Lapsettoman kolmekymppisen suru

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laajenna hakuasi 10-15 vuotta vanhempiin miehiin. On enemmän valinnanvaraa ja monet ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia. Talouskin on usein paremmassa kunnossa kuin nuoremmilla. Onnea, toivottavasti löydät puolison ja saat perheen.

Mäkin sanoisin näin. Osa niistä on ehkä jo toisella kierroksella, mutta ei täydellistä ole olemassakaan. 

 

Olen eri mieltä. Mielummin lapsi yksin kuin uusperhekuvio, yksin pääsee luultavasti helpommalla. Suurin osa toisella kierroksella olevista miehistä on joutunut toisella kierroksella ihan syystäkin, toki joukossa on myös helmiä (jotka kyllä napataan vapailta markkinoilta samantien).

Miten se nappaaminen sieltä vapailta markkinoilta tapahtuu? Harvoin se kenelläkään tosielämässä ihan noin menee.

Samaistun. Olen itse 33 ja kaikki suhteet ja sellaisen yritelmät on menneet mönkään. Haluaisin tavata kumppanin oikeassa elämässä, deittisovelluksia en yhtään jaksa käyttää. Joillain treffeillä olen tinderin kautta käynyt, mutta ei niistä ole mitään tullut. Puolivakavissani olen miettinyt paikkakunnan vaihdosta, jos sitten vaikka kumppani löytyisi. Omasta kumppanista, avioliitosta, perinteisestä perheestä olen kuitenkin haaveillut aina. Yhä useammin mieleen vaan tulee ajatus että ehkä mun ei ole tarkoitus perustaa perhettä.

Jos olisin ap, niin etsisin sopivaa kumppania vielä vuoden verran, sen jälkeen hakeutuisin kyllä yksin hoitoihin jos ehdottomasti haluaisin lapsen.

Ymmärrä kyllä taustalla olevan ajatuksen siitä, että lapsihaave ja arki halutaan jakaa kumppanin kanssa, mutta kannattaa myös muistaa, että vaikka haave olisi yhteinen ja lapsi olisi yhdessä saatettu alulle, niin tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Eli jos ehdottomasti haluat lapsen, niin ei kannata liiaksi takertua ajatukseen ydinperheestä. Voihan se unelmien kumppani löytyä vaikka kuuskympisenä, lasta sen ikäisensä et enää saa.

Ymmärrän, että itsellistä äitiyttä nyt tarjotaan. En kuitenkaan kerta kaikkiaan tällä hetkellä ole ajatukselle valmis. Tilanne voi muuttua jos puolisoa ei löydy, mutta juuri nyt en pysty vakavasti kyseistä vaihtoehtoa harkitsemaan. Olen sitä kyllä miettinyt ja tutkinut, mutta mieleni ei ole valmis tällä hetkellä lähtemään sille tielle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laajenna hakuasi 10-15 vuotta vanhempiin miehiin. On enemmän valinnanvaraa ja monet ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia. Talouskin on usein paremmassa kunnossa kuin nuoremmilla. Onnea, toivottavasti löydät puolison ja saat perheen.

Mäkin sanoisin näin. Osa niistä on ehkä jo toisella kierroksella, mutta ei täydellistä ole olemassakaan. 

 

Olen eri mieltä. Mielummin lapsi yksin kuin uusperhekuvio, yksin pääsee luultavasti helpommalla. Suurin osa toisella kierroksella olevista miehistä on joutunut toisella kierroksella ihan syystäkin, toki joukossa on myös helmiä (jotka kyllä napataan vapailta markkinoilta samantien).

Miten se nappaaminen sieltä vapailta markkinoilta tapahtuu? Harvoin se kenelläkään tosielämässä ihan

Ei ainakaan niin, että istuskellaan yksikseen kotona.

Miksi joudut jatkuvasti pettymään parisuhteissa? Minkä takia valitset jatkuvasti vääriä kumppaneita itsellesi? Oletko analysoinut omaa käytöstäsi, ja tunnistanut syitä sille, miksi toistuvasti teet vääriä valintoja?

Tapasin 8 vuotta vanhemman mieheni 24-vuotiaana. Olemme olleet yhdessä nyt 14 vuotta ja naimisissa pian 4 vuotta. Aloimme yrittää lasta 3 vuotta sitten. Paino sanalla yrittää. 

En ole koskaan pitänyt mitään lapsiin liittyvää itsestään selvänä. En sitä, että haluan lapsia, enkä sitä, saisin lapsia. En ole pitänyt itsestään selvänä raskaaksi tulemista tai sitä, että alkanut raskaus kestäisi täyteen mittaan. Joka viides raskaus menee kesken. En ole pitänyt itsestään selvänä sitä, että lapsi syntyisi elävänä tai terveenä. En edes sitä, että minä selviäisin synnytyksestä hengissä. 

 

Vaikka onnistuisimme raskaaksi tulemisessa ja synnyttäisin terveen vauvan, en ole koskaan ajatellut, että vanhemmuus olisi helppoa. Pienellä vauvalla voi olla koliikki. Lapsi voi sairastua tai vammautua vakavasti myös synnytyksen jälkeen. Vanhemmatkin voivat sairastua. Mitä jos toinen meistä jäisi nuorena leskeksi? Olen ammattini kautta nähnyt kaiken, mitä lapselle voi ikävuosina 0-6 tapahtua, ja mitä kaikkea vanhemmat voivat lapsensa kanssa käydä läpi. 

 

Elämä on riskejä täynnä. Lapsi voi joutua koulukiusatuksi. Pahinta, mitä olen nähnyt tapahtuvan, oli, kun 56-vuotiaan äidin ja 66-vuotiaan isän 16-vuotias ainoa tytär jätti lukion kesken huumesekoilujen seurauksena. Tuntui valtavan julmalta, että tyttö oli ollut koulussa hyvä oppilas, pidetty, pärjännyt, vanhemmat huolehtineet hänestä valtavan hyvin. Oli koulutusta, rahaa, kaikkea, mutta siinä vaiheessa, kun omien siipien olisi pitänyt alkaa kantaa, kaikki romahti. 

 

Tiedän, että kaikki kamalat asiat eivät tietenkään tapahdu yhdelle perheelle. Mutta jollain tavalla vaikeaa on jokaisella, vaikka useinhan se menee kuitenkin ihan hyvin. Silti ajattelen, että olemme myös mieheni kanssa säästyneet paljolta ainakin tähän asti. Elämme kahden aikuisen ihmisen parisuhteessa, ja meillä on paljon vapautta. Ja haluaisimme lapsen. 

Käy kaikki deittipalstat ja sovellukset läpi, älä rajoitu Tinderiin. 

Laihduta, niin olet jo suomalaisten naisten top 10% parhaimmistoa ja tasokkaan miehen löytäminen helpottuu. 

Lopeta vääränlaisten miesten deittailu. Unohda komeat pelimiehet ja sitoutumiskammoiset. Ota lapsiasia esille aikaisin, ettet suotta tuhlaa aikaasi lapsihaluttomien miesten deittailuun. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että itsellistä äitiyttä nyt tarjotaan. En kuitenkaan kerta kaikkiaan tällä hetkellä ole ajatukselle valmis. Tilanne voi muuttua jos puolisoa ei löydy, mutta juuri nyt en pysty vakavasti kyseistä vaihtoehtoa harkitsemaan. Olen sitä kyllä miettinyt ja tutkinut, mutta mieleni ei ole valmis tällä hetkellä lähtemään sille tielle. Ap

Sinä olet päätöksesi tehnyt, joten en ihan ymmärrä mitä haluat meidän sanovan sinulle? Noilla spekseillä sinun vaihtoehto on jatkaa kumppanin etsimistä ja toivoa että lapsia haluava kumppani löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut jatkuvasti pettymään parisuhteissa? Minkä takia valitset jatkuvasti vääriä kumppaneita itsellesi? Oletko analysoinut omaa käytöstäsi, ja tunnistanut syitä sille, miksi toistuvasti teet vääriä valintoja?

Kyllä olen. Asiat on mietitty, tiedostettu ja tunnistettu. Parisuhdepettymyksissä ei kuitenkaan ole kysymys vain vääristä valinnoista vaan elämä on heittänyt eteen ennakoimattomia esteitä joita ei ole voinut tietää. Huonoa tuuriakin on ollut paljon mukana. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut jatkuvasti pettymään parisuhteissa? Minkä takia valitset jatkuvasti vääriä kumppaneita itsellesi? Oletko analysoinut omaa käytöstäsi, ja tunnistanut syitä sille, miksi toistuvasti teet vääriä valintoja?

Samaa mieltä. Jos toistuvasti suhteet epäonnistuu, niin kannattaisi analysoida miksi niin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut jatkuvasti pettymään parisuhteissa? Minkä takia valitset jatkuvasti vääriä kumppaneita itsellesi? Oletko analysoinut omaa käytöstäsi, ja tunnistanut syitä sille, miksi toistuvasti teet vääriä valintoja?

Kyllä olen. Asiat on mietitty, tiedostettu ja tunnistettu. Parisuhdepettymyksissä ei kuitenkaan ole kysymys vain vääristä valinnoista vaan elämä on heittänyt eteen ennakoimattomia esteitä joita ei ole voinut tietää. Huonoa tuuriakin on ollut paljon mukana. Ap

 

Olisi kiinnostavaa tietää, että mitä nuo esteet sitten käytännössä ovat olleet? Sinulla on kuitenkin ilmeisesti ollut kumppaneita?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että itsellistä äitiyttä nyt tarjotaan. En kuitenkaan kerta kaikkiaan tällä hetkellä ole ajatukselle valmis. Tilanne voi muuttua jos puolisoa ei löydy, mutta juuri nyt en pysty vakavasti kyseistä vaihtoehtoa harkitsemaan. Olen sitä kyllä miettinyt ja tutkinut, mutta mieleni ei ole valmis tällä hetkellä lähtemään sille tielle. Ap

Ymmärrettävää. Tätä ajatusta ei voi pakottaa kenellekään väkisin vaan ihmisen on oltava valmis sille ja monesti ajatuksen kypsyttely ottaa aikaa. Se riittää, että olet tietoinen tästä vaihtoehdosta ja olet miettinyt sitä. Ajatusta ei voi tuputtaa väkisin.

Elämä yllättää, on myös täysin mahdollista, että löydät puolison jo ensi viikolla.

Sain esikoiseni 38 vuotiaana. Tulin raskaaksi ihan luonnollisesti ja heti endi yrittämällä. Vielä siis ehdit, pidä kuitenkin kunnostasi huolta, jos olet lihava, niin laihduta, syö terveellisesti ja nuku hyvin. Kun saat lapsen, niin keskity siihen ja nauti vauva-ajasta ja pikkulapsivaiheesta. Töihin ehtii myöhemminkin. Ehkä voisit säästää joka kuukausi eri tilille niin, ettei kotiäitiys jää ainakaan rahasta kiinni.

Kyllä se oikea tulee vielä vastaan. Lähde vaikka tansseihin huomenna. Onnea mstkasn!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joudut jatkuvasti pettymään parisuhteissa? Minkä takia valitset jatkuvasti vääriä kumppaneita itsellesi? Oletko analysoinut omaa käytöstäsi, ja tunnistanut syitä sille, miksi toistuvasti teet vääriä valintoja?

Kyllä olen. Asiat on mietitty, tiedostettu ja tunnistettu. Parisuhdepettymyksissä ei kuitenkaan ole kysymys vain vääristä valinnoista vaan elämä on heittänyt eteen ennakoimattomia esteitä joita ei ole voinut tietää. Huonoa tuuriakin on ollut paljon mukana. Ap

 

 

Olisi kiinnostavaa tietää, että mitä nuo esteet sitten käytännössä ovat olleet? Sinulla on kuitenkin ilmeisesti ollut kumppaneita?

Kolme vakavaa suhdetta on ollut. Yksi nuoruuden suhde päättyi pettämiseen, yksi suhde puolison sairastumiseen ja kolmas siihen, että mies alkoi yllättäen epäröidä haluaan sitoutua vaikka oli aiemmin itse ollut aloitteellinen kihlauksessa ja perhehaaveissa. Jälkimmäisessä oli todennäköisesti kyse läheisen menetyksen laukaisemasta kriisistä, jota ei kuitenkaan saatu selvitettyä. Muutama pidempi tapailu on ollut ja niiden päättymisen syynä tunteiden puuttuminen omalta puoleltani, liian erilaiset arvomaailmat tai toiveet tulevaisuudesta. Ap

Olin aikoinaan samassa tilanteessa. 35-vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa kaksi lastakin saatiin. Muitakin vastaavia tarinoita on kaveripiirissäni. Älä siis missään nimessä luovuta! Nykyään on hyvin tavallista perustaa perhe vasta myöhemmällä iällä.

Käytännössä kaikki naiset ketä tunnen, ovat pitkässä avioliitossa tai vakavassa, yli 5 vuotta kestäneessä seurustelusuhteeseessa. En äkkiseltään keksi yhtään sellaista naista, jonka suhdeyritykset aina kerta toisensa jälkeen epäonnistuvat. 

Olisi mielenkiintoista laittaa vierekkäin AP:n kaltainen nainen, ja nämä parikymmentä naista ketä tunnen. Mikä AP:n erottaa näistä naisista? Huomaisiko tarkkailija sen kriittisen eron AP:n ja näiden muiden naisten välillä?

Omissa piireissäni on kyllä hyvin tavallista pariutua ja perustaa perhe ap:n iässä. Enemmistö on kavereistani löytänyt kumppanin kolmekymppisenä tai sen jälkeen ja saaneet lapsiakin. 

Joku tuossa nyt mättää... Aika paljon suhde- ja tapailukuvioita kuitenkin...

Vierailija kirjoitti:

Joku tuossa nyt mättää... Aika paljon suhde- ja tapailukuvioita kuitenkin...

Johan tuolla aiemmin ap kertoi syitä miksi nämä eivät ole toimineet.