Lapsettoman kolmekymppisen suru

Minä en ole elämässäni kohdannut sellaista naista, joka olisi miellyttänyt niin paljon, etten olisi uskaltanut vastaan sanoa lapsiasiassa. 

Arvostan koulutusta ja eteenpäin pyrkimistä elämässä. Ihannenaiseni olisi esim. sairaanhoitaja tai vastaava sosiaali- ja terveysalan ihminen, jolla about sama tulotaso kuin itselläni eli hieman yli suomalaisten mediaanitulon. 

Harrastan myös liikuntaa kohtuullisen aktiivisesti ja mielelläni näkisin naisekin harrastavan. Mielestäni liikunta ja terveellinen elämä lähtee kotikasvatuksesta liikkeelle. 

Aivan liian usein näkee perheitä, joissa kaikki on on lihavia ja kaukaa näkee, ettei kukaan harrasta liikuntaa. 

Hyvä on kuitenkin lähtökohtaisesti etsiä samat arvot omaavaa naista. 

M38

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuon ikäinen voi saada muuta kuin down lapsen korkeintaan.

Down lapsen saamisen riski on erittäin suuri hyvin nuorilla äideillä  ja suurentunut myös ikähaitarin vanhimmassa päässä.

Ihmetyttää kyllä miehet. Yksi tuttu 38-vuotias mies, kysyin mitä hän toivoisi elämässään olevan 5 vuoden päästä. Sanoi, ettei tiedä mitä haluaa, kaikki on täysin auki, jopa asuinmaa. Sanoi, että "pitäisi varmaan perhettäkin alkaa miettiä". MIETTIÄ? 38-vuotiaana?

En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua. Eikö miehet oikeasti koe mitään painetta ikänsä suhteen lisääntymisen kannalta, varsinkin kun puhutaan lähes nelikymppisestä miehestä?

Vierailija kirjoitti:

Paras aika löytää puoliso perheen perustamiseen on opiskeluaikana. Silloin on paras valikoima, vielä hyviä miehiä vapaana ja itse viehättävimmillään. Luonnostaan pääsee tapaamaan potentiaalisia kumppaneita ja on vielä sen ikäinen, että on hyvin aikaa seurustella ennen lastensaantia.

Mutta koska nykyään kulttuuri on muuttunut sellaiseksi, että opiskeluikäisiä nuoria naisia kannustetaankin elämään mahdollisimman "vapaata elämää", irtosuhteet ja "situationshipit" on yleistyneet sekä ylikorostunut keskittyminen uraan ja matkusteluun (ja sen parisuhteen unohtaminen prioriteettilistalta), niin yhä useampi nainen joutuu turvautumaan hedelmöityshoitoihin ja hankkimaan lapset yksin. Loppuu vaan aika kesken miehen etsintään, kun biologia ei ole mihinkään muuttunut vaikka kulttuuri muuttuukin.

 

Nuoremmille naisille neuvoisin, että jos oikeasti haluatte lapsia ja perheen ja tiedätte sen jo nuorena, niin mies pitää etsiä e

Elämä vain ei mene sillä tavalla, että se puoliso aina löytyy silloin kun itse haluaa ja niin päättää. Kuten ap tuolla aiemmin kokemuksiaan kertoi voi tapahtua monenlaisia ennakoimattomia käänteitä, kaikki ei ole omissa käsissä.

Toinen asia on sitten se, että vaikka biologia on mitä on niin kaikki eivät ole henkisesti valmiita vanhemmuuteen nuorena. Lapsia ei kannata lähteä tekemään kenen tahansa kanssa ja missä tahansa elämäntilanteessa, yksinään biologiaa ei voi tuijottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miehet. Yksi tuttu 38-vuotias mies, kysyin mitä hän toivoisi elämässään olevan 5 vuoden päästä. Sanoi, ettei tiedä mitä haluaa, kaikki on täysin auki, jopa asuinmaa. Sanoi, että "pitäisi varmaan perhettäkin alkaa miettiä". MIETTIÄ? 38-vuotiaana?

En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua. Eikö miehet oikeasti koe mitään painetta ikänsä suhteen lisääntymisen kannalta, varsinkin kun puhutaan lähes nelikymppisestä miehestä?

Tätä se on, nelikymppiset miehet ovat täysin ulalla mitä elämältään haluavat ja miettivät, että perhe olisi "ehkä joskus" kiva. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole elämässäni kohdannut sellaista naista, joka olisi miellyttänyt niin paljon, etten olisi uskaltanut vastaan sanoa lapsiasiassa. 

Arvostan koulutusta ja eteenpäin pyrkimistä elämässä. Ihannenaiseni olisi esim. sairaanhoitaja tai vastaava sosiaali- ja terveysalan ihminen, jolla about sama tulotaso kuin itselläni eli hieman yli suomalaisten mediaanitulon. 

Harrastan myös liikuntaa kohtuullisen aktiivisesti ja mielelläni näkisin naisekin harrastavan. Mielestäni liikunta ja terveellinen elämä lähtee kotikasvatuksesta liikkeelle. 

Aivan liian usein näkee perheitä, joissa kaikki on on lihavia ja kaukaa näkee, ettei kukaan harrasta liikuntaa. 

Hyvä on kuitenkin lähtökohtaisesti etsiä samat arvot omaavaa naista. 

M38

Muista ap varoa näitä ketkuleita

Olen samassa tilanteessa. Traagisinta tässä on se, että vauvakuume alkoi vasta pari vuotta sitten. Mutta en ole löytänyt sopivaa miestä.Ja olen jo 35.  Sitä aiemmin en tuntenut mitään halua lisääntyä. Oli epävakaa nuoruus ja halusin elämäni kuntoon. 

typerintä kaikessa on se, että nuorempana tapailin hyvää miestä joka jätti minut kun en halunnut lapsia. 

Toivon että löytäisin vielä kumppanin ja saisimme lapsia  tai että tämä pirun vauvakuume menisi ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras aika löytää puoliso perheen perustamiseen on opiskeluaikana. Silloin on paras valikoima, vielä hyviä miehiä vapaana ja itse viehättävimmillään. Luonnostaan pääsee tapaamaan potentiaalisia kumppaneita ja on vielä sen ikäinen, että on hyvin aikaa seurustella ennen lastensaantia.

Mutta koska nykyään kulttuuri on muuttunut sellaiseksi, että opiskeluikäisiä nuoria naisia kannustetaankin elämään mahdollisimman "vapaata elämää", irtosuhteet ja "situationshipit" on yleistyneet sekä ylikorostunut keskittyminen uraan ja matkusteluun (ja sen parisuhteen unohtaminen prioriteettilistalta), niin yhä useampi nainen joutuu turvautumaan hedelmöityshoitoihin ja hankkimaan lapset yksin. Loppuu vaan aika kesken miehen etsintään, kun biologia ei ole mihinkään muuttunut vaikka kulttuuri muuttuukin.

 

Nuoremmille naisille neuvoisin, että jos oikeasti haluatte lapsia ja perheen ja

Tämä. Kun se elämänkulku ei ole pelkästään omista valinnoista kiinni. Loppupeleissä elämä on monelta osin aika kontrolloimatonta, tietysti moniin asioihin voi vaikuttaa, mutta kaikkea ei voi hallita. Siksi on turhaa syyllistää ketään siitä jos puolisoa ei ole. Itse olen ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin ap ja löysin 34-vuotiaana kumppanin, ehdin kolmen lapsen äidiksikin. Luojan kiitos en ehtinyt tehdä lapsia nuoruuden parisuhteissani, enkä olisi silloin ollut edes valmis. Tietenkin panikoin jossain vaiheessa ehdinkö saada lapsia, mutta vaikka en olisi ehtinyt olisin silti järjellä ollut tyytyväinen siitä etten hankkinut lapsia nuoruuden suhteissani jotka karahtivat kiville enkä itsekään olisi ollut hyvä vanhempi silloin. Ei voi mennä sokeasti biologian ohjaamana huomioimatta muita seikkoja.

Tinder on täynnä lähemmäs 40v miehiä joilla lukee lapsitoiveiden kohdalla "mietin vielä". Tuttavissa myös 35+ miehiä jotka vakavissaan puhuvat, että voisihan se perhekin joskus olla ihan kiva mutta ihan varmoja ei kuitenkaan olla. Naiset kohtaavat hirveästi painostusta ja syyllistystä lasten hankkimisesta ja samaan aikaan miehet elävät ikinuoruusharhassaan. 

Minä löysin kumppanin 33-vuotiaana ja nyt on 4-vuotias lapsi, enempää emme luultavasti edes halua. Kaikki on mahdollista, eihän nykyään ole mitenkään tavatonta perustaa perhe myöhemmällä iällä.

Miksi ei itsellinen äitiys, jos vaihtoehtona on tehdä lapsi ihmisen kanssa, jota et tunne kunnolla? Jos et nimittäin odota jonnekin 38-39-vuotiaaksi niin et ehdi enää seurustella ennen yritystä niin kauan, että ehtisit kunnolla tutustumaan toiseen - ensimmäiset pari vuotta kun ovat vielä alkuhuumaakin ja vasta hitaasti sen jälkeen alkaa nähdä toisen ilman ruusunpunaisia laseja. Jälkimmäisessäkin on suuri riski, että jäät lapsen kanssa yksin eli siihen pitää joka tapauksessa olla valmis. 

Ehdit hyvin!

T. 43 ja luomuna ensi kertaa raskaana

Joo, jotkut tulevat vielä viisikymppisinä vahingossa raskaaksi, mutta jos tietää että ehdottomasti haluaa lapsia, niin kyllä yritys on hyvä aloittaa viimeistään siinä 35 vuoden tienoilla tai pakastaa munasoluja ennen kuin täyttää 35. Voihan yrittämisen myöhemmäksikin jättää, mutta pitää ymmärtää, että koko ajan kasvaa se todennäköisyys, että jää lapsettomaksi. Se on sitten omista haluista ja arvoista kiinni, että haittaako se vai ei (ts. onko lapsihaave esim. niin suuri, että menee yksin hedelmöityshoitoihin, koska ei halua ottaa lisäodottamisen riskiä vai haluaako lapsen vain siinä tilanteessa, että onnistuu löytämään parisuhteen, jolloin on valmis ottamaan suuremman lapsettomuuden riskin). 

Tosin helppohan minun on sanoa, kun kuulun niihin onnekkaisiin, jotka eivät ole koskaan halunneet lapsia, eikä asiaa tarvinnut kolmi- tai nelikymppisenä stressata. 

Olen tällä hetkellä sillä kannalla, että annan 1-2v aikaa parisuhteen löytämiselle ja jos ei löydy lähden itsellisesti polulle. En ole vielä luopunut haaveesta löytää kumppani. Joku tuolla aiemmin ihmetteli, että miten voi olla ettei löydy miestä. No, onhan niitä löytynyt. Mutta en minä ihan kenen tahansa kanssa halua lasta tehdä vaikka kuinka biologinen kello tikittäisikin, on mulla kuitenkin peruskriteerit puolisolle vaikka kuinka lasta toivonkin, en toivo sitä mistä hinnasta tahansa ja kenen kanssa tahansa. Ja deittimaailma on myös pullollaan noita ikinuoruuttaan eläviä miehiä joilla ei ole mitään käsitystä elämänsä suunnasta. Heidät ohitan kyllä saman tien.

Edelleen kiinnostaisi kuulla etenkin samanlaisessa elämäntilanteessa olleiden tai olevien kokemuksia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehdit hyvin!

T. 43 ja luomuna ensi kertaa raskaana

Tällaiset kommentit on varmasti tarkoitettu hyvällä ja tsemppaukseksi, mutta valitettavasti ne ruokkivat sitä harhakäsitystä, mikä hedelmällisyydestä vallitsee monien mielessä nykypäivänä. Luin juuri artikkelin, jossa oli koottu tutkimusdataa ja sen mukaan 40-vuotiaista lasta yrittävistä pariskunnista 60 % jää lapsettomiksi, vaikka käyttäisivät hedelmöityshoitojakin. Siis yli puolet heistä jopa hoidoilla. Nykyään vallitsee liiaksi se käsitys, että "hyvin ehtii" vielä nelikymppisenä, ja jos sen mukaan elää, niin kohtalona voi olla tahaton lapsettomuus. Siksi minusta näitä "hyvin ehtii, tulin raskaaksi luomuna 43v" -kommentteja viljellessä tulisi tiedostaa se, että tuo on enemmän harvinainen onnenkantamoinen kuin sääntö. 

Myös se, että hedelmällisyyden lasku on täysin yksilöllistä siinä määrin, että "joillakin nelikymppisillä hedelmällisyys on yhä parikymppisen tasolla, ja laskee vasta myöhemmin yli 40v:nä", on puppua. 40-vuotiaista naisilla 100 %:lla hedelmällisyys on heikentynyt. Joka ikisellä. Suurimmalla osalla se on heikentynyt jo niin merkittävästi, että luomuraskaus on epätodennäköistä. Tämä tieto myös gynekologisesta julkaisusta peräisin. 

Ei kannata levitellä näitä harhakäsityksiä, koska siinä tekee karhunpalveluksen muille naisille, jos he näiden pohjalta esim. vielä lykkäävät lapsen yrittämistä. 

Ap:n ei varmaan kannata valitella asiaa vauva.fi:n kaltaisella turhanpäiväisellä sivulla. Ei lastenteko ole rakettitiedettä. Etsi mies ja tule raskaaksi. Asian voivottelu täällä ei ainakaan auta. 

Näin kolmekymppisen miehen näkökulmasta alan vasta pikkuhiljaa miettiä lastentekoa. Olen luonut kiinteää yhteyttä jo jonkin aikaa kiltin kristityn 18-vuotiaan tytön kanssa, joka myös haluaa lapsia. Tulee hyvästä perheestä ja omaa hyvät perinteiset arvot. Siinä hyvää vaimo- ja äitimatskua. 

Naisten pitäisi jo viimeistään 25 v alkaa vakavasti miettimään lastentekoa, jos lapsia ylipäätään haluaa. Lasta ei vielä tarvitse panna aluilleen tässä vaiheessa, mutta ainakin hyvä tietää, että sellaisen oikeasti haluaa, että alkaa olemaan vakaa suhde ja hyvä isäehdokas kuvioissa, ja ylipäätään luoda vakautta omaan elämäntilanteeseen. Elämme kummallisessa yhteiskunnassa, missä tyttöihin ei iskosteta jo nuorella iällä biologisia realiteetteja, ettei äidiksi voi ikuisesti tulla. Tämän tuloksena sitten tulee vastaan uusavuttomia 35-40 v naisia, jotka ovat kovastikin yllättyneitä, etteivät meinaa raskaaksi tulla. 

Ei aikaa ole loputtomiin. Ystäväni poti vuosia vauvakuumetta. Mutta sopiva puoliso löytyi vasta, kun ikää oli lähellä 40 v.

Nyt näyttää siltä, että ystäväni pitkäaikainen haave lapsesta jää toteutumatta. Raskaus ei ole alkanut luomuna eikä etukäteen pakastettujen solujenkaan avulla.

Kovin surullista. Sitä ei välttämättä ulkopuoliset pysty ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitäisi jo viimeistään 25 v alkaa vakavasti miettimään lastentekoa, jos lapsia ylipäätään haluaa. Lasta ei vielä tarvitse panna aluilleen tässä vaiheessa, mutta ainakin hyvä tietää, että sellaisen oikeasti haluaa, että alkaa olemaan vakaa suhde ja hyvä isäehdokas kuvioissa, ja ylipäätään luoda vakautta omaan elämäntilanteeseen. Elämme kummallisessa yhteiskunnassa, missä tyttöihin ei iskosteta jo nuorella iällä biologisia realiteetteja, ettei äidiksi voi ikuisesti tulla. Tämän tuloksena sitten tulee vastaan uusavuttomia 35-40 v naisia, jotka ovat kovastikin yllättyneitä, etteivät meinaa raskaaksi tulla. 

Edelleenkään kaikkea ei voi elämässä kontrolloida, ei voi aina vaan päättää, että tietyssä iässä on isäehdokas kuvioissa ja elämäntilanne vakaa. Yhdessä hetkessä näin voi ollakin, mutta elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Monen elämä vain ei mene sen käsikirjoituksen mukaan.