Lue keskustelun säännöt.
Skitsofrenia. Aiheuttaako tunteiden latistumista se itse sairaus vai jokin siihen käytetty lääke?
13.03.2024 |
Netissä käydyn keskustelun perusteella olen aina ajatellut että kovat psykiatriset lääkkeet, kuten skitsofreniaan käytetyt psykoosilääkkeet, aiheuttavat sen tunteiden latistumisen ja ilmeettömyyden ja jähmeyden, jota skitsofreniaa sairastavilla joskus tapaa.
Joissain artikkeleissa kuitenkin väitetään, että se latistuminen ja jähmeys ei johtuisi lääkkeestä, vaan siitä itse skitsofreniasta. Esim. wikipediassa sanotaan hebefreenisesta eli nuoruusiällä puhkeavasta skitsofreniasta: "Koska hebefrenia etenee nopeasti, se on yleensä vaikeahoitoinen. Jo parin vuoden kuluttua sairauden toteamisesta potilaan tunteet saattavat olla täysin latistuneet, hänen puheensa on vaikeasti ymmärrettävää eikä häneen saa kunnolla kontaktia."
Eikös tuosta ole pääteltävissä että se ei johdu lääkkeestä vaan sairaudesta?
Tämä kiinnostaa minua, koska tunnen ihmisen joka on alkanut olla ilmeetön ja vaikuttaa siltä että tunteet ovat latistuneet. Se alkoi pari vuotta psykiatrisen diagnoosin (en tarkkaan tiedä mikä diagnoosi enkä aio kysyä) saamisen jälkeen. Koko ajan olen harmitellut, mitä lääkkeet ovat saaneet hänessä aikaan, mutta nyt ymmärrän ettei se ehkä johdukaan lääkkeistä.
Voisiko joku joka oikeasti tietää vähän valaista asiaa?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän myrkkyjä, enemmän avointa dialogia.
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/kiitelty-keroputaan-malli-paasi-whon…
Valitettavasti tuota ei käytetä missään. Vaikka olisi tehokas. Osastolle vaan ja lääkkeet naamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän myrkkyjä, enemmän avointa dialogia.
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/kiitelty-keroputaan-malli-paasi-whon…
Valitettavasti tuota ei käytetä missään. Vaikka olisi tehokas. Osastolle vaan ja lääkkeet naamaan.
💩
Vierailija kirjoitti:
Epäilenpä, että nämä lääke vastaiset on juuri niitä, joilla se skitsofrenia on. Samaa näkee masentuneilla, ne lääkkeet muka aiheuttaa kaiken pahan. Oikeasti kyse on siitä, että sairaudentunto puuttuu tai on hämärtynyt. Skitsofreenikko kokee olevansa terve, harhatkin on ihan todellisia. Masentunut taas esimerkiksi ei ymmärrä itse, kuinka huonossa kunnossa oikeasti on. Eihän maailma ole niin paha paikka, miten masentunut sen kokee.
Epäilenpä, että nämä heikko lahjaiset ovat niitä, jotka eivät ymmärrä mitään tieteellisestä näytöstä, ja siksi uskovat aivan kaiken, mitä lääkärit heille höpöttävät. Ymmärrätkö sinä, miksi esimerkiksi meta-analyysissa Sixty Years of Placebo-Controlled Antipsychotic Drug Trials in Acute Schizophrenia: Systematic Review, Bayesian Meta-Analysis, and Meta-Regression of Efficacy Predictors tutkijat suosittelevat otoskoon maltillista pienentämistä ja koehenkilöiden tarkempaa valikoimista kokeisiin niin, että saadaan tuotettua näennäisesti suurempia lääkevasteita? Tiedätkö sinä, mikä on tilastollinen merkitsevyys? Tilastollinen merkitsevyys on suurre, joka koostuu otoskoosta ja efektikoosta. Viime vuosikymmeninä lääkeyhtiöiden "ongelmana" on ollut kohonnut plasebovaste suhteessa lääkevasteeseen. Tilastollista merkitsevyyttä voi parantaa, kun kasvattaa otoskokoa eli parantaa tutkimuksen yleistettävyyttä ja se on ainoa luku, jonka perusteella lääke hyväksytään markkinoille. Lääkkeen vaste voi toisin sanoen tosiasiassa olla täysin olematon, mutta silti se pääsee markkinoille johtuen myös osin massiivisesta julkaisu- ja raportointiharhasta, josta kaikki lääketutkimus on kärsinyt vuosikymmenien ajan. Otoskoon kasvattamisen johdosta ei kuitenkaan tarvitse tehdä niin montaa kallista epäonnistunutta lääkekoetta, jotka sitten jätetään julkaisematta, vaan saadaan paljon halvemmalla markkinoille heikkotehoinen, mutta plaseboa suurella otoksella tilastollisesti merkitsevällä tasolla tehokkaampi lääke. Näin lääkeyhtiöille jää enemmän rahaa lääkkeiden markkinointiin ja lääkärien kalliiden koulutusmatkojen kustantamiseen, mikä on win-win tilanne lääkäreille ja lääkeyhtiöille. Näytön uskottavuus kuitenkin kärsii, jos lääkevaste on todella pieni (mitä se on myös neuroleptien kohdalla, SMD on 0.32 eli lääkevaste on heikko ja vain alle neljäsosa saa hyvän vasteen lääkkeestä), minkä takia tutkijat suosittelevat että tutkimuksiin pitäisi valikoida erityisen hyvin lääkkeisiin reagoivia yksilöitä, mikä taas johtaa otoskoon maltilliseen pienenemiseen ja tutkimuksen yleistettävyyden heikkenemiseen. On täysin tervepäistä kyseenalaistaa lääkkeiden hyöty, jos esimerkiksi RCT-kokeissa positiivisen tuloksen saaneet tutkimukset julkaistaan tutkimuskatsauksen Misreporting of Results of Research in Psychiatry (2021) 4,5 -kertaa todennäköisemmin ja julkaistuista tutkimuksista puolessa tuloksia on manipuloitu enemmän tai vähemmän tarkoituksena, että negatiivisesta tuloksesta saadaan positiivinen eli tilastollisesti merkitsevä tulos. Saati sitten, että nämä kokeet kärsivät massiivisesta kadosta, ja jopa 80 % koehenkilöistä lopettaa kokeet kesken. Miten lääkärit voivat nojata hoitopäätöksissään näin heikkolaatuiseen tutkimusnäyttöön ja heillä on vielä oikeus loukata rajusti potilaiden fyysistä koskemattomuutta tällaisen tutkimusnäytön pohjalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän myrkkyjä, enemmän avointa dialogia.
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/kiitelty-keroputaan-malli-paasi-whon…
Valitettavasti tuota ei käytetä missään. Vaikka olisi tehokas. Osastolle vaan ja lääkkeet naamaan.
💩
Mikä järki kommentoida noin? Onko sinusta siis edellinen vastaus paskaa vai se, ettei tuo hoitomuoto ole käytössä? Emme lue ajatuksia tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilenpä, että nämä lääke vastaiset on juuri niitä, joilla se skitsofrenia on. Samaa näkee masentuneilla, ne lääkkeet muka aiheuttaa kaiken pahan. Oikeasti kyse on siitä, että sairaudentunto puuttuu tai on hämärtynyt. Skitsofreenikko kokee olevansa terve, harhatkin on ihan todellisia. Masentunut taas esimerkiksi ei ymmärrä itse, kuinka huonossa kunnossa oikeasti on. Eihän maailma ole niin paha paikka, miten masentunut sen kokee.
Epäilenpä, että nämä heikko lahjaiset ovat niitä, jotka eivät ymmärrä mitään tieteellisestä näytöstä, ja siksi uskovat aivan kaiken, mitä lääkärit heille höpöttävät. Ymmärrätkö sinä, miksi esimerkiksi meta-analyysissa Sixty Years of Placebo-Controlled Antipsychotic Drug Trials in Acute Schizophrenia: Systematic Review, Bayesian Meta-Analysis, and Meta-Regression of Efficacy Predictors tutkijat suosittele
💩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan sairaus itse eli skitsofrenia aiheuttsa tunteiden latistumusta.
Sehän selvitetään jo Terveyskirjaston testeissä, taudin yhtenä oireena.
Tekstin ovat psykiatrin ammattilaiset, lääkärit.
Joskus vihastuttaa, kun täälläkin niin moni tollukka huuteelee niin itsevarmasti, ettö se latistuminen johtuu lääkkeistä. Ei se johdu.
Tekstit on vapaasti luettavissa verkossa.
Miten olet noin pihalla? Kokeile itse jotain lääkettä ja tule vasta sitten huutelemaan.
Skitsofrenia oireilee niin monella tavalla kuin sitä sairastavia ihmisiäkin on. Kaikilla ei ole kaikkia oireita ja toiset oireet ovat vahvempina kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko joku palata aikaan kun ei ollut mielensairauteen lääkkeitä ja sairaat ihmiset eristettiin yhteiskunnasta valtaviin mielisairaaloihin lopuksi ikään pakkopaitoihin.
Sairaat on jo eristetty. Pakkopaita ei ole homma eikä mikään ottaa uudelleen käyttöön. Sairaaloissa on nytkin, tänä lauantaina ennen kello yhtätoista "arviossa" ihmisiä, joille pakkohoito aiotaan laittaa päälle.
He ovat kauppakeskuksissa vartjoiden tapettavina, kouluissa opettamassa, lenkillä koiran kanssa sinun koirasi vastassa, junassa samassa vaunussa, puhelinliikkeessä ostamssa puhelinta...
He ovat silti eristettyjä, koska heitä kohdellaan kuin ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aina herkkä ja syvästi tunteva ihminen. Tällaisena ei elämä aina ole eikä ole ollut helppoa. Toiset saattavat sivuuttaa olankohautuksella asioita, jotka minut saavat menettämään yöuneni.
Sain skitsofreniadiagnoosin kolmikymppisenä. Jouduin tutkimuksiin, koska katkolla hoitaja sanoi jotain mielestäni typerää ja aloin itkeä. Vastaavia oli käynyt jo yläasteella ja ammattikoulussa, että opettaja sanoo jotain typerää, alan itkeä ja minut lähetetään kouluterveydenhoitajalle.
Skitsofrenian määritelmä on aika löyhä ja alkuun, kun sitä diagnoosin saatuani tutkailin, en mielestäni täyttänyt kriteereitä. Minusta kuvaavampaa olisi ollut sanoa, että minulla on epäluuloinen ja epävakaa persoonallisuus, aspergerin syndrooma ja add. Mutta päätettiin, että minulla on skitsofrenia ja siihen auttaa lääkkeet.
En halunnut lääkkeitä, koska olin tietoinen terveysongelmista ja tunteiden turtumisesta, mitä ne aiheuttavat
Monet ovat työelämässä. Sinulta se vain puuttuu ja tutuiltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha, hallintahullu jankuttaa tässä ketjussa. Sääli, koska sinänsä hyvä ketju muuttui hullun jankutukseksi
Hullulla on halvat huvit
Tervepäisillä vieläkin halvemmat.
Syökää vaan kiltisti lääkkeenne te jotka ette ilman pärjää. Ja jos kerran pärjää niin on sitten syömättä, eikä valita. Jos on pakkohoidossa niin sitten ei voi tietenkään valita syökö lääkkeitä vai ei, mutta siihen on varmasti perusteltu syy. Ei kukaan toinen voi mielisairaankaan puolesta elää, sen enenpää läheinen kuin terapeuttikaan, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Monet ovat työelämässä. Sinulta se vain puuttuu ja tutuiltasi."
Jep jep. Työssäololla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko mielisairas vai ei, eikä myöskään sen kanssa, käyttääkö mielisairauslääkkeitä. Ainoa joka tällaista on vihjaillut, on mielisairauteni diagnosoinut lääkäri. Hän koitti käyttää painostukseen lääkkeitä käyttämään sitä seikkaa, etten ollut työelämässä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä lääkkeiden tai mielisairauden kanssa.
Toki citalopramkuurin aikana en olisi pystynyt työhön, ellei se sitten olisi ollut jokin avustaminen unitutkimuksessa, koska aika harvaa muuta työtä varmaan voi tehdä nukkuessa.
"Monet ovat työelämässä. Sinulta se vain puuttuu ja tutuiltasi."
Tarkennan, että skitsofrenialääkkeitä käyttäviltä tutuiltani. Ja halvaantuneilta tutuiltani. Ja vanhuuseläkeläisiltä. Samanverran tutuistani on työelämässä, kuin väestöstä on keskimäärinkin, mutta jostain syystä en tutustu työssäkäyviin skitsofrenialääkkeiden käyttäjiin. Johtuuko siitä, jos työn lisäksi ei jaksa liikkua missään vaan nukkuu kaiken vapaa-ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Monet ovat työelämässä. Sinulta se vain puuttuu ja tutuiltasi."
Tarkennan, että skitsofrenialääkkeitä käyttäviltä tutuiltani. Ja halvaantuneilta tutuiltani. Ja vanhuuseläkeläisiltä. Samanverran tutuistani on työelämässä, kuin väestöstä on keskimäärinkin, mutta jostain syystä en tutustu työssäkäyviin skitsofrenialääkkeiden käyttäjiin. Johtuuko siitä, jos työn lisäksi ei jaksa liikkua missään vaan nukkuu kaiken vapaa-ajan?
Mistä niin päättelet? Jos he ovat töissä eivätkä skitsofrenialääkityksellä, niin miten heidän nukkumisensa tms. liittyy mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
"Monet ovat työelämässä. Sinulta se vain puuttuu ja tutuiltasi."
Jep jep. Työssäololla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko mielisairas vai ei, eikä myöskään sen kanssa, käyttääkö mielisairauslääkkeitä. Ainoa joka tällaista on vihjaillut, on mielisairauteni diagnosoinut lääkäri. Hän koitti käyttää painostukseen lääkkeitä käyttämään sitä seikkaa, etten ollut työelämässä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä lääkkeiden tai mielisairauden kanssa.
Toki citalopramkuurin aikana en olisi pystynyt työhön, ellei se sitten olisi ollut jokin avustaminen unitutkimuksessa, koska aika harvaa muuta työtä varmaan voi tehdä nukkuessa.
Normaalia kaasivalotusta. Sitä se ammattikunta osaa harrastaa.
Liekö valmennuskurssien mentaalivalmennuksella jotain vastaavanlaisia piirteitä. Yleislääketieteen erikoislääkärit ovat myös kaikki kuin samasta puusta veistettyjä. Kestohymy ja "elämässä ei aina saa kaikkea mitä itse haluaa" -repliikki, kun kliksuttelevat potilaalle mieleisensä diagnoosin ja lääkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko joku palata aikaan kun ei ollut mielensairauteen lääkkeitä ja sairaat ihmiset eristettiin yhteiskunnasta valtaviin mielisairaaloihin lopuksi ikään pakkopaitoihin.
Sairaat on jo eristetty. Pakkopaita ei ole homma eikä mikään ottaa uudelleen käyttöön. Sairaaloissa on nytkin, tänä lauantaina ennen kello yhtätoista "arviossa" ihmisiä, joille pakkohoito aiotaan laittaa päälle.
He ovat kauppakeskuksissa vartjoiden tapettavina, kouluissa opettamassa, lenkillä koiran kanssa sinun koirasi vastassa, junassa samassa vaunussa, puhelinliikkeessä ostamssa puhelinta...
He ovat silti eristettyjä, koska heitä kohdellaan kuin ilmaa.
Ai, että pahempaan suuntaan meni kun suurin osa mielisairaaloista alasajettiin vuosikymmeniä sitten. Se vaan, että tänä päivänä mielenterveysongelmaisia on jo niin paljon, että veronmaksajien varat ei riittäisi pitämään yllä suuria sairaaloita. Avohoito piti korjata asian, mutta sitä ei kylläkään ole, monet joutuvat pärjäämään kotonaan yksinään ja tosi asiahan on että "normaalit" ihmiset heitä karttaa tai saattavat joutua hyväksikäytetyksi. Eivät saisi myöskään näkyä. Enemmän sairaaloita pitäisi kyllä olla, koska on pitkät jonot ja vaikea saada ajoissa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Syökää vaan kiltisti lääkkeenne te jotka ette ilman pärjää. Ja jos kerran pärjää niin on sitten syömättä, eikä valita. Jos on pakkohoidossa niin sitten ei voi tietenkään valita syökö lääkkeitä vai ei, mutta siihen on varmasti perusteltu syy. Ei kukaan toinen voi mielisairaankaan puolesta elää, sen enenpää läheinen kuin terapeuttikaan, ikävä kyllä.
Perusteltu syy voi olla vaikka se, että potilas kertoo hänellä olevan liian korkea verenpaine. Lääkärin mielestä mikä tahansa voi olla psykoosin merkki, kun hän niin päättää.
Pakkohoitoon voi siis päätyä vaikka myös kertomalla, että käytti koiransa parin tunnin lenkillä. Lääkärille kaikki on psykoosia aina kun hän niin päättää.
Vierailija kirjoitti:
Syökää vaan kiltisti lääkkeenne te jotka ette ilman pärjää. Ja jos kerran pärjää niin on sitten syömättä, eikä valita. Jos on pakkohoidossa niin sitten ei voi tietenkään valita syökö lääkkeitä vai ei, mutta siihen on varmasti perusteltu syy. Ei kukaan toinen voi mielisairaankaan puolesta elää, sen enenpää läheinen kuin terapeuttikaan, ikävä kyllä.
Lääkärille perusteltu syy on se, että on olemassa lääke jonka hän voi määrätä.
Pohja on siis aina siinä, että on olemassa myyntiluvallinen valmiste, jonka lääkäri voi kliksutella koneeltaan.
😂