Lue keskustelun säännöt.
Skitsofrenia. Aiheuttaako tunteiden latistumista se itse sairaus vai jokin siihen käytetty lääke?
13.03.2024 |
Netissä käydyn keskustelun perusteella olen aina ajatellut että kovat psykiatriset lääkkeet, kuten skitsofreniaan käytetyt psykoosilääkkeet, aiheuttavat sen tunteiden latistumisen ja ilmeettömyyden ja jähmeyden, jota skitsofreniaa sairastavilla joskus tapaa.
Joissain artikkeleissa kuitenkin väitetään, että se latistuminen ja jähmeys ei johtuisi lääkkeestä, vaan siitä itse skitsofreniasta. Esim. wikipediassa sanotaan hebefreenisesta eli nuoruusiällä puhkeavasta skitsofreniasta: "Koska hebefrenia etenee nopeasti, se on yleensä vaikeahoitoinen. Jo parin vuoden kuluttua sairauden toteamisesta potilaan tunteet saattavat olla täysin latistuneet, hänen puheensa on vaikeasti ymmärrettävää eikä häneen saa kunnolla kontaktia."
Eikös tuosta ole pääteltävissä että se ei johdu lääkkeestä vaan sairaudesta?
Tämä kiinnostaa minua, koska tunnen ihmisen joka on alkanut olla ilmeetön ja vaikuttaa siltä että tunteet ovat latistuneet. Se alkoi pari vuotta psykiatrisen diagnoosin (en tarkkaan tiedä mikä diagnoosi enkä aio kysyä) saamisen jälkeen. Koko ajan olen harmitellut, mitä lääkkeet ovat saaneet hänessä aikaan, mutta nyt ymmärrän ettei se ehkä johdukaan lääkkeistä.
Voisiko joku joka oikeasti tietää vähän valaista asiaa?
Kommentit (223)
Kerronpa omasta tilanteestani. Sairastuin vaikeaan masennukseen, unettomuutta, sietämätön ahdistus. Psykiatrille, joka määräsi terapiaan ja lääkityksen. Turruttava lääkitys, mutta sainhan nukuttua ja ahdistus hävisi, vaikka mikään ei tuntunut miltään ja päivä kerrallaan eteenpäin. Elin kuitenkin toivossa, että paistaa se päivä vielä risukasaankin. Söin kiltisti lääkkeeni,Vuoden kuluttua pystyi lääkkeen vähitellen lopettamaan ja työkyky palasi ja jälleen pystyn elämään tavallista elämää. Enempää en pyydäkään. Kiitos lääkärit ja lääketiede. (Kylläkin ohi aiheen ei ollut skitsofreniasta kysymys.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha, hallintahullu jankuttaa tässä ketjussa. Sääli, koska sinänsä hyvä ketju muuttui hullun jankutukseksi
Mitäs hullun jankutusta siinä on. Ihan mielenkiintoista lukea erilaisia sairauskertomuksia. Kerropa sinä myös oma tarinasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkyykö teidän tutuilla tai teillä itsellään lapsenmielisyyttä? Miten se ilmenee?
Haluaisiko joku palata aikaan kun ei ollut mielensairauteen lääkkeitä ja sairaat ihmiset eristettiin yhteiskunnasta valtaviin mielisairaaloihin lopuksi ikään pakkopaitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö teidän tutuilla tai teillä itsellään lapsenmielisyyttä? Miten se ilmenee?
Ei näy. Näkyykö sinulla tai sinun tutuillasi. Miten se ilmenee? Ai, niin muistin juuri, että minulla lapsenmielisyys ilmenee siinä, että saatan näin keväällä hyppiä ropakoissa.
Vierailija kirjoitti:
Jaha, hallintahullu jankuttaa tässä ketjussa. Sääli, koska sinänsä hyvä ketju muuttui hullun jankutukseksi
Hullulla on halvat huvit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofreniassa käytetään runsasta lääkitystä sairastuneille, mutta entäpä terapia? Entä jos psykoosista on yli 10v niin eikö yritetä kokeilla vähemmän raskaampaa lääkettä? Leponexin tilalle vaikka ketipinoria ja terapiaa.
Olen täysin maallikko tässä, mutta hämmästelen asiaa.
Toimivaa lääkitystä ei ihan helposti lähdetä purkamaan. Eikä skitsofreniaa voida terapialla varsinaisesti poistaa, joten kun terapiaan pääsystä on muutenkin kirkuva pula, se keskitetään lähinnä helpommin työelämään kuntoutettaviin tapauksiin. Eikä heihinkään kaikkiin resurssit riitä.
Toki omilla rahoilla kuka tahansa pääsee yksityiselle terapiaan. Kallista se on.
Kyllä skitsofrenia voidaan terapilla poistaa. Mistä olet saanut tietoa, ettei voisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut aina herkkä ja syvästi tunteva ihminen. Tällaisena ei elämä aina ole eikä ole ollut helppoa. Toiset saattavat sivuuttaa olankohautuksella asioita, jotka minut saavat menettämään yöuneni.
Sain skitsofreniadiagnoosin kolmikymppisenä. Jouduin tutkimuksiin, koska katkolla hoitaja sanoi jotain mielestäni typerää ja aloin itkeä. Vastaavia oli käynyt jo yläasteella ja ammattikoulussa, että opettaja sanoo jotain typerää, alan itkeä ja minut lähetetään kouluterveydenhoitajalle.
Skitsofrenian määritelmä on aika löyhä ja alkuun, kun sitä diagnoosin saatuani tutkailin, en mielestäni täyttänyt kriteereitä. Minusta kuvaavampaa olisi ollut sanoa, että minulla on epäluuloinen ja epävakaa persoonallisuus, aspergerin syndrooma ja add. Mutta päätettiin, että minulla on skitsofrenia ja siihen auttaa lääkkeet.
En halunnut lääkkeitä, koska olin tietoinen terveysongelmista ja tunteiden turtumisesta, mitä ne aiheuttavat ja nähnyt läheltä lääkkeidenkäytön seuraukset usean henkilön kohdalla.
Lopetin hoitokontaktin, koska mitään muuta ei ollut tarjolla, kuin lääkkeitä, joita en halunnut. Se että ajattelen ja tunnen koettiin ongelmaksi. Siis se, että olen olemassa? No, en ole sitten heidän kokemuspiirissään enää.
Olin kokeillut turruttavia lääkkeitä (citalopraamia) kymmenen vuotta aiemmin ja sen käyttö johti alkoholiongelmani räjähtämiseen käsiin. Aiemminki olin käyttänyt alkoholia; tunteiden turruttamiseen, mutta citalopraamin myötä aloin käyttää sitä myös tunteakseni yhtään mitään.
Nykyään minulla mielestäni on skitsofrenia. Diagnoosin myötä aloin havaita oireitani enemmän. En edelleenkään halua lääkkeitä. Olen jo oppinut elämään itseni aja sairauteni kanssa niin hyvin. Hyvä ravitsemus, liikunta, riittävä lepo ja uni stressin välttely ja ihmissuhteiden valikointi. Toki vieläkään en ole työelämässä, mutta ei ole kukaan skitsofrenian takia lääkkeitä käyttävistä tutistanikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina herkkä ja syvästi tunteva ihminen. Tällaisena ei elämä aina ole eikä ole ollut helppoa. Toiset saattavat sivuuttaa olankohautuksella asioita, jotka minut saavat menettämään yöuneni.
Sain skitsofreniadiagnoosin kolmikymppisenä. Jouduin tutkimuksiin, koska katkolla hoitaja sanoi jotain mielestäni typerää ja aloin itkeä. Vastaavia oli käynyt jo yläasteella ja ammattikoulussa, että opettaja sanoo jotain typerää, alan itkeä ja minut lähetetään kouluterveydenhoitajalle.
Skitsofrenian määritelmä on aika löyhä ja alkuun, kun sitä diagnoosin saatuani tutkailin, en mielestäni täyttänyt kriteereitä. Minusta kuvaavampaa olisi ollut sanoa, että minulla on epäluuloinen ja epävakaa persoonallisuus, aspergerin syndrooma ja add. Mutta päätettiin, että minulla on skitsofrenia ja siihen auttaa lääkkeet.
En halunnut lääkkeitä, koska olin tietoinen terveysongelmista ja tunteiden turtumisesta, mitä ne aiheuttavat
Mitä ongelmia lääkkeistä tuli?
175: Tuttaville tuli lääkkeistä juurikin tuota tunteettomuutta, ilmeettömyyttä, jähmeyttä. Eivät keksi mitään puhuttavaa ja jos heiltä jostain kysyy, vastaavat yhdellä sanalla. Turvotusta. Nopeaa lihomista. Nukkuvat paljon. Diabetestä, joka jää ylipainon kanssa niilläkin jotka lääkkeet ovat lopettaneet kymmeniä vuosia sitten.
Minä en, jos tarkkaan luit, koskaan kokeillut skitsofrenialääkkeitä. Citalopraamista minulle seurasi tunteiden puuttuminen ja se että nukuin kokoajan. Olin haukotellen hereillä pahimmillaan noin 4 tuntia vuorokaudessa, koska minulla oli koiranpentu, joka piti herätä pissattamaan. Humalassa jaksoin olla hereillä. Alkoholiongelma paheni. Oikeastaan se oli niin lievä ennen citalopraamia, etten sitä ymmärtänyt olevankaan ennenkuin jälkeenpäin tiedän syntyneeni alkoholistiksi. Eikä kukaan muukaan huomautellut alkonkäytöstäni. Citalopraamin aloituksen jälkeen alkoivat ongelmat näkyä. Citalopram on siis masennuslääke.
Kyllä minä olen aina ymmärtänyt että se johtuisi ihan siitä taudista, eikös se nimenomaan ole ensimmäisiä oireita? Paljon ennen diagnooseja ja lääkitystä. En tosin ole ekspertti mutta näin olen ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen aina ymmärtänyt että se johtuisi ihan siitä taudista, eikös se nimenomaan ole ensimmäisiä oireita? Paljon ennen diagnooseja ja lääkitystä. En tosin ole ekspertti mutta näin olen ymmärtänyt.
Niin no. Lapsuudenkodissani oli kyllä tunteidennäyttäminen aikalailla kiellettyä. Tietenkin yritin sitten opetella niitä olemaan näyttämättä. Onhan ulkopuolinen voinut vaikka luulla, ettei minulla tunteita olekaan?
Ö