Lapsettoman kolmekymppisen suru

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo noin 40 vuotias, enkä ole edes päässyt parisuhteeseen, joten haaveeni ja unelmani laps(i)en saannista tuntuu kuihtuvan päivä päivältä lisää. - Tsoin tänään luin SDP pj Antti Lindamnin puolisosta Kaija Storbomista joka synnyttäessään parin yhteistä lasta oli ollut 52 vuotias, joten toivaoni en ole vielä täysin menettänyt. Ja ei en kaipaa kommentteja että minun tulsi laskea rimaa kumppanin suhteen; kun halausin kuitenkin kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa ja kokea yhdessä kaiken sen, mitä lapsen saamine tuo vääjäämättä mukanaan.

Ei tuossa ole käytetty omia munasoluja, ei onnistu omilla munasoluilla yli 50-vuotiaalta. 

Mistä sinä tiedät mitä soluja on käytetty, voihan se olla että on pakastettu omia.

Jos ap:llä on pätäkkää niin sitäkin kannattaa harkita.

Kun hän oli siinä iässä, että munasoluja olisi kannattanut pakastaa, niin tekniikka ei tainnut olla vielä kehittynyttä tai yleisesti tiedossa. Hänhän on täyttänyt jo 40 vuotta joskus... 2004?

Olin kanssa tuossa tilanteessa, mutta sitten 36-vuotiaana tapasin mieheni ja lapsemme syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Sanoisin, et 35+ikä kuitenkin vaatii rohkeutta hypätä suhteeseen ja tehdä ratkaisuja nopeasti.

Tulet olemaan kiitollinen viiskybäsenä jos olet pysynyt lapsettomana. Lupaan sen.

Itse olin 30 täytettyäni samankaltaisessa tilanteessa. Tosin sillä erotuksella, että olin tuomittu ikuiseen vanhapiikuuteen, koska en jaksanut roikkua deittisovelluksissa, enkä ollut mikään bilehile.

Tavallaan ajatuksen tasolla pikkuhiljaa hyväksyin,että kaikki ei vaan omaa perhettä ja lapsia koskaan saa, vaikka haluaisikin. Asian hyväksyminen oli tavallaan helpottavaa, kun parisuhteen etsimisestä loppui  se " epätoivo". 

Ja niin vaan,vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, elämä osaa yllättää. Nyt 8 vuotta myöhemmin, minulla on oma perhe ja olen 3 lapsen äiti.

Minulla ei varsinaisesti ole mitään neuvoja antaa, mutta halusin vaan sanoa,ettei kannata vaipua epätoivoon. Ehkä se kuitenkin helpottaa, jos kykenee ajattelemaan, että mitä jos ei kuitenkaan....ja miettii, että mitä hyviä asioita elämässä voi silti olla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että itsellistä äitiyttä nyt tarjotaan. En kuitenkaan kerta kaikkiaan tällä hetkellä ole ajatukselle valmis. Tilanne voi muuttua jos puolisoa ei löydy, mutta juuri nyt en pysty vakavasti kyseistä vaihtoehtoa harkitsemaan. Olen sitä kyllä miettinyt ja tutkinut, mutta mieleni ei ole valmis tällä hetkellä lähtemään sille tielle. Ap

Vinkkinä kuitenkin, että pakasta munasolujasi nyt niin parinetsintään tulee lisäaikaa ja voit käyttää munasolut, jos et löydä kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, että miksi et koe itsellistä äitiyttä vaihtoehtona jos kovasti toivot lasta? En tarkoita tällä kysymyksellä mitään pahaa, mutta läheskään aina miehestä ei ole mitään apua lapsiarjen pyörittämisessä.

Toki jos se ei ole sinulle vaihtoehto, niin sitten jatkat kumppanin etsimistä.

Koska en toivo pelkästään lasta vaan myös elämänkumppania jonka kanssa jakaa yhteinen haave ja matka. Tietenkin jos ajan myötä vaikuttaa siltä ettei oikeaa puolisoa vain löydy on tuota itsellistä äitiyttä harkittava, mutta tällä hetkellä en vain tunne olevani valmis kyseiselle ajatukselle. Ap

Onko mielenterveytesi niin huonossa jamassa, että pelkäät pätjäätkö yksin lapsen kanssa? Se mieskin voiy jättää sut kyllä. Ehkä kannattaa unohtaa lastenteko, lapsesta tuskin tulisi kovin onnellista mt-ongelmaisen vanhemman kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Joku tuossa nyt mättää... Aika paljon suhde- ja tapailukuvioita kuitenkin...

Se mättää, että kyseessä on provo. Palstan satuilija taas vauhdissa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole halunnut lapsia, mutta ystäväni juuri synnytti esikoisensa 45-vuotiaana. Sinulla on vielä aikaa, jos et tuhlaa sitä miehiin jotka eivät tiedä mitä haluavat. Teit viisaasti kun lopetit tuon suhteen.

Yksi juttu mitä olen miettinyt on se, että moni sanoo että on seurusteltava vuosia ennen kuin lasta kannattaa yrittää, jotta oppii tuntemaan toisen. Mitä olen huomannut lähipiiristäni, niin ei se hirveästi näemmä auta. Lapsen saaminen muuttaa ihmisiä ihan valtavasti, ja on ihan arpapeliä millaiseksi se ihminen muuttuu, jonka kuvitteli tuntevansa. 

 

Erikoinen lähipiiri sinulla. Itse taas olen omastani huomannut, ertä jos lapsen tekee puolituntemattoman kanssa, silloin se juurikin on sitä arpapeliä ja vasta lapsen syntymän jälkeen huomaa millaisen henkilön kanssa tuli lisäännyttyä. Huonon valinnan todennäköisyys kasvaa mitä vähemmän ihmistä tuntee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, että miksi et koe itsellistä äitiyttä vaihtoehtona jos kovasti toivot lasta? En tarkoita tällä kysymyksellä mitään pahaa, mutta läheskään aina miehestä ei ole mitään apua lapsiarjen pyörittämisessä.

Toki jos se ei ole sinulle vaihtoehto, niin sitten jatkat kumppanin etsimistä.

Koska en toivo pelkästään lasta vaan myös elämänkumppania jonka kanssa jakaa yhteinen haave ja matka. Tietenkin jos ajan myötä vaikuttaa siltä ettei oikeaa puolisoa vain löydy on tuota itsellistä äitiyttä harkittava, mutta tällä hetkellä en vain tunne olevani valmis kyseiselle ajatukselle. Ap

Onko mielenterveytesi niin huonossa jamassa, että pelkäät pätjäätkö yksin lapsen kanssa? Se mieskin voiy jättää sut kyllä. Ehkä kannattaa unohtaa lastenteko, lapsesta tuskin tulisi kovin onnelli

Mielenterveyteni on kunnossa eikä ole kyse siitä etten uskoisi pärjääväni lapsen kanssa. Kummallisia päätelmiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole halunnut lapsia, mutta ystäväni juuri synnytti esikoisensa 45-vuotiaana. Sinulla on vielä aikaa, jos et tuhlaa sitä miehiin jotka eivät tiedä mitä haluavat. Teit viisaasti kun lopetit tuon suhteen.

Yksi juttu mitä olen miettinyt on se, että moni sanoo että on seurusteltava vuosia ennen kuin lasta kannattaa yrittää, jotta oppii tuntemaan toisen. Mitä olen huomannut lähipiiristäni, niin ei se hirveästi näemmä auta. Lapsen saaminen muuttaa ihmisiä ihan valtavasti, ja on ihan arpapeliä millaiseksi se ihminen muuttuu, jonka kuvitteli tuntevansa. 

 

Erikoinen lähipiiri sinulla. Itse taas olen omastani huomannut, ertä jos lapsen tekee puolituntemattoman kanssa, silloin se juurikin on sitä arpapeliä ja vasta lapsen syntymän jälkeen huomaa millaisen henkilön kanssa tuli lisäännyttyä. Huonon valinnan todennäköisyys kasvaa mitä vähemmän ihmis

Käytännössä se on enempi tai vähempi arpapeliä joka tilanteessa.

Ikävää, harmi ettei kolmikymppisenä voi friendzonettaa ja pelata miehillä kuten nuorempana.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että itsellistä äitiyttä nyt tarjotaan. En kuitenkaan kerta kaikkiaan tällä hetkellä ole ajatukselle valmis. Tilanne voi muuttua jos puolisoa ei löydy, mutta juuri nyt en pysty vakavasti kyseistä vaihtoehtoa harkitsemaan. Olen sitä kyllä miettinyt ja tutkinut, mutta mieleni ei ole valmis tällä hetkellä lähtemään sille tielle. Ap

Vinkkinä kuitenkin, että pakasta munasolujasi nyt niin parinetsintään tulee lisäaikaa ja voit käyttää munasolut, jos et löydä kumppania.

Näin neuvoisin myös itseäni, kun 35-vuotiaana ehdotettiin ennakoivaa munasolujen pakastamista. Ja ne munasolut voi käyttää myös sen puolison kanssa, jos ei luonnollisesti tärppää.

Olen edelleen parisuhteessa saman puolison kanssa kuin 35-vuotiaana ja aloimme yrittää lasta ollessani 38. Nyt ikää on 40 ja olemme IVF-hoidoissa. Munasoluja minulla on ikäisekseni vielä hyvin jäljellä, mutta olisihan ne nuoremmat munasolut todennäköisemmin parempilaatuisia.

Mä varmaan jään lapsettomaksi. En halunnut lisääntyä alkoholistin enkä peliongelmaisenkaan kanssa. Lisäksi miehet tuntuivat odottavan, että mä otan päävastuun kodin pyörittämisestä. Ei vaan vaikuttanut kauhean hyvältä diililtä. Siinä olisi vaan katkeroitunut jne N40

Kannattaa keksiä elämälle muitakin polkuja kuin perinteinen lisääntyminen ja parisuhderiidat. 

Pari asiaa.

Käy mittaamassa oma hedelmällisyytesi. Erot ovat yksilöllisiä, toiset saavat lapsia helposti yli nelikymppisenä ja toisilla hedelmällisyys laskee jo paljon aiemmin. Tämä voi tuoda mielenrauhaa.

Tärkein asia: jos miestä yrität etsiä, niin heti ensitreffeillä lapsiasia tiskiin. Suoraan kysyt, haluaako toinen lapsia. Jos mies kiertelee asiaa tai ei ole varma, niin lopeta juttu alkuunsa. Kyllä reilusti aikuiseen ikään ehtinyt mies tietää, haluaako lapsia vai ei. Oma mieheni oli alle 30 v ja ihan alusta asti sanoi, että haluaa lapsen/lapsia eikä halua viivytellä asian kanssa loputtomiin. Itse 28 v sinkkuna en halunnut miehiä, jotka totesivat, että ensin pitäisi rauhassa matkustella ja sitten joskus 10 v päästä harkita sitä lasta. Hyvä, että pidin pääni ja ollaan miehen kanssa vanhempia.

Miehissä on niin vähän lapsia haluavia, että jos nainen ei ole jo 30-vuotiaana löytänyt kumppania niin voi jäädä lapsettomaksi, kun moni mies haluaa seurustella ilman lapsia vuosikausia ja 80 % lapsista syntyy naisten pakottamisen tai suostuttelun seurauksena. Miehet eivät tuota päätöstä osaa tai ymmärrä tehdä, kun heillä on tuo ikuisen hedelmällisyyden harha, vaikka miehen hedelmällisyys riippuu täysin naisen hedelmällisyydestä.

Up

Paras aika löytää puoliso perheen perustamiseen on opiskeluaikana. Silloin on paras valikoima, vielä hyviä miehiä vapaana ja itse viehättävimmillään. Luonnostaan pääsee tapaamaan potentiaalisia kumppaneita ja on vielä sen ikäinen, että on hyvin aikaa seurustella ennen lastensaantia.

Mutta koska nykyään kulttuuri on muuttunut sellaiseksi, että opiskeluikäisiä nuoria naisia kannustetaankin elämään mahdollisimman "vapaata elämää", irtosuhteet ja "situationshipit" on yleistyneet sekä ylikorostunut keskittyminen uraan ja matkusteluun (ja sen parisuhteen unohtaminen prioriteettilistalta), niin yhä useampi nainen joutuu turvautumaan hedelmöityshoitoihin ja hankkimaan lapset yksin. Loppuu vaan aika kesken miehen etsintään, kun biologia ei ole mihinkään muuttunut vaikka kulttuuri muuttuukin.

Nuoremmille naisille neuvoisin, että jos oikeasti haluatte lapsia ja perheen ja tiedätte sen jo nuorena, niin mies pitää etsiä ennen kuin täyttää 30 v. Parikymppisenä paras valikoima ja hedelmällisyys hyvä vielä. Jos siis perheen haluaa, niin parisuhteen pitäisi olla tuossa iässä se ykkösprioriteetti. Uraa, matkustelua ja muuta ehtii kyllä tehdä koko loppuelämän.

Mene ap pakastamaan munasoluja, saat mielenrauhan. Itse kävin pakastamassa munasoluja juuri äskettäin eli 31-vuotiaana, täytän pian 32. Luultavasti menen vielä vuoden sisään pakastamaan toisen satsin, niin riittää satavarmasti, todennäköisesti jopa useampaan lapseen, ja niitähän saa käyttää 46-vuotiaaksi saakka. Nyt olen alkanut etsiä kunnolla miestä, ja nimenomaan sellaista kunnollista mukavaa miestä, en etsi mitään täydellistä pakettia. Olen ajatellut, että haluan ihastua miehen luonteeseen ja siihen, miten hän kohtelee minua, ennemmin kuin pinnallisiin asioihin. Haluan jakaa arkeni mukavan ja hyvän ihmisen kanssa, se on pääasia. Ennen etsin ehkä vääränlaisia miehiä, joten olen huomannut tässä positiivisen muutoksen itsessäni. Ja nytkin on jo useita treffejä sovittuna, joten kyllä tämä tästä ;) 

Ikäraja munasolujen pakastamiselle on 35v. Ap, sun tulee siis tehdä päätös nopeasti asiasta. Saat sillä mielenrauhaa ainakin kymmeneksi vuodeksi (lähes varmuudella löydät kyllä miehen sitä ennenkin ja saat lapsen luonnollisin menetelmin, jos et liikaa nirsoile miehen suhteen).