Mä olen niin kypsä. parisuhde vinguntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että ongelman saisi vielä hoidettua. Mistäpä sitä tietää. Mutta te olette kuitenkin yrittäneet hoitaa ongelmaa jo keskustelemalla useamman kerran. Ei ole tilanne muuttunut. Lisäksi olette käyneet pariterapiassa puhumassa tilanteesta. Ei ole tilanne muuttunut. Ja olet itse käynyt yksin terapiassa puhumassa. Ei ole tilanne muuttunut. Vaikea nähdä mitä tehokkaita ratkaisukeinoja olisi vielä jäljellä. Erolla uhkaaminen? Ehkä. Mutta silloin on oltava valmis eroamaan, jos tilanne ei muutukaan tai jos vaimon käytös toistuu vaikka vuoden päästä. 

 

Oletetaan, että teet selväksi eroavasi jos ei vaimon käytös muutu ja oletetaan, että se muuttuu tämän seurauksena. Ok, hyvä juttu. Mutta tilannehan ei silti ole vielä hoidettu kuntoon. Miten nimittäin aiot saada luottamuksen takaisin? Vai kestätkö elää niin, että joudut miettimään jatkaako on flirttailua vielä selkäsi

Tän koko tilanteen tekee niin mielettömän vaikeaksi se että todistetusti hänellä on todella vaikea lukea ihmisiä. 

Hänellä on vastuu omasta toiminnastaan. Jos hänen toimintansa satuttaa suhteen toista osapuolta, on hänen vastuullaan hakea apua siihen. Kuitenkin usein käy niin, että ongelman haltija ei koe mitään ongelmaa vaan ongelman vaikutukset valuvat läheisille, kuten vaikkapa alkoholisti. Silloin läheisten pitää miettiä, onko oma terveys tärkeämpi vai suhteessa pysyminen. Maailmassa on muitakin ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa"

Mikä juttu toi on? Mä olen kokenut tuollaisen suhteen kahdesti. Mikä siinä "yli"hyvässä on pahaa? Mitä väärää siinä on, että ilman tuota ongelmaa ap tuntisi olevansa Todella onnellinen?

Mä kanssa olen miettinyt tätä paljon?

Kun aiemmissa pidemmissä suhteissa on kaikissa ollut jtn negatiivisia piirteitä mitkä on sitten lopettaneet suhteen. Sellaisia perus erimielisyyksiä. Tässä ei ole ainuttakaan muuta ongelmaa kuin tuo.

Niin ei tästä hirveän helpolla haluaisi luopua. 

Toinen omituisuus on se että mun isä ja äiti on olleet 45v yhdessä ja heillä on ollut täydellinen suhde.  Mä olen aina ajatellut etten itse voisi edes saada mitään vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa"

Mikä juttu toi on? Mä olen kokenut tuollaisen suhteen kahdesti. Mikä siinä "yli"hyvässä on pahaa? Mitä väärää siinä on, että ilman tuota ongelmaa ap tuntisi olevansa Todella onnellinen?

Koska sitä toista puolta ei ole ilman sitä toista. Sam Vakninin termein tietyillä ihmisillä on ns. technicolor-maailma. Siinä mahtava on supermahtavaa, mutta ongelmat myös ihan omaa luokkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole ap väliä onko hänen vaikea lukea ihmisiä vai ei. Ainoastaan sillä on väliä että käykö hän niitä kikattelevia keskusteluita seksiäänellä muiden miesten kanssa. Kyse on hänen omasta käyttäytymisestä, jonka hän voi ihan valita osasi lukea ihmisiä tai ei.

Tämä on totta. Mutta se mikä tässäkin on hirveän outoa niin hän ei selvästikään tajua tekevänsä tuota. Koska hän tietää että mä kuulen puhelun.

Ja hän ei ole missään vaiheessa ollut sellainen ihminen joka yrittäisi saada mustasukkaisuutta aikaan.  Hän on myös seurustellut sairaalloisen mustasukkaiswnn miehen kanssa

Mielenkiintoista. Oletko varma että tuo exä oli sairaalloisen mustasukkainen vai voiko olla että hän joutui samaan tilanteeseen kuin sinä ja tunsi aiheesta mustasukkaisuutta?

Ei hän oli kyllä ihan sairaalloisen mustasukkainen.  Yritti erottaa kaikki vanhat kaverit.  Soitti sata x kauppareissulle ym. Oli ollut jo suhteen alussa oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa"

Mikä juttu toi on? Mä olen kokenut tuollaisen suhteen kahdesti. Mikä siinä "yli"hyvässä on pahaa? Mitä väärää siinä on, että ilman tuota ongelmaa ap tuntisi olevansa Todella onnellinen?

Mä kanssa olen miettinyt tätä paljon?

Kun aiemmissa pidemmissä suhteissa on kaikissa ollut jtn negatiivisia piirteitä mitkä on sitten lopettaneet suhteen. Sellaisia perus erimielisyyksiä. Tässä ei ole ainuttakaan muuta ongelmaa kuin tuo.

Niin ei tästä hirveän helpolla haluaisi luopua. 

Toinen omituisuus on se että mun isä ja äiti on olleet 45v yhdessä ja heillä on ollut täydellinen

Onko naisesi aidosti oma itsensä vai "kihertääkö" hän sinullekin. Ei siis oikeasti kiherrä, mutta muovaa käytöstään sinua miellyttäväksi - paitsi tämän yhden asian osalta, koska hän TARVITSEE sitä, se on huume. Siksi ei ole vääntöä perusasioista, koska hän myötäilee. Hänhän myötäilee näitä muitakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa"

Mikä juttu toi on? Mä olen kokenut tuollaisen suhteen kahdesti. Mikä siinä "yli"hyvässä on pahaa? Mitä väärää siinä on, että ilman tuota ongelmaa ap tuntisi olevansa Todella onnellinen?

Koska sitä toista puolta ei ole ilman sitä toista. Sam Vakninin termein tietyillä ihmisillä on ns. technicolor-maailma. Siinä mahtava on supermahtavaa, mutta ongelmat myös ihan omaa luokkaansa. 

Miten tällaisesta sitten pääsee tavallinen ihminen jyvälle? Mitkä kriteerit pitää täyttyä, että esim ap voisi kohdallaan todeta että nyt on näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa"

Mikä juttu toi on? Mä olen kokenut tuollaisen suhteen kahdesti. Mikä siinä "yli"hyvässä on pahaa? Mitä väärää siinä on, että ilman tuota ongelmaa ap tuntisi olevansa Todella onnellinen?

Koska sitä toista puolta ei ole ilman sitä toista. Sam Vakninin termein tietyillä ihmisillä on ns. technicolor-maailma. Siinä mahtava on supermahtavaa, mutta ongelmat myös ihan omaa luokkaansa. 

Miten tällaisesta sitten pääsee tavallinen ihminen jyvälle? Mitkä kriteerit pitää täyttyä, että esim ap voisi kohdallaan todeta että nyt on nä

Pääsee sillä, että hommaa ei nyt vaan saada toimimaan ja toinen pyörittelee käsiään tai silmiään, kuten ap:n nainen tekee. Onhan täällä sanottu, että hän ei ole kunnossa. On myös sanottu, että tuo keskustelun veivaaminen, kyvyttömyys ottaa vastuuta, haluttomuus muutta käytöstä voi olla pahimmillaan narsismia, parhaassa tapauksessa autismia tai siitä välistä huomionhakuista persoonallisuushäiriötä tms. 

Ja jos oma olo alkaa tuntua ns. traumasuhteelta, se on yksi merkki kanssa eli voimakkaat nousut ja laskut ja oman olon huononeminen, vaikka suhde on periaatteessa ihana ja ihminen tärkein ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa"

Mikä juttu toi on? Mä olen kokenut tuollaisen suhteen kahdesti. Mikä siinä "yli"hyvässä on pahaa? Mitä väärää siinä on, että ilman tuota ongelmaa ap tuntisi olevansa Todella onnellinen?

Mä kanssa olen miettinyt tätä paljon?

Kun aiemmissa pidemmissä suhteissa on kaikissa ollut jtn negatiivisia piirteitä mitkä on sitten lopettaneet suhteen. Sellaisia perus erimielisyyksiä. Tässä ei ole ainuttakaan muuta ongelmaa kuin tuo.

Niin ei tästä hirveän helpolla haluaisi luopua. 

Toinen omituisuus on se että mun isä ja äiti on

On kyllä aidosti oma itsensä. Siinä kesti suht pitkään mutta nyt olen nähnyt hänen kaikki puolensa.

Ja kyllä hän kihertää ja kikattelee minullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa"

Mikä juttu toi on? Mä olen kokenut tuollaisen suhteen kahdesti. Mikä siinä "yli"hyvässä on pahaa? Mitä väärää siinä on, että ilman tuota ongelmaa ap tuntisi olevansa Todella onnellinen?

Mä kanssa olen miettinyt tätä paljon?

Kun aiemmissa pidemmissä suhteissa on kaikissa ollut jtn negatiivisia piirteitä mitkä on sitten lopettaneet suhteen. Sellaisia perus erimielisyyksiä. Tässä ei ole ainuttakaan muuta ongelmaa kuin tuo.

Niin ei tästä hirveän helpolla haluaisi luopua. 

On kyllä aidosti oma itsensä. Siinä kesti suht pitkään mutta nyt olen nähnyt hänen kaikki puolensa.

Ja kyllä hän kihertää ja kikattelee minullekin.

Esittääkö rajoja ja toiveita ja reunaehtoja? Vai onko tuo flirttailu ainoa kohta, missä rajat kohtaavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos terapeutit ovat sanoneet, että ongelma ei ole sinussa, miten he ovat neuvoneet sinua hoitamaan asian?

Keskustelemalla mutta se on yks ongelma kun vastapuoli lopettaa keskustelun ennenkuin se aikaakaan.

No eikö hänelle voi sanoa, että tämä asia on aidosti minulle iso ongelma ja jotta voin jäädä tähän suhteeseen niin tästä täytyy keskustella kunnolla ja löytää tähän ratkaisu. Ja siksi tästä on puhuttava esim huomenna klo 19-20 välinen aika niin että kumpikaan ei lopeta sen tunnin aikana keskustelua kesken. Jos kumppani ei suostu edes keskustelemaan kunnolla niin aika mahdoton siinä on itse enää mitään tehdä. 

En välttämättä tajunnut kysymystä. Mutta ei vaadi minulta mitään. Ei ole rajoja/ ehtoja.

Ap, eikö toi sana rakastuvat ole nyt liiottelua?

Eikö kyseessä ole kuitenkin ihastuminen?

En osaa neuvoa, muuta kun että harvemmin koira karvoistaan pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos terapeutit ovat sanoneet, että ongelma ei ole sinussa, miten he ovat neuvoneet sinua hoitamaan asian?

Keskustelemalla mutta se on yks ongelma kun vastapuoli lopettaa keskustelun ennenkuin se aikaakaan.

No eikö hänelle voi sanoa, että tämä asia on aidosti minulle iso ongelma ja jotta voin jäädä tähän suhteeseen niin tästä täytyy keskustella kunnolla ja löytää tähän ratkaisu. Ja siksi tästä on puhuttava esim huomenna klo 19-20 välinen aika niin että kumpikaan ei lopeta sen tunnin aikana keskustelua kesken. Jos kumppani ei suostu edes keskustelemaan kunnolla niin aika mahdoton siinä on itse enää mitään tehdä. 

Paitsi pakata kamat. Noilla sanasalaattikeskusteluilla pelataan aikaa. Ollaan ikään kuin keskusteltu, mutta mikään ei ratkea koskaan. Keskustelua halunneelle voi aina sanoa, että mehän keskusteltiin, kuitenkin tahallaan tai alitajuisesti sotki koko keskustelun ihan muuksi kuin siksi, mitä sen piti olla. On kokemus kolmesta tällaisesta lähisuhteesta itselläni. Olen lähtenyt kaikista. Pyörittäkööt muita ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä sekään kuulosta kovin kivalta, jos kumppani on niin tyhmä kuin saapas ettei tajua oman käytöksensä osuutta tapahtumiin. Kuka tuollaista jaksaa ja miksi edes pitäisi? Rakastuneelle sinä olisit ykkönen. Koetko olevasi?

Siis just näissä ihmissuhde asioissa hän on aivan helvetin pihalla. Kaikessa muussa todella älykäs ja menestynyt ihminen..

Yleensä kyllä mutta kyl tää on alkanut tuntua siltä että huomion saaminen on hälle tärkeämpää kuin minä.

Kyllä miehesi tajuaa mitä tekee ja tekee sen ihan tietoisesti. Joko pitää sinua todella tyhmänä tai haluaa näyttää sinulle, että olisi tässä muitakin ottajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos terapeutit ovat sanoneet, että ongelma ei ole sinussa, miten he ovat neuvoneet sinua hoitamaan asian?

Keskustelemalla mutta se on yks ongelma kun vastapuoli lopettaa keskustelun ennenkuin se aikaakaan.

No eikö hänelle voi sanoa, että tämä asia on aidosti minulle iso ongelma ja jotta voin jäädä tähän suhteeseen niin tästä täytyy keskustella kunnolla ja löytää tähän ratkaisu. Ja siksi tästä on puhuttava esim huomenna klo 19-20 välinen aika niin että kumpikaan ei lopeta sen tunnin aikana keskustelua kesken. Jos kumppani ei suostu edes keskustelemaan kunnolla niin aika mahdoton siinä on itse enää mitään tehdä. 

Kiitos hyvästä ideasta. Just noin on tehtävä ja otan vielä paperin mukaan missä kaikki huomioitu. Mm se että hän tulee vastaamaan etten kyl yhtään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, eikö toi sana rakastuvat ole nyt liiottelua?

Eikö kyseessä ole kuitenkin ihastuminen?

En osaa neuvoa, muuta kun että harvemmin koira karvoistaan pääsee.

Sekä että. Tämä yksi henkilö olisi mennyt vaikka heti naimisiin puolisoni kanssa jos mahdollista. Ei edes deittaillut enää ketään koska odotti vaan että me erosimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä sekään kuulosta kovin kivalta, jos kumppani on niin tyhmä kuin saapas ettei tajua oman käytöksensä osuutta tapahtumiin. Kuka tuollaista jaksaa ja miksi edes pitäisi? Rakastuneelle sinä olisit ykkönen. Koetko olevasi?

Siis just näissä ihmissuhde asioissa hän on aivan helvetin pihalla. Kaikessa muussa todella älykäs ja menestynyt ihminen..

Yleensä kyllä mutta kyl tää on alkanut tuntua siltä että huomion saaminen on hälle tärkeämpää kuin minä.

Kyllä miehesi tajuaa mitä tekee ja tekee sen ihan tietoisesti. Joko pitää sinua todella tyhmänä tai haluaa näyttää sinulle, että olisi tässä muitakin ottajia.

Tai naisesi.

Eihän tuosta tulee mieleen kuin huomiohuor@

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuosta tulee mieleen kuin huomiohuor@

Niin tulee AP.llekkin. mutta sitten taas miksi hän pukeutuu peittävästi/ löysiin vaatteisiin, miksi hänen sosiaalinen media ei viittaa yhtään samaan?

Olipa ap:n vaimon syy mikä tahansa niin hän on selvästi koukussa saamaansa huomioon. Ja saa/haluaa sitä nimenomaan miehiltä. Ei tosiaan välttämättä petä, mutta hakee sitä huomiota koko ajan. En usko, että tulee lopettamaan sitä käytöstä ennen kuin saa apua. Ja on vain ajan kysymys, että tulee tuosta käytöksestä ongelmia töissäkin. Vahva veikkaus huomionhakuiselle persoonalle. Ja vahva suositus terapialle. Jos hän ei itse vain tajua ongelmaansa, niin ap ei voi oikein tehdä mitään.