Aikooko moni jatkaa imetystä yli vuoden?

Han_:

käsitä, miksi vauvan ruokinnastakin on tehty joku kilpailu. Eikö pääasia ole, että vauva saa terveellistä ja hyvää ravintoa, oli se sitten pullosta, tissistä, korviketta tai kiinteää (kun ikä on sopiva kiinteille)? Itse en ole ottanut mitään paineita tulevasta imettämisestä, liekö olen vain naiivi, kun ajattelen, että tärkeintä on, että vauva kehittyy normaalisti enkä minä ja minun aatteeni ole sen tiellä.

En siis tarkoita, etteikö lasta voisi imettää niin pitkään, kuin lapsesta ja äidistä hyvältä tuntuu, en missään tapauksessa! Tarkoitan vain, että jos joku katsoo paremmaksi lopettaa imetyksen vaikkapa 6kk kohdalla, niin mitä sitten? Pääasia, että lapsi kasvaa ja kehittyy ja saa terveellistä ja monipuolista ravintoa.

Ylipäätään koko imetysvouhotus on mennyt mielestäni yli. Miksi pitää nostaa tämäkin asia jalustalle, eikö voi vaan ruokkia sitä omaa lastaan niinkuin parhaaksi näkee? En ollut tajunnut, ennenkuin näille palstoille eksyin, kuinka näinkin tavallisesta, luonnollisesta ja päivittäisestä asiasta kuin imetys, on voitu tehdä jotain ihmeellistä ja vähän pelottavaakin. Äitiyspakkauksessa tulee imetysoppaita ja neuvolasta saa " tukea imetykseen" . Siis täh, miksi ihmeessä pitäisi saada tukea johonkin niinkin luonnolliseen asiaan kuin imetys? Mutta juuri tuollaiset asiat saavat imetyksen sellaiseen valoon, niinkuin se olisi jotenkin erityisen haastavaa toimintaa ja tarvitsee onnistuakseen mielettömästi tukea ja valmistautumista yms. yms. Ja tämä tuo paineita äideille ja kun heillä on paineita, imetys on varmasti vaikeampaa.

Meni nyt kyllä aivan aiheen vierestä :) En ole itse ajatellut yhtään, kuinka pitkään aion imettää (jos ylipäätään imetän, eihän sitä tiedä, mitä kohtalo on meidän tielle varannut). Sen näkee vasta käytännössä, mikä tuntuu hyvältä.

Minä myös raskausaikana ajattelin, että hyvä, jos pystyn imettämään, mutta jos en niin ei voi mitään.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, että imetys on sujunut hyvin.

Mutta ei se mikään hyvän äitiyden mittari ole. Eikä imetykseen edes aina voi itse vaikuttaa.

Ja jokainen tyylillään. Pääasia, että vauva saa ruokaa.

..vaan luonnollinen tapa ruokkia lasta ja itse ihmettelen, miksi siitä on tehty niin luonnotonta!



Se ei ole syyllistämistä, että sanotaan maidon riittävän. Näitä juttuja lukevana monet kertomukset siitä, miten maito ei riitä (jutut niin palstoilla kuin tutuillakin), niin lähes tulkoon aina se syy on esim. " en saa pumpattua, ei tule puristamalla maitoa, vauva kitisee.." Eli äideiltä puuttuu itseluottamusta.



Jotkut myöntävät suoraan, etteivät ole kiinnostuneet tai jaksaneet imettää. Joillekin se vauva-ajan tissitakiaisuus on liikaa. Tässä myönnän ihmetteleväni ihmisten itsekkyyttä - tehdään lapsi, muttei " jakseta" sitten tissitellä sitä. Totta, onhan se helpompaa mennä ja ostaa se korvikepullo kaupasta - mutta se edelleenkin on korviketta, enkä todellakaan ymmärrä että korviketta lähdetään antamaan, jos kerta on mahdollista imettääkin. Tähän en nyt sitten tarvitse iänikuisia jauhamisia niiltä, jotka olisivat halunneet imettää mutta eivät jostain syystä pystyneet. Heitä tämä kommentointini kun ei viistänyt millään tavalla.



Omituista on myös se, että puhutaan imetyksestä siihen malliin, kuin se olisi joku supervoimia vaativa extreme laji. Se ei ole, mutta kun annetaan ymmärtää että " ei voi tietää riittääkö maito" (vaikka se todellisuudessa on äärettömän harvinaista, etteikö riittäisi, jos vaan haluaa ja jaksaa tissinä toimia vauvantahtisesti) niin siitä äideille tulee sellainen olo, että mahtaakohan siinä onnistua.



Vaikka jotkut eivät tykkääkään vertailusta entisaikoihin - niin tuskinpa on monikaan vauva kuollut nälkään siihen aikaan, kun ei ole korvikkeita ollut tarjolla..

joo, meni vähän ohi kysymyksen

Esikoista imetin 2 v 3 kk ja silloin jo odotin kuopusta. Kuopus on nyt 9 kk ja aikamoinen tissitakiainen, ei tosin yhtä " paha" tapaus kuin isoveljensä. Mutta joo, jos kuopus haluaa, niin kyllä sinne jopa parivuotiaaksi asti voidaan jatkaa.



Se on toinen juttu, että kuinka paljon imetys suojaa taudeilta... Niin enpä tiedä... Meidän muksu on sairastanut koko hiton talven... =( Mutta en mä siksi imetäkään, vaan koska se on helpoin (jos siis onnistuu) ja luonnollisin tapa ruokkia lapsi ja erittäin ihana läheisyydenantotapa ja lapselle tärkeää.

Han_:

Äitiyspakkauksessa tulee imetysoppaita ja neuvolasta saa " tukea imetykseen" . Siis täh, miksi ihmeessä pitäisi saada tukea johonkin niinkin luonnolliseen asiaan kuin imetys? Mutta juuri tuollaiset asiat saavat imetyksen sellaiseen valoon, niinkuin se olisi jotenkin erityisen haastavaa toimintaa ja tarvitsee onnistuakseen mielettömästi tukea ja valmistautumista yms. yms. Ja tämä tuo paineita äideille ja kun heillä on paineita, imetys on varmasti vaikeampaa.

Ensinnäkin, olemme kaikki varmasti liikuttavan yksimielisiä siitä, että imetys on luonnollinen asia. Se ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita sitä, että se olisi välttämättä helppoa. Juuri sen takia monen imetys epäonnistuu, kun on ajateltu, että imetys on sitä että tissi suuhun ja menoksi, ihan itsestään. Sitten, kun tulee imuoteongelmia, rintaraivareita, kitinöitä, mahavaivoja, rintatulehduksia, epäilyksiä ja ympäristön asenneongelmia, niin ollaan oikopäätä korvikepurkilla.

Eikä siinä mitään, jos ei imetystä pidä niin tärkeänä vaan on valmis luovuttamaan alkuunsa. Mutta kun useimmat äidit haluavat imettää eli ruokkia lastaan sillä luonnollisella ja parhaalla mahdollisella tavalla, ja imetyksen epäonnistuminen on usein tosi kova kolaus äidille. Juuri tämän takia, hyvä Han_, tarvitaan niitä oppaita ja tukea, imetystukiryhmiä ja lehtijuttuja. Jos niitä ei ole, elämään jäävät vain ne anopin mummun aikaiset käsityksen siitä, että " meidän suvussa maito loppuu 2 kuukauden kohdalla" ja " vauvan kitinä on merkki siitä että se tarvii pottua" .

En tiedä, mä en varmaan koskaan opi ymmärtämään näitä, joiden mielestä imetyksestä ei saisi eikä pitäisi puhua, kirjoittaa, kysellä... miksi ei siitä, kun kaikesta muustakin vauvanhoitoon liittyvästä? Ja ihan pikkuisen ihmetyttää sekin, miksi Han_ ja muutama muu vaivautuvat taivastelemaan toisten imetyshaluja tähän ketjuun...onko se jollain lailla teiltä pois, että toiset imettävät pitempään kuin vuoden?

Itse olen sitä mieltä, että on hyvä, että imetykseen saa apua jos sitä tarvii, mutta sitä vastaan olen, että siitä vouhotetaan niin paljon, ja syyllistetään äitejä, jotka eivät imetä syystä tai toisesta. Imetys on, ONNISTUESSAAN, positiivinen asia.:)

Omasta kokemuksesta voin kyllä sanoa, että kyllä minun piti ihan todellakin opetella imetys, ei se niin helppoa ollut kuin luulin. :D Minulle paras imetystuki( henkilö ) oli oma rakas aviomieheni. Hän jaksoi tukea ja yhdessä ihmeteltiin liian täysiä rintojani ja pumppailtiin, ettei laps parka ihan tukehdu, kun maitoa tuli ihan ruutaamalla. :) Nyt kun poika on jo 10 kk, niin maidon tulo on tasaantunut.:)

Rauhaa!:)

Kyllä tänne on ainakin kaikki tuki kelvannut vaikka imetys päällisin puolin ihan hyvin onkin sujunut. Mielestäni imetyksessä oli paljon sellaisia asioita joihin en ollut odottanut törmääväni. Kaikki neuvolan opukset, imtystukipalstat sun muut on tullut kyllä ihan tarpeeseen.



No, itse kysymykseen, imetän nyt yhdettätoista kuukautta ja välillä tuntuu että haluan tytön irti nyt ja heti enkä enää koskaan näytä sille edes koko tissiä ja välillä taas tuntuu että jaksan vielä muutaman kuukauden. Kattoo nyt sitten, miehen ja neuvolan tuki ratkaisee...

Aion imettää yli vuoden ikäiseksi, jos vain poika nyt 10kk niin päättää. En ole yöimetyksiäkään vielä lopettanut.

Esikoista imetin 8 kk ikään asti, vaikka imetys hänen kohdallaan oli erittäin takkuista aluksi ja kuukausi kerrallaan sinnittelin, en olisi sitä sitten tosipaikan tullen halunnutkaan lopettaa tuossa iässä, mutta lääkityksen takia oli pakko. Ja kyllä, koin tissitakiaisuuden monta kuukautta todella ahdistavaksi.

Olen siis itsekäs äiti, johon Emilyn viittasi, joka tällä hetkellä ajattelee lopettaa imetyksen kakkosen kohdalla n. 8 kk tienoilla. Vauvani nyt 2kk. Koen tuon tissitakiaisuuden edelleen ahdistavaksi. Mutta yritän kestää sen tuohon 8 kk asti. Ja voihan olla että kelkka taas kääntyy kun aikaa kuluu ja vauva kasvaa.



En koe mitenkään häpeälliseksi että en ole alunperinkään suunnitellut imettäväni tuota pitempään. Onnittelen ennemminkin itseäni että aion sinnitellä 8 kk ikään asti. Pidän äidinmaitoa pienen vauvan parhaana ravintona ja siksi ylipäänsä imetän. Korviketta en suunnitellut antavani yhtään ennen 6 kk ikää. Multa ei lypsäminen onnistu, joten koen että tuo 6 kk 24 h päivystystä riittää. Kun kerta tuossa puolivuotiaana aloitetaan kiinteät, niin samapa tuo jos aloitan silloin lehmänmaitoonkin totuttamisen korvikkeiden muodossa.

Emilyn:

Jotkut myöntävät suoraan, etteivät ole kiinnostuneet tai jaksaneet imettää. Joillekin se vauva-ajan tissitakiaisuus on liikaa. Tässä myönnän ihmetteleväni ihmisten itsekkyyttä - tehdään lapsi, muttei " jakseta" sitten tissitellä sitä. Totta, onhan se helpompaa mennä ja ostaa se korvikepullo kaupasta - mutta se edelleenkin on korviketta, enkä todellakaan ymmärrä että korviketta lähdetään antamaan, jos kerta on mahdollista imettääkin. ..

Vielä kommentoin tota sun kirjoitusta. Korvikkeen antaminen ei ole helpompaa kuin imetys pienellä vauvalla. Kuvittele vaan ravaavasi yöllä 10 kertaa keittiöön lämmittämään korviketta kun vauva huutaa vieressä täpöillä. Kyllä se tissittely on musta helpompaa. Kokemusta on molemmista. Esikolle annoin lisäksi korviketta kun epävarmana äitinä luulin ettei maito riittänyt. Se se vasta olikin show. Mutta isomman lapsen kohdalla asia on jo yksinkertaisempi, siis toki imetys on helpompaa mutta ei sido yksin omaan äitiä vaan vastuuta lapsen ruokkimisesta voi antaa silloin myös isälle. Niin siis jos on tällainen itsekäs äiti kuin minä ;) Ja kyllä, lapsia haluan, koska rakastan heitä. Kuitenkin pystyn myöntämään, että en yksin jaksa tuota 24 h ruokapäivystystä kovin montaa kuukautta (8 riittää). Mielelläni otan lasten isän apuun ja osallistumaan.

enhän minä ollenkaan tarkoittanut, että on väärin saada tai haluta tukea tai että on jotenkin outoa imettää pitkään :) Harmi, että tulin niin väärinymmärretyksi. pygmi on samalla asialla, luepa vaikka hänen viestejään, jos minun viestini oli epäselvä tai loukkaava.



Minä näen asian siten, että KOSKA imetyksestä on alettu " vouhottamaan" on jouduttu siihen pisteeseen, että pitää olla imetystukiryhmiä ynnä muita. Jos koskaan imetyksestä ei olisi alettu vouhottamaan, ei kukaan äiti tuntisi huonommuutta, jos oma maito tai maidontuotanto ei riitä vauvalle, vaan täytyy ottaa mukaan korvikkeet yms.. Mutta koska imetys, niin tavallinen asia kuin onkin, on nostettu jalustalle ja " hyvän äitiyden" mittariksi, aiheuttaa se paineita niille, joilla se ei sujukaan aivan nappia painamalla. (Älkääkä sanoko, ettei se ole mikään mittari, onhan se nähty jo moneen kertaan. Ei kai imetyksestä vaahdottaisi, jos se olisi edelleen VAIN yksi toimenpide muiden joukossa)



Kaikki haluavat lapsensa parasta, se on selvää. Imetyksestä on vain tehty niin iso juttu, että muutenkin kamalissa paineissa elävät äidit (tutkimusten mukaanhan suurinpiirtein kaikki lapsessa ilmenevät ongelmat ovat peräisin äidin ja lapsen kiintymyssuhteesta ja mitä vielä......) joutuvat turhien paineiden alle pelkästään siitä, miten lastansa ravitsevat. Ja tämä on minusta suuri sääli.



Olen kyllä tietoinen, että kaikilla imetys ei olekaan niin helppoa, että " tissi suuhun vaan ja menoksi" , mutta mikäli imetyksestä ei meuhkattaisi, niin ei tuosta varmaan edes ymmärrettäisi ottaa paineita jos jotain hankaluuksia ilmenisi.



Ja mitä on " onnistunut imetys" ? Onko onnistunutta imetystä se, että äidille tulee mahdollisesti turhaa stressiä siitä, että lasta on imetettävä, vaikka maitoa ei tule. Sitten itketään, pumppaillaan, itketään, yritetään imettää, lapsi itkee, äitikin itkee jälleen, maitoa ei tule tarpeeksi, pumppaillaan, tunnetaan huonommuutta... Mutta jos tätä jatkaa kaikesta huolimatta ja jotenkin " onnistuu" imettämään lastansa lähemmäs vuoden ikää, on hyvä äiti ja imetys on onnistunut?



Eikö voisi puhua onnistuneesta imetyksestä silloin, kun kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä? Lapsi saa ravintoa tarpeisiinsa ja äidin ei tarvitse ottaa turhia paineita siitä, että riittääkö maito. Minä en ikävä kyllä(?) näe mitään huonoa korvikkeiden antamisessa, jos omassa maidontuotannossa on jotain häikkää ja/tai se ei riitä lapsen tarpeisiin.



No, en osaa selittää tätä asiaa, onneksi ainakin muutamat ymmärsivät mitä ajoin takaa. :) En siis ole minkään asian puolesta tai vastaan! Minusta ne, jotka haluavat ja pystyvät, voivat imettää niin pitkään kuin mahdollista ja ne jotka eivät halua tai pysty tms. tekevät jonkun muun ratkaisun lapsen syöttämisen suhteen. Kumpikin ratkaisu on hyvä, jos lapsi saa tarpeeksi terveellistä ravintoa, on tyytyväinen ja kylläinen ja kehittyy normaalisti.

Han_:

Minä näen asian siten, että KOSKA imetyksestä on alettu " vouhottamaan" on jouduttu siihen pisteeseen, että pitää olla imetystukiryhmiä ynnä muita. Jos koskaan imetyksestä ei olisi alettu vouhottamaan, ei kukaan äiti tuntisi huonommuutta, jos oma maito tai maidontuotanto ei riitä vauvalle, vaan täytyy ottaa mukaan korvikkeet yms..

i]

- -

Minä taas en voi ymmärtää, mitä pahaa/epäilyttävää/syyllistävää tms. on esim. imetystukiryhmissä. Niihin hakeutuvat äidit, jotka haluavat imettää - sen sijaan niihin ei kannata hakeutua niiden äitien, jotka eivät halua imettää. En ymmärrä lainkaan ajatusta " on jouduttu siihen pisteeseen että pitää olla imetystukiryhmiä" . Miten niin jouduttu? Ja milloin imetyksestä tarkalleen ottaen on ruvettu vouhottamaan - tuskinpa olet ollut itse äitinä esim. 1600-, 1950- tai 1980-luvulla havaitsemassa, että imetykseen suhtaudutaan tervejärkisesti, toisin kuin nykyään? Eipä ennen ole ollut juuri vaihtoehtojakaan imetykselle: ei sitä valinnan vapautta, että haluankohan tai jaksankohan imettää, eikä kummoisia äidinmaidon korvaajia.

Sinun mielestäsi siis on tervejärkistä ja luonnollista siirtyä korvikeruokintaan heti, jos imetyksessä ilmenee ongelmia. Ok, se on sinun valintasi. Monet muut haluavat tehdä töitä imetyksen eteen. Saattavatpa ne kuuluisat hormonit tehdä sinullekin vielä kepposet niin, että kun vauvasi syntyy, et yhtäkkiä pidäkään ihan yhdentekevänä, miten lastasi ruokit :) Minua ei häiritse kenenkään korvikeruokinta, häiritsee vain tuo asenne, että tervejärkisyys ja maalaisjärki tarkoittaa korviketta ja imettämisestä ääneen puhuminen on vouhottamista. Ja lisäksi se, että usein korvikeruokintaan päädytään selvästi ja faktisesti väärän tiedon perusteella, mutta sitä ei suurin surminkaan myönnetä vaan leimataan kaikki asiallinen tieto vouhottamiseksi.

Esikoisen imetys loppui, kun hän oli 13 kk. Ei vain tuntunut tyttöä enää tissi kiinnostavan. Alku oli aika haasteellista, kun tyttö syntyi keskosena ja yritin pumppaamalla pitää maidontuotantoa yllä. Täysimetyksestä ei voinut haaveillakaan lääkärin määräämien erityiskorvikkeiden ja aikaisen kiinteiden aloittamisen takia, mutta mielestäni imetys onnistui todella hyvin, kun ottaa lähtökohdat huomioon.



Tän tokan kanssa saatan jatkaa pidemmällekin, riippuu vauvasta.



Sitten kommenttia tähän yleiseen keskusteluun: mun mielestäni imetyksellä/äidimaidolla on sen verran tärkeitä vaikutuksia, että imetystä kannattaa tukea tietoa tarjoamalla ja imetyksen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Ei tietenkään kaiken muun kustannuksella. Imetys on usein vaivattomampaakin kuin pulloruokinta. Imetys on luonnollinen juttu, mutta luonnollisuus ei tee siitä automaattisesti _helppoa_., ja on hyvä, että siitäkin puhutaan. Joo, entisaikoinakin on selvitty - esim. hankkimalla imettäjä tai antamalla pikkuvauvalle vaikkapa lehmänmaitoa. Ei ennenkään kaikki naiset ole pystyneet imettämään.



Meillä on onneksi nykyään hyvät korvikkeet, joilla kasvaa terveitä lapsia. Jokaisen, joka haluaa ruokkia lapsensa hyvin, ei pitäisi tuntea siitä syyllisyyttä, oli maito ämmää tai korviketta.

Esikoista imetin 2v4kk, kunnes maito raskauden edetessä loppui ja esikoinen vieroittui. On rankkaa tissipäivystää 24/7, mutta jos ajattelee taaperoimetystä niin taaperot imuttelee harvakseltaan ja siitä voi jo neuvotella(esim.äiti tekee tämän ensin loppuun, sitten..), eli kyse ei ole mistään päivystyksestä enää. Vauvat ovat niin erilaisia. Esikoinen oli jatkuvasti tissillä ja se oli " lääke" joka asiaan. Tämä pikkukakkosemme(2kk) syö harvakseltaan eikä ainakaan vielä mihinkään muuhun kuin nälkäänsä ja sitten on turha enää yrittääkään vaikka kitisisi. Silloin haluaa tutin suuhun ja nukkumaan.



Kun vauva on tällainen, on helppo poistua kotoa myös ilman vauvaa. Viikonloppuna just tehtiin niin, että lähdin esikoisen kanssa kaksin kaupungille ja jätettiin vauva isin hoiviin. Tietää ettei pariin tuntiin tarvita kun on tankattu ennen lähtöä. Jos sama meno jatkuu niin voisi hyvin alkaa käymään jumpassa illalla tms, mitä en osannut ajatellakaan esikoisen ensimmäisen vuoden aikana. Esikko kun tissitteli iltaa myöten kiihtyvää tahtia ja isompana samaten vaikka kyse ei ollut silloin enää varsinaisesta iltatankkauksesta. Väsyneenä tarvittiin vaan enemmän lohtua. Toisten vauvojen imetys on vain sitovampaa kuin toisten.



Itse olen paremminkin miettinyt nyt toista imettäessäni että montako vuotta mahdan imettää jos tällä kertaa en tule niin " pian" raskaaksi uudelleen. Mutta voihan olla että tämä toinen ei ole niin kiinnostunut koko asiasta ja homma hiipuu itsekseen. Minusta ei taida olla vierottamaan, odotan mielummin että homma sujuu lapsentahtisesti.

asiallinen tieto imetyksestä ole sitä " vouhotusta" , mistä puhun. Taatusti myös silloin " ennen vanhaan, kun kaikki oli paremmin" (:D) tuoreille äideille on annettu ohjeita ja neuvoja miten saada imetys käyntiin ja miten pitää yllä maidontuotantoa yms., eihän se ole mitään vouhotusta. Ohjataanhan sitä tuoreille äideille vaipan vaihto ja vauvan peseminenkin, tietysti myös imetyksen alussa voi tarvita neuvoja.



Kyse ei olekaan siitä, etteikö neuvoja voisi antaa tai ottaa vastaan, vaan siitä, että asiasta on tehty jotain isompaa kuin se onkaan. Tietty imetys on tärkeä osa esim. äidin ja lapsen varhaisessa vuorovaikutuksessa, mutta kyllähän maalaisjärkikin kertoo, että niin on moni muukin perushoitotilanne tärkeä vuorovaikutuksen ja hyvän kiintymyssuhteen kannalta. Lapsen tarpeisiin vastaaminen on SE juttu. Se, vastaako lapsen tarpeisiin korvikkeella vai tissimaidolla on sivuseikka.



Äidinmaito on tietysti parasta ravintoa pienelle vauvalle, mutta uskoisin, että nykyajan korvikkeet ajavat hyvin pitkälle saman asian. Tuskinpa niitä myynnissä olisi, elleivät olisi hyviä tuotteita.



Se, mitä tarkoitan sillä " vouhotuksella" on se, että ne äidit, jotka syystä tai toisesta siirtyvät korvikkeisiin " ennenkuin laki sallii" leimataan esimerkiksi itsekkäiksi, luovuttajiksi, muuten vain huonoiksi, äidinvaistottomiksi, sellaisiksi, ettei heillä ole riittävästi tahtoa imettää ja niin edelleen.



Kukaan ei halua olla tieten tahtoen huono äiti, joten ei mikään ihme, että jopa imetykseen tarvitaan omia tukiryhmiä, jottei kenenkään äidin tarvitsisi tuntea syyllisyyttä, jos/kun imetys ei sujukaan helposti. Tätä ei ehkä silloin " ennen vanhaan" ollut, koska imetys/ruokinta miellettiin osaksi vauvan hoitoa, ei miksikään erityiseksi ja elämää suuremmaksi tapahtumaksi.



njoammil sanoi: " Sinun mielestäsi siis on tervejärkistä ja luonnollista siirtyä korvikeruokintaan heti, jos imetyksessä ilmenee ongelmia. Ok, se on sinun valintasi. Monet muut haluavat tehdä töitä imetyksen eteen."



Eli jos ei ole valmis väkisin yrittämään ja saamaan harmaita hiuksia pelkästään vauvan syöttämiseen liittyen, on luovuttaja/muuten vain laiska äiti? ;)



Mutta niin, voihan se olla, että jahka nuo äidinvaistoni ja hormonini heräävät vauvan synnyttyä, minunkin mieleni muuttuu :) Tässä vaiheessahan olen täysin ummikko enkä ymmärrä asioista mitään ;)

Tämä on mun mielestä mielenkiintoinen kysymys! Miksi toiset äidit syyllistyvät jo pienestäkin ja toiset eivät? Jollekin toiselle asiallinen imetysohjaus on syyllistämistä, kun se jollekin toiselle on kaivattuja neuvoja! Mä nään asian niin, että tässä on kyse jostain äidin syvemmistä tunnoista, itsetunnosta tms. Syyllistyykö imetyksestä syyllistyvä äiti helpommin myös muista asioista? Kannattaisiko sitä pohtia, miksi näin käy?



Ikävä kyllä tosi asia on se, että synnytyssairaaloista ja neuvoloista EI tänä päivänä saa tarpeeksi neuvoja ihan tavallisiinkaan imetysongelmiin. Sen takia minusta on todella hienoa, että täysin vapaaehtoisvoimin toimii Suomessa monia imetystukihenkilöitä ja -ryhmiä sekä moneen asiaan vastauksen tuovat nettisivut (http://www.imetystukilista.net/)!! Kaikki imetystukihenkilöt, kenen kanssa olen ollut tekemisissä, ovat olleet hyvin asiallisia ilman pienintäkään " vouhkaamista" aiheesta. Joskus tuntuu, että syyllistämistä jopa varotaan liikaa.



Sitä, että imetyksestä puhutaan niin paljon, saamme todennäköisesti kiittää siitä, että imetysluvut ovat pikkuhiljaa nousseet. Ja sitähän äidit tahtovat! Tutkimusten mukaan äidit tahtoisivat imettää pidempään, kuin mihin ovat yltäneet. Puhumattakaan vauvoista... Imetys ei ole " vain ruokkimista" .



Joten seuraan ilolla sitä, miten imetyksestä " vouhkataan" ! :)



Toivottavasti, Han_, sinun imetyksesi lähtee sujuvasti liikkeelle, ettet joudu kohtaamaan karvaasti sitä tuen puutetta, minkä moni muu äiti on joutunut!



Ps. Oletko muuten lukenut esim. tuolta imetystukilistan sivuilta äidinmaidon eduista?

Han_:

njoammil sanoi: " Sinun mielestäsi siis on tervejärkistä ja luonnollista siirtyä korvikeruokintaan heti, jos imetyksessä ilmenee ongelmia. Ok, se on sinun valintasi. Monet muut haluavat tehdä töitä imetyksen eteen."

Eli jos ei ole valmis väkisin yrittämään ja saamaan harmaita hiuksia pelkästään vauvan syöttämiseen liittyen, on luovuttaja/muuten vain laiska äiti? ;)

Tarviiko siitä edes kiistellä?! Ei pitäis olla kenellekään epäselvää, että ädinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Ja jos ei halua parasta omalle vauvalle, niin antakoon sitten huonompaa..



Ajattelin imettää yli vuosikkaaksi, jos vain työn ohessa onnistuu. Yöimetykset jatkuu, niin eiköhän maidontulokin jatku... Vauva aina riemastuu, kun pääsee äidin rinnalle. IHana fiilis =) ja säästyy lisäksi menkoilta...

Tää imetyskeskustelu tuntuu noudattavan aina samaa kaavaa... Osa niistä, joilla imetys onnistuu tuntuvat helposti syyllistävän äitejä, joiden imetys ei jostain syystä onnistu. Toivon esim. Hukan viestin olleen jonkin sortin provo, ei kai voi sanoa, et antakoon sitten huonompaa, jos ei lapselleen halua parasta antaa??? Huh ja vielä kerran huh. Kaikki äidit haluavat lapselleen kuitenkin parasta, jos maitoa ei omista " kannuista" riitä, on lapsen etu saada korviketta.



Mustakin on hyvä, että imetyksestä puhutaan paljon ja asiallisesti kerrotaan sen olevan parasta ravintoa imeväiselle. Kuitenkin liian vähän puhutaan siitä, että kaikki eivät voi syystä tai toisesta imettää, vaikka se harvinaista onkin, niin näinkin tapahtuu. Mutta silti niinkin tapahtuu. Saan suorastaan näppylöitä kommenteista, että " maitoa tulee kaikilta, se on vain asenteesta kiinni" tai jotain muuta yhtä pätevää. ;) Joskus oikein toivoisin, että juuri nämä kaikentietävät joutuisivat itse kokemaan tuskan siitä, ettei voi tarjota lapselleen tätä kaikkien mainostamaa parasta ravintoa, niin saisivat perspektiiviiä omille kommenteilleen. Tiedän työnikin puolesta monen monta itkuista äitiä, jotka haluaisivat imettää siinä onnistumatta.



Itse olen imettänyt lastani pian 11kk, aion imettää niin kauan kun poikaa touhu kiinnostaa. Monenlaisia karikkoja on ollut, etenkin alkutaipaleella, mutta niistä on selvitty. En silti koe olevani jotenkin parempi äiti kuin äidit, joiden lapsi saa korviketta. Suvaitsevaisuutta ystävät! :)



-Terppari

Ei se aina ole niin yksioikoista...



t. kuonokas