä samat summat.
Nyt puoliso sai perintöä. Hänellä on tilillään muhkea summa ja lisäksi muuta omaisuutta nimissään. Ehkäpä odotin, että hän järjestäisi asiat siten, että nämä resurssit olisivat yhtä yhteisiä, kuin mun suuremmat tulot ovat olleet jo pitkään. Esimerkiksi lainan loppuun maksaminen, lasten tileille säästäminen, yhteinen sijoitus tms. Mutta nyt huomaan, että mun omat taitaa olla yhteisiä ja hänen omat on hänen.
Miten järjestäisitte asiat tästä eteenpäin? Miten teidän mielestä tasa-arvo toteutuisi tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (86)
Ota ihmeessä puheeksi.
Me on tehty niin, että on koko ajan maksettu sama prosentuaalinen osuus yhteiselle tilille. Tulojen ollessa samat kustannukset menee 50-50, mut onpa ne välillä menneet myös 20-80 ja vaikka mitä muutakin.
Otettiin huomioon se, että toinen meistä oli huomattavasti pidempään lasten kanssa kotona. Se on näkynyt palkkakehityksessä ja näkyy lopunikää eläkekertymässä. Tätä on tasattu niin, että se töissä enemmän käynyt on maksanut remontteja ja lomamatkoja omasta pussistaan.
Perinnöt puolestaan pidetään omina. Meillä on tosi erilaiset taustat, toinen perii valtavasti ja toinen ei mitään. Näiden suhteen katsotaan sit aikanaan, mut ei niitä aktiivisesti tasata. Varakkaampi osapuoli varmaan tarjoaa vähän enemmän arjen menoja, jos perintöä on rahan muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JUURI tälläisten tapahtumien takia ja muutenkin AINOA järkevä malli on "3-talouden" malli.
On omat rahat (omat tulot, omat säästöt, omat menot kuten harrastukset) molemmilla ja on YHTEINEN talous, jonne MOLEMMAT siirtävät rahaa yhteisen talouden tuloina ja täältä yhteiseltä taloudelta maksetaan YHTEISESTI sovitut menot (esim asuminen, yhteisteisten lainojen lyhennykset jne).
Kun nämä taloudet ominaan niin mitään ongelmia ei tule.
On tuossa vielä ongelma: paljonko kumpikin siirtää yhteiseen talouteen rahaa? Palkkojen suhteessa, omaisuuksien suhteessa, vaiko 50/50? Mitä tehdään kun em. muuttujien suhteen muuttuvat?
Sen kun parit ITSE päättävät itselleen sopivasti. Minä olen pitänyt hyvänä aina toimia tasaveroisesti, Kumpikin maksaa yhtä paljon euroina yhteisistä me
Tottakai. Nyt onkin kyse siitä että pari on keskenään päättänyt X ja sen mukaan mennään, toinen yksipuolisesti toista tukien vuosikymmenet.
Sitten puolisoiden varallisuussuhteisiin tulee merkittävää muusta, mutta toisen tuloilla lokittelija _ei_halua_omalla_vuorollaan_ ottaa nyt isompaa vastuuta potista.
Mitäs pari nyt mielestäsi itse sitten tässä sopii, kun toinen puolisko ei halua uutta korjattua sopimusta tehdä?
Vierailija kirjoitti:
No, jos teillä kerran on jo asiat kunnossa, tulot enemmän kuin menot ja puskurirajhaakin löytyy, mitä väliä sillä on, jos hän haluaa pitää omat perintönsä tai vaikka sijoittaa ne tai vaikka ostaa kivan auton ihan itselleen? Ymmärtäisin tuskan, jos olisi tosi tiukkaa perheellä, rahat eivät riittäisi kuukausittaisiin menoihin, ja yksi kanittaisi rahojaan, mutta tässä tapauksessa sellaista ongelmaa ei ole.
Vaikka mekin olemme aina pitäneet kaiken yhteisenä jo 18-50 vuosien iässä jo, niin kyllä tilanteissa, joissa toiselle on tullut joku "rahapotti", sen käyttö on täysin hänen valintansa. Itse kylläkin maksoin omasta perinnöstäni aikoinaan molempien pikkulainat pois, myös miehen, tämä lisäsi meidän perheen yhteisiä kuukausittaisia käyttörahoja kuitenkin.
Tätä olen jokseenkin yrittänyt avata edellisissä viesteissä ja moni on onnistunut minua paremmin kiteyttämään ongelman. Se ei ole siis pärjäämiseen tai tuhlaamiseen liittyvä, vaan parisuhteen luottamukseen, arvoihin ja oikeudenmukaisuuteen liittyvä. Jos toinen tekee valintoja perheen eduksi ja toinen omaksi edukseen, on mielestäni tämä aito ristiriitatilanne, jolla on parisuhteeseen monenlaisia kerrannaisvaikutuksia. Minulle sopisi oikein hyvin, että puolisoni toteuttaisi jonkun isonkin haaveen nyt kun tilaisuus on. Mutta odotan avoimuutta ja keskustelua. Olen erityisen hämmentynyt siitä salamyhkäisyydestä ja vaikenemisesta liittyen tähän tulleeseen rahaan ja tilisiirtoihin.
Oletko Ap pohtinut sitä vaihtoehtoa, että puolisosi valmistelee selkäsi takana avioeroa? Voisiko hänellä olla joku toinen? Tämä kuulostaa todella pahalta skenaariolta, mutta tällä palstalla on oppinut, että kaikki on maailmassa mahdollista.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Oletko Ap pohtinut sitä vaihtoehtoa, että puolisosi valmistelee selkäsi takana avioeroa? Voisiko hänellä olla joku toinen? Tämä kuulostaa todella pahalta skenaariolta, mutta tällä palstalla on oppinut, että kaikki on maailmassa mahdollista.
Kuurankukka
En ole miettinyt tätä vaihtoehtoa. Toki olen noin yleisesti ottaen realiteeteissa liittojen kestävyydestä noin ylipäätään, mutta en mitenkään erityisesti nyt tai tämän perintöasian vuoksi.
Jos tällaista olisi, niin siinäpä olisi melkoinen ajoitus. Ottaen huomioon, että olen käyttänyt valtavasti voimavaroja viime vuosina puolison vanhemman saattohoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä talodellinen hyväksikäyttö sekä suorastaan rikollinen toiminta tuntuu olevan aika yleistä etenkin miespuolisille ihmisille.
Olen sivusta seurannut, naiset ovat yleensä tunnollisempia sekä reilumpia näissä asioissa. Vaatikaa oikeutta ja tarvittaessa kova kovaa vasten.
Olen itsekin joutunut tmm. taloudellisen hyväksikäytön uhriksi ihan perhepiirissä miespuolisten ihmisten osalta. Hävettää heidän puolestaan.
m32
AP on älyttömän itsekäs ja tunnekylmä ihminen. Totta kai miehen saama perintö on hänen. AP kuulostaa lähinnä katkeralta kullanonkijalta. Mielestäni AP:n tulisi viipymättä hankkia lisätöitä ja tasoittaa sitä kautta omaa varallisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50/50 yhteiset menot, asunnot, hankinnat alusta loppuun ja kaikilla tasoilla.
Ainoa oikeudenmukainen tapa, kun vastavuoroisuuteen kykenemättömyys voi kuoriutua esiin puolisosta vasta kun olisi hänen vuoronsa.
"Ehkäpä odotin, että hän järjestäisi asiat siten, että nämä resurssit olisivat yhtä yhteisiä, kuin mun suuremmat tulot ovat olleet jo pitkään."
Voihan sen järjestää, mutta saaja maksaa lahjaveron siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa ja jemmaako puoliso omaisuutta seuraavalle sukupolvelle, vai humputteleeko menemään?
Jos teillä ei ole velkaa, lapset ovat yhteisiä ja toinen vaan hautoo, niin anna hautoa sitä pesämunaa.
Jos hän käyttää perintörahat kulutukseen, niin olisi kohtuullista että sinutkin huomioitaisiin. Paitsi jos sinut on rajattu testamentin ulkopuolelle... Siinä tapauksessa inhoa vainajaa, älä perijää.
Olemme naimisissa, ei avioehtoa ja lapset yhteisiä. Puolisoni ei ole humputtelijatyyppiä, kuten en minäkään. Olen varma, että minut on rajattu pois testamentista. Olen myös varma, että äitini on tehnyt testamentin, jossa puolisoni on lisätty edunsaajaksi. Isästäni en osaa sanoa.
Kun teillä ON lapsia, niin ei sinua tarvitse rajata pois testamentista KUN et ole oikeut
Rajataan perijän avioeron ositus puolison vanhemman (perittävän)testamentissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea ottaa tilanteeseen kantaa kun ei tiedä faktoja. Oletteko naimisissa? Onko avioehtoa? Onko testamentti jossa oli suljettu pois avio-oikeus? Jos olette naimisissa, teillä ei ole avioehtoa eikä perinnön avio-oikeutta ollut suljettu pois, ei sinulla ole mitään hätää. Jos teille tulee ero, saat puolet kaikesta. Silloin on ihan sama mitä kullakin on omalla tilillä tai omissa nimissä. Kannattaa myös muistaa että aikanaan lapsenne perivät tuonkin perinnön. Minäkin olen perinyt isäni ja minusta olisi aika outo ajatus myös se että perintö lyötäisiin pöytään ja se käytettäisiin muiden rahojen ohella. Minulla on tavoitteena että voisin siirtää perinnön sellaisenaan lapsilleni eli yritän säätää elintasoni sen mukaan mitä tienaan.
Tuokin on vähän hassu ajatus, että sitä perintöä ei voisi ollenkaan käyttää. Saat perinnön, maksat perintöverot, säilöt rahoja kun
Höpsö. Jokainen sukupolvi hoitaa sitä vuorollaan, ei se ole käyttörahaa kuten päivätöissä tienattu raha. Siitä voi liippaista vähäsen lapsen opiskeluasuntoon tai maksaa vaikka asuntovelka pois, mutta pointti on paitsi säilyttää, myös mielellään lisätä sen arvoa. Jos seuraava sukupolvi perii vähemmän kuin perinnön arvo perittäessä + asianmukaiset korot, niin kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin on suunniteltu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs tällainen lähestymistapa: Jos kysyisit puolisoltasi, mitä hän aikoo tehdä perintörahoilla? Siitä saat viitteitä, millainen on hänen ajatusmaailmansa. Esimerkiksi jos hänen tavoitteenaan on säilyttää rahat perintönä lapsille tai käyttää omiin tarkoituksiinsa tai säästää pahan päivän varalle tms. niin aika erilaisia asioitahan nämä ovat. Ehkä hänellä on jotain tulevaisuuden haaveita, joista et vielä tiedä. Maailmanympärysmatka? Lisäksi näin realistina ottaisin huomioon, että tuo paha päivä voi olla myös avioero sinusta.
Onko teillä muuten luottamus kunnossa? Puhutteko avoimesti asioista? Tai onko historiassa tullut vastaan asioita, jotka antaisivat olettaa, että häneen ei voi luottaa? Tämä on myös tärkeää.
Kuurankukka
Ymmärrän ap:n harmin erityisesti siihen nähden, että hän on vuosikaudet maksanut enemmän perheen yhteisiä menoja, mutta nyt puoliso haluaa jatkaa samalla linjalla, vaikka hänellä olisi mahdollisuus osallistua enemmän. Toisaalta puoliso voi taas ajatella, että nyt hänellä on kerrankin omaa rahaa, jonka käytöstä hän ei ole tilivelvollinen kenellekään.
Yksi kompromissi voisi olla se, että puoliso voi pitää perinnön pääoman kokonaan itsellään, mutta hän osallistuu sen tuotolla - joko todellisella tai laskennallisella - perheen yhteisiin menoihin. Esim. 100 000 euron perinnöstä voi arvioda tulevan tuottoa ainakin 4000 euroa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen tekee kahta työtä, että voi laittaa toista suuremman summan perheen elatukseen, niin siinä kohtaa kyllä alkaa mietityttämään, miksei perintöä saanut ole valmis ollenkaan helpottamaan perheen taloudellista taakkaa? Itse en ainakaan ilahtuisi, jos elättäisin käytännössä puolisoani yksipuolisesti, ja vastavuoroisesti hän ei ainoastaan siirtäisi perintörahojaan piiloon perheeltä, vaan aikoisi JATKAA aiemmin voimassa ollutta järjestelyä jossa minä maksan leijonanosan arjen kuluista.
Jos ei perintöä halua jakaa, ainakin voi osallistua tasaveroisesti jatkossa. Laita sinä kakkostyön massit kanssa omalle uudelle tilille, jonne toisella ei ole käyttöoikeutta. Aina oma puskuri, jos vaikka toinen sekoaa ja lähtee kävelemään.
Moni mies käyttää itseensä naisen ja lapsen rahoja eli jos saa TT tukea niin kahmaisee itselleen ja juo ja polttaa. Naiset salailee perheen tilannetta suvulta.välillä ei ole edes ruokaan rahaa heillä.
Jokainen elää itse omaa elämää ja pitää itse osata valita mitä sietää vai olisiko se ero sittenkin oikea ratkaisu. Sitä ei voi muut päättää. Minä päätin lähteä epätasa arvoisesta liitosta ja en ole katunut. Pärjään todella hienosti nyt.
Meillä kolmen tilin käytäntö ja yhteiset kulut jyvitetään tulojen mukaan. 90% talouden tuloista tienaavat maksaa 90% talouden yhteisistä menoista. Tiedoksi etukäteen että on nainen.
Sanot miehellesi että nyt pidät omat tulosi ja mies saa välillä satsata perheeseen , etkä kysy lupaa.
Toteuta se
No, jos teillä kerran on jo asiat kunnossa, tulot enemmän kuin menot ja puskurirajhaakin löytyy, mitä väliä sillä on, jos hän haluaa pitää omat perintönsä tai vaikka sijoittaa ne tai vaikka ostaa kivan auton ihan itselleen? Ymmärtäisin tuskan, jos olisi tosi tiukkaa perheellä, rahat eivät riittäisi kuukausittaisiin menoihin, ja yksi kanittaisi rahojaan, mutta tässä tapauksessa sellaista ongelmaa ei ole.
Vaikka mekin olemme aina pitäneet kaiken yhteisenä jo 18-50 vuosien iässä jo, niin kyllä tilanteissa, joissa toiselle on tullut joku "rahapotti", sen käyttö on täysin hänen valintansa. Itse kylläkin maksoin omasta perinnöstäni aikoinaan molempien pikkulainat pois, myös miehen, tämä lisäsi meidän perheen yhteisiä kuukausittaisia käyttörahoja kuitenkin.