Aikooko moni jatkaa imetystä yli vuoden?

Äidimaito ei ole aina parasta ravintoa vauvalle eikä aina yksinomaan riitä. Ja jos maitoa ei syystä tai toisesta tule (riittävästi), vaihtoehdot ovat silloin korvike tai nälkä. Sanomattakin selvää, että jos ämmä ei ole vaihtoehto, korvike on silloin vauvalle parasta.

Imetys/ämmän antaminen ei ole aina halusta ja omasta päätöksestä kiinni. Sen voi estää vauvan tai äidin terveydentila tai se, ettei imetys vain lähde sujumaan. Niin vain voi käydä.

Äidit varmaan syyllistyvät siksi, että kyseessä on niin primitiivinen asia: imetys pitää lapsen hengissä. Ei ymmärretä, että " ihan luonnollinen juttu" ei välttämättä suju helposti tai ei suju ollenkaan. Mulla kesti aikansa ennen kuin myönsin haluavani imettää siksi, että a) se oli mulle helpointa ja b) se oli jotain sellaista mun ja lapsen välillä, johon kukaan muu ei pystynyt.

Terppari:

Tää imetyskeskustelu tuntuu noudattavan aina samaa kaavaa... Osa niistä, joilla imetys onnistuu tuntuvat helposti syyllistävän äitejä, joiden imetys ei jostain syystä onnistu. Toivon esim. Hukan viestin olleen jonkin sortin provo, ei kai voi sanoa, et antakoon sitten huonompaa, jos ei lapselleen halua parasta antaa??? Huh ja vielä kerran huh. Kaikki äidit haluavat lapselleen kuitenkin parasta, jos maitoa ei omista " kannuista" riitä, on lapsen etu saada korviketta.

Mustakin on hyvä, että imetyksestä puhutaan paljon ja asiallisesti kerrotaan sen olevan parasta ravintoa imeväiselle. Kuitenkin liian vähän puhutaan siitä, että kaikki eivät voi syystä tai toisesta imettää, vaikka se harvinaista onkin, niin näinkin tapahtuu. Mutta silti niinkin tapahtuu. Saan suorastaan näppylöitä kommenteista, että " maitoa tulee kaikilta, se on vain asenteesta kiinni" tai jotain muuta yhtä pätevää. ;) Joskus oikein toivoisin, että juuri nämä kaikentietävät joutuisivat itse kokemaan tuskan siitä, ettei voi tarjota lapselleen tätä kaikkien mainostamaa parasta ravintoa, niin saisivat perspektiiviiä omille kommenteilleen. Tiedän työnikin puolesta monen monta itkuista äitiä, jotka haluaisivat imettää siinä onnistumatta.

Itse olen imettänyt lastani pian 11kk, aion imettää niin kauan kun poikaa touhu kiinnostaa. Monenlaisia karikkoja on ollut, etenkin alkutaipaleella, mutta niistä on selvitty. En silti koe olevani jotenkin parempi äiti kuin äidit, joiden lapsi saa korviketta. Suvaitsevaisuutta ystävät! :)

-Terppari

Han_: " Eli jos ei ole valmis väkisin yrittämään ja saamaan harmaita hiuksia pelkästään vauvan syöttämiseen liittyen, on luovuttaja/muuten vain laiska äiti? ;) "



Jos imetys ei heti suju helposti ja vaivattomasti, niin onko sen jatkaminen sinusta sitten aina väkisellä yrittämistä ja harmaiden hiusten saamista? Eikö se voi olla positiivisella tavalla yhdessä opettelua ja harjoittelua, molemmillehan se on uusi juttu. Tässä opettelussa ja harjoittelussa on kullanarvoista saada oikeaa tietoa mm. maidon riittävyyden mittareista, oikeasta imuotteesta jne. Silloin on ihan hyvä kuunnella " vouhottajien" neuvoja siitä, miten asian saisi sujumaan paremmin. Tai jos ei halua kuunnella toisten neuvoja, niin ottaa selvää itse mm. imetysoppaista ja imetystukilistan kotisivuilta.



On naurettavaa kuvitella, että imetyksessä eteen tulevien mahdollisten pienten ja suurten ongelmien ainoa oikea ratkaisu on imetyksen lopettaminen.

puhuu asiaa. (Samaa ajan minäkin takaa, joskin ehkä hieman epäselvällä(?) tyylillä.)



Pitäähän sitä vähän provosoida, kun kerran monet tahtovat provosoida myös siihen suuntaan, että " äidinmaito on parasta ja huonohan sitä on jos muuta tarjoaa" . ;)



Toivon vain, että omalla kohdalla imetys sujuu, mutta jos ei suju eikä ongelmat lähde ratkeamaan, niin en jaksa kiusata itseäni ja vauvaa stressaamalla, vaan siirryn korvikkeisiin ihan hyvällä omallatunnolla. Se, kuinka kauan olen valmis yrittämään imetystä (jos se ei siis suju suunnitelmien mukaan) riippuu siitä, miten arki muuten vauvan kanssa sujuu. En ajatellut lyödä hanskoja tiskiin, jos nyt jonkun päivän tai viikon, jopa joidenkin kuukausien ajan joutuu ihmettelemään ja kummastelemaan, että miten sen imetyksen saisi toimimaan, mutta kyllä minulla joku raja on, ja se kulkee siinä, että päiviin ei mahdu muuta kuin miettiä ja kokeilla eri keinoja, miten saada imetys sujumaan. Tärkeämpiäkin asioita on.

Mikäli imetys ei suju niiden ohjeiden mukaan, mitä esim. sairaalasta tai neuvolasta saa, niin sitten se ei suju ja sillä selvä. Olen valmis hyväksymään sen ihan ilman itkuja ja tukea.



Niin, enkä myöskään tunne syyllisyyttä siitä, että olen valmis siirtymään korvikkeisiin, jos imetyksessä ilmenee hämminkiä (eikä se korjaannu ilman stressiä). Paha mieli minulla onkin juuri niiden puolesta, jotka tuntevat syyllisyyttä siitä :( Koska mitään syytä tuntea syyllisyyttä ei todellisuudessa ole. Korvikkeet ovat ravintoa siinä missä äidinmaitokin eikä yksikään korvikkeilla ruokittu lapsi ole sen kummempi kuin äidinmaidolla ruokittu. Terveitä ja normaalisti kehittyneitä lapsia kaikki. Kyllä ongelmat (sairaudet, kehityksen viivästymät yms.) vauva-aikana ja myöhemmin lapsuudessa johtuvat pitkälti muista seikoista (tai monien seikkojen summasta) kuin pelkästään siitä, onko saatu tissiä vai tuttelia.



Mutta kuten sanoin, voihan se mieli muuttua kun vauva syntyy. :) Pitää sitten vain nöyrästi syödä sanansa ja peesata niitä " vouhottajia" .

Han_:

En ajatellut lyödä hanskoja tiskiin, jos nyt jonkun päivän tai viikon, jopa joidenkin kuukausien ajan joutuu ihmettelemään ja kummastelemaan, että miten sen imetyksen saisi toimimaan, mutta kyllä minulla joku raja on, ja se kulkee siinä, että päiviin ei mahdu muuta kuin miettiä ja kokeilla eri keinoja, miten saada imetys sujumaan. Tärkeämpiäkin asioita on.

Olen kanssasi samaa mieltä mitä tuossa kirjoitit. Kohdallani kävi juuri siten kuin tässä ketjussa joku kirjoitti, että imetettiin, pumpattiin ja itkettiin, imetettiin, pumpattiin ja itkettiin, ja sitä rataa 2 kk. Lopulta maitoa tuli kyllä riittävästi, mutta päähäni ei tuohon aikaan mahtunut muuta kuin miten saada maitoa tulemaan ja se varjosti kyllä koko imetysaikaa, huoli siitä että aikooko maito nyt loppua. Sähköpumpulla pumppasin tunnin ennen kuin sain 20 ml maitoa kuppiin, tissit oli ihan siniset. Mutta olin päättänyt...just joo. Missä järki... En siis ole ollenkaan varma, voiko kohdallani puhua onnistuneesta imetyksestä vaikka maitoa lopulta tulikin siten että " täysimetin" 6 kk asti. Henkisesti ja tunnetasolla olin kyllä jossain muualla kuin läsnä vauvalle, päässä pyöri vain maidon riittävyys, onko imuote oikea jne. Raskasta oli.

Niin, ehkä olisi pitänyt laittaa hieman tarkemmin, että jos ei halua/voi/kykene antamaan vauvallensa parasta, niin antakoon sitten huonompaa... Ja onhan näilläkin sivuilla paljon puhuttu imetyksen epäonnistumisista, että kaikilla on nekin jutut tiedossa ja en sen takia kommentoinut juuri noista " epäonnistujista" . Mutta enpä jatka pidempää, kun alkaa mennä jo sivuraiteille.

Äidinmaito ei aina kaikille vauvoille ole parasta, vaikka maitoa tulisikin riittävästi. Esimerkkinä keskosina syntyneet tai vahvasti allergiset vauvat. Meidän keskosena syntynyt tyttömme tarvitsi riittävän ravinnonsaannin turvaamiseksi erityiskorvikkeita. Eihän se tietenkään äidinmaidon etuja poistanut, mutta ämmä ei siis yksistään ollut lapselle optimaalista.

Tää menee nyt ihan jankkaukseksi, mutta jos ei halua/voi/kykene antamaan vauvalle (tarpeeksi) äidinmaitoa, se vauvan paras on silloin korvike. Paremmuus on suhteellista.

hukka-79:

Niin, ehkä olisi pitänyt laittaa hieman tarkemmin, että jos ei halua/voi/kykene antamaan vauvallensa parasta, niin antakoon sitten huonompaa...

että meni kyllä viime yönä yöunet kokonaan kun mietin näitä asioita :D



Tarkoituksenani ei ollut pilata hyvää keskustelua eikä aiheuttaa eripuraa eikä kyseenalaistaa imetyksen merkitystä.



Taatusti jokainen äiti, jos mahdollista, pyrkii lastansa imettämään, onhan luonto " tarkoittanut" sen niin. Imetys on uskoakseni myös vaivattomampaa kuin korvikkeiden kanssa pelaaminen. Mutta kuten sanottua, aina imetys ei suju kuin napista painamalla ja siksi minusta on hyvä, että äidinmaidon ja imetyksen rinnalle on kehitelty niinkin hyvä vaihtoehto kuin äidinmaidon korvikkeet.



Koetan lähestyä asiaa hieman toisesta näkökulmasta, josko se valottaisi sitä, miksi en pidä imetystä sen kummempana tapana ruokkia lastansa kuin korvikeruokinta:



Lasten kasvatuksessa on ensisijaisen tärkeää, että lapsi kokee olevansa turvassa. Perusturvallisuus on perusluottamuksen ja turvallisen kiintymyssuhteen edellytys. Perusturva lapselle muodostuu, kun häntä hoitava(-t) henkilö(-t) pyrkii vastaamaan lapsen tarpeisiin lapsen vaatimalla tavalla. Kun lapsi kokee olonsa turvatuksi, eli hänen tarpeisiinsa on vastattu johdonmukaisesti, lapsi kokee luottamusta hoitajaansa (hoitajiinsa) ja näiden välille muodostuu turvallinen kiintymyssuhde.



Jotta päästäisiin siihen, että lapsi kokee olonsa turvatuksi, tarvitaan johdonmukaista lapsen viestien tulkintaa ja niihin reagoimista. Se, vastaatko tarpeisiin rintamaidolla vai korvikkeella, kertakäyttö- vai kestovaipalla, perhepedillä vai pinnasängyllä jne. jne. on toissijaista. Tärkeää on toki huomioida valinnoissaan, että niistä ei aiheudu lapselle mitään vahinkoa, mutta muutoin on " yksi ja sama" mitä periaatteita lapsen hoidossa noudattaa.



Ja tästä syystä en näe korvikeruokinnassa mitään huonoa, koska tärkeintä on, että lapsen tarpeisiin vastataan eli tässä tapauksessa lapsi tulee ruokituksi terveellisellä ravinnolla, mitä myös korvikkeet ovat.



Noin. :)

Imetyksen tuki voi olla hyvin tärkeää. Ei ole itsestään selvää, että kaikilla olisi jokin tuttava/sukulainen, joka voisi opastaa tai olla esimerkkinä. Jos mietin omia lähtökohtiani, olisi korvikeruokinta ollut se kaikista " luonnollisin" . Minut ja sisarukseni on ruokittu täysin korvikkeilla. Siskoni on omat lapsensa samoin ruokkinut pullolla ja miehenkin ja hänen sisaruksiensa ruokinta on ollut korvikkeen varassa.



Minä olen siis jonkinlainen luonnonoikku, koska olen onnistunut omassa imetyksessäni, joka jatkuu edelleen 1.5v:n jälkeen. Vielä suurempi luonnonoikku taidan olla tuossa muutaman kuukauden päästä, kun tällä hetkellä näyttäisi olevan tandemimetys tulossa.



Olen enemmän kuin kiitollinen tällaisille keskustelupalstoille ja muulle jaossa olevalle materiaalille, josta on voinut saada tukea ja faktaa imetykseen liittyen. Sen asian kanssa voi kuitenkin olla todella yksin. Kaipa jokaiseen imetykseen joitakin hankaluuksia löytyy. Tämän ensimmäisen kohdalla oli mm. suihkutissit (ensimmäiset 3-4 kk), raivarit ja ympäristön rauhoittaminen n. puolen vuoden iässä.