Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tarve ihmisillä on ottaa esille minun adoptiotaustani?
12.03.2024 |
Tätä ei tapahdu usein, mutta kuitenkin joskus tapahtuu. Viimeksi viikonloppuna ja edelleen huomaan miettiväni sitä. Siksi tein tämän aloituksen, kun edelleen ärsyttää.
Kyseessä on ihan hyvin koulutettu, yli 30-vuotias normaali ihminen. Oli isommassa porukassa puhetta musikaalisuudesta ja valloillaan olevasta ajatuksesta lakkauttaa musiikkiluokat Helsingistä. Puhuttiin musikaalisuuden periytymisestä ja musiikkiluokkalaisuuden periytymisestä.
Minulta kysyttiin, että eikö isäni soittanut nuorena enemmänkin ja eri bändeissä ja että millaista se oli lapsen silmin. Jostain syystä tämän erään ihmisen oli pakko ottaa esille, että isäni ei ole biologinen isäni ja että minun musikaalisuuteni ei siten ole "ainakaan sieltä periytynyttä".
Miksi ihmiset tekee tätä?
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu, että isommassa seurassa jonkun on pakko tuoda tämä esille, ja aina jotenkin minua alentaen.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Tuo aihe, eli musikaalisuuden periytyminen on hyvin mielenkiintoinen. Itse olisin vastaavassa tilanteessa ap:ta nolaamatta todennut yleisellä tasolla, että eihän musikaalisuus tule niinkään geeneistä vaan varhaisesta altistumisesta musiikille, ja juuri siksi musikkiluokat ovat tärkeitä mahdollisuuksien tasavertaistajina.
Tuo väite ei tosin pidä paikkaansa ja toiset ovat geeniensä vuoksi biologisesti alttiimpia musikaalisuudelle. Toki varhainen altistuminen musiikille myös tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksityiselämää koskevien tietojen levittelystä voi myös tulla tuomio, joten kannattaa muistutella niitä, joille tämä on vaikeaa ymmärtää.
No ei kyllä takuuvarmasti ketään tuomita siitä, että joku kysyy sinun adoptiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat niin kyökkipsykologeja, että selittävät aina ihmisten elämän niiden lapsuuden kautta. Esimerkiksi jos olet kokenut epätyypillisen lapsuuden ja menestynyt, se johtuu siitä että sinulla on niin näyttämisen tarve. Jos et ole menestynyt, se johtuu siitä että lapsuutesi oli omituinen ja olet traumatisoitunut.
Paitsi että se todella on joskus täysin totta. Ihan kaikki lievemmätkin jutut ei titenkään aiheuta vakavia seurauksia, mutta moni ei edes tiedä, millaista kaikki voi pahimmillaan olla ja toki hyvä niin. On kuitenkin kiistaton fakta, että "vaikeita" lapsuuksia on hyvin eri tasoisia ja asteisia aivan kuten missä tahansa muussakin asiassa ja ne pahimmat tilanteet on sellaisia, jotka vauriottavat syvästikin ja osin pysyvästi. Silloin asian toetaminen on vain puhdas fakta, selitys sille, miksi elämä meni tietyllä tavoin. Ehkä tässä on vielä käy
Lisään vielä, että olisi absurdia ja törkeää, jos tuo pelkillä ruhjeilla tai vaikkapa tuo murtumallakin selvinnyt tulisi sanomaan halvaantuneelle, että jäinhän minäkin auton alle, mutta ei se ole elämääni juurikaan haitannut. Että kyllä on typerää valitusta ja tekosyitä. Sama se on psyykenkin kohdalla eli vähemmällä päässyt ei voi tulla vetoamaan omiin kokemuksiinsa ja vähättelemään toista. Ei täällä ole mitään vakiomallia, että kaikkien elämät ja kokemukset menevät saman kaavan ja samanlaisten tapahtumien mukaan. Että jokainen kokisi tismalleen samat asiat ja vieläpä laadullisesti ja määrällisesti samoin kuin muut! Ja tuosta on vielä karsittu kaikki muut ihmiseen tavalla tai toisella vaikuttavat muuttujat pois ja niitäkin on todella paljon (synnynnäinen temperamentti, muut ihmiset ja yhteisöt, eletty aikakausi sen ominaispiirteineen jne. jne.). Ja nuo muut tekijät voivat siis olla vaikutuksiltaan mitä tahansa aina positiivisesta negatiiviseen ja suht neutraaliin.
Mielestäni todella tökeröllä tavalla ottaa asiaa esiin noin. Tuossa asiayhteydessä kommentti vaikuttaa lähinnä ilkeämieliseltä öyhkäämiseltä että ei ainakaan isältäs ole musikaalisuus kun ei ole sun biologinen isä.
Ja tosiaan, musikaalisuuden periytyminen ei ole mitään vain geenien kautta tapahtuvaa, vaan enemmän vaikuttaa se lapsuuden ympäristö, eli jos on musikaalisessa kodissa kasvanut missä on saatavilla soittimia jne. niin todennäköisesti lapsesta tulee musikaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla itsestäänselvää että tällaiset asiat isossa seurassa ottaa halutessaan esille vain se, jota asia henkilökohtaisesti koskee. Tämä hienotunteisuus koskee mielestäni kaikkia perhesuhteita (onko lapsia vai ei, perheenjäsenten kuolema, avioero yms).
ap ei tuonut kirjoituksessaan esille, että isossa seurassa oli ihmisiä, jotka eivät asiasta tienneet.
Miksi sen pitäisi olla jokin salaisuus, että on adoptoitu? Eihän siinä ole mitään hävettävää.
Ei aavistustakaan. Samalla laillahan sitten pitäisi niiden ihmisten hävetä, jotka ovat saaneet alkunsa inseminaatiolla.
ihmisillä in outoja häveliäisyyksiä... ehkä me elämme si
häveliäisyyden yksi merkitys on häpeä. Eiköhän tuossa ole nimenomaan kyse siitä, kun toinen häpeää taustaansa noin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et haluaisi ihmisten tietävän, että ole adoptoitu? Eihän tuossa nyt ole mitään hävettävää. Mä olisin ainakin tuossa tilanteessa ihan ylpeänä myöntänyt, että ei kenties ole musikaalisia geenejä, mutta adoptioisäni on tosiaan todella musikaalinen ja hän on saanut minutkin innostumaan musiikista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et haluaisi ihmisten tietävän, että ole adoptoitu? Eihän tuossa nyt ole mitään hävettävää. Mä olisin ainakin tuossa tilanteessa ihan ylpeänä myöntänyt, että ei kenties ole musikaalisia geenejä, mutta adoptioisäni on tosiaan todella musikaalinen ja hän on saanut minutkin innostumaan musiikista.
Eihän tuosta siitä ollut kyse. Vaan siitä, että toinen kaveri otti adoption esiin ihan turhassa asiayhteydessä ja tökeröllä tavalla. Rajatonta käytöstä sellainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä alentavaa tuossa on. Eivät varmaan nekään, jotka ovat ottaneet asian esille.
Sen varmaan tiedät, ettei niillä geeneillä ole paljon merkitystä, ei edes terveydessä, saati musiikissa, urheilussa, käden taidoissa vaan paljon suurempi merkitys lapsen kehitykselle on ympäristö ja niillä ihmisillä missä lapsi elää.
Jos ap. on elänyt lapsuutensä ammattimuusikoiden perheessä, hänelle on varmasti muodostunut erilainen suhde ja jo kokemuksen kautta ymmärtää musiikkia aivan eri näkökulmasta ja hän on saanut ympäristöstä vaikutteita ja opetusta, kuin keskiverto lapsi saa.
Eli aivan turhaa tuoda esille adoptiota tai ettei ole verisukulainen, vaan taustalla on muut syyt esim. alistaminen, vähättely, kateus ja erityisesti käytöstapojen ja hienotunteisuuden puute.
Rajaton henkilö ottaa kaikki asiat esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo aihe, eli musikaalisuuden periytyminen on hyvin mielenkiintoinen. Itse olisin vastaavassa tilanteessa ap:ta nolaamatta todennut yleisellä tasolla, että eihän musikaalisuus tule niinkään geeneistä vaan varhaisesta altistumisesta musiikille, ja juuri siksi musikkiluokat ovat tärkeitä mahdollisuuksien tasavertaistajina.
Tuo väite ei tosin pidä paikkaansa ja toiset ovat geeniensä vuoksi biologisesti alttiimpia musikaalisuudelle. Toki varhainen altistuminen musiikille myös tärkeää.
Ja sinun väitteesi ei pidä paikkaansa, ei ainakaan tutkitusti, sillä yksittäisten geenien vaikutus on hyvin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä alentavaa tuossa on. Eivät varmaan nekään, jotka ovat ottaneet asian esille.
En minäkään! Jos puhe oli nimenomaan musikaalisuuden periytyvyydestä, niin eihän se voi periytyä adoptiovanhemmalta? Ihan oleellista tietoa keskusteluun liittyen.
Miksi edes ottaa esiin adoptiota, kun asia ei vaikuta puhuttuun taitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan selvää, että kun esim. soittimen soittamisen opettelu vaatii monia vuosia niin geenejä tärkeämpää on harjoittelun määrä ja elinympäristö. Ilman harjoittelua ei tule minkäänlaista muusikkoa oli geenit mitä tahansa. Geenit tuo sitten sen ylimääräisen eron, tuleeko soittamisessa huipuksi vai ei. Senkin voi katkaista esim. vamma käteen ja sen jälkeen soittaminen ei enää onnistu, vaikka oli ne huippugeenit.
Lapsen aivot kehittyvät myös virikkeiden mukaan, joten geenien osuutta on hyvin vaikea määritellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä alentavaa tuossa nyt on? Jos puhutaan jonkin perinnöllisyydestä, on aika olennainen asia, onko vanhempi biologinen vai ei.
Taidat olla vain herkkänahkainen asian suhteen.
En ymmärrä edes, miksi asialla voisi alistaa tms kuten joku ehdotti, onko se jotenkin huonompi asia olla adoptoitu vai mitä ihmettä!? Onko sillä nyt jotain merkitystäEli sun yksityiset perheasiat on mielestäsi aihe, jotka joku muu voi ottaa esille isommassa joukossa?
Ethän ole niin herkkänahkainen, että ärsyyntyisit, kun joku mietiskelee yksityisasioitasi ääneen? Mikä olisi hyvä aihe? Ex-kumppanisi ominaisuudet vai vanhempiesi avioelämä ja sen vaikutukset sinuun?
Ollaan kaveriporukassa keskustelu mm. eksien ominaisuuksista ja puhutaan me vanhemmistakin. M
Varmaan auttaisi, jos lukisit aloituksen. Kyse oli isommasta porukasta. Sellaisessa kaikki ei ole sydänystäviä.
Varmaan joku haluaa silloinkin puhua eksistään tai sitiä, miten on itse alkunsa saanut, mutta silloinkin sen voi tehdä omalta osaltaan eikä tuomalla kaverin entisiä kumppaneita keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat niin kyökkipsykologeja, että selittävät aina ihmisten elämän niiden lapsuuden kautta. Esimerkiksi jos olet kokenut epätyypillisen lapsuuden ja menestynyt, se johtuu siitä että sinulla on niin näyttämisen tarve. Jos et ole menestynyt, se johtuu siitä että lapsuutesi oli omituinen ja olet traumatisoitunut.
Jos on elänyt tyypillisen (onnellisen ja tasapaksun?) lapsuuden niin...
Valitettavasti se on ongelma itsellesi. Ole onnellinen ja kiitä adoptiovanhempiasi, jos on syytä kiittää.
Jos taas haikailet juuriasi, älä syytä muita. Kysele itse missä menet.
Olen kokenut aikalailla samaa ja taisin joskus kirjoittaakin siitä tänne.
Miksi adoption katsotaan usein olevan ns. kaikkien asia? Eihän vanhempien biologisista lapsistakaan puhuta ihmisten kesken koeputkilapsina tai arvuutella mikä osuus lapsen ominaisuuksilla on sillä tehtiinkö lapsi lähestyssaarnaajassa vai takaapäin.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti se on ongelma itsellesi. Ole onnellinen ja kiitä adoptiovanhempiasi, jos on syytä kiittää.
Jos taas haikailet juuriasi, älä syytä muita. Kysele itse missä menet.
Anteeksi, mutta kuka olitkaan ja miksi käskytät täällä muita ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ajattelevat, että tieto toisten asioista on sosiaalista pääomaa. Yleensä se esitetään tosin selän takana. Jos haluat pitää kyseisen ihmisen lähipiirissäsi, puhu hänelle asiasta. Jos et, ota häneen etäisyyttä.
Sinänsä perinnöllisyysasiat ovat aina ihmisten mielestä kiinnostavia, ja siksi onkin viisasta puhua mahdollisimman avoimesti taustastaan, koska usein ne pahimmat sammakot tulevat tietämättömien suista.
Kaverini biologinen isä oli alkoholisti. Onko minun siis ihan ok alkaa jossain porukan illanvietossa pohtia ääneen että paljonkohan kaverin kannattaa juoda?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä alentavaa tuossa on. Eivät varmaan nekään, jotka ovat ottaneet asian esille.
En minäkään! Jos puhe oli nimenomaan musikaalisuuden periytyvyydestä, niin eihän se voi periytyä adoptiovanhemmalta? Ihan oleellista tietoa keskusteluun liittyen.
Miksi edes ottaa esiin adoptiota, kun asia ei vaikuta puhuttuun taitoon.
Ei se todellakaan ole semmoinen asia, josta kuuluu tiedottaa toisen puolesta lupaa kysymättä.
Alue: Aihe vapaa
En puhu niistä asioista toisille ihmisille, joista en halua toisten puhuvan ilman minun lupaani/harkintaani/kenelee tahansa. SO simple. Tähän ei liity häveliäisyys vaan se, että ihmiset eivät sitten haluakaan puhua itse asiasta, kun se puheeksi ottaminen toisi esille juorujen pahaa tekevän voiman ja paljastaisi juoruajat. Yksi tällainen asia on varallisuus. Minua kun usein luullaan köyhäksi ihan sen vuoksi, että asun kaupungin vuokratalossa. En välitä siitä. Siinäpähän luulevat. Voisin kyllä puhua tuostakin asiasta, koska kenenkään ei pidä hävetä varallisuuttaan tai edes sen puutetta, mutta en tee sitä, koska tiedän, että se menee sitten siihen, että "aina tuo leveilee rahoilllaan". Toinen on seksuaalisuus ja siitä nauttiminen, vaikkei olekaan täydellistä kroppaa tai ole enää nuori. Ihmeellistä, että tuokin on monelle ihmiselle hirveä tabu.
En siis sillä lailla häpeä mitään elämässäni tai pelkää puhua edes elämäni vaikeuksista. Osa on sellaisia, että toiset osaa ne noin vain, mutta minä vain kompuroin. Itse uskon siihen, että heti kun alkaa olla rehellinen itselleen, niin elämä muuttu älyttömän helpoksi. Samoin silloin näkee asiat, joita voi itsessään kehittää ja kehittäminenkin on helppoa - kunhan vain on rehellinen itselleen. Vähän kuin maija Poppasen on huhuttu sanovan joskus, että "pitäkää huolta varjoistanne"