Tämä äiti ei ymmärrä miksi äidin pitäisi hoitaa vauvaa kotona ainakin vuosi

Miten äidin psyyke jaksaa, tekee lapsen muttei välitä ?

Vierailija kirjoitti:

Miten äidin psyyke jaksaa, tekee lapsen muttei välitä ?

Samalla tavalla kuin keskiverto isän? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannattaisi naisten tehdä lapset parikymppisinä jos vaan mahdollista. Mummo-ikäisenä kun tekee niin suhtautuminen omiin lapsiin on kuin lapsenlapsiin.

Parikymppisillä ei ole varaa jäädä kotiin hoitovapaalle. Meillä mummoikäisillä on usein säästöjä sen verran, että onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannattaisi naisten tehdä lapset parikymppisinä jos vaan mahdollista. Mummo-ikäisenä kun tekee niin suhtautuminen omiin lapsiin on kuin lapsenlapsiin.

Parikymppisillä ei ole varaa jäädä kotiin hoitovapaalle. Meillä mummoikäisillä on usein säästöjä sen verran, että onnistuu.

Tai sitten on, kun ollaan totuttu vaatimattomampaan elintasoon ja saadaan ehkä asumistukiakin jos asutaan vielä vuokralla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaa isäkin vauvaa hoitaa 

Isä ei korvaa äitiä vauvan näkökulmasta. Naisen pehmeys, ihon ja äänen, on aivan eri asia kuin miehen karkeus.

Hohhoijaa... Vai miehen karkeus... Meillä on kyllä isä ollut hyvin hellä ja lempeä ja ollut ihan loistava lasten kanssa.

Kaikilla nyt ei vain sitten ole.

No, minkäs muut sille voi, jos valitset huonon miehen lastesi isäksi? Ei siitä kannata silti tehdä mitään yleistystä.

Ei kaikille riitä hyviä miehiä lasten isiksi. Näitä osallistuvia "hyvä iskä" - miehiä on todella vähän. 

Juu.. ja ainakin itse tiedän useampia tapauksia, joissa mies on tehnyt oman osansa kotihommista, luvannut kasvattaa lastaan ja tehdä oman velvollisuutensa isänä ennen vauvan hankkimista.

Ennen raskautta, raskauden aikana ja ehkä jopa hetken synnytyksen jälkeen on luvattu kuu ja tähdet taivaalta, kunnes jotain tapahtuu ja mies ei tee mitään muuta kuin elää omaa elämäänsä kuten aina ennenkin. 

Miten tämän voi ennustaa, miksi se hyväksytään yleisesti ja siitä syyllistetään naista? Mitä jos nainen tekisi saman tempun eli huijaisi miehen isäksi ja sen jälkeen jättäisi miehen oman onnensa nojaan kodin ja lapsen kanssa. 

 

Naisen ei kannata hankkia lasta, jos ei ole valmis käytännössä olemaan yh, koska miehen sanaan ei voi luottaa. 

Ihme äitimyyttiä joillakin kommentoijilla. Äiti on vauvalle tärkeä, mutta niin on isäkin, kun isä syntymästä asti osallistuu lapsen hoitoon. Ei imetys tee äidistä ylivertaista - kaikilta kun ei yrityksistä huolimatta imetys suju. Onko "korvikeäiti" sitten vähemmän äiti, kiintymyssuhteen totaalisesti pilannut? 

Jos vauvan maailmassa on isä aina mukana synnytyssalista lähtien, eiköhän siinä muotoudu kiintymyssuhde myös isään. Vauva on kuullut isänkin äänen kohdussa, isä on ollut aina läsnä ja hänestä tulee pian yhtä tuttu kuin äidistä. Isäkin voi hoivata, sylitellä, syöttää, vaihtaa vaipat, lohduttaa itkussa siinä missä äiti. Parastahan se on lapselle, että hänellä on kaksi rakastavaa vanhempaa hoitamassa heti syntymästä saakka, eikä yksi ylivertainen äiti ja etäinen isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sekä äidin että isän ääni tule kohdun ulkopuolelta? Eikai naisen äänihuulet kohdussa ole. 

Onhan se ihan eri asia, kun raskaana oleva nainen puhuu verrattuna jonkun toisen puheeseen. Naisen äänihuulet sekä kohtu on naisen sisällä.

 

Mistä ääni tulee ulos? 

Vauva luo uusia kiintymyssuhteita sitä mukaa kuin niitä tulee. Jos esimerkiksi vauvan äiti kuolee synnytyksessä, niin siitä isästä sitten kehittyy vauvalle se tuttu ja turvallisin hoitaja. Ja tämä tapahtuu hyvin nopeasti. Vauvan maailmassa aluksi päivä ja sitten viikko on ikuisuus. Jos isä hoitaa vauvaa ensitunneista lähtien, vauva omaksuu tämän ensisijaisena hoitajana iahn niistä ensipäivistä alkaen.

Lapsi on nykyisin joillekin näyttelyesine, huonekalu, esine, näyttelykapine, somiste silloin tällöin idylliin kunhan on hiljaa ja on varsinainen hoito muulle taholle annettu.

Vaikka se onkin mahtavaa, kun voi voimaantua uraäitinä, niin olen silti sitä mieltä, että lapsen turvallinen kiintymys on oltava kaiken edellä siihen asti kunnes lapsi on vähintään 2-vuotias. Vauva voi kokea erittäin vaikeina hylkäämiskokemuksina sen jos äiti on pitkät päivät töissä heti alusta asti. Ja kyse ei nyt ole siitä, etteikö isä muka olisi ihan yhtä tärkeä. Kyse on hylkäämiskokemuksesta ja turvattomuudesta, jos se, joka sinut 9 kk ajan kantoi kohdussa antaa olettaa noinkin pitkään olevansa jatkuvasti läsnä ja yhtäkkiä ei olekaan ja sitten hetken taas on ja sitten taas katoaa. Suhde äitiin on joka tapauksessa erilainen kuin isään raskauden takia. 

MUtta voihan tämän toki misogynisenä kommenttina käsittää, mitä se ei valitettavasti ole. Aivan saman kommentin antaisin, jos isät voisivat synnyttää.