Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis opiskelemaan ja asumaan soluasunnossa täysin tuntemattomien kanssa, etenkin jos olet normiopiskelijaa vanhempi
11.03.2024 |
Minä en olisi. Olen nuorempana kokeillut soluasumista, ja se ei ollut kokemuksena mitenkään miellyttävää, kun ei yhtään tiedä minkälaisia ihmisiä samaan asuntoon tulee asumaan. Olen muutenkin varsin introvertti luonteeltani, joten pakko olla koko ajan sosiaalinen ja olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä olisi varsin raskasta minulle henkisesti.
Kommentit (118)
Ehdottomasti. Sellaisessa asuin 36 vuotta sitten kun opiskelin. Voisi ne tietysti Jonnet ja Jannat katsella hitaasti kun isoisä olisi samassa solussa jauhamassa jotain 80-luvun juttuja. M57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaisin tutkinnon enkä työskennellä kassana loppuelämää enkä haluaisi hirvittävää määrää lainaa, tottakai voisin.
Eihän se nyt kivaa aina ollut, mutta näiden vuoksi asuin itse. Mulla oli tosin miesystävä jonka luona asuin viikonloppuja usein. Mutta opiskelin kauppatieteitä yliopistossa neljäkymppisenä ja asuin solussa. Eihän se ollut kuin 3 vuotta ja sitten siirryin jo alan töihin ja tein gradun jo muualla asuessa.
Kävin siellä lähinnä nukkumassa. Kamppiksillä eri rytmi, nukkuivat aamulla kun lähdin kouluun tai lukusaliin. Niitä miehiä/hoitaja en välittänyt nähdä mut ei kuulunut mulle.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tutkinnon enkä työskennellä kassana loppuelämää enkä haluaisi hirvittävää määrää lainaa, tottakai voisin.
Eihän se nyt kivaa aina ollut, mutta näiden vuoksi asuin itse. Mulla oli tosin miesystävä jonka luona asuin viikonloppuja usein. Mutta opiskelin kauppatieteitä yliopistossa neljäkymppisenä ja asuin solussa. Eihän se ollut kuin 3 vuotta ja sitten siirryin jo alan töihin ja tein gradun jo muualla asuessa.
Kävin siellä lähinnä nukkumassa. Kamppiksillä eri rytmi, nukkuivat aamulla kun lähdin kouluun tai lukusaliin. Niitä miehiä/hoitaja en välittänyt nähdä mut ei kuulunut mulle.
Korjaus, hoitoja
Asuin opiskeluaikoina 4 kk solussa. Se riitti, eikä enää koskaan.
Ei opiskelijan tarvitse asua solussa, mutta työttömällehän se on ihan sopiva asumismuoto! Eiks nii! Kun on elämä murjonut ihan tarpeeksi, niin murjotaan lisää vaan! Lyödään lyötyä, lisää, lisää ja lisää! Jossain vaiheessa vain pilkka osuu omaan nilkkaan näillä lyöjilläkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei opiskelijan tarvitse asua solussa, mutta työttömällehän se on ihan sopiva asumismuoto! Eiks nii! Kun on elämä murjonut ihan tarpeeksi, niin murjotaan lisää vaan! Lyödään lyötyä, lisää, lisää ja lisää! Jossain vaiheessa vain pilkka osuu omaan nilkkaan näillä lyöjilläkin!
Kyllä näistä palstan kirjoituksista voi päätellä ettei työttömän tarvitse asua soluasunnossa. Se töihin meno useammankin kirjoituksen mukaan on helppoa, kunhan vaan menee ja alkaa työskentelemään, jolloin rahaa tulee tilille.
Ollessani amk.ssa, silloin ei ollut mm kotikoneita, kuin hyvin harvalla. Lähdin koululle ennen klo 7, olin salilla 7-7.45 ja klo 8 alkoi tunnit.
Tunnit loppui klo 15, iltatunnit alkoi 17.30 ja tämä väliaika tein koulutehtäviä. Perjantaisin tunnit loppuu klo 14, jonka jälkeen siivosin. Minulla ei ollut mm imuria, piti viedä matot ulos ja lakaista, ehkä pestä. Klo 17 tai 18 menin mäkkiin töihin. Asuin rintsikan yläkerrassa, asunto ei ollut kovin miellyttävä ja vietin vapaat koululla. Teinkin kaikki palautettavat työt hyvin pian niiden antamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Introvertti migreenikko ja kämppäkaverit ei ole toimiva kuvio.
Enempää ei ilmaiseksi pitäisi kenenkään saada. Jos haluaa omaa rauhaa, tienaa itse rahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei opiskelijan tarvitse asua solussa, mutta työttömällehän se on ihan sopiva asumismuoto! Eiks nii! Kun on elämä murjonut ihan tarpeeksi, niin murjotaan lisää vaan! Lyödään lyötyä, lisää, lisää ja lisää! Jossain vaiheessa vain pilkka osuu omaan nilkkaan näillä lyöjilläkin!
Kyllä näistä palstan kirjoituksista voi päätellä ettei työttömän tarvitse asua soluasunnossa. Se töihin meno useammankin kirjoituksen mukaan on helppoa, kunhan vaan menee ja alkaa työskentelemään, jolloin rahaa tulee tilille.
Kyllä ne työssäkäyvät tietää ihan tarkkaan miten töitä haetaan ja saadaan, onhan he töissä. Jos keski-iässä asuu vielä vuokralla eikä velattomassa omassa asunnossa, niin ihan oma valinta.
Soluasuntojakin on monenlaisia nykyään. Olen asunut solukämpässä aikuisena, eikä se nyt niin outoa ollut. Toista ei juuri edes nähnyt ja yhdessä sovittiin wc:n ja keittiön siivousvuorot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin opiskelijana köyhä, mutta omasta yksiöstä en ollut valmis tinkimään. En pystyisi asumaan solussa. Tingin ennemmin ruuasta.
Olisin, jos täysin unisex tilat!
Teukka, 55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä asuin kimppakämpässä. Tämän ikäisenä (yli 40) en muuttaisi tuollaiseen mistään hinnasta.
Minä en olisi muuttanut parikymppisenäkään.
Asuin koko opiskeluaikani - 6 vuotta - ylioppilaskylän kolmen opiskelijan solussa; viihdyin erittäin hyvin. Kaikki kolme opiskelimme eri alaa, mutta ystävystyimme hienosti. Kaikilla oli omaa rauhaa oman huoneen oven takana, sitten myös yhteiskeittiössä pidettiin pirskeitä ja keskusteltiin syntyjä syviä. Lainailimme jopa toisillemme vaatteita. Vieläkin viidentoista vuoden jälkeen pidämme yhteyttä.
Olen asunut kolmekymppisenä parissa soluasunnossa ja hetken jopa jaetussa huoneessa. Kyllä siihen pitää jokaisen olla valmis väliaikaisesti tai sitten maksaa asumisensa itse. Asumislisä takaisin!
En missään nimessä. En pystynyt siihen edes nuorena. Kokeilin kyllä, koska olisihan se taloudellisesti järkevää. Mutta totesin että minua ahdisti jatkuvasti se toisen läsnäolo asunnossa, en tuntenut oloani rennoksi edes omassa kodissani ja se alkoi aika äkkiä rasittaa. Eikä se kämppäkaveri ollut edes mitenkään paha, mutta ei vaan silti mun erakkoluonteelle sopinut. Onneksi löytyi pieni 17 neliön ylioppilaskyläyksiö lähes yhtä halvalla, se oli kuin paratiisi solun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut kolmekymppisenä parissa soluasunnossa ja hetken jopa jaetussa huoneessa. Kyllä siihen pitää jokaisen olla valmis väliaikaisesti tai sitten maksaa asumisensa itse. Asumislisä takaisin!
Kaikki ei kerta kaikkiaan vaan henkisesti selviä tuollaisesta asumisesta. Itsellä asperger ja ADD, en pystyisi. Miksi sulkea tie opintoihin niiltä, jotka ei pysty asumaan soluissa? Kyllä niitä löytyy todella edullisia "hellahuoneita" ja muita pikkuyksiöitäkin opiskelijoile, jotka ei pysty soluasumiseen mutta ei ole rahaa isompiin yksiöihin.
Tietenkin.
Olen asunut 3 vuotta solussa - elämäni parhaat vuodet. Oli erittäin hauskaa.
Eihän soluasuminen ole enään tätäpäivää, eikä sillä ole tarvetta, eikä voi perustella edes kustannuksilla, kun Suomessa ylitarjontaa asunnoista ja yhtälailla soluasumisessa on kustannuksia, eikä yhtään vähemmän yksin asuva kuluta esim. vettä, asui hän solussa tai yksiössä tai pienessä kaksiossa.
Olen asunut solussa, eikä asumisviihtyvyydestä ja rauhasta voinut puhua.
Jopa vanhusten hoivakodeissa ja laitoksissa on luovuttu noista soluista, vaan mieluimmin rakennetaan omia yksiköitä vanhuksille, ellei tarvitse ympärivuorokautista hoitoa.