Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis opiskelemaan ja asumaan soluasunnossa täysin tuntemattomien kanssa, etenkin jos olet normiopiskelijaa vanhempi
11.03.2024 |
Minä en olisi. Olen nuorempana kokeillut soluasumista, ja se ei ollut kokemuksena mitenkään miellyttävää, kun ei yhtään tiedä minkälaisia ihmisiä samaan asuntoon tulee asumaan. Olen muutenkin varsin introvertti luonteeltani, joten pakko olla koko ajan sosiaalinen ja olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä olisi varsin raskasta minulle henkisesti.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvin asua solussa. Olen asunutkin vuosia ja jopa sellaisessa, missä on kaksi henkilöä samassa huoneessa. Ei ongelmaa jos säännöistä päästään sopuun. Liian erilaiset siisteyskäsitykset rassaa eniten.
Yhteisöllinen asuminen on minusta ihan hyvä vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen. Esim vanhuksille voisi olla hyvä vaihtoehto asua yhdessä, mutta kuitenkin omissa huoneissaan. Voisivat palkata yhden hoitajan sinne pihapiiriin omaan asuntoon. Halvempi vaihtoehto kuin mikään hoitolaitos ja saisivat seuraa toisistaan. Tietysti sitten pitää siirtyä hoitolaitokseen, kun kunto on niin huono, ettei hoito onnistu näin.
Suomalaiset kärsivät tilastollisesti tosi paljon yksinäisyydestä, mutta siltikään eivät halua muuttaa yhteisasumiseen. Rohkeasti vaan, se on mukavaa! Itsekin voisin sitten kun lapset ovat muuttaneet pois ja tulee ikää.
Loistoidea! Kannatan. Ja voisin itsekin muuttaa tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut kolmisen vuotta soluasunnossa ja pääosin tykkäsin kovasti. Muut asujat olivat saman alan opiskelijoita ja saatiin toisiltamme apua ja vinkkejä. Sekä henkeviä keskusteluja iltakaakaolla X-Filesiä katsoessa. Ja oli niitä bileitäkin joskus.
Suosittelen!
Mikä jottei, mistä tietää koska istutaan väestösuojassa kylki kyljessä jonkun oudon ihmisen kanssa. Viikkoja , kuukausia ... mm. Karjalan kansa asui minne otettiin.
En. En autistina pärjää muiden ihmisten kanssa jos en koskaan saa palautua oman kodin rauhassa. Kokemukseni soluasumisesta on se että siinä on suuri riski saada kämppäkaveriksi dominoiva sotkeva häirikköporukka. Jouduin itse siinä ympäristössä jopa pahoinpidellyksi ja raiskatuksi.
Tuskin kukaan minuakaan haluaa kämppikseksi kun en katsele sääntöjen rikkomista jos sillä on vaikutus omaan elämääni, esim. en ala pesemään toisten tiskivuoria, ja sitten jos huomautuksista huolimatta keittiössä ei mahdu enää tiskaamaan ja kokkaamaan ja muutenkin tila on epähygieeninen, niin siirrän ne vaikka laatikkoon sotkupetterin huoneen oven eteen tai ilmoitan heittäväni suoraan roskiin jos ei tiskaaminen maistu.
Lisäksi löytyy autistinen lapsi joka on herkkä metelille. Ei todellakaan kuulu sellaiseen ympäristöön. Muutoin rauhallinen lapsi reagoisi vahvasti ja metelöijät saisivat ns. samalla mitalla takaisin, mutta olisi siinä kyllä omakin jaksaminen äärirajoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä jottei, mistä tietää koska istutaan väestösuojassa kylki kyljessä jonkun oudon ihmisen kanssa. Viikkoja , kuukausia ... mm. Karjalan kansa asui minne otettiin.
Väestönsuojassa ei koskaan vietetä viikkoja saati kuukausia putkeen. Tavallisesti muutama tunti tai max pari päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla pelkkiä hyviä muistoja soluasumisesta. Tutustui luontevasti muihin ja sai jopa ystäviä. Sopivan sosiaalista, mutta halutessaan sai rauhan sulkemalla oven. Siivouksessakaan ei mitään ongelmia.
En, johtuu ihan siitä että suuri osa ihmisistä ei osaa asua normaalisti tai ottaa muita huomioon, ja olisi riski joutua tällaisen henkilön kanssa asumaan jos ei tiedä etukäteen. On jo kokemusta sellaisesta, ruuat jätetty seisomaan kattilassa lämpimään, muiden ruuat katoaa jääkaapista, musiikki soi keskellä yötä kun ite haluaisi nukkua ja itse on sitten se valittaja kun on sitä mieltä että jokainen saisi siivota omat sotkunsa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää. 80-luvulla, kun olin parikymppinen, asuin soluasunnossa ekan opiskeluvuoden. Kämppikset oli ihan ok, mutta olin onnellinen kun pääsin asumaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvin asua solussa. Olen asunutkin vuosia ja jopa sellaisessa, missä on kaksi henkilöä samassa huoneessa. Ei ongelmaa jos säännöistä päästään sopuun. Liian erilaiset siisteyskäsitykset rassaa eniten.
Yhteisöllinen asuminen on minusta ihan hyvä vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen. Esim vanhuksille voisi olla hyvä vaihtoehto asua yhdessä, mutta kuitenkin omissa huoneissaan. Voisivat palkata yhden hoitajan sinne pihapiiriin omaan asuntoon. Halvempi vaihtoehto kuin mikään hoitolaitos ja saisivat seuraa toisistaan. Tietysti sitten pitää siirtyä hoitolaitokseen, kun kunto on niin huono, ettei hoito onnistu näin.
Suomalaiset kärsivät tilastollisesti tosi paljon yksinäisyydestä, mutta siltikään eivät halua muuttaa yhteisasumiseen. Rohkeasti vaan, se on mukavaa! Itsekin voisin sitten kun lapset ovat muuttaneet pois ja tulee ikää.
Entä jos soluasumisen sijaan olisi sellainen rivari joissa **pieniä** asuntoja vierekkäin - asunnoissa omat keittiöt, vessat ja kylppärit tietysti - ja piha tai jokaisella oma pieni palsta? Näin mummini vietti elämänsä viimeiset vuosikymmenet ja yhteisöllisyyttä riitti kun juoruili naapurin mummojen kanssa postia hakiessa tai pihallaan kahvitellen tai kukkia istuttaen. Hän oli sitä mieltä että kuolee mieluummin arvokkaasti kotonaan kuin menee mihinkään vanhainkotiin keppijumppaamaan muiden määräämien aikataulujen mukaan ja kohdeltavaksi kuin seniiliä. Ja niin teki. Uskon että ajatuksen soluasumisesta hän teilaisi myös kun sai sitä ihan tarpeeksi ollessaan nuori opiskelija ja työntekijä Helsingissä, kunnes avioliitto nosti hänet pois köyhästä elintasosta, kuten niihin aikoihin yhteiskunta oli järjestetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä jottei, mistä tietää koska istutaan väestösuojassa kylki kyljessä jonkun oudon ihmisen kanssa. Viikkoja , kuukausia ... mm. Karjalan kansa asui minne otettiin.
Väestönsuojassa ei koskaan vietetä viikkoja saati kuukausia putkeen. Tavallisesti muutama tunti tai max pari päivää.
Milloin viimeksi istut ? Kyllähä voi olla mahdollista että istutaan. Riippuu vähän mikä uhka ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvin asua solussa. Olen asunutkin vuosia ja jopa sellaisessa, missä on kaksi henkilöä samassa huoneessa. Ei ongelmaa jos säännöistä päästään sopuun. Liian erilaiset siisteyskäsitykset rassaa eniten.
Yhteisöllinen asuminen on minusta ihan hyvä vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen. Esim vanhuksille voisi olla hyvä vaihtoehto asua yhdessä, mutta kuitenkin omissa huoneissaan. Voisivat palkata yhden hoitajan sinne pihapiiriin omaan asuntoon. Halvempi vaihtoehto kuin mikään hoitolaitos ja saisivat seuraa toisistaan. Tietysti sitten pitää siirtyä hoitolaitokseen, kun kunto on niin huono, ettei hoito onnistu näin.
Suomalaiset kärsivät tilastollisesti tosi paljon yksinäisyydestä, mutta siltikään eivät halua muuttaa yhteisasumiseen. Rohkeasti vaan, se on mukavaa! Itsekin voisin sitten kun lapset ovat muuttaneet pois ja tulee ikää.
Entä jos soluasum
Moni vanhus ei ole valmis luopumaan saavutetuista eduista eli niistä sadan neliön lukaaleista ja hehtaarin pihasta, vaikka se tarkoittaisi hirveän rahareiän ja työmaan lisäksi olematonta yhteisöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä jottei, mistä tietää koska istutaan väestösuojassa kylki kyljessä jonkun oudon ihmisen kanssa. Viikkoja , kuukausia ... mm. Karjalan kansa asui minne otettiin.
Väestönsuojassa ei koskaan vietetä viikkoja saati kuukausia putkeen. Tavallisesti muutama tunti tai max pari päivää.
Milloin viimeksi istut ? Kyllähä voi olla mahdollista että istutaan. Riippuu vähän mikä uhka ulkona.
Ihan virallinen ohjeistus tämä, ei niitä ole suunniteltu asuttavaksi. Ei ukrainalaisetkaan niissä asu vaan menevät tarvittaessa pommituksia piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyvin asua solussa. Olen asunutkin vuosia ja jopa sellaisessa, missä on kaksi henkilöä samassa huoneessa. Ei ongelmaa jos säännöistä päästään sopuun. Liian erilaiset siisteyskäsitykset rassaa eniten.
Yhteisöllinen asuminen on minusta ihan hyvä vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen. Esim vanhuksille voisi olla hyvä vaihtoehto asua yhdessä, mutta kuitenkin omissa huoneissaan. Voisivat palkata yhden hoitajan sinne pihapiiriin omaan asuntoon. Halvempi vaihtoehto kuin mikään hoitolaitos ja saisivat seuraa toisistaan. Tietysti sitten pitää siirtyä hoitolaitokseen, kun kunto on niin huono, ettei hoito onnistu näin.
Suomalaiset kärsivät tilastollisesti tosi paljon yksinäisyydestä, mutta siltikään eivät halua muuttaa yhteisasumiseen. Rohkeasti vaan, se on mukavaa! Itsekin voisin sitten kun lapset ovat muuttaneet pois ja tulee
Sille on toinenkin nimitys: koti. Tiedätkö mikä on koti? Sieltä ei aina halua lähteä vaikka se olisikin jonkun muun mielestä liian hieno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin parikymppisenä pari kuukautta opiskelijasolussa vietnamilaisten opiskelijoiden kanssa. Ihan hirveetä vaikka hädin tuskin törmäsin ikinä niihin muihin asukkaisiin.
Haluan kodilta yksityisyyttä ja oman rauhan, eikä tuntemattomien kanssa asuessa pysty kunnolla rentoutumaan, vaikka olisivat miten rauhallisia ja kunnollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En ole ikinä pystynyt edes parisuhteisiin, koska en pysty asumaan kenenkään kanssa samassa asunnossa. Saati sitten vieraampi ihminen.
Soluasunnossa jokaisella on oma huone. Ja voithan linnoittautua omaan huoneeseen. Onhan niissä lukot.
Lukot on vain huoneen ovessa. Ne olisi syytä olla myös keittiön kaapeissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi omistusasunto niin sitä on hankala ottaa mukaan ja siirtää korkeakoulupaikkakunnalle. Yliopistoa kun ei ole joka kaupungissa. Oletko kenties hieman yksinkertainen tapaus?
Eli muutit toiselle paikkakunnalle, otit soluasunnon ja omistusasunto jäi tyhjilleen, vai? Vähän jää selityksesi vajaaksi. Sen jälkeen oma hyökkäyksesi kertoo, että ei sulla omistusasuntoa ole.
En minä ole sama henkilö kuin tuon solukokemuksen kirjoittanut 40v. :D Ajattelin vain hieman oikaista typerää jankuttajaa.
Jankuttaja? Luin tätä keskustelua neljä sivua ja lähes kaikki avautumiset soluasumisen kurjuudesta ja kamaluudesta.
Olen nuorempana asunut kimppakämpässä, solussa ulkomailla ja Suomessa, sekä alivuokralaisena ja vuokralaisena Suomessa hetken. Nykyään omistusasunnossa.
Yritättekö tahallaan ärsyttää sitä porukkaa, joka maksaa koko lystin asumistuesta eläkkeisiin?
No minä olen itsekin aikuinen omaisuutta kerryttänyt ihminen ja silti olen sitä mieltä, että olet ärsyttävä jankuttaja. Ja nuo voimafantasiat, ei hyvä luoja :D AV:lla tosiaan pyörii niin ihmeellistä porukkaa välillä.
En usko että jaksaisin enää näin aikuisena lähteä tuohon solurumbaan. Se oli näppärä ratkaisu lukion jälkeen opiskelemaan lähteneelle, mutta aika aikansa kutakin. Tai mikä ettei jos kämppäkaveriksi muuttaisi saman ikäluokan edustaja joka tykkää rauhallisesta elämästä; nuorison kanssa tuskin jaksaisin jakaa samaa asuntoa.
En minä kyllä soluasunnossa asuessani juurikaan ollut kämppisten kanssa tekemisissä. Mitä nyt keittiöön yhtä aikaa sattuessa vaihdettiin muutama sana, mutta enimmäkseenhän se aika kului omassa huoneessa kaikilla. Paitsi yhden kanssa synkkasi hyvin ja meistä tuli jonkinlaiset kaverit.
Jos vanhempana opiskelijana olisin etsimässä asuntoa, hakisin kyllä kimppakämppää mutta mieluummin niin, että voin vähän tutustua kämppiksiin etukäteen. Ei opiskelija-asuntofirman kautta niin että kämppikseksi voi tulla kuka vaan.