Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis opiskelemaan ja asumaan soluasunnossa täysin tuntemattomien kanssa, etenkin jos olet normiopiskelijaa vanhempi
11.03.2024 |
Minä en olisi. Olen nuorempana kokeillut soluasumista, ja se ei ollut kokemuksena mitenkään miellyttävää, kun ei yhtään tiedä minkälaisia ihmisiä samaan asuntoon tulee asumaan. Olen muutenkin varsin introvertti luonteeltani, joten pakko olla koko ajan sosiaalinen ja olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä olisi varsin raskasta minulle henkisesti.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu asuinkumppanista ja olen asunut. Itse en kylläkään opiskellut vaan kävin työssä ja tämä toinen opiskeli. Hän asui asunnon yläkerrassa ja minä alakerrassa ja asunnon omistaja toisessa omistamassaan asunnossa. Olen mies ja tämä toinen oli nainen. Meillä oli ikäeroa varmaan 25 vuotta.
Tuo ei ole soluasunto
No ei välttämättä, mutta ainakin melkein, kun kaikki muut tilat olivat yhteisiä paitsi omat makuuhuoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo vain, teinit ja eläimet mukana joten eiköhän kämppis lähtis aika nopsaan muualle.
EN.
Sain jo opiskeluaikana luvan omaan asuntoon koska löin toista opiskelijaa. Syynä se että päässä pimeni toisen ihmisen jatkuvan läsnäolon vuoksi. Olin tavallaan eläin joka oli ahdistettu nurkkaan.
Kyllä. Siellä asuu, mihin on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EN.
Sain jo opiskeluaikana luvan omaan asuntoon koska löin toista opiskelijaa. Syynä se että päässä pimeni toisen ihmisen jatkuvan läsnäolon vuoksi. Olin tavallaan eläin joka oli ahdistettu nurkkaan.
Surullista, jos tuon takia pitää lyödä. Jos olisitte asuneet yksin alunperinkin, ketään ei olisi lyöty.
En mä nyt jaksaisi, mut jos on pakko, ni sitä asennoituu eri tavalla. En mä olis 2kk sitten ajatellut et jaksaisin 12h työpäiviä (mukana matkat) viisi kertaa viikossa, mut nyt teen sitäkin 😁 Raskasta on, mut ei tätä toivottavasti tarvii loppuelämää tehä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN.
Sain jo opiskeluaikana luvan omaan asuntoon koska löin toista opiskelijaa. Syynä se että päässä pimeni toisen ihmisen jatkuvan läsnäolon vuoksi. Olin tavallaan eläin joka oli ahdistettu nurkkaan.
Surullista, jos tuon takia pitää lyödä. Jos olisitte asuneet yksin alunperinkin, ketään ei olisi lyöty.
Niin minustakin on surullista. Olen herkkä ja muutenkin kaikin tavoin hyvä ja kiltti naisihminen, tuo säikäytti minutkin. Sanoin jo aiemmin asuntolan valvojille että olen hyvin ahdistunut että tarvitsen oman tilan, mutta eivät ottaneet tosissaan.
Opiskelujen jälkeen vasta otin yhteyttä tähän jota löin ja sain anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN.
Sain jo opiskeluaikana luvan omaan asuntoon koska löin toista opiskelijaa. Syynä se että päässä pimeni toisen ihmisen jatkuvan läsnäolon vuoksi. Olin tavallaan eläin joka oli ahdistettu nurkkaan.
Surullista, jos tuon takia pitää lyödä. Jos olisitte asuneet yksin alunperinkin, ketään ei olisi lyöty.
Mitä ihmettä onkaan lapsuuden perheelle tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN.
Sain jo opiskeluaikana luvan omaan asuntoon koska löin toista opiskelijaa. Syynä se että päässä pimeni toisen ihmisen jatkuvan läsnäolon vuoksi. Olin tavallaan eläin joka oli ahdistettu nurkkaan.
Surullista, jos tuon takia pitää lyödä. Jos olisitte asuneet yksin alunperinkin, ketään ei olisi lyöty.
Mitä ihmettä onkaan lapsuuden perheelle tapahtunut?
Perhe on tuttu, solukämppis tuntematon jonka ainoa yhteinen ominaisuus voi olla sukupuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN.
Sain jo opiskeluaikana luvan omaan asuntoon koska löin toista opiskelijaa. Syynä se että päässä pimeni toisen ihmisen jatkuvan läsnäolon vuoksi. Olin tavallaan eläin joka oli ahdistettu nurkkaan.
Surullista, jos tuon takia pitää lyödä. Jos olisitte asuneet yksin alunperinkin, ketään ei olisi lyöty.
Mitä ihmettä onkaan lapsuuden perheelle tapahtunut?
Perhe on tuttu, solukämppis tuntematon jonka ainoa yhteinen ominaisuus voi olla sukupuoli.
Juuri tämä. Ei kai nyt tutut ihmiset ahdista🙄 Nykyään asun aviomiehen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilin ollessani 23-24vuotias. Onnekseni kaksi muuta solu kämppistä olivat aika fiksuja, joilla oli omat huoneet myös, ei tarvinut ihmeemmin hermostua. Mutta kyllä nautin, kun löysin opiskelija yksiön ja siirryin sinne. En kaipaa kyllä opiskelijan rellestys aikaa, olin itse muutenkin aika rauhallinen. Ikää lähempänä 40v kohta niin en missään nimessä opiskelija soluun enään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN.
Sain jo opiskeluaikana luvan omaan asuntoon koska löin toista opiskelijaa. Syynä se että päässä pimeni toisen ihmisen jatkuvan läsnäolon vuoksi. Olin tavallaan eläin joka oli ahdistettu nurkkaan.
Surullista, jos tuon takia pitää lyödä. Jos olisitte asuneet yksin alunperinkin, ketään ei olisi lyöty.
Mitä ihmettä onkaan lapsuuden perheelle tapahtunut?
Perhe on tuttu, solukämppis tuntematon jonka ainoa yhteinen ominaisuus voi olla sukupuoli.
Juuri tämä. Ei kai nyt tutut ihmiset ahdista🙄 Nykyään asun aviomiehen kanssa
Ja perheen kanssa voi neuvotella ja elämäntyyli on melko samanlainen. Solussa ei aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa. Olen asunut 80-luvulta lähtien yksin ja muutama vuosi sitten jouduin pakon edessä solutyyppiseen asumiseen. Siis ranteet auki -tyyppiseen tilanteeseen. Sen kokemuksen jälkeen haluan olla vain omissa oloissani. Muualla tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa, mutta asumukseni läheisyydessä en siedä varsinkaan muista kulttuureista tulevia ihmisiä. Jo sana "Ramadan" saa niskakarvani nousemaan pystyyn.
Olen asunut solussa kahteen otteeseen ja ne olivat hyviä vuosia. Ikinä en olisi yksin voinut asua Helsingin keskustassa niin hienossa kämpässä kuin silloin nuorena. Kämppiksistä tuli kavereita, bileitä meillä ei juuri pidetty, mutta iltaisin oli ihana istua teetä juomassa yhteisessä keittiössä. Saatiin siivoukset sun muut fiksusti hoidettua ja omassa isossa huoneessa oli rauha opiskella.
Toinen kokemus solusta on ulkomailta Erasmus-vuodelta. Se oli aivan upeaa aikaa! Olisi ollut tosi yksinäistä nököttää jossain pienessä luukussa vieraassa kaupungissa, mutta yhdessä kämppiksen kanssa sitä sopeutui ihan eri tavalla. Kielitaitokin tuli ihan itsestään siinä arkea elettäessä.
Nyt aikuisena voisin kuvitella muuttavani isoon kaupunkiasuntoon yhdessä itse valitsemani kämppiksen kanssa, iällä ei niin väliä mutta oikeanlaisella persoonalla sitäkin enemmän.
Aika moni varmasti voisi, jos muuta ei ole. Vai oikeastiko asutte mieluummin kadulla kuin solussa? :D
Vierailija kirjoitti:
Aika moni varmasti voisi, jos muuta ei ole. Vai oikeastiko asutte mieluummin kadulla kuin solussa? :D
Kyllä, asuisin mieluummin kadulla
Lontoossa ei ole mahdollista. Vaikka olisi omistusasunto, huoneen vuokraamisesta saa tonnin, kynnys on pieni.
Mutta siellä kimpassa aauminen on niin normaalia, ihmiset osaa käyttäytyä
Omien ja asuinkin 4 vuotta sitten 1,5 v soluasunnossa yli 40 kymppisenä.
muut oli just lukiosta tulleita. Soluasunnossa saa sen oman huoneen kyllä kiinni, eli ei juurikaan poikennut mini yksiöstä(ilman keittiötä tai vessaa tietty)
tuossa talonyhtiössä oli hyvät yleiset suihkut ja sauna alakerrassa, niissä kävin iltaisin, ennenkun kömmin petiin.
Hyvin toimi ja riitti siihen tarpeeseen( lähdin takaisin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea.
Asuin ensimmäisen vuoden opiskelijana solussa silloin 30-vuotta sitten. Se oli ihan täyttä pazkaa se aika epäsiistien ja epäsäännöllistä elämää viettävien kämppäkaverien takia. En toivo pahimmalle vihamiehellekään. Opinnot alkoivat sujua kun sieltä pääsi pois.