Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tarve ihmisillä on ottaa esille minun adoptiotaustani?
12.03.2024 |
Tätä ei tapahdu usein, mutta kuitenkin joskus tapahtuu. Viimeksi viikonloppuna ja edelleen huomaan miettiväni sitä. Siksi tein tämän aloituksen, kun edelleen ärsyttää.
Kyseessä on ihan hyvin koulutettu, yli 30-vuotias normaali ihminen. Oli isommassa porukassa puhetta musikaalisuudesta ja valloillaan olevasta ajatuksesta lakkauttaa musiikkiluokat Helsingistä. Puhuttiin musikaalisuuden periytymisestä ja musiikkiluokkalaisuuden periytymisestä.
Minulta kysyttiin, että eikö isäni soittanut nuorena enemmänkin ja eri bändeissä ja että millaista se oli lapsen silmin. Jostain syystä tämän erään ihmisen oli pakko ottaa esille, että isäni ei ole biologinen isäni ja että minun musikaalisuuteni ei siten ole "ainakaan sieltä periytynyttä".
Miksi ihmiset tekee tätä?
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu, että isommassa seurassa jonkun on pakko tuoda tämä esille, ja aina jotenkin minua alentaen.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat niin kyökkipsykologeja, että selittävät aina ihmisten elämän niiden lapsuuden kautta. Esimerkiksi jos olet kokenut epätyypillisen lapsuuden ja menestynyt, se johtuu siitä että sinulla on niin näyttämisen tarve. Jos et ole menestynyt, se johtuu siitä että lapsuutesi oli omituinen ja olet traumatisoitunut.
Paitsi että se todella on joskus täysin totta. Ihan kaikki lievemmätkin jutut ei titenkään aiheuta vakavia seurauksia, mutta moni ei edes tiedä, millaista kaikki voi pahimmillaan olla ja toki hyvä niin. On kuitenkin kiistaton fakta, että "vaikeita" lapsuuksia on hyvin eri tasoisia ja asteisia aivan kuten missä tahansa muussakin asiassa ja ne pahimmat tilanteet on sellaisia, jotka vauriottavat syvästikin ja osin pysyvästi. Silloin asian toetaminen on vain puhdas fakta, selitys sille, miksi elämä meni tietyllä tavoin. Ehkä tässä on vielä käy
Tämä on just sitä kyökkipsykologiaa, että jokainen on jotenkin lapsuutensa uhri. Eikö me kaikki? Että ei tule mieleenkään, että kaikki ei suostu tai välitä olevansa uhreja, vaan vaikuttavat itse elämäänsä niin paljon kuin pystyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat niin kyökkipsykologeja, että selittävät aina ihmisten elämän niiden lapsuuden kautta. Esimerkiksi jos olet kokenut epätyypillisen lapsuuden ja menestynyt, se johtuu siitä että sinulla on niin näyttämisen tarve. Jos et ole menestynyt, se johtuu siitä että lapsuutesi oli omituinen ja olet traumatisoitunut.
Jos on elänyt tyypillisen (onnellisen ja tasapaksun?) lapsuuden niin...
...et tiedä mitä on kärsimys, olet kaikki saanut liian helpolla, hyvähän sitä on huudella, kultalusikka suussa syntynyt, helppoahan sitä on olla menestynyt, et osaa kunnolla ponnistella...
No ihan pelkästään ilkeilyä tuollainen on. Niin, miksi ihmiset ilkeilevät muille? Heillä ei itsellään ole kaikki ok.
Alue: Aihe vapaa
Olen huomannut että adoptio on asia mikä aiheuttaa ihmisissä voimakkaitakin tunteita. Yksi sisaruksistani on adoptoitu ja joillain ihmisillä tuntuu olevan tarve kertoa joko hänelle tai meille sisaruksille, että isä ei ole tämän biologinen isä tai että hänen biologinen isänsä on se yksi ihminen.
Erityisesti se tuntuu aiheuttavan tunteita jos adoptoitu ei ole kiinnostunut juuristaan. Jotkut alkaa saarnata, että kyllä biologisten juurien selvittäminen on tärkeää tai että kyllä sinäkin kiinnostut jossain vaiheessa. Ihan kuin nämä haluaisivat tietää paremmin kuin adoptoitu henkilö itse. Kai se on jotain halua yrittää kontrolloida toisten elämää.