Mun teini kiintyy isän uuteen koko ajan enemmän

Kyllä käyvät, muttei yhtälailla yli sovitun kuin esikoinen. Ovat isänsä kanssa yhteyksissä useinkin, ja välit hyvät. Ei näin voimakasta kuin esikoisella, eivät uhmaa minua tms ei tunnu tällaiselta kuin esikoisella että koko ajan enemmän ja tiiviimmin ja uuden puolison kanssa näin.

Tyttö on siinä iässä, että on jo aika ruveta ottamaan vastuuta sanoistaan ja teoistaan. Voisit ihan kauniisti kysyä häneltä, että olen huomannut, että haluaisit olla isän luona, joten haluaisitko muuttaa sinne. Jos niin on, sitten annat hänen mennä ja odottelet rauhassa, ja annat tytön tehdä päätökset. Et oikeastaan voi paljon muuta. Jos yrität tuoda omia tunteitasi esiin, tyttö vain suuttuu, ja se voi katkoa välit. Kyllä se ikävä arki ja velvollisuudet löytävät tiensä isänkin luona ollessa. Sitten joskus, kun tyttö on aikuinen, hänen kanssaan voi käydä keskustelun siitä, miltä se sinusta tuntui, kun sinut yritettiin sivuuttaa. Sitä keskustelua ei kannata edes harkita nyt.

Toinen asia on se, että exmiehesi ja vaimonsa tietoisesti sabotoivat ja manipuloivat tilannetta kutsumalla tyttöä mukaansa kivoihin juttuihin. Älä anna sen mennä ihon alle millään tavalla, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Kuulostaa siltä, että heillä ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa, ja se kyllä selviää tyttärellesikin jossain vaiheessa, kun/jos hän pääsee lähempää seuraamaan asiaa isänsä luona. Sinä olet äiti, ja olet toinen tytön vanhemmista. Isän uusi vaimo ei voi päättää tyttäresi asioista.

Up

Ap 

Miten muut lapset kokee isän uuden?

Eivät paljoa puhua tästä, ok toteavat vaan olevan.

Saitko täältä tukea? Mielestäni huolehdit hiukan liikaa, hän on sun tyttös - aina💕

Olen saanut paljon tukea, olette ihania. <3

Oletko antanut teinille riittävästi aikaa ja huomiota vai ovatko nuoremmat lapset tärkeämpiä?

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi nyt luovat niin läheistä suhdetta tän äitipuolen kanssa? Isän kanssa toki, ja kaverien / poikien ym. Mutta miksi tyttö haluaa olla niin ja jakaa asioita isän uuden puolison kanssa? Se minuun sattuu kovasti. Kun ollaan oltu läheisiä, olen antanut lapsille kaikkeni, luulisi ettei "tarvitse" toista "emoa" itselleen vaan irtautuisi aikuisista kohti kavereita ja itsenäisyyttä. Selittäkää tämä minulle? Tämä sattuu pahiten, ei itsenäistyminen: se tuntuu oikealta ja hyvältä.

Ap

Tuskin lapsesi ajattelee häntä toisena emonaan.  Varsinkin murrosiässä on hyvä olla joku läheinen ja luotettava aikuinen, joka ei ole isä tai äiti - tälle voi purkaa sellaisia tuntoja joita vanhemmilleen ei syystä tai toisesta kehtaa.

On oikeasti hienoa, että lapsellasi on hyvät välit isänsä uuden puolison kanssa. Monella teini-ikäisellä on vaikeuksia suhtautua vanhempiensa uusiin kumppaneihin, yritä ajatella tätä siltä kantilta. Tottakai se sattuu ja tuntuu vaikealta, jos tunnet jääväsi toiseksi. Muista kuitenkin, että kyseessä ei ole kilpailu. Tulet aina olemaan tyttäresi äiti js hän sinun lapsesi, sitä ei muuta mikään

Kokeile sellaista perinteistä keinoa, kuin jutella tyttäresi kanssa. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja miten sinä toivoisit asioiden olevan. Siinä on nimittäin sekin vaihtoehto, että olet ylitulkinnut tai ymmärtänyt väärin asioita. Äiti on aina äiti. Pidä huoli, että äidin helmoihin on helppo tulla. 

 

Tosiasiassa voit päästä helpommalla nyt, kun teini itsenäistyy. Vanhemmalle irti päästäminen sattuu aina. Ihan sama, miten se tapahtuu, mutta kipeää se käy.  Nyt ainakin tiedät, että teini viihtyy ns. turvallisessa seurassa. Se seura voisi nimittäin olla paljon muutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vast 57, kyllä ymmärrän. Kiitän teitä että kirjoitatte minulle, luen kaiken ajatuksella <3 Tämä on minulle vaikea aihe, ja siksi kirjoitankin.

Ymmärrän irtautumisen perheestä, vaan siirtyminen toiseen perheeseen sattuu: että haluaa viettää perheaikaa, vaan tehdä sen muualla kuin minun luona. Että haluaa käydä etsimässä rintaliivejä, mutta tehdä sen isän puolison kanssa eikä minun (tai kaveriensa). Nämä on kipua minulle.

Ja koen että isän uusi nauttii tilanteesta,  sillä tietää milloin on äidin viikko ja silti soittelee ja kertoilee tekemisiä, niin että tyttö houkuttuu mukaan. Ja aikanaan kirjoitti minulle töykeästi, että heillä on rakastava parisuhde ja puitteet kunnossa, joten lasten hyvä olla heillä mahdollisimman paljon(piikkiä minulle, joka välillä ollut työttömänä aiemmin). On vaikea tuota hyväksyä, vaikka katkeruuden ym olen työstänyt enkä kanna mielestäni kaunaa. Silti hän ja he vievät nyt rak

Tuo kiinnitti huomioni, että äitipuoli on yrittänyt dissata sinua, eikä varmaan pysty täysin peittelemään sitä tyttösi läsnäollessakaan. Ei sellainen jää tytöltäkään huomioimatta. Ehkä se yksin riittää aiheuttamaan ristiriitaa, koska tyttäresi ei voi sinun kanssasi siitä puhua. Eikä sitä kannata puheeksi ottaakaan. 

Asiat tulevat kyllä loksahtamaan paikoilleen. Älä stressaa turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut sekaantuukin johonkin uusioperhepaskaan, pthyi ajatuksellekin.

Sitä kutsutaan rakkaudeksi💕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiilis että minä olen hänen silmissään 0 tällä hetkellä. Isän perhe menee kaikessa edelle. En olisi koskaan osannut ajatella tällaista. Lapset ollut aina itselle ykkönen ja kaikki kaikessa, toki on työ ja ystävät, mutta perhe tärkein. :'( 

Mut lapset ei oo vanhemmille mitään velkaa. Sun tuska on ymmärrettävää. Ja silti teini ei oo sun, vaan hänen tarkoitus on sun tuella nousta siivilleen. Ette myöskään ole tasavertaisia. Sinä oot edelleen se aikuinen. Ja sulla vastuu. Et tietenkään oo nolla. Teini-iässä teini voi olla ihan pihalla johtuen aivojen kehityksestä. Ja teini-ikään kuuluu taantumista, itsekeskeisyyttä jne. Ei hän pysty ajattelemaan sun tunteita. Ja se on ihan normaalia. Ja menee ohi. Teini-ikä voi olla tosi vaikee. Ja vaikein on teinille itselleen. Keskity hankkimaan itselles mielekästä puuhaa, ettet vahingossa käytä omaa lastasi tähän tarkoitukseen.

Kyllä mielestäni lapset ovat paljonkin vanhemmilleen velkaa. Olen 6-kymppinen mies ja vanhempani elävät vielä 86 ja 88v. Olen heille kiitollinen monesta ja pyrin vuorostani auttamaan heitä kykyjeni mukaan. Vastaavasti myös omat aikuiset lapseni ovat ilmaisseet kiitollisuutensa kaikesta tuesta, jota he ovat sekä meiltä puolisoni kanssa, että isovanhemmiltaan saaneet.

Minulle lapset edustavat elämän, perheen ja suvun jatkuvuutta ja ovat omaa elämää suurempi asia. Varmaan jokainen vanhempi haluaa antaa omille lapsilleen mahdollisimman hyvät eväät oman itsenäisen elämän aloittamiseen ja tukee kykyjensä mukaan matkan varrella.

Sehän on hienoa, että tyttäresi tulee hyvin toimeen uuden äitipuolensa kanssa. Tyttärelläsi on nyt yksi aikuinen lisää, jonka tukeen voi tarvittaessa luottaa.

Minä olisin vain onnellinen, että on joku maksamassa tytön kuluja ja järkkäämässä menoja. Miten se on sulta pois? Voi kun oma äitipuoleni olisi ollut edes hitusen vastaavanlainen. Ja että isäviikoilla on muutakin tekemistä kuin kännykän tuijottaminen.

Useimmiten ongelma uusperheissä on, että uusi puoliso kokee lapsipuolet kilpailijoina samoista resursseista (rahasta). Uusi puoliso kokee, että mies käyttää liikaa rahaa edellisen liiton lapsiin, mikä on häneltä pois. 

Onko tyttärelläsi ikäistään hyvää tyttökaveria? Vaikuttaa minusta siltä että tyttö pitää isän puolisoa uutena kaverinaan ja luottohenkilönään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiilis että minä olen hänen silmissään 0 tällä hetkellä. Isän perhe menee kaikessa edelle. En olisi koskaan osannut ajatella tällaista. Lapset ollut aina itselle ykkönen ja kaikki kaikessa, toki on työ ja ystävät, mutta perhe tärkein. :'( 

Mut lapset ei oo vanhemmille mitään velkaa. Sun tuska on ymmärrettävää. Ja silti teini ei oo sun, vaan hänen tarkoitus on sun tuella nousta siivilleen. Ette myöskään ole tasavertaisia. Sinä oot edelleen se aikuinen. Ja sulla vastuu. Et tietenkään oo nolla. Teini-iässä teini voi olla ihan pihalla johtuen aivojen kehityksestä. Ja teini-ikään kuuluu taantumista, itsekeskeisyyttä jne. Ei hän pysty ajattelemaan sun tunteita. Ja se on ihan normaalia. Ja menee ohi. Teini-ikä voi olla tosi vaikee. Ja vaikein on teinille itselleen. Keskity hankkimaan itselles mielekästä puuhaa, ettet vahingossa käytä omaa lastasi tähän tarkoitukseen.

Olisin halunnut että vetää viinaa ja on normaali, mutta se vain opiskelee :(

Sydän särkyy.

Vierailija kirjoitti:

Onko tyttärelläsi ikäistään hyvää tyttökaveria? Vaikuttaa minusta siltä että tyttö pitää isän puolisoa uutena kaverinaan ja luottohenkilönään.

Minusta kuulostaa ihan normaalilta suhteelta aikuiseen. Oma äiti on teinille kiukuttelun kohde. Teini tekee irtiottoa äidistä. Äitiin osuu pahin kipuilu matkalla kohti aikuisuutta

Äitipuoli on siinä kuviossa kuin ulkopuolinen. Häntä vastaan ei ole tarvetta kapinoida, koska häneen ei ole niin tunnepitoista ja latautunutta suhdetta. Ei hän ole tyttöä hoivannut pienenä eikä se, josta tyttö yrittää irrottautua. 

Noin sen kuuluu mennä. Äiti on tärkein ja siksi äiti saa kohdara mielen kuohut. Ole aikuinen äläkä taannu itse teiniksi, ap.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile sellaista perinteistä keinoa, kuin jutella tyttäresi kanssa. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja miten sinä toivoisit asioiden olevan. Siinä on nimittäin sekin vaihtoehto, että olet ylitulkinnut tai ymmärtänyt väärin asioita. Äiti on aina äiti. Pidä huoli, että äidin helmoihin on helppo tulla. 

 

Tosiasiassa voit päästä helpommalla nyt, kun teini itsenäistyy. Vanhemmalle irti päästäminen sattuu aina. Ihan sama, miten se tapahtuu, mutta kipeää se käy.  Nyt ainakin tiedät, että teini viihtyy ns. turvallisessa seurassa. Se seura voisi nimittäin olla paljon muutakin. 

Jos äiti valittaa tyttärelle, että tyttö on liian kiintynyt äitipuoleen, se voi vain huonontaa äidin ja tyttären välejä.

Tyttärellä on oikeus muihinkin aikuisiin elämässään kuin vanhempiinsa. Ne ulkopuoliset voivat olla usein tärkeä henkireikä, kun lapsi käy läpi teini-iän kuohuja. Silloin äiti on yleensä maailman ärsyttävin tyyppi. Se ei tarkoita, että äiti olisi yhdentekevä.

Lasta ei saa syyllistää kiintymyksestä.