Lapsettoman kolmekymppisen suru

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuusvanhemmuus voisi olla yksi vaihtoehto. On myös miehiä, jotka toivoisivat lasta, mutta joilla ei ole parisuhdetta. 

https://kumppanuusvanhemmaksi.fi/

tämä harvemmin toimii. Kaverini (mies) on ollut pitkään parisuhteessa, mutta halusi isäksi ja etsi kumppanuusvanhempaa. Löysi lopulta pitkien etsintöjen jälkeen naisen, josta tuli kyllä viboja, että on erittäin hankala persoona, mutta pelkäsi, että tämä on viimeinen mahdollisuus. Nainen ihastui kaveriin ja suostui "kumppanuusvanhemmuuteen" jos tämä jättää nykyisen naisensa ja alkaa tälle uudelle mieheksi. Epätoivoinen kaveri oli olevinaan tämän uuden kanssa suhteessa ja lapsi sai alkunsa. Sen jälkeen kaveri ilmoitti, ettei halua jatkaa suhdetta vaan palata alkuperäiseen kumppanuus -ajatukseen. Naiselle tämä ei sopinut ja nyt kaveri taistelee jo kolmatta vuotta, jotta saisi edes joskus nähdä lastaan. Katkerat naiset on pahinta, mitä voi olla. Miehen oikeudet isänä on täysin nollassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuusvanhemmuus voisi olla yksi vaihtoehto. On myös miehiä, jotka toivoisivat lasta, mutta joilla ei ole parisuhdetta. 

https://kumppanuusvanhemmaksi.fi/

Mun kaverilla on kumppanuusvanhemmuus eli käytännössä on 100% yksinhuoltaja. Nuo miehet ei jaksa hoitaa omaa lasta sitä vähääkään mitä normimies?

Mun miespuolinen kaverini taas halusi kumppanuusvanhemmaksi, mutta nainen ei anna tavata lasta, koska olisi sittenkin halunnut miehen parisuhteeseen.

Pakasta munasoluja niin saat vähän enemmän ostettua aikaa rakentaa elämää ja etsiä lapsille isää eikä tarvitse stressata. Saat mielenrauhaa. Ja jos ei löydy niin voit sitten niillä yrittää saada myös myöhemmin itseksesi lapsen. Ei kannata jäädä enää odottelemaan, koska joidenkin naisten hedelmällisyys saattaa laskea yllättävän aikaisin.

Mä olin vakaassa ja turvallisessa parisuhteessa kaksikymppisestä asti, mutta lasta ei vain kuulunut luomusti eikä hoidoissakaan. 

Just neljänkympin kynnyksellä tuli luomuraskauksia, jotka sitten meni kerta toisensa jälkeen kesken. 40 täytettyäni tulin jälleen raskaaksi ja raskaus jatkui. Oltiin oltu tässä vaiheessa yhdessä jo yli 20 vuotta. 

Yllätys!. Mies olikin pettynyt, kun raskaus jatkui. Ei kuulemma sittenkään jaksaisi lasta, kun oli jo ajatellut, ettei se onnistu... Siihen loppui se liitto ja musta tuli yksinhuoltaja. Oikein tyytyväinen olen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laajenna hakuasi 10-15 vuotta vanhempiin miehiin. On enemmän valinnanvaraa ja monet ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia. Talouskin on usein paremmassa kunnossa kuin nuoremmilla. Onnea, toivottavasti löydät puolison ja saat perheen.

Mäkin sanoisin näin. Osa niistä on ehkä jo toisella kierroksella, mutta ei täydellistä ole olemassakaan. 

Mä tein näin. Mies reilu 10v vanhempi ja hänellä oli lähes aikuinen lapsi kun tutustuttiin. Olisi kuitenkin jo aikoinaan halunnut enemmän lapsia ensimmäisessä liitossa. Miehen osallistuminen on minimaalista ja ongelmat, joita mies kertoi olleen ekassa liitossa, ylläri pylläri meillä on samoja. Nyt tällä kokemuksella tajuan myös oikein hyvin mistä ne ovat johtuneet... Miehestä. Nyt mulla on kuitenkin kaksi ihanaa lasta. Muuten tuskin olisi. Kyllä hän lasten kanssa kuitenkin välillä touhuaa ja käydään uimahalliretkillä porukalla ym. Nelikymppiset miehet, jotka ei ole varmoja haluavatko lapsia tuskin ovat ikinä varmoja. Samoin moni kuvittelee että nainen haluaa vain sen lapsen tai mitä he nyt yleensä selittävät että 35v nainen on red flag koska haluaa lapsen heti.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole halunnut lapsia, mutta ystäväni juuri synnytti esikoisensa 45-vuotiaana. Sinulla on vielä aikaa, jos et tuhlaa sitä miehiin jotka eivät tiedä mitä haluavat. Teit viisaasti kun lopetit tuon suhteen.

Yksi juttu mitä olen miettinyt on se, että moni sanoo että on seurusteltava vuosia ennen kuin lasta kannattaa yrittää, jotta oppii tuntemaan toisen. Mitä olen huomannut lähipiiristäni, niin ei se hirveästi näemmä auta. Lapsen saaminen muuttaa ihmisiä ihan valtavasti, ja on ihan arpapeliä millaiseksi se ihminen muuttuu, jonka kuvitteli tuntevansa. 

Jos ystäväsi sai lapsen 45 vuotiaana, ei se tarkoita että kaikki saavat. Itse yritin saada lasta 39 vuotiaasta asti, kun mies ei ennemmin suostunut. Ei todellakkaan tärpännyt. Nyt olen 51 vuotias lapseton ja olemme tuon miehen kanssa eronneet.

Joo nelivitosena ja nelikymppisenäkin lapsen saaneet on poikkeuksia. Joillain alkaa olla iän myötä tulevia vaikeuksia kolmenkympin jälkeen.

Suosittelen kolmekymppiselle itsellistä äitiyttä jos ei kumppania ole. 

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuusvanhemmuus voisi olla yksi vaihtoehto. On myös miehiä, jotka toivoisivat lasta, mutta joilla ei ole parisuhdetta. 

https://kumppanuusvanhemmaksi.fi/

Näistä kirjoitetaan vain positiivisesti, mutta yllättävän useassa tapauksessa asiat onkin mennyt täysin p e r s e e l l e e n. Miehelläni ei ollut lasta, itselläni taas lapsiluku jo täynnä, joten etsimme kumppanuusvanhempaa pitkän aikaa, ennen kuin löytyi toinen pariskunta, jossa tilanne suht sama, paitsi että miehen lapsiluku oli jo täynnä ja hänet steriloitu, nainen halusi lapsen. Mieheni ja tuo nainen lähinnä pitivät yhteyttä ja tutustuivat ja toki meistä kumpikin oli alunperinkin vähän varuillaan kun välimatkakin olisi suht pitkä. Asumme Tampereella ja he pk-seudulla. Ikä alkoi tulla jo vastaan joten he päättivät ryhtyä aika nopeasti toimeen. Useaan kertaan kyselin mieheltäni, että tulisiko toinen pariskunta meille kahville tutustumaan tms. tai päinvastoin, mutta se ei koskaan sopinut tälle toiselle puolelle. Jo parin kk:n yrittämisen jälkeen nainen tuli raskaaksi ja ajattelin, että voisimme mennä yhdessä vaikka ravintolaan juhlistamaan tätä, mutta naiselle ei kuulemma sopinutkaan tavata nimenomaan minua. Selvisi, että hän olikin eronnut miehestään jo muutama kk sitten ja oli ihastunut minun mieheeni ja toivoi hänen kanssa ydinperhettä.

Koko tarinaa en halua kertoa, sillä se on liian kivulias, mutta nyt tilanne on sellainen, että lapsi on 1,5 -vuotias, äidillä yksinhuoltajuus ja isä näkee lasta silloin kun äidille sopii ja vain äidin luona. Lapsi ei ole käynyt meidän kotona koskaan ja minä olen nähnyt hänestä vain valokuvia ja videoita. Äiti on kerta toisensa jälkeen perunut kaikki lastenvalvojalle sovitut tapaamiset - mieheni kävi omalla paikkakunnalla yksin lv:lla mistä pyysivät virka-apua lapsen kotipaikkakunnalle, mutta tuloksetta. Käräjäpaperit on vetämässä, jotta mies saisi edes tapaamissopimuksen ja tuoda lapsen meille kotiin, mutta siihenkin saattaa mennä aikaa.

Lapsen saaminen pitäisi olla ihana asia, mutta tämä projekti on tuhonnut meidän perheen.

Huh huh mikä tarina 148. Oliko miehelläsi seksisuhde tähän lapsen äitiin?

Miksei ole vaihtoehto? Tee yksi lapsi sinkkuna. Jos sopiva puoliso löytyy myöhemmin ei ole niin paniikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanuusvanhemmuus voisi olla yksi vaihtoehto. On myös miehiä, jotka toivoisivat lasta, mutta joilla ei ole parisuhdetta. 

https://kumppanuusvanhemmaksi.fi/

Näistä kirjoitetaan vain positiivisesti, mutta yllättävän useassa tapauksessa asiat onkin mennyt täysin p e r s e e l l e e n. Miehelläni ei ollut lasta, itselläni taas lapsiluku jo täynnä, joten etsimme kumppanuusvanhempaa pitkän aikaa, ennen kuin löytyi toinen pariskunta, jossa tilanne suht sama, paitsi että miehen lapsiluku oli jo täynnä ja hänet steriloitu, nainen halusi lapsen. Mieheni ja tuo nainen lähinnä pitivät yhteyttä ja tutustuivat ja toki meistä kumpikin oli alunperinkin vähän varuillaan kun välimatkakin olisi suht pitkä. Asumme Tampereella ja he pk-seudulla. Ikä alkoi tulla jo vastaan joten he päättivät ryhtyä aika nopeasti toimeen. Useaan kertaan kyselin mieheltäni, että tulisiko toinen p

Miten projekti tuhosi perheenne? Mies sai lapsen vaikka ei näe häntä usein. Sinä sait jatkaa miehen kanssa. Jos olisi yrittänyt lasta uudessa suhteessa eikö teidän suhteenne olisi tuhoutunut siitä?

Vierailija kirjoitti:

Ap, deittipalstoille- tai sovellukseen ja sinne selvästi tieto että haaveilet perheestä. Sitten suhtaudut ennakkoluulottomasti myös vähemmän komeisiin tarjokkaisiin. Tää on mun neuvo.

Niin totta. Jos muka lapsi on tärkein tavoite, miksi sitoutuvan miehen pitäisi olla kaikista kuumin tapaus?

Vierailija kirjoitti:

Huh huh mikä tarina 148. Oliko miehelläsi seksisuhde tähän lapsen äitiin?

Varmaankin jos lapsi syntyi. :D Aikamoista toiveajattelua naiselta luulla että mies vaihtaa puolisoa, mutta onhan mies lapsen halutessaan voinut niin esittää. 

Pääasia että kirjoittajanainen kertoi ettei halunnut lisää lapsia. Mies halusi ja sai, samoin lapsen äiti halusi ja sai. Muu on sopimuksen ulkopuolista draamaa.

Ketjussa on ollut puhetta myös lapsista haaveilevista 40+ miehistä - paino sanalla haaveilevista, jotka edelleen ajattelevat lasten olevan "sitten joskus" -juttu, eikä niinkään jotain jonka suhteen olisi pitänyt jo tehdä tietoisia päätöksiä.

Yksi näkökulma, jota näissä keskusteluissa ei nosteta tarpeeksi esille, on, että nuo miehet todella tarkoittavat mitä sanovat. Lapset "voisivat olla ihan kivoja" siinä mielessä, että monelle miehelle kyllä kelpaisi vähintään sellaiset esiteini-ikäiset lapset sitten, kun mies on itse 50. Niitä olisi mukava tutustuttaa omiin nuoruuden bändeihin, ja käydä kalassa tai lätkämatsissa yhdessä.

Mutta moni mies ei ole valmis "uhraamaan" kolmi-nelikymppisiään siihen pisteeseen päästäkseen. Mies ei halua käydä läpi vaipparumbaa, jotta vihdoin joskus 10+ vuoden päästä omasta lapsesta kuoriutuu "hyvä pikku tyyppi". Ei ainakaan, jos vastakkaisessa vaakakupissa painaa omat kaverit, harrastukset, vain kahden aikuisen välinen parisuhde ja vapaus tehdä mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh mikä tarina 148. Oliko miehelläsi seksisuhde tähän lapsen äitiin?

Varmaankin jos lapsi syntyi. :D Aikamoista toiveajattelua naiselta luulla että mies vaihtaa puolisoa, mutta onhan mies lapsen halutessaan voinut niin esittää. 

Pääasia että kirjoittajanainen kertoi ettei halunnut lisää lapsia. Mies halusi ja sai, samoin lapsen äiti halusi ja sai. Muu on sopimuksen ulkopuolista draamaa.

"Varmaankin jos lapsi syntyi"

Haloo, eiköhän tuollaiset kumppanuusvanhemmuudet (mistä tuossa jutussa oli alunperin kyse) hoideta ihan muumimukimenetelmällä. Ei syntynyt lapsi tarkoita seksiä, varsinkaan, jos kyseessä on kahden pariskunnan välinen kumppanuusvanhemmuus.

Tuossa tilanteessa todennäköisesti taustalla oli pettämistä, mutta ei se lapsi siitä kerro.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo noin 40 vuotias, enkä ole edes päässyt parisuhteeseen, joten haaveeni ja unelmani laps(i)en saannista tuntuu kuihtuvan päivä päivältä lisää. - Tsoin tänään luin SDP pj Antti Lindamnin puolisosta Kaija Storbomista joka synnyttäessään parin yhteistä lasta oli ollut 52 vuotias, joten toivaoni en ole vielä täysin menettänyt. Ja ei en kaipaa kommentteja että minun tulsi laskea rimaa kumppanin suhteen; kun halausin kuitenkin kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa ja kokea yhdessä kaiken sen, mitä lapsen saamine tuo vääjäämättä mukanaan.

Pari kuitenkin tunsi jo monta vuotta. Jos 40-vuotiaana kokemus parisuhteesta puuttuu suosittelen itsellistä vanhemmuutta. Ensin lapsi, sitten rauhassa parisuhteen etsintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh huh mikä tarina 148. Oliko miehelläsi seksisuhde tähän lapsen äitiin?

Varmaankin jos lapsi syntyi. :D Aikamoista toiveajattelua naiselta luulla että mies vaihtaa puolisoa, mutta onhan mies lapsen halutessaan voinut niin esittää. 

Pääasia että kirjoittajanainen kertoi ettei halunnut lisää lapsia. Mies halusi ja sai, samoin lapsen äiti halusi ja sai. Muu on sopimuksen ulkopuolista draamaa.

"Varmaankin jos lapsi syntyi"

Haloo, eiköhän tuollaiset kumppanuusvanhemmuudet (mistä tuossa jutussa oli alunperin kyse) hoideta ihan muumimukimenetelmällä. Ei syntynyt lapsi tarkoita seksiä, varsinkaan, jos kyseessä on kahden pariskunnan välinen kumppanuusvanhemmuus.

Tuossa tilanteessa todennäköisesti taustalla oli pettämistä, mutta ei se l

Sitä juuri tarkoitin. Jos nainen yritti vikitellä miestä ydinsuhteeseen kuten miehen puoliso tuntuu ajattelevan. Kuka ehdottelisi näkemistä ja suhdetta muumimukin ojentajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras aika löytää puoliso perheen perustamiseen on opiskeluaikana. Silloin on paras valikoima, vielä hyviä miehiä vapaana ja itse viehättävimmillään. Luonnostaan pääsee tapaamaan potentiaalisia kumppaneita ja on vielä sen ikäinen, että on hyvin aikaa seurustella ennen lastensaantia.

Mutta koska nykyään kulttuuri on muuttunut sellaiseksi, että opiskeluikäisiä nuoria naisia kannustetaankin elämään mahdollisimman "vapaata elämää", irtosuhteet ja "situationshipit" on yleistyneet sekä ylikorostunut keskittyminen uraan ja matkusteluun (ja sen parisuhteen unohtaminen prioriteettilistalta), niin yhä useampi nainen joutuu turvautumaan hedelmöityshoitoihin ja hankkimaan lapset yksin. Loppuu vaan aika kesken miehen etsintään, kun biologia ei ole mihinkään muuttunut vaikka kulttuuri muuttuukin.

 

Nuoremmille naisille neuvoisin, että jos oikeasti haluatte lapsia ja perheen ja

Näinhän se on. Ap:n kannattaisi etsiä niitä vähän ujompia ja hiljaisempia miehiä, jotka ei ole parisuhteeseen päässyt nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, että miksi et koe itsellistä äitiyttä vaihtoehtona jos kovasti toivot lasta? En tarkoita tällä kysymyksellä mitään pahaa, mutta läheskään aina miehestä ei ole mitään apua lapsiarjen pyörittämisessä.

Toki jos se ei ole sinulle vaihtoehto, niin sitten jatkat kumppanin etsimistä.

Koska en toivo pelkästään lasta vaan myös elämänkumppania jonka kanssa jakaa yhteinen haave ja matka. Tietenkin jos ajan myötä vaikuttaa siltä ettei oikeaa puolisoa vain löydy on tuota itsellistä äitiyttä harkittava, mutta tällä hetkellä en vain tunne olevani valmis kyseiselle ajatukselle. Ap

Voimia ja jaksamista sinulle. - Itse olen sinua vanhempi mies ja pelkään toisinaan, että en edes saa mahdollisuutta päästä podempään/ toistaiseksi parisuhteeseen. - Pikku hiljaa olen alkanut sisäsitää sen. kuina saattaa olla, että jään lopulta lapsettomaksi. Mutta vailla kumppanuutta ja henkistä ja fyysisitä läheisyyttä. toisen kosketusta ja hänen koskettamistaan, tuoksuaan. ääntään...en haluaisi elää loppuikääni. En vaikka tiedän, että sinkkunakin saattaisin pärjätä. Selä laps(i)en saamine että kumppanin parisugde ovat mahdollisuuksia. Välillä tuntuu tuskaielta kun ei saata ymmärtää miksie itse saata saada niihin edes mahdollisuutta yrittäää.