Puolison pelottavat raivokohtaukset

Ap älä välitä näistä vähätt elevistä kommenteista täällä.

Miehesi on ihan oikeasti vaarallinen ja seuraava tuollainen raivokohtaus voi olla sellainen, että sen lopputulosta käsitellään henkirikosuutisissa. Sinun ja lasten täytyy päästä tuosta tilanteesta pois. Olette jatkuvassa vaarassa. Heti vaikka turvakotiin, tavarat ehtii hakea myöhemminkin. Mutta älä kerro miehelle etukäteen että aiotte lähteä ja kun lähdette, tehkää se niin ettei mies ole paikalla. Asuntoa ehditte etsiä sitten kun olette päässeet ensin turvalliseen paikkaan. Ja tavaroita hakemaan aina kavereita mukaan, ei ikinä yksin miehen luo.

Kyseessä ei ole stressi eikä mikään kommunikaatio-ongelma. Vaan mies on ihan oikeasti väkivaltainen ja vaarallinen. Hän on jo uhannut käydä kimppuusi ja seuraava askel tuossa on fyysinen väkivalta. Hän on vastuussa teoistaan, ihan yksin hän. 

Voin kertoa, että ystävälläni on aika samalla tavalla käyttäytyvä mies. Ystäväni oli jo eroamassa mutta on valitettavasti ottanut miehen takaisin ja pelkään todella ystäväni puolesta. Kyse on heilläkin juuri hirveistä raivokohtauksista, joissa mies käyttäytyy todella pelottavasti, syyttää naista kaikesta ja on myös joskus käynyt käsiksi. Viimeisimmällä kerralla mies esitti niin hirveitä uhkauksia, että ystäväni päätti, että nyt on pakko erota. Ikävä kyllä hän on ottanut miehen takaisin, hän on ihminen, joka ajattelee aina kaikkia muita mutta ei ikinä itseään. Ei tuokaan mies ole muuttunut, ja toisin kuin sinun miehesi, se on jopa välillä miettinyt, että päässä on vikaa ja terapiaan pitäisi mennä, vaan eipä ole mennyt ja käytös jatkuu. Nämä eivät muutu. Eikä ole sinun velvollisuutesi yrittää muuttaa miestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kyse mahdollisesti jostain alkavasta alzhaimerista tms? Tokkopa narsismi nostaisi päätään vasta nyt, jos kauan olette yhdessä olleet?

 

Niin tai näin äijä hoitoon asap ja jos ei suostu niin ero vireille ja omaan luukkuun. 

Ei nyt ihan ensin tule alzheimer mieleen. Todennäköisempi syy voisi olla huumeisiin/päihteisiin liittyvät ongelmat. 

Onko roinaaja? Se selittäisi raivokohtaukset, aknen ja impotenssin.

Vierailija kirjoitti:

Kun mies lähtee töihin, matkoille tms., niin olet vuokrannut kämpän muualta ja muuttoauto hakee kamasi. Kaverit turvaamaan selustaa. Älä kerro hullulle eroaikeistasi, ettei henkikulta katoa.

Tämä oli saanut 4 alapeukkua. Ihan mielenkiinnosta haluaisin kysyä näiltä neljältä, että miksi? Mielestäni tämä neuvo oli äärimmäisen tärkeä vakavaan tilanteeseen. Vai onko niin, että nämä neljä henkilöä ovat vaarallisia naistenhakkaajia, jotka eivät halua päästää uhriaan vapauteen ja turvaan? 

Jos joudut miettimään miten asettelet sanasi, ettei hän vaan provosoidu, niin voin kertoa, että sillä ei ole mitään merkitystä.

Itse elin tuollaisen miehen kanssa useamman vuoden ja opin, että sä et käytännössä voit tehdä mitään oikein jos tällainen ihminen on päättänyt haluta tapella;

- Kun exäni sai raivokohtauksen jostakin mitättömästä, muhun liittymättömästä asiasta (olikohan nyt keitetyn kananmunan kuoriminen liian vaikeaa tai jotakin muuta vähäpätöistä), niin menin hiljaa toiseen huoneeseen. Hän seurasi mun perässä ja raivosi silti, koska häntä ärsytti mun hiljaisuus ja se, etten tullut auttamaan.

- Jos hän yritti provosoida mua tappelemaan, niin olin hiljaa. Hän piti mököttämistä ärsyttävänä ja raivostui entistä enemmän.

- Olin reissussa, jonka aikana hän oli heittänyt mun tavaroita parvekkeelta alas, koska oli vihainen jostakin mitä oli kuullut joltakin kaveriltaan musta. En ollut edes paikalla ja hän silti onnistui raivostumaan mulle. Kävi ilmi, että ei hän ollut keneltäkään mitään kuullut, kunhan vain halusi siirtää vastuun raivostumisestaan mulle.

- Useamman kerran, kun olin nukkumassa, niin hän herätti mut tappelemaan. Olin nukkumassa ja silti olin hänen mielestään provosoiva.

Näitä esimerkkejä riittäisi vaikka millä mitalla. Mun pointtini on se, että sä et voi tehdä käytännössä mitään oikein. Jos hänellä on aggressiivinen olo, niin syyn hän kyllä löytää riippumatta siitä mitä sä teet.

Ihan oikeasti, lähde. Sä et tee kenellekään mitään palveluksia jäämällä. Ymmärrän, että eroaminen on stressaavaa ja siihen sisältyy paljon kaikenlaista hommaa ja mietittävää, mutta ota ensimmäinen askel jo tänään. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ilkeillyt miehelle. Olen ehdottanut jopa oman kaapin hankkimista näille epämääräisille tavaroille ja kasoille. Olen ehdottanut että käymme me yhdessä läpi. Ei suostu mihinkään näistä. Outoa näissä kohtauksissa on nimenomaan se, että tulevat ihan yhtäkkiä ja täysin mitättömistä asioista. Tunnelma on ihan rauhallinen ja saatan ohimennen mainita jostakin ja lopputulos on että tavaraa paiskotaan pitkin poikin ja jalkaa poljetaan kuin uhmaikäinen. 

Välillä kohtaukseen riittää siis esimerkiksi se, että hänen mielestään astiat on laitettu astiakaappiin väärässä järjestyksessä. Välillä huutaa ja kiroilee yksin toisessa huoneessa kun jokin asia on hänestä tehty väärin.

Myös mielipide-erot aiheuttavat raivoa. Minä olen sitä mieltä että seksuaalivähemmistöt ehdottomasti ansaitsevat samat oikeudet kuin muutkin, mies taas viljelee homovihaa. Kun huomautan asiasta, alkaa sylki roiskuen huutaa kuinka olen sairas, eikä ky

Esitti suhteen alussa ja sanoi asioita joita haluat kuulla ja jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä. Todellinen luonne ja ajatusmaailma noussut vasta nyt esiin. Manipuloi sinut suhteeseen (ei välttämättä täysin tietoisesti) ja kun olit sitoutunut todellinen luonne paljastui. Kannattaa tutustua Narsistien uhrit ry:n sivuihin, siellä tämä suhteen kehityskaari kuvataan hyvin.

Miehillä narsistiset luonteenpiirteet ja empatiakyvynpuute ovat yleisempiä koska heille ei vieläkään sallita kaikkia tunteita eivätkä he opi olemaan yhteydessä tunteisiinsa eivätkä muiden tunteisiin. Ei tarvitse olla edes narsistinen persoonallisuushäiriö kyseessä, riittää että on narsistisia piirteitä omaava niin käytös on väkivaltaista. Henkisesti tai fyysisesti tai molempia.

Kuulostaa vaaralliselta. Lähde kun vielä voit

Ja vaikka mies lupaisikin "hakea apua" niin älä haksahda siihen. Se ei tarkoita käytännössä mitään muuta kuin sitä, että mies jälleen kerran haluaa ulkoistaa ongelman ja ratkaisun jollekin toiselle, oli se sitten terapeutti tai lääkäri. 

Siinä eron aikana ja jälkimainingeissa mies saattaa yrittää saada sua takaisin tyhjillä lupauksilla. Älä katso taaksesi.

Meillä on ollut taas ihan liikaa uutisia lähisuhdeväkivallasta, joka pahimmillaan on eskaloitunut toisen osapuolen kuolemaan. Se voi tuntua lehdestä luettuna jotenkin itselle kaukaiselta, koska ei kukaan tietenkään aluksi ajattele, että se voi sattua omalle kohdalle. Mutta kyllä se voi. Jos noi sekopäät olisi helppo tunnistaa välittömästi, niin eihän mitään ongelmaa olisi, mutta kun niitä ei voi. Tosi usein perhesurmaajistakin puhutaan, että olivat ehkä vähän hiljaisia, mutta että eipä olisi ikinä uskonut.

Raivokohtausten dokumentointi on hyvä, sillä luultavasti miehesi esittää muualla maailman ihaninta ja parhainta heppua, joka hurmaa jatkossa kaikki.

Lopulta sinua epäillään mielenvikaiseksi ja jos korotat ääntäsi, vaadit  oikeutta tms. niin miehen kylvämät väitteet saavat perusteita. Menetät erossa kaiken, lapset, mielenterveytesi, rahat, hengen.

Vierailija kirjoitti:

Täysin hullulta kyllä vaikuttaa, kohtaukset ovat todella ylimitoitettuja syyhyn nähden. Ymmärtäisin jotenkuten jos olisin todella inhottava ja ilkeä, nalkuttaisin ja piikittelisin että mies sekoaisi siitä. Mutta oikeasti jopa varon, jätän asioita sanomatta ja yritän sanoa niistä mahdollisimman neutraalisti ja kohteliaasti. Kuten nurkkaan dumpatusta sekatavarakasasta jota olin katsellut jo valehtelematta vuoden verran. 

 

ap 

Mun faija on aina ollut tollanen. Pilasi mun elämän. Vei itsetunnon lapsena hakkaamalla eli "rankaisemalla" ja juuri kuvailemallasi psykoosissa riehumisella. Narsisti. Nyt vanhuksena se on täysin mielisairas, oli varmaan aina. Äiti hyssytteli ja koko perhe sai olla varpaillaan. Se varpaillaan olo on tyypillistä narsistien kanssa oleville. Jos käy käsiksi soita poliisi ja tee rikosilmoitus. Lähde pois. Lasten lapsuus etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kyse mahdollisesti jostain alkavasta alzhaimerista tms? Tokkopa narsismi nostaisi päätään vasta nyt, jos kauan olette yhdessä olleet?

 

Niin tai näin äijä hoitoon asap ja jos ei suostu niin ero vireille ja omaan luukkuun. 

Pikemminkin otsalohkodementia?

Narsismi johtuu aivojen pysyvästä erilaisesta rakenteesta.

Vaikka et itseäsi ajattelisikaan, olet vastuussa lapsistasi ja lapsillesi.

He ovat sinun armoillasi, sinä pakotat heidät asumaan tuossa kodissa. Ajattele mitä se heille tekee? Ei ole kyse vain sinusta!

Itse lähdin aikoinani turvakotiin tyttären kanssa. Olimme sillkä kaksi kuukautta kunnes saimme asiamme kuntoon ja oman kodin joka oli toisella paikkakunnalla. Saimme erinomaisen avun, ja oli turvallista olla.

Kun ulos lähti, piti sanoa mihin menee, esim. keskustaan, ja milloin tulee. Turvallisuussyistä.

Olen todella kiitolllinen heidän avustaan ja tyttökin vieläkin muistelee sitä aikaa hyvänä.

Apua on mahdollista saada kun vain hakee.

Mä oon aina ollut tuollainen. Ja olen nainen. Adhd. Temperamentti kuin italaialaisilla. Mutta lepyn myös hyvin nopeasti. Enkä hakkaa tai vahingoita ketään. Huudan ja kiroilen, ja tavaratkin saattaa lentää, mutta siinä se. Nopeasti ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ollut tuollainen. Ja olen nainen. Adhd. Temperamentti kuin italaialaisilla. Mutta lepyn myös hyvin nopeasti. Enkä hakkaa tai vahingoita ketään. Huudan ja kiroilen, ja tavaratkin saattaa lentää, mutta siinä se. Nopeasti ohi.

Ja olen siis terve ja raitis. Luonne vaan on pska.

Onko lapset siis kyseisen ukon vai missä niiden isä on? Onko mies ählämsähläm? Ihan vinkkinä, että muuttoon ym. liittyvät toimet on pientä siihen verrattuna, jos sukulaisesi joutuvat hautaamaan sinut ja lapsesi jäävät äidittömäksi.

Huutaminen ja tavaroiden heittely, sekä väkivallalla uhkaaminen on henkistä väkivaltaa.

Kumppanisi käyttää sinuun siis henkistä väkivaltaa aina, kun sanot jotain mikä ei häntä miellytä.

Ehkä sinun tulisi tehdä tästä omat johtopäätöksesi?



Lapset saavat traumoja tuollaisesta ja se voi vaikeuttaa heidän parinmuodostustaan aikuisina, tuntuu kuvauksesi perusteella, että ero olisi vähemmän traumaattinen, kuin tuollainen ympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen mies ,erosin. 

Sama täällä, erosin työssäkäyvästä alkoholistinarsistista, jota kaikki pitivät maailman mukavimpana ja kunnollisimpana miehenä. Sain kuulla ikäviä uhkailuja ja pelotteluja, miten  elämästäni tehtäisiin helvettiä ja mafiaakin väläyteltiin. Lähdin kuitenkin enkä ole hetkeäkään katunut. Mafiaa ei ole näkynyt, eikä elämästäni tullut helvettiä. Nykyään, kun erosta on kulunut jo vuosia,  välimme ovat asialliset, pystymme olemaan samoissa sukujuhlissakin aivan normaalisti, mutta onneksi ei enää tarvitse kovin usein olla tekemisissä.

Ainoa, mitä kadun, on se, etten lähtenyt aikaisemmin, mutta pelkäsin liikaa. 

Olen kuullut, että mies jatkaa samaa menoa uuden kumppaninsa kanssa. Naisparka.

Vierailija kirjoitti:

Raivokohtausten dokumentointi on hyvä, sillä luultavasti miehesi esittää muualla maailman ihaninta ja parhainta heppua, joka hurmaa jatkossa kaikki.

Lopulta sinua epäillään mielenvikaiseksi ja jos korotat ääntäsi, vaadit  oikeutta tms. niin miehen kylvämät väitteet saavat perusteita. Menetät erossa kaiken, lapset, mielenterveytesi, rahat, hengen.

Tämä vaara on oikeasti olemassa, eli lähtö on syytä suunnitella huolellisesti. Mies on jo nyt uhkaillut tehdä elämästäsi vaikeaa eron jälkeen ja ikävä kyllä voin sanoa, että näin varmasti tulee käymään. Ihan samaa uhkaili exänikin ja on pitänyt lupauksensa.

Mutta vaikka olen menettänyt eron myötä melkein kaiken, en jättäisi eroamatta, jos saisin nyt uuden mahdollisuuden - suunnittelisin vain kaiken vielä paremmin, olisin jo valmiiksi yhteydessä asianajajaan ja todellakin dokumentoisin exän käytöstä, jotta siitä olisi vedenpitäviä todisteita.

Tällaiset ihmiset osaavat esittää aivan toisenlaista hämmästyttävän pitkään. Joskus ongelmia voi tulla näkyviin myös työpaikalla, mutta usein kaikki purkautuu ainoastaan kodin seinien sisäpuolella, ja kun ihminen on muiden silmissä ystävällinen, kohtelias, avulias, rauhallinen jne., sinua ei uskota kun kerrot millaista teillä kotona oli, ellei sinulla ole siitä aukottomia todisteita.

Yleistä on myös, että tällaiset ihmiset syyttävät eron jälkeen entistä kumppania mielenterveysongelmaiseksi, ja koska he osaavat valehdella erittäin vakuuttavasti, viranomaiset saattavat hyvinkin uskoa heitä, vaikka monta lääkäriä olisi todennut tämän entisen kumppanin mielenterveyden olevan hyvissä kantimissa. Niin kävi meilläkin, ja väkivaltainen exä sai lapsen lähihuoltajuuden ja vieraannuttaa nyt lasta sen minkä ehtii.

Jos et ole vielä hakenut apua ammattilaisilta, nyt on sen aika. Soita terkkariin, jotta pääset juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, tai etsi sopiva terapeutti, joka on mielellään perehtynyt narsismiin, ja ala vahvistaa itseäsi eroa varten. Täällä on myös muita hyviä neuvoja ja auttavien tahojen yhteystietoja:

https://nettiturvakoti.fi/nain-haet-apua/

https://nettiturvakoti.fi/nain-haet-apua/muita-auttavia-palveluita/

Lähde salaa ja turvaa selustasi, kuten joku neuvoi. Ero on vaarallisin hetki, kun seurustelee väkivaltaisen ihmisen kanssa. Ensimmäinen lyönti on vain ajan kysymys, ellei ole jo käynyt käsiksi. Väkivaltaisen ihmisen todelliset kasvot yleensä paljastuvat vähitellen, on normaalia että aluksi esittää kivaa saadakseen sinut sitoutumaan suhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan paviaanilta

Kyllä. Ap vaikuttaa paviaanilta.

 

Perustelut?

Jos tämä olisi totta niin hän olisi soittanut hätäkeskukseen kohtauksista. Tai hakenut apua uhkailuun poliisilta.

Sen sijaan päätti tulla tänne uhriutumaan.

Saat olla onnellinen, kun sinulla ei selvästikään ole omaa kokemusta lähisuhdeväkivallasta. Siihen haetaan apua erittäin harvoin, ja silloinkin kun uhri joutuu lääkäriin tai sairaalaan, hän yleensä valehtelee vammojensa syyn. Väkivaltaisessa suhteessa on ihan oma dynamiikkansa, jota on verrattu syystäkin Tukholma-syndroomaan.

Uhri myös tuntee omasta tilanteestaan suunnatonta häpeää ja vaikenee myös siksi eikä kerro totuutta elämästään yleensä edes lähimmille ystävilleen tai omalle perheelleen.

Tänne kirjoittaminen oli aloittajalta iso askel kohti parempaa tulevaisuutta. Hän tunnusti ongelman olemassaolon, ja vaikka täällä tulee valitettavasti myös kuraa silmille, ketjussa on myös paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä. Seuraava askel on hakea apua ammattilaisilta, sillä se on tarpeen tällaisessa tilanteessa.