Mun teini kiintyy isän uuteen koko ajan enemmän

Teini-ikään kuuluu kapinointi ja mamman helmoista irtautuminen. Tyttären toiminta on päivänselvä yritys saada sinut ärsyyntymään. Ja hienosti teinisi onnistui, kun tuollaisen ulina-aloituksen teit. Tyttö sai tasan mitä halusi testaillessaan, miten pitkälle voi mennä ennen kuin äiti hylkää. Nyt on sinun valintasi annatko teinin pompotella vain osoitatko olevasi aikuinen ja kestäväsi kapinoinnin ilman, että se vaikuttaa teidän väleihinne. 

Hommaat jotkun nupren komistuksen panoksi. Ehkä typykkäkin innostuu olemaan taas sun luona...

Miten jotkut sekaantuukin johonkin uusioperhepaskaan, pthyi ajatuksellekin.

Tyttö puhuu mulle vähättelevästi, mm. jos ostan hänelle jotain tokaisee "kirppikseltäkö ostettu, ei kiitos" väheksyvästi vähät välittäen minun tunteista. Isän perheessä varakasta ja melko hulppeaa, niin arvostaa sitä ja minun arvoni hänelle yhdentekeviä nykyään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tyttö puhuu mulle vähättelevästi, mm. jos ostan hänelle jotain tokaisee "kirppikseltäkö ostettu, ei kiitos" väheksyvästi vähät välittäen minun tunteista. Isän perheessä varakasta ja melko hulppeaa, niin arvostaa sitä ja minun arvoni hänelle yhdentekeviä nykyään. Ap

Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää, voit rajata miten sulle puhutaan. Teini ajattelee nyt itseään ja on innoissaan kun häntä isän luona viihdytetään ja siellä aikuinen kaveri. Et voi isän hulppeudelle mitään, ole oma itsesi. Nuorta ei kannata syyllistää omista uhriutumisen tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan teini on todella vastaan sitä, että minun kotona olisi kumppania: jos niin siinä tapauksessa muutan kokonaan isän luo! Tämä tuntuu äärettömän epäreilulta.

Olette ehkä olleet aiemmin läheisiä ja tämä on osa normaalia irtautumisprosessia, joka tulee rankemmin, kun olette olleet läheisiä. Entäpä jos sanot seuraavalla kerralla, että voit muuttaa isän ja uuden vaimon luo minun puolestani, jos sitä kovasti haluat. Kerro että haluat vain parasta hänelle ja kehota kysymään, ottaisivatko isä ja puoliso sinne asumaan. Jos ottavat, niin heistä tulee paljon ikävämpiä, kun arki astuu mukaan kuvaan ja kaikki ei aina olekaan niin nastaa. Jos eivät ota, niin silloin selviää kuka oikeasti enemmän välittää, äiti vai uusi puoliso.

Koeta hommata oma elämä niin ettei teinin kapinointi ja ärsytysyritukset ottaisi niin koville. Asiat asettuvat silloin oikeisiin mittasuhteisiin. Kohta teini on jo aikuinen ja viimeistään hänen saadessaan lapsia, hän alkaa ymmärtää sinun näkökulmaasi paremmin.

Kiitos teille. On tässä käsittelemistä, nimen omaan omissa tunteissani. Miten tuota hylätyksi tulemisen tunnetta työstän? Koen jääväni syrjään, olevani mitätön, äitiyteni ikään kuin ei ole mitään ja uusi perhe tulee ja ottaa koko ajan enemmän tilaa ja roolia lasteni elämässä. Miten näitä työstän? Näin viime yönä unia ja nukuin kehnosti, kun tyttö illalla kiukkusi minulle ja puhui veljen kanssa heidän toisen perheen yhteisistä jutuista innokkaana, minulle ovea kiinni laittaen.

Työstämistä on asian miettiminen, käsittely, tiedon hankkiminen ilmiöstä ja erilaisten näkökulmien kautta tilanteen hahmottaminen. Paha mieli saa olla mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan. Luottoystävälle voisit puhua tai mennä perheneuvolaan. Nuoruusiän kehityksestä kannattaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille. On tässä käsittelemistä, nimen omaan omissa tunteissani. Miten tuota hylätyksi tulemisen tunnetta työstän? Koen jääväni syrjään, olevani mitätön, äitiyteni ikään kuin ei ole mitään ja uusi perhe tulee ja ottaa koko ajan enemmän tilaa ja roolia lasteni elämässä. Miten näitä työstän? Näin viime yönä unia ja nukuin kehnosti, kun tyttö illalla kiukkusi minulle ja puhui veljen kanssa heidän toisen perheen yhteisistä jutuista innokkaana, minulle ovea kiinni laittaen.

Minusta kannattaisi mennä terapiaan, vaikuttaisi siltä, että käsittelemättömiä tunteita on paljon, joten on vaikea sietää ja ymmärtää teinin tunteita, kun omat tunteet jylläävät päällimmäisenä. Lapsiin keskittyminen on eräänlainen sudenkuoppa, koska silloin lapselle ei oikein jää tilaa, vaan hän joutuu kannattelemaan vanhempaa olemalla elämän sisältö ja tärkein asia.

Teinisi kapinointi osoittaa, että olette olleet läheisiä, siksi irtiotto on rajumpi. Hän selkeästi haluaa pahoittaa mielesi ja siitä voisit ottaa hänet puhutteluun ja kertoa, että pahoitan mieleni puheistasi, onko se tarkoitus? Taustalla voi olla asioita, jotka painavat häntä, se vain purkautuu tuota kautta. Hänellä voi olla teidän eronnekin käsittelemättä. Perheterapia perheneuvolassakin voisi olla paikallaan. Usein lapset jäävät erossa unholaan vanhempien tunteiden alle ja kuvitellaan, että he pärjäävät ilman apua. Ei se niin mene, vanhempien ero on todella iso asia lapsen elämässä. Todella usein ero jää lasten kanssa kokonaan käsittelemättä. Oletko sinä puhunut lasten kanssa erosta, miten he sen kokivat?

Jos lapsi syyttää sinua jostain, pyydä häneltä anteeksi ja kysy voitko sovittaa asian jotenkin. Kuuntele lasta (tai teiniä), puhu asiat auki ja kunnioita myös itseäsi niin, että puutut rakentavasti toimintaan, jossa sinua yritetään ärsyttää. Ja se muutto isän luo voi olla hyväkin idea, kunhan sitä ei tehdä niin, että se on jokin rangaistus. Asia tulee esittää niin, että lapsi itse tekee valinnan, on jo tarpeeksi aikuinen siihen, ja isän perhe päättää ottaako tytön luokseen vai ei. 

Itselläni oli teininä äidin sisko, joka ikään kuin omi minua. Hän vei minua eri paikkoihin ja oli kaveri enemmän kuin äiti, mikä tuntui teinistä hyvältä, että piti vertaisenaan. Ehkä voisit sanoa teinille, että alat olla jo aikuinen ja kohdella häntä kuten ystävääsi. Voisit tuossa keskustelussa sanoa sen, että alan kohdella sinua aikuisempana ja vastuullisena omista asioistasi enemmän ja sitten teet sen. Tyttäresi on selvästi aivan vastuullinen ihminen ja hyvin kehittynyt. Siitä voit kiittää itseäsi. 

Kunhan jokin jumi, joka häntä hiertää saadaan puhuttua läpi, niin tilanne todennäköisesti laukeaa. Miksi hän haluaa osoittaa mieltään ja on vihainen sinulle? Menkää perheterapiaan, jos ette pysty keskenänne keskustelemalla selvittämään sitä. Mutta monesti lapsi kertoo, kun suoraan kysyy. Miksi olet minulle vihainen ja haluat loukata? 

Täysin normaalia ja kuuluu kehitystehtävään. Kannattaa olla tyytyväinen, että eriytyminen äidistä tapahtuu toisen aikuisen tukemana, huonompiakin vaihtoehtoja on. Tulet olemaan typerä ja tylsä turhake nyt muutaman vuoden (teinin mielestä), todellisuudessa roolisi on erittäin tärkeä ja tehtäväsi on viestittää teinin suuntaan että luotat hänet kykyihinsä ja siihen, että hänestä tulee kelpo aikuinen. 

Omat tunteet ja emotionaaliset tarpeet täytyy aikuisen tyydyttää muilla tavoin kuin suhteessa lapseen, teineille riittävät omat myllerrykset. Nyt on aika etsiä sisältöä elämään muista ihmissuhteista tai harrastuksista tms. Olette läheisiä taas muutaman vuoden päästä.

Ongelmana kun käytännössä olen sidottu kotiin ja lapsiin eikä uuden suhteen rakentaminen oikein onnistu. Olen koti-ihminen enkä halua suhdetta jossa viiletetään toisaalla, vaan jakaa tavallista kotiarkea (en puhu yhteenmuutoista, sitä en aio ennen kuin lapset omillaan), mutta teinit eivät halua ketään meille ja tämä vanhin sanoo aina että on sitten isällä jatkossa kokonaan jos minä kotiimme tuon puolisoa olemaan. Miten siinä rakennan? Ei saa takertua lapsiin, eikä ole tilaa rakentaa muuta.

Rakkauden ja kiintymyksen määrä ei ole vakio - mitä enemmän ihmissuhteita on, sitä suuremmaksi välittämiseen kykenevän yhteissumma nousee. Sinun arvosi ei muutu muiden vaan oman käytöksesi mukaan ja äidin arvo on aina korkea, jos itse ei pilaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Iloitse tyttäresi puolesta, että ei oo mikään satujen paha äitipuoli. 

Naisilla ei kyllä ole mitään munaa. Jos miehen uusi sper*areikä alkaisi larppaamaan MINUN lasteni äitiä, olisi akalla aika nopeasti ihra tummana.

Tajuatteko, että kaikki naiset eivät ole mitään haaremissa olevia pyllistelijöitä jotka haluaa jakaa elämänsä ja lapsensa muiden akkojen kanssa? Miehen ei koskaan oletettaisi jakavan kaikkea sukunimeä myöten akan uuden miehen kanssa.

Parhaassa tapauksessa uudella akalla on sama sukunimi kuin ap:n tyttärellä. Pidän huolen juuri näiden skenaarioiden takia, että lapsilla on minun nimeni.

Ei se satu, lyö vasaralla sormeen se sattuu.

Olisit onnellinen.  Jos sinulle sattuu jotain, eikö ole hyvä, että lapsellasi on muita turvallisia aikuisia ympärillään? Itse olisin helpottunut tilanteessasi.

Ikävää tuo äitipuolen käytös, haluaakohan loukata tahallaan.

Ap

Tuli elävästi mieleen oma kotoa muutto taannoin (1980)

Oma äiti oli huolehtiva, aina halusi, että minä ja muut vanhemmat lapsensa tulisi kotiin käymään. "Hössötti" jotenkin liikaa, halusi aina halata ja lähtiessä pyyhki haikeana silmäkulmaansa. Ymmärrän sen nyt: oli poikasensa kasvattanut, nyt se lähti pesästä, pärjää omillaan. Ikävöi ehkä sitä aikaa, kun lapsi oli pieni. Tunteiden myrsky. Jotenkin silloin ahdisti.

Tätini oli aina läheinen, hänellä poikkesin joskus samalla reissulla. Halattiin aina, luontevasti. Kun kerroin äitille vierailusta, se ilme. Halusin huutaa, ettei se ole sinulta pois.

Ymmärrätkö yhtään, mitä yritän kirjoittaa? Nuorella voi olla montakin tärkeää aikuista, se ei ole äitiltä pois...

Onko mahdollista, että alkaisit tehdä itsellesi mieluisia asioita ja harrastuksia? Kyllä se tytär sieltä "palaa" ja on iloinen, kun näkee hyvinvoivan ja itsenäisen äidin. Tiedä vaikka lähtee mukaan sun elämään.

Vast 57, kyllä ymmärrän. Kiitän teitä että kirjoitatte minulle, luen kaiken ajatuksella <3 Tämä on minulle vaikea aihe, ja siksi kirjoitankin.

Ymmärrän irtautumisen perheestä, vaan siirtyminen toiseen perheeseen sattuu: että haluaa viettää perheaikaa, vaan tehdä sen muualla kuin minun luona. Että haluaa käydä etsimässä rintaliivejä, mutta tehdä sen isän puolison kanssa eikä minun (tai kaveriensa). Nämä on kipua minulle.

Ja koen että isän uusi nauttii tilanteesta,  sillä tietää milloin on äidin viikko ja silti soittelee ja kertoilee tekemisiä, niin että tyttö houkuttuu mukaan. Ja aikanaan kirjoitti minulle töykeästi, että heillä on rakastava parisuhde ja puitteet kunnossa, joten lasten hyvä olla heillä mahdollisimman paljon(piikkiä minulle, joka välillä ollut työttömänä aiemmin). On vaikea tuota hyväksyä, vaikka katkeruuden ym olen työstänyt enkä kanna mielestäni kaunaa. Silti hän ja he vievät nyt rakkaimpiani, enkä tietenkään voisikaan estää koska tuen suhdetta isään.

Ap

Ap

Käykö muut lapset isänsä luona, miten heillä menee? Millaiset suhteet sisaruksilla on keskenään?