Lapsettoman kolmekymppisen suru

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo noin 40 vuotias, enkä ole edes päässyt parisuhteeseen, joten haaveeni ja unelmani laps(i)en saannista tuntuu kuihtuvan päivä päivältä lisää. - Tsoin tänään luin SDP pj Antti Lindamnin puolisosta Kaija Storbomista joka synnyttäessään parin yhteistä lasta oli ollut 52 vuotias, joten toivaoni en ole vielä täysin menettänyt. Ja ei en kaipaa kommentteja että minun tulsi laskea rimaa kumppanin suhteen; kun halausin kuitenkin kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa ja kokea yhdessä kaiken sen, mitä lapsen saamine tuo vääjäämättä mukanaan.

Jos olet 40 v nainen, joka ei ole koskaan edes ollut parisuhteessa, etkä suostu "laskemaan rimaa" miehen suhteen, sinä et todellakaan tule koskaan saamaan lasta, ja on kyseenalaista löydätkö miestäkään. En tiedä oliko viestisi provo, totta puhuen. 

Vierailija kirjoitti:

Laajenna hakuasi 10-15 vuotta vanhempiin miehiin. On enemmän valinnanvaraa ja monet ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia. Talouskin on usein paremmassa kunnossa kuin nuoremmilla. Onnea, toivottavasti löydät puolison ja saat perheen.

Mäkin sanoisin näin. Osa niistä on ehkä jo toisella kierroksella, mutta ei täydellistä ole olemassakaan. 

Sinuna etsisin kumppania aktiivisesti. Jos et ole ihan mahdottoman erikoinen niin kumppanin pitäisi löytyä Ihan ahkeruudella. Ole taapertanut huonoissa suhteissa ja pelännyt jäädä yksin. Oikeasti sopiva kumppani löytyi vasta vanhempana, kun aktiivisesti ja valikoiden etsin sellaista. Sain lapsen 41-vuotiaana. Olin onnekas ja pystyin vielä saamaan lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo noin 40 vuotias, enkä ole edes päässyt parisuhteeseen, joten haaveeni ja unelmani laps(i)en saannista tuntuu kuihtuvan päivä päivältä lisää. - Tsoin tänään luin SDP pj Antti Lindamnin puolisosta Kaija Storbomista joka synnyttäessään parin yhteistä lasta oli ollut 52 vuotias, joten toivaoni en ole vielä täysin menettänyt. Ja ei en kaipaa kommentteja että minun tulsi laskea rimaa kumppanin suhteen; kun halausin kuitenkin kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa ja kokea yhdessä kaiken sen, mitä lapsen saamine tuo vääjäämättä mukanaan.

Aivan normaalia että haluaa maksajan mutta tuskin kukaan muu kuin aisankannattaja hiiri moiseen suostuu.

Hakeudu ihmeessä yksin hoitoihin. Ei välttämättä tärppää sielläkään heti, joten pääsisit ainakin hyvissä ajoin alkuun ja tarvittaessa selvittelemään jos jotain ongelmia ilmaantuisi. Ehdit silti hyvin löytää vielä miehen jos toivot toista lasta/lisää lapsia.

Äiti yhden pienen lapsen kanssa tuskin on mitenkään sen isompi ongelma sinkkumarkkinoilla, etenkään kun lapsen mukana ei tule exää ja mitään uusperhesäätöä. Pienen lapsen voi perhettä itsekin toivova mies ottaa ihan mielelläänkin "omakseen", olla hyvillään ns. valmiista paketista ja lapsikin hyväksyy isäksi helpommin kun on pienestä asti tottunut. 

Mitä enemmän etsit, sitä isommin epätoivo loistaa ja voi luoda epämiellyttävää kiireen ja painostuksen tuntua miehille. Pitää heti sitoutua, päättää perheellistymisestä jne. En ihmettele jos karkottaa kumppanin. Luulen, että jos vain ryhdyt yrittämään lasta itse, nautit lapsen kanssa elämästä, tuo paniikki ja kiire katoaa kun enää ei ole aikapakkoa ja elämässä on tärkeää sisältöä muutenkin. Se voi jopa parantaa tilannettasi parisuhdemarkkinoilla! On aikaa rauhaksiin katsella ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole halunnut lapsia, mutta ystäväni juuri synnytti esikoisensa 45-vuotiaana. Sinulla on vielä aikaa, jos et tuhlaa sitä miehiin jotka eivät tiedä mitä haluavat. Teit viisaasti kun lopetit tuon suhteen.

Yksi juttu mitä olen miettinyt on se, että moni sanoo että on seurusteltava vuosia ennen kuin lasta kannattaa yrittää, jotta oppii tuntemaan toisen. Mitä olen huomannut lähipiiristäni, niin ei se hirveästi näemmä auta. Lapsen saaminen muuttaa ihmisiä ihan valtavasti, ja on ihan arpapeliä millaiseksi se ihminen muuttuu, jonka kuvitteli tuntevansa. 

Kun kaksi sopivassa elämäntilanteessa olevaa aikuista kohtaavat toisensa, ei siinä tarvita mitään vuosikausien seurustelua. Meidän lapsi syntyi noin 1,5 vuotta ekojen treffien jälkeen ja siinä kohtaa oltiin oltu naimisissa jo 11kk. Lapsi on jo 23v ja mekin on oltu jo 24v naimisissa.

Lapsen saaminen todellakin muuttaa ihmistä. En ole ikinä nähnyt miestäni niin höperön onnellisena, kuin hän oli synnytyssairaalassa. Olin aivan ihmeissäni, kuka on tuo mies ja mitä minun miehelleni on tapahtunut :-D

Vierailija kirjoitti:

Ap, en nyt ala vinoilemaan, koska varmasti jo itse tiedät tekemäsi virheet. Mutta eiköhän sinun ole mahdollista vielä hankkia lapsi. Mutta kannattaa olla nirsoilematta ja luopua fantasiasta, että löytyisi jonkinlainen liki täydellinen mies ja isä. Perus ok tyyppi riittää. Aseta itsellesi deadline ja puhu asiasta avoimesti miehen kanssa, jonka löydät. Sitten vain yrittämään, mieluummin seuraavan vuoden kuluessa.

Ei minulla ole fantasiaa mistään täydellisestä. Toivon ihmistä jonka kanssa on luontevaa ja hyvä olla, yhteistä arvopohjaa ja samanlaisia tavoitteita. Näitäkään ei joka kulman takana ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuon ikäinen voi saada muuta kuin down lapsen korkeintaan.

Mihin pyrit? Minkä ikäinen oma äitisi oli kun tuollaisen kusipään synnytti?

Naisen kannattaa ottaa se tavallinen tylsä mies lastensa isäksi. Se on ihan hyvä, sanon tämän samanikäisenä naisena. Meillä on kaksi lasta ja ei tuo kumppanini mikään unelmien prinssi koskaan ole ollutkaan. Onnellista perhe-elämää kuitenkin elämme. Ehkä joskus vielä kaipaan sitä suurta rakkautta, mutta sen aika on sitten kun ei ole lapsia ja isoa huushollia hoidettavana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo noin 40 vuotias, enkä ole edes päässyt parisuhteeseen, joten haaveeni ja unelmani laps(i)en saannista tuntuu kuihtuvan päivä päivältä lisää. - Tsoin tänään luin SDP pj Antti Lindamnin puolisosta Kaija Storbomista joka synnyttäessään parin yhteistä lasta oli ollut 52 vuotias, joten toivaoni en ole vielä täysin menettänyt. Ja ei en kaipaa kommentteja että minun tulsi laskea rimaa kumppanin suhteen; kun halausin kuitenkin kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa ja kokea yhdessä kaiken sen, mitä lapsen saamine tuo vääjäämättä mukanaan.

Jos olet 40 v nainen, joka ei ole koskaan edes ollut parisuhteessa, etkä suostu "laskemaan rimaa" miehen suhteen, sinä et todellakaan tule koskaan saamaan lasta, ja on kyseenalaista löydätkö miestäkään. En tiedä oliko viestisi provo, totta puhuen. 

Kiitos. En ole provo - En minä kumppaniltani mahdottomia toivo ja vaadi. Ja joo kirjoitin vähän kärjekkääästi kun kirjoitin, että en ole päässyt parisuhteeseen; tarkoitin sellaiseen parisuhteeseen, jossa lapsen saaminen olisi onnistunut. - Olen kyllä ollut myös pitkiä aikoja ja olen taas ollut kauan sinkkuna, -  Osa aiemmista suhteistani on tehnyt minusta varovaisen ja vähän ehkä liiankin säikyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laajenna hakuasi 10-15 vuotta vanhempiin miehiin. On enemmän valinnanvaraa ja monet ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia. Talouskin on usein paremmassa kunnossa kuin nuoremmilla. Onnea, toivottavasti löydät puolison ja saat perheen.

Mäkin sanoisin näin. Osa niistä on ehkä jo toisella kierroksella, mutta ei täydellistä ole olemassakaan. 

Olen eri mieltä. Mielummin lapsi yksin kuin uusperhekuvio, yksin pääsee luultavasti helpommalla. Suurin osa toisella kierroksella olevista miehistä on joutunut toisella kierroksella ihan syystäkin, toki joukossa on myös helmiä (jotka kyllä napataan vapailta markkinoilta samantien).

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo noin 40 vuotias, enkä ole edes päässyt parisuhteeseen, joten haaveeni ja unelmani laps(i)en saannista tuntuu kuihtuvan päivä päivältä lisää. - Tsoin tänään luin SDP pj Antti Lindamnin puolisosta Kaija Storbomista joka synnyttäessään parin yhteistä lasta oli ollut 52 vuotias, joten toivaoni en ole vielä täysin menettänyt. Ja ei en kaipaa kommentteja että minun tulsi laskea rimaa kumppanin suhteen; kun halausin kuitenkin kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa ja kokea yhdessä kaiken sen, mitä lapsen saamine tuo vääjäämättä mukanaan.

Ei tuossa ole käytetty omia munasoluja, ei onnistu omilla munasoluilla yli 50-vuotiaalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuon ikäinen voi saada muuta kuin down lapsen korkeintaan.

Mihin pyrit? Minkä ikäinen oma äitisi oli kun tuollaisen kusipään synnytti?

 

Mistä minä sen voin tietää, 9 kersaa piti puskea vaikkei edes kyennyt hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Naisen kannattaa ottaa se tavallinen tylsä mies lastensa isäksi. Se on ihan hyvä, sanon tämän samanikäisenä naisena. Meillä on kaksi lasta ja ei tuo kumppanini mikään unelmien prinssi koskaan ole ollutkaan. Onnellista perhe-elämää kuitenkin elämme. Ehkä joskus vielä kaipaan sitä suurta rakkautta, mutta sen aika on sitten kun ei ole lapsia ja isoa huushollia hoidettavana. 

Tavallisuus, turvallisuus ja "tylsyys" on jopa toivottavaa. Unelmien prinsseihin en usko. Ilman kiintymystä ja rakkautta en kuitenkaan elämääni pysty toisen kanssa jakamaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuon ikäinen voi saada muuta kuin down lapsen korkeintaan.

Höpö höpö,monikin on saanut terveen lapsen 44 vuotiaana ja juuri luin 52 - vuotiaana äidiksi tulleesta naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo noin 40 vuotias, enkä ole edes päässyt parisuhteeseen, joten haaveeni ja unelmani laps(i)en saannista tuntuu kuihtuvan päivä päivältä lisää. - Tsoin tänään luin SDP pj Antti Lindamnin puolisosta Kaija Storbomista joka synnyttäessään parin yhteistä lasta oli ollut 52 vuotias, joten toivaoni en ole vielä täysin menettänyt. Ja ei en kaipaa kommentteja että minun tulsi laskea rimaa kumppanin suhteen; kun halausin kuitenkin kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa ja kokea yhdessä kaiken sen, mitä lapsen saamine tuo vääjäämättä mukanaan.

Ei tuossa ole käytetty omia munasoluja, ei onnistu omilla munasoluilla yli 50-vuotiaalta. 

Mistä sinä tiedät mitä soluja on käytetty, voihan se olla että on pakastettu omia.

Jos ap:llä on pätäkkää niin sitäkin kannattaa harkita.

Parisuhteet roikkuvat aina löyhässä hirressä. Ei koskaan tiedä milloin se loppuu, jos loppuu.

Sinun tilanteessasi alkaisin syynäämään miehiä erityisesti isäehdokkaina. Isyyshän ei lopu vaikka parisuhde loppuisikin.

Kyllä se vanhemmuus voi olla ihan hyvää yhteishuoltajillakin.

Tietysti jos oikein hyvin käy, niin myös parisuhde saattaa jatkua pitkään tai hautaan asti.

Minäkin suosittelisin harkitsemaan vakavasti itsellistä äitiyttä. Sain ekan lapsen yksin, ja vauva-aika oli todella ihanaa, ei tarvinnut murehtia parisuhdetta, seksiä, valvomisvuoroha, tms. mistä monet vauvojen vanhemmat riitelevät. Tokihan siinä myös menettää sen yhdessä jakamisen onnen, mutta jos vaakakupin toisessa päässä painaa kokonaan lapsettomaksi jääminen niin on se sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen kannattaa ottaa se tavallinen tylsä mies lastensa isäksi. Se on ihan hyvä, sanon tämän samanikäisenä naisena. Meillä on kaksi lasta ja ei tuo kumppanini mikään unelmien prinssi koskaan ole ollutkaan. Onnellista perhe-elämää kuitenkin elämme. Ehkä joskus vielä kaipaan sitä suurta rakkautta, mutta sen aika on sitten kun ei ole lapsia ja isoa huushollia hoidettavana. 

Tavallisuus, turvallisuus ja "tylsyys" on jopa toivottavaa. Unelmien prinsseihin en usko. Ilman kiintymystä ja rakkautta en kuitenkaan elämääni pysty toisen kanssa jakamaan. Ap

Miten voi olla ettei löydy miestä? Missä päin asut? Pk-seudulla voi olla ongelmallista, pienemmillä paikkakunnilla monet ikäisesi fiksut ihmiset ovat olleet jo vuosikausia vakavassa parisuhteessa. Auttaisiko asiaa kunnollinen ympäristön vaihdos? Uusi työ, asuinpaikka, uusia tuttuja jota kautta ehkä löytyisi se oikea..? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole halunnut lapsia, mutta ystäväni juuri synnytti esikoisensa 45-vuotiaana. Sinulla on vielä aikaa, jos et tuhlaa sitä miehiin jotka eivät tiedä mitä haluavat. Teit viisaasti kun lopetit tuon suhteen.

Yksi juttu mitä olen miettinyt on se, että moni sanoo että on seurusteltava vuosia ennen kuin lasta kannattaa yrittää, jotta oppii tuntemaan toisen. Mitä olen huomannut lähipiiristäni, niin ei se hirveästi näemmä auta. Lapsen saaminen muuttaa ihmisiä ihan valtavasti, ja on ihan arpapeliä millaiseksi se ihminen muuttuu, jonka kuvitteli tuntevansa. 

Kun kaksi sopivassa elämäntilanteessa olevaa aikuista kohtaavat toisensa, ei siinä tarvita mitään vuosikausien seurustelua. Meidän lapsi syntyi noin 1,5 vuotta ekojen treffien jälkeen ja siinä kohtaa oltiin oltu naimisissa jo 11kk. Lapsi on jo 23v ja mekin on oltu jo 24v naimisissa.

Lapsen saaminen todella

Ajat olivat aivan toiset 24 vuotta sitten.