Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis opiskelemaan ja asumaan soluasunnossa täysin tuntemattomien kanssa, etenkin jos olet normiopiskelijaa vanhempi
11.03.2024 |
Minä en olisi. Olen nuorempana kokeillut soluasumista, ja se ei ollut kokemuksena mitenkään miellyttävää, kun ei yhtään tiedä minkälaisia ihmisiä samaan asuntoon tulee asumaan. Olen muutenkin varsin introvertti luonteeltani, joten pakko olla koko ajan sosiaalinen ja olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä olisi varsin raskasta minulle henkisesti.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Minä olin valmis ja muutin kahden hengen soluun 40-vuotiaana toisen tutkinnon opiskelijana. Sain kämppikseksi 19-vuotiaan ekaa kertaa kotoa muuttaneen ja hyvin bileintoisen nuoren naisen. Tyttö lintsaili koulusta usein koska oli paljon kivempaa jäädä aamuisin lämpimän peiton alle nukkumaan, kuin lähteä 20 asteen pakkasessa bussipysäkille ja oppilaitokselle. Päivät kuluivat musaa luukuttaen ja lähes joka päivä meillä oli myös kyläilemässä 1-4 tytön kaveria. He valloittivat keittiön ja ruokailutilan kokkailuineen moniksi tunneiksi mikä ei ollut yhtään mukavaa, kun tämä toistui harva se päivä. Sama kylppärin kanssa kun neidit valmistautuivat baari-iltaa varten etkoillen. Kypsyin aika nopeasti tilanteeseen ja vaihdoin yksiöön; en jaksa keski-ikäisenä enää teinielämää vaan haen asumiselta ihan muita juttuja.
Eli et vaivautunut vaihtamaan soluasuntoja toiseen, asumistoiveen kera vaan halusit yksiön. Asia selvä. Miten muuten 40-vuotiaana ei ole omaa asuntoa? Tässä on eletty 10 vuotta nollakorkoympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi omistusasunto niin sitä on hankala ottaa mukaan ja siirtää korkeakoulupaikkakunnalle. Yliopistoa kun ei ole joka kaupungissa. Oletko kenties hieman yksinkertainen tapaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En ole ikinä pystynyt edes parisuhteisiin, koska en pysty asumaan kenenkään kanssa samassa asunnossa. Saati sitten vieraampi ihminen.
Soluasunnossa jokaisella on oma huone. Ja voithan linnoittautua omaan huoneeseen. Onhan niissä lukot.
Lukot saa murrettua ja Petterin ja Riikan hamuamien halpatyöläisten pykäämien asuntojen seinät on paperia. Sehän ei ole halpatyöläisten vika vaan ahneuden kokkarien.
Jos ITSE MAKSAT ne seinät ovat juuri sitä, mitä haluat. Jos joku toimen maksaa niin on ihan turha valittaa. Ei niissä tukiasunnoissa ole tarkoitus elää koko elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En ole ikinä pystynyt edes parisuhteisiin, koska en pysty asumaan kenenkään kanssa samassa asunnossa. Saati sitten vieraampi ihminen.
Soluasunnossa jokaisella on oma huone. Ja voithan linnoittautua omaan huoneeseen. Onhan niissä lukot.
Lukot saa murrettua ja Petterin ja Riikan hamuamien halpatyöläisten pykäämien asuntojen seinät on paperia. Sehän ei ole halpatyöläisten vika vaan ahneuden kokkarien.
Jos ITSE MAKSAT ne seinät ovat juuri sitä, mitä haluat. Jos joku toimen maksaa niin on ihan turha valittaa. Ei niissä tukiasunnoissa ole tarkoitus elää koko elämäänsä.
Edustamanne ns. käsi ahnaasti kansalaisen taskulla 24/7 politiikka ei vain mahdollista kaikille kultalusikka elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi omistusasunto niin sitä on hankala ottaa mukaan ja siirtää korkeakoulupaikkakunnalle. Yliopistoa kun ei ole joka kaupungissa. Oletko kenties hieman yksinkertainen tapaus?
Eli muutit toiselle paikkakunnalle, otit soluasunnon ja omistusasunto jäi tyhjilleen, vai? Vähän jää selityksesi vajaaksi. Sen jälkeen oma hyökkäyksesi kertoo, että ei sulla omistusasuntoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin valmis ja muutin kahden hengen soluun 40-vuotiaana toisen tutkinnon opiskelijana. Sain kämppikseksi 19-vuotiaan ekaa kertaa kotoa muuttaneen ja hyvin bileintoisen nuoren naisen. Tyttö lintsaili koulusta usein koska oli paljon kivempaa jäädä aamuisin lämpimän peiton alle nukkumaan, kuin lähteä 20 asteen pakkasessa bussipysäkille ja oppilaitokselle. Päivät kuluivat musaa luukuttaen ja lähes joka päivä meillä oli myös kyläilemässä 1-4 tytön kaveria. He valloittivat keittiön ja ruokailutilan kokkailuineen moniksi tunneiksi mikä ei ollut yhtään mukavaa, kun tämä toistui harva se päivä. Sama kylppärin kanssa kun neidit valmistautuivat baari-iltaa varten etkoillen. Kypsyin aika nopeasti tilanteeseen ja vaihdoin yksiöön; en jaksa keski-ikäisenä enää teinielämää vaan haen asumiselta ihan muita juttuja.
Eli et vaivautunut vaihtamaan soluasuntoja toiseen, asumisttoiveen kera vaan halusit yksiön. Asia selvä. Miten muuten 40-vuotiaana ei ole omaa asuntoa? Tässä on eletty 10 vuotta nollakorkoympäristössä.
Mitä se sinulle kuuluu miten joku ventovieras asuu tai on asumatta. Ja tosiaan on ihan omakin kämppä, mutta se ei sijaitse lähelläkään Jyväskylää jossa opiskelin tuon kakkostutkinnon.
Noita soluasuntoja (vai perheasuntoja) voi hakea myös kimpassa kaverin kanssa. Jos on sinkku aikuisopiskelija, niin varmaan opintojen myötä tutustuu muihin, joilla on vastaava tilanne. En pitäisi ollenkaan mahdottomana ajatuksena sitä, että jakaisin asunnon jonkun toisen aikuisen kanssa, joka myös haluaa keskittyä opintoihin eikä niinkään bilettää.
Olen asunut solussa 25-28-vuotiaana ja siitä on jäänyt hyvät muistot. Teekkarikylässä oltiin ja kämppikset oli fiksuja. Toisen luona vieraili poikaystävä, mutta oli sentäs sama tyyppi koko ajan eikä joka viikonloppu eri ihminen.
Olen itsekin introvertti, mutta kyllä tuolla solukämpässä sai olla myös omassa rauhassa siellä omassa huoneessaan. Minusta oli ihan mukavaa, että välillä oli juttuseuraakin.
Kaikkein parasta olisi tietenkin, jos saisi kämppiksen jostain toisesta, joka on aloittanut opinnot samaan aikaan ja opiskelee samaa alaa. Keittiön pöydän ääressä voisi ahertaa yhdessä laskutehtävien kimpussa, eikä tarvitsisi ihmetellä niitä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin nuorena opiskelijana solussa kahden muun kanssa. Ei valittamista, perunoiden idut kasvoi kaverin alahyllyltä omalle ylätasolle. Aamulla sai odottaa että pääsee vessaan. Ryyppääminen porukalla oli kivaa ja oltiin kaikki samassa koulutusohjelmassa. Ihan jees porukkaa ja ihan jees kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi omistusasunto niin sitä on hankala ottaa mukaan ja siirtää korkeakoulupaikkakunnalle. Yliopistoa kun ei ole joka kaupungissa. Oletko kenties hieman yksinkertainen tapaus?
Eli muutit toiselle paikkakunnalle, otit soluasunnon ja omistusasunto jäi tyhjilleen, vai? Vähän jää selityksesi vajaaksi. Sen jälkeen oma hyökkäyksesi kertoo, että ei sulla omistusasuntoa ole.
En minä ole sama henkilö kuin tuon solukokemuksen kirjoittanut 40v. :D Ajattelin vain hieman oikaista typerää jankuttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin nuorena opiskelijana solussa kahden muun kanssa. Ei valittamista, perunoiden idut kasvoi kaverin alahyllyltä omalle ylätasolle. Aamulla sai odottaa että pääsee vessaan. Ryyppääminen porukalla oli kivaa ja oltiin kaikki samassa koulutusohjelmassa. Ihan jees porukkaa ja ihan jees kokemus.
Keskikalja? Koostuuko se elämä edelleen ryypiskelystä? Sillä erolla että nyt hölistään suojatyöpaikassa deliriumissa eduskunnan lehtereillä - glitter kynsistä ja designer vaatteista ja kallista hajuvesistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En ole ikinä pystynyt edes parisuhteisiin, koska en pysty asumaan kenenkään kanssa samassa asunnossa. Saati sitten vieraampi ihminen.
Soluasunnossa jokaisella on oma huone. Ja voithan linnoittautua omaan huoneeseen. Onhan niissä lukot.
Lukot saa murrettua ja Petterin ja Riikan hamuamien halpatyöläisten pykäämien asuntojen seinät on paperia. Sehän ei ole halpatyöläisten vika vaan ahneuden kokkarien.
Jos ITSE MAKSAT ne seinät ovat juuri sitä, mitä haluat. Jos joku toimen maksaa niin on ihan turha valittaa. Ei niissä tukiasunnoissa ole tarkoitus elää koko elämäänsä.
Edustamanne ns. käsi ahnaasti kansalaisen taskulla 24/7 politiikka ei vain mahdollista
Kultalusikka? Omat vanhemmat eivät saaneet mitään perintöä, ovat työskennelleet koko elämänsä ja opettaneet, että ahkeruus palkitaan. Isän veli joutui muiden sorsimaksi yritystoiminnassaan, sisuuntui ja lähti ulkomaille, jossa loppujen lopuksi työskenteli johtotehtävissä.
Rikas perintö on itselleni kouluttautumisen arvostaminen, pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen ja matalat asumiskustannukset. Pääomaa tuo myös peruselintarvikkeiden arvostaminen ja terveydestä huolehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi omistusasunto niin sitä on hankala ottaa mukaan ja siirtää korkeakoulupaikkakunnalle. Yliopistoa kun ei ole joka kaupungissa. Oletko kenties hieman yksinkertainen tapaus?
Eli muutit toiselle paikkakunnalle, otit soluasunnon ja omistusasunto jäi tyhjilleen, vai? Vähän jää selityksesi vajaaksi. Sen jälkeen oma hyökkäyksesi kertoo, että ei sulla omistusasuntoa ole.
En minä ole sama henkilö kuin tuon solukokemuksen kirjoittanut 40v. :D Ajattelin vain hieman oikaista typerää jankuttajaa.
Jankuttaja? Luin tätä keskustelua neljä sivua ja lähes kaikki avautumiset soluasumisen kurjuudesta ja kamaluudesta.
Olen nuorempana asunut kimppakämpässä, solussa ulkomailla ja Suomessa, sekä alivuokralaisena ja vuokralaisena Suomessa hetken. Nykyään omistusasunnossa.
Yritättekö tahallaan ärsyttää sitä porukkaa, joka maksaa koko lystin asumistuesta eläkkeisiin?
Vierailija kirjoitti:
Soluasuntojakin on monenlaisia nykyään. Olen asunut solukämpässä aikuisena, eikä se nyt niin outoa ollut. Toista ei juuri edes nähnyt ja yhdessä sovittiin wc:n ja keittiön siivousvuorot.
Nykyisin on myös sellaisia soluja, missä jokaisella on oma wc ja suihku, ainoastaan keittiö on yhteinen. Mutta ei nämäkään tahdo kelvata suomalaisille opiskelijoille. Kun on itse asunut solussa, jossa kylppäri oli yhteiskäytössä, niin tuo oma kylppäri kuulostaa ihan luksukselta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, siinä teoreettisessa tilanteessa että lähtisin muualle opiskelemaan, jäisi perhe ja koti nykyiselleen ja hankkisin mahdollisimman halvan asumuksen jossa yöpyä ne pakolliset. Soluasunto sopisi tähän tarkoitukseen oikein hyvin. Tietty mieluummin ottaisin kämppiksiksi jotain oman ikäisiä/samassa elämäntilanteessa olevia, mutta mikäpä ettei niitä nuoriakin. Jos eivät yötä myöten biletä kun olen paikalla.
20v asuin solussa ja asuntolassakin. Ei sellaiset ole 55v paikkoja, kun herään joka risahduksesta. En myöskään sietäisi enää ruokani ja tavaroiden varastamista.
Olen opiskeluaikana asunut neljässä eri solu- tai kommuuniasunnossa. Yhdessä oli vähän liian villi meno (orgioita) muissa asuminen sujui hyvin. Olen myös asunut kämppiksen kanssa yksiössä muutaman vuoden. Nyt 45 vuotiaana voisin hyvin lähteä kommuuniin tai soluun asumaan kunhan saisin oman huoneen ja meno ei olisi liian äänekästä.
Voisin hyvin asua solussa. Olen asunutkin vuosia ja jopa sellaisessa, missä on kaksi henkilöä samassa huoneessa. Ei ongelmaa jos säännöistä päästään sopuun. Liian erilaiset siisteyskäsitykset rassaa eniten.
Yhteisöllinen asuminen on minusta ihan hyvä vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen. Esim vanhuksille voisi olla hyvä vaihtoehto asua yhdessä, mutta kuitenkin omissa huoneissaan. Voisivat palkata yhden hoitajan sinne pihapiiriin omaan asuntoon. Halvempi vaihtoehto kuin mikään hoitolaitos ja saisivat seuraa toisistaan. Tietysti sitten pitää siirtyä hoitolaitokseen, kun kunto on niin huono, ettei hoito onnistu näin.
Suomalaiset kärsivät tilastollisesti tosi paljon yksinäisyydestä, mutta siltikään eivät halua muuttaa yhteisasumiseen. Rohkeasti vaan, se on mukavaa! Itsekin voisin sitten kun lapset ovat muuttaneet pois ja tulee ikää.
Itse olen vaihto-opiskelijana asunut vuoden kuuden hengen solukämpässä, itse olin muita n. viisi vuotta vanhempi eikä meillä ollut mitään ongelmaa asua yhdessä. Nuorempana tämä on ihan ok, nyt en enää asuisi.
Voisin jos olisi pakko. Nyt on vain niin paljon tavaraa, että niiden kanssa tulisi ongelmia. Kaikkeen sopeutuu.
Opiskelijana asuin solussa, nyt työssäkäyvänä en muuttaisi. Tykkään olla itsekseni suurimman osan vapaa-aikaa.