Mä olen niin kypsä. parisuhde vinguntaa.
3v suhde takana. Kaikki on teoriassa niin pirun upeeta ettei mitään järkeä.
Muttakun yks asia tuhoaa kaiken.
Puolison järkyttävän flirtti käytös. En usko että hän pettäisi. Mutta kun ei tämäkään ole mistään kotoisin että muutaman kk välein saat miettiä pettääkö hän..
Itse ei tajua yhtään mitään eikä osaa ottaa vastuuta. Ei hän tee mitään väärää 3v aikana vaan 6 ihmistä ollut häneen rakastuneita.
Muilla samanlaista, vinkkejä.
Kommentit (938)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten valitettavasti red flag sekin, että kokee vahvasti suhteen olevan poikkeuksellisen hyvä.
No ei mun mielestä. Mä kohtasin elämäni rakkauden, ja se yhteys ja ihan kaikki oli todellakin poikkeuksellisen hyvää. Siinä oli vaan yksi muuttuja jonka takia se suhde ei vaan lopulta onnistunut. Sen jälkeen olenkin sitten ollut yksin, kun tuntuu että kukaan tai mikään ei yllä lähellekään sitä tunnetta. Toivottavasti joskus yltää.
Tuota samaa mäkin pelkään. En ole missään suhteessa tuntenut näin paljon. Myöskään sitä että mua olisi rakastettu niin paljon kuin tuo nainen on tehnyt.. ero ei ole ihan pikku juttu koska mäkin luulen että olen sen jälkeen niin rikki etten kykene parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisen ajatukset voivat perustua totuuteen tai olla virheellisiä johtopäätöksiä. Mustasukkainen saattaa tulkita neutraalitkin tapahtumat uhkina suhteelle.
Liiallisessa mustasukkaisuudessa on tavallista, että henkilö suhtautuu uhkamielikuviinsa varmana tietona eikä oman mielensä tuottamina tulkintoina.
Ap:n tilanteessa on normaalia tuntea tervettä mustasukkaisuutta. Toivottavasti ap ei lähtenyt siksi, että joku kaivoi esille vanhan ketjun.
En lähtenyt. Piti käydä lenkillä välillä.
Ja kyllä mä en todellakaan usko hetkeäkään että mun mustasukkaisuus olisi ongelma.
Sun mustasukkaisuus on varmaan ihan aiheellista eikä ollenkaan syyttä tullut. Mutta on se sikäli ongelma, että mustasukkaisuus on raskasta, ahdistavaa ja pilaa elämää. Itse en enää viitsisi olla suhteessa, jossa joutuisin tuntemaan mustasukkaisuutta. Joskus kauan sitten jouduin, avomieheni oli nimittäin vähän samanlainen kuin avovaimosi. Lähdin siitä suhteesta enkä sen jälkeen ole alkanut yhteenkään suhteeseen, jossa tuntisin mustasukkaisuutta. Onneksi on löytynyt miehiä jotka ei anna aihetta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten valitettavasti red flag sekin, että kokee vahvasti suhteen olevan poikkeuksellisen hyvä.
No ei mun mielestä. Mä kohtasin elämäni rakkauden, ja se yhteys ja ihan kaikki oli todellakin poikkeuksellisen hyvää. Siinä oli vaan yksi muuttuja jonka takia se suhde ei vaan lopulta onnistunut. Sen jälkeen olenkin sitten ollut yksin, kun tuntuu että kukaan tai mikään ei yllä lähellekään sitä tunnetta. Toivottavasti joskus yltää.
Tuota samaa mäkin pelkään. En ole missään suhteessa tuntenut näin paljon. Myöskään sitä että mua olisi rakastettu niin paljon kuin tuo nainen on tehnyt.. ero ei ole ihan pikku juttu koska mäkin luulen että olen sen jälkeen niin rikki etten kykene parisuhteeseen.
Nuo on epäterveen suhteen merkkejä! Been there, done that. Nuo ihmiset saavat pään sekaisin ja kaiken muun tuntumaan valjulta. Kivaa, se osuus mikä on kivaa. Suorastaan loistavaa. Kuitenkaan niistä ei pysty poistamaan sitä sairasta osiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisen ajatukset voivat perustua totuuteen tai olla virheellisiä johtopäätöksiä. Mustasukkainen saattaa tulkita neutraalitkin tapahtumat uhkina suhteelle.
Liiallisessa mustasukkaisuudessa on tavallista, että henkilö suhtautuu uhkamielikuviinsa varmana tietona eikä oman mielensä tuottamina tulkintoina.
Ap:n tilanteessa on normaalia tuntea tervettä mustasukkaisuutta. Toivottavasti ap ei lähtenyt siksi, että joku kaivoi esille vanhan ketjun.
En lähtenyt. Piti käydä lenkillä välillä.
Ja kyllä mä en todellakaan usko hetkeäkään että mun mustasukkaisuus olisi ongelma.
Sun mustasukkaisuus on varmaan ihan aiheellista eikä ollenkaan syyttä tullut. Mutta on se sikäli ongelma, että mustasukkaisuus on raskasta, ah
Kyllä mä vihaan tuota tunnetta. Se tuhoaa kokonaisvaltaisesti onnellisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten valitettavasti red flag sekin, että kokee vahvasti suhteen olevan poikkeuksellisen hyvä.
No ei mun mielestä. Mä kohtasin elämäni rakkauden, ja se yhteys ja ihan kaikki oli todellakin poikkeuksellisen hyvää. Siinä oli vaan yksi muuttuja jonka takia se suhde ei vaan lopulta onnistunut. Sen jälkeen olenkin sitten ollut yksin, kun tuntuu että kukaan tai mikään ei yllä lähellekään sitä tunnetta. Toivottavasti joskus yltää.
Tuota samaa mäkin pelkään. En ole missään suhteessa tuntenut näin paljon. Myöskään sitä että mua olisi rakastettu niin paljon kuin tuo nainen on tehnyt.. ero ei ole ihan pikku juttu koska mäkin luulen että olen sen jälkeen niin rikki etten kykene parisuhteeseen.
Nuo on epäter
Toisaalta taas on kirjoituksia tässäkin ketjussa että ongelma on saatu hoidettua ja elämä ollut ihanaa sen jälkeen.
Voi olla että ongelman saisi vielä hoidettua. Mistäpä sitä tietää. Mutta te olette kuitenkin yrittäneet hoitaa ongelmaa jo keskustelemalla useamman kerran. Ei ole tilanne muuttunut. Lisäksi olette käyneet pariterapiassa puhumassa tilanteesta. Ei ole tilanne muuttunut. Ja olet itse käynyt yksin terapiassa puhumassa. Ei ole tilanne muuttunut. Vaikea nähdä mitä tehokkaita ratkaisukeinoja olisi vielä jäljellä. Erolla uhkaaminen? Ehkä. Mutta silloin on oltava valmis eroamaan, jos tilanne ei muutukaan tai jos vaimon käytös toistuu vaikka vuoden päästä.
Oletetaan, että teet selväksi eroavasi jos ei vaimon käytös muutu ja oletetaan, että se muuttuu tämän seurauksena. Ok, hyvä juttu. Mutta tilannehan ei silti ole vielä hoidettu kuntoon. Miten nimittäin aiot saada luottamuksen takaisin? Vai kestätkö elää niin, että joudut miettimään jatkaako on flirttailua vielä selkäsi takana, salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten valitettavasti red flag sekin, että kokee vahvasti suhteen olevan poikkeuksellisen hyvä.
No ei mun mielestä. Mä kohtasin elämäni rakkauden, ja se yhteys ja ihan kaikki oli todellakin poikkeuksellisen hyvää. Siinä oli vaan yksi muuttuja jonka takia se suhde ei vaan lopulta onnistunut. Sen jälkeen olenkin sitten ollut yksin, kun tuntuu että kukaan tai mikään ei yllä lähellekään sitä tunnetta. Toivottavasti joskus yltää.
Tuota samaa mäkin pelkään. En ole missään suhteessa tuntenut näin paljon. Myöskään sitä että mua olisi rakastettu niin paljon kuin tuo nainen on tehnyt.. ero ei ole ihan pikku juttu koska mäkin luulen että olen sen jälkeen niin rikki etten kykene par
Toisaalta taas on kirjoituksia tässäkin ketjussa että ongelma on saatu hoidettua ja elämä ollut ihanaa sen jälkeen.
Ne samat eivät ole tainneet hehkuttaa siitä suhteestaan mitään ylisanoja. Ei ainakaan minun näkemissäni kommenteissa. Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa.
Oma mies on flirttailun osalta kuin pystyynkuollut pökkelö. On kuitenkin komea kuin perkele. Aina noita silmien räpsyttelijöitä riittää.
Itsekin olen iloluonteisena ja avoimena ihmisenä joutunut monesti ottamaan takapakkia, kun miehet helposti tulkitsevat normaalia kanssakäymistä flirttailuksi.
Se ei siis aina siitä omasta flirttailusta ole kiinni. Yksi todella kaunis ystäväni jopa pysäytetään jatkuvasti kadulla treffien toivossa. Ei flirttaile, yrittää vaan elää elämäänsä, mutta sattui saamaan synnyinlahjana kauniit kasvot.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että ongelman saisi vielä hoidettua. Mistäpä sitä tietää. Mutta te olette kuitenkin yrittäneet hoitaa ongelmaa jo keskustelemalla useamman kerran. Ei ole tilanne muuttunut. Lisäksi olette käyneet pariterapiassa puhumassa tilanteesta. Ei ole tilanne muuttunut. Ja olet itse käynyt yksin terapiassa puhumassa. Ei ole tilanne muuttunut. Vaikea nähdä mitä tehokkaita ratkaisukeinoja olisi vielä jäljellä. Erolla uhkaaminen? Ehkä. Mutta silloin on oltava valmis eroamaan, jos tilanne ei muutukaan tai jos vaimon käytös toistuu vaikka vuoden päästä.
Oletetaan, että teet selväksi eroavasi jos ei vaimon käytös muutu ja oletetaan, että se muuttuu tämän seurauksena. Ok, hyvä juttu. Mutta tilannehan ei silti ole vielä hoidettu kuntoon. Miten nimittäin aiot saada luottamuksen takaisin? Vai kestätkö elää niin, että joudut miettimään jatkaako on flirttailua vielä selkäsi takana, salaa.
Niin toi oikeasti kova sana on vielä sanomatta. Mä olen sellainen ihminen jos hän lupaa muuttua ja sitten vaikka vuoden -2 päästä tulee uudelleen samanlainen tilanne päälle. Silloin ei ole enää mitään keskustelua. Ihan sama mikä elämäntilanne on menossa.
Tän koko tilanteen tekee niin mielettömän vaikeaksi se että todistetusti hänellä on todella vaikea lukea ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vastapuoli ei ota kuullakseen kumppaninsa puhetta siitä, miten hänen toimintansa satuttaa eikä hän tee muutoksia, on aina olemassa myös se vaihtoehto, että hän nauttii tilanteesta. Hän saa tupladopamiinit, kun hän saa sekä ihailijan reaktion että kumppanin negatiivisen reaktion (hän on niin tärkeä, että toinen kärsii eikä kuitenkaan lähde).
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on flirttailun osalta kuin pystyynkuollut pökkelö. On kuitenkin komea kuin perkele. Aina noita silmien räpsyttelijöitä riittää.
Itsekin olen iloluonteisena ja avoimena ihmisenä joutunut monesti ottamaan takapakkia, kun miehet helposti tulkitsevat normaalia kanssakäymistä flirttailuksi.
Se ei siis aina siitä omasta flirttailusta ole kiinni. Yksi todella kaunis ystäväni jopa pysäytetään jatkuvasti kadulla treffien toivossa. Ei flirttaile, yrittää vaan elää elämäänsä, mutta sattui saamaan synnyinlahjana kauniit kasvot.
Sinä siis keimailet puhelimessa? Ja koet, ettet flirttaile ja he muuten vaan sattuvat soittelemaan?
Ei sillä ole ap väliä onko hänen vaikea lukea ihmisiä vai ei. Ainoastaan sillä on väliä että käykö hän niitä kikattelevia keskusteluita seksiäänellä muiden miesten kanssa. Kyse on hänen omasta käyttäytymisestä, jonka hän voi ihan valita osasi lukea ihmisiä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on flirttailun osalta kuin pystyynkuollut pökkelö. On kuitenkin komea kuin perkele. Aina noita silmien räpsyttelijöitä riittää.
Itsekin olen iloluonteisena ja avoimena ihmisenä joutunut monesti ottamaan takapakkia, kun miehet helposti tulkitsevat normaalia kanssakäymistä flirttailuksi.
Se ei siis aina siitä omasta flirttailusta ole kiinni. Yksi todella kaunis ystäväni jopa pysäytetään jatkuvasti kadulla treffien toivossa. Ei flirttaile, yrittää vaan elää elämäänsä, mutta sattui saamaan synnyinlahjana kauniit kasvot.
Joo ei se ole. Tää on varmasti normaali ihmisten tosi vaikea ymmärtää.. mutta mä olen seurustellut 2 poikkeuksellisen kauniin naisen kanssa..
1 teki mallin hommia ja harrasti todella paljon urheilua. Jumala oli vielä suonut ison takapuolen ja rinnat.
Ihan sama missä oltiin. Vaikka kaupassa kun mä menin toiselle osastolle, hänelle oltiin jo juttelemassa.
Baareissa käynti oli ihan hirveää koska jokaikinen kerta oli tarjoajaa ym urpoa ketkä vaan jäi tuijottamaan tätä naista.
"Epäterveissä suhteissa on tunnusomaista nimenomaan se, että ne tuntuvat ylimaallisen ja ylivoimaisen hyviltä ja oikeilta ja ainoilta mahdollisilta ja silti niihin ilmestyy ongelmia, joita ei saada ikinä selvitettyä vaan on kärsittävä, jos haluaa jatkaa suhteessa"
Mikä juttu toi on? Mä olen kokenut tuollaisen suhteen kahdesti. Mikä siinä "yli"hyvässä on pahaa? Mitä väärää siinä on, että ilman tuota ongelmaa ap tuntisi olevansa Todella onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole ap väliä onko hänen vaikea lukea ihmisiä vai ei. Ainoastaan sillä on väliä että käykö hän niitä kikattelevia keskusteluita seksiäänellä muiden miesten kanssa. Kyse on hänen omasta käyttäytymisestä, jonka hän voi ihan valita osasi lukea ihmisiä tai ei.
Tämä on totta. Mutta se mikä tässäkin on hirveän outoa niin hän ei selvästikään tajua tekevänsä tuota. Koska hän tietää että mä kuulen puhelun.
Ja hän ei ole missään vaiheessa ollut sellainen ihminen joka yrittäisi saada mustasukkaisuutta aikaan. Hän on myös seurustellut sairaalloisen mustasukkaiswnn miehen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies on flirttailun osalta kuin pystyynkuollut pökkelö. On kuitenkin komea kuin perkele. Aina noita silmien räpsyttelijöitä riittää.
Itsekin olen iloluonteisena ja avoimena ihmisenä joutunut monesti ottamaan takapakkia, kun miehet helposti tulkitsevat normaalia kanssakäymistä flirttailuksi.
Se ei siis aina siitä omasta flirttailusta ole kiinni. Yksi todella kaunis ystäväni jopa pysäytetään jatkuvasti kadulla treffien toivossa. Ei flirttaile, yrittää vaan elää elämäänsä, mutta sattui saamaan synnyinlahjana kauniit kasvot.
Joo ei se ole. Tää on varmasti normaali ihmisten tosi vaikea ymmärtää.. mutta mä olen seurustellut 2 poikkeuksellisen kauniin naisen kanssa..
1 teki mallin hommia ja harrasti todella paljon urheilua. Jumala oli vielä suonut ison takapuolen ja rinnat.
Ihan sama missä oltiin. Vaikka kaupassa kun mä
Mutta tilanne muuttuu oikeasti ärsyttäväksi vasta sitten kun se kaunis puoliso alkaa flirttailemaan ja kikattelemaan takaisin. Jos se on torjuva niin eihän tuollainen sitten niin ärsytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole ap väliä onko hänen vaikea lukea ihmisiä vai ei. Ainoastaan sillä on väliä että käykö hän niitä kikattelevia keskusteluita seksiäänellä muiden miesten kanssa. Kyse on hänen omasta käyttäytymisestä, jonka hän voi ihan valita osasi lukea ihmisiä tai ei.
Tämä on totta. Mutta se mikä tässäkin on hirveän outoa niin hän ei selvästikään tajua tekevänsä tuota. Koska hän tietää että mä kuulen puhelun.
Ja hän ei ole missään vaiheessa ollut sellainen ihminen joka yrittäisi saada mustasukkaisuutta aikaan. Hän on myös seurustellut sairaalloisen mustasukkaiswnn miehen kanssa
Mielenkiintoista. Oletko varma että tuo exä oli sairaalloisen mustasukkainen vai voiko olla että hän joutui samaan tilanteeseen kuin sinä ja tunsi aiheesta mustasukkaisuutta?
En lähtenyt. Piti käydä lenkillä välillä.
Ja kyllä mä en todellakaan usko hetkeäkään että mun mustasukkaisuus olisi ongelma.