Lue keskustelun säännöt.
Puolison pelottavat raivokohtaukset
11.03.2024 |
Puolisoni on jo pidempään ollut tulinen ja hermostunut herkästi. Kuitenkin tänä piirre pysyi hyvin piilossa ja hallinnassa muutaman ensimmäisen seurusteluvuoden. Nykyisin tuo hermostuminen ei kuitenkaan enää ole tavallista hermostumista. Esimerkki: Sanon/kysyn ihan neutraalisti jostakin asiasta kuten pidempään ( vuoden) samassa nurkassa lojuneista tavaroista, että milloin hän on ajatellut siirtää ne kaappiin. Vastauksena mies raivostuu, hyppää sohvalta, alkaa paiskoa tavaroita, sylki roiskuu, silmät laajenevat, hakkaa seiniä ja uhkaa että lyö jo tulen lähemmäs.
Ihan kamalia ja pelottavia nuo kohtaukset ja tosiaan ovat alkaneet pahentua ja tulla aivan yhtäkkiä ilman mitään edeltävää riitaa, jos vaan sanon jotain väärin tai ilmeisesti väärällä äänensävyllä.
Jälkeenpäin ei puhu koko asiasta, vaikenee tai syyttää minua. Sanoo myös että jos eroan niin tekee kaiken erittäin vaikeaksi minulle eikä aio olla mitenkään yhteistyökykyinen. Minulla työ jossa iltavuoroa ja pienet lapset, joudunko etsimään eron myötä uuden työn. Olen kysynyt miksemme vaan eroa sovussa, sovitaan asia kuin aikuiset ja siitä lähtien vain lasten asiat. Kenelläkään kokemusta miten tällaisesta pääsee pois mahdollisimman helposti ? Jos mies hakisi apua käytökseensä, tilanne olisi eri, mutta apua ei halua eikä koe tarvitsevansa vaikka eihän hän terve ole.
Kommentit (154)
Mieheni on käytökseltään muuttunut viime vuosina. Hän on vihainen esimerkiksi, jos olen sairas. Ihan kuin huvikseni sairastelisin tai se aiheuttaisi hänelle ylipäätään mitään ongelmia. Olen tosi väsynyt tähän ja mietin lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat sen kasan itse kaappiin ja otat suihin, ei mikään ihme että mies hermostuu jos jaksat valittaa jostain niin turhasta kuin lattialla olevista tavaroista. Jos ne sinua häiritsee niin siivoat itse.
Vierailija kirjoitti:
Laitat sen kasan itse kaappiin ja otat suihin, ei mikään ihme että mies hermostuu jos jaksat valittaa jostain niin turhasta kuin lattialla olevista tavaroista. Jos ne sinua häiritsee niin siivoat itse.
Tämä toimi itselle. Lakkaa ilkeilemästä puolisollesi jolla muutenkin jo vaikeaa. Kannattaa mieluummin miettiä miten voisit helpottaa hänen elämäänsä niin mielialansakin paranee.
-N26
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse mahdollisesti jostain alkavasta alzhaimerista tms? Tokkopa narsismi nostaisi päätään vasta nyt, jos kauan olette yhdessä olleet?
Niin tai näin äijä hoitoon asap ja jos ei suostu niin ero vireille ja omaan luukkuun.
Pikemminkin otsalohkodementia?
Kannattaa ensiksi kertoa, miten pelottaviksi nuo kohtaukset koet. Jos mies ei pysty ongelmaa tunnistamaan ja hae siihen apua, lähtisin suhteesta. Ei ihmisen kuulu pelätä kotonaan ja joutua olemaan varpaisillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aloitus on totta, niin kannattaa alkaa etsiä ulospääsyä tuosta tilanteesta. Raivarit eivät tule ajan kanssa vähenemään vaan päinvastoin. Jossain kohtaa kuvioon voi tulla mukaan henkisen väkivallan lisäksi fyysinen väkivalta. Älä jää odottamaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tallenna salaa todisteita. Mutta pidä huoli, että hän ei huomaa sitä. Salaa alat järjestellä myös eroa. Tarvitset myös todennäköisesti ylimääräisiä varoja. Mies ei ehkä maksa niitä elatusmaksuja. Jos mies on narsisti, niin ns. harmaa kivi-metodi käyttöön. Ex-mieheni on narsisti ja eroaminen oli hyvin vaikeaa. On jättänyt minut lopulta aika rauhaan, kun en ole millään tapaa kiinnostava hänelle.
Komeat jännämiehet ovat arvaamattomia ja agressiivisia. Moni nainen kuollut kun mies sekoaa pienestä asiasta jonka sanot sille ja silloin nainen yleensä kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni paras ratkaisu oli, kun erosin samankaltaisesta miehestä aikoinaan.
mun veljeni on aina ollut tuollainen. äitimme oli pesunkestävä narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mun veljeni on aina ollut tuollainen. äitimme oli pesunkestävä narsisti.
Törmättiin viime kesänä automarketissa sattumalta. Järjsti kyllä sellaisen draaman siinä käytävällä että tuli vartijat paikalle. Minä häivyin nopeasti.
Ei tuossa auta muu kuin lähteä lasten kanssa, vaikka aluksi turvakotiin jos ei muualle pääse. Ei kannata jäädä odottelemaan tilanteen pahenemista. Jos mahdollista mitenkään dokumentoida noita miehen kohtauksia niin se kannattaa tehdä, esim. seuraavalla kerralla kun saa kohtauksen näppäile huomaamatta puhelu hätänumeroon ja anna kohtauksen äänien tallentua sinne nauhalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies raivoaa myös viestitse, niin kuvakaappaukset näistä ja tallennat omaan kansioonsa pilvipalveluihin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa narsistiselta persoonallisuushäiriöltä. Kannattaa tutustua aiheeseen. Raivarit tulevat ajan kanssa vaan pahenemaan. Väliin tulee toki niitä vähän parempia hetkiä, mutta se todellinen luonne on tullut jo esiin kunnolla. Pelasta itsesi ja lapsesi. Noista piirteistä on lähes mahdotonta aikuisiällä päästä eroon.
Kannattaa tutustua aiheeseen ihan vaikka googlettamalla. Narsismin uhrien tuki ry sivustolta on hyvä aloittaa.
Toi diagnoosi ei nyt kyllä osu kohdilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan paviaanilta
punaperse-
Vierailija kirjoitti:
Onneksi voi mennä junan alle.
Olipa typerä kommentti.
Minun isänikö kanssa olet yhdessä, vanhempi mies?
En ole ilkeillyt miehelle. Olen ehdottanut jopa oman kaapin hankkimista näille epämääräisille tavaroille ja kasoille. Olen ehdottanut että käymme me yhdessä läpi. Ei suostu mihinkään näistä. Outoa näissä kohtauksissa on nimenomaan se, että tulevat ihan yhtäkkiä ja täysin mitättömistä asioista. Tunnelma on ihan rauhallinen ja saatan ohimennen mainita jostakin ja lopputulos on että tavaraa paiskotaan pitkin poikin ja jalkaa poljetaan kuin uhmaikäinen.
Välillä kohtaukseen riittää siis esimerkiksi se, että hänen mielestään astiat on laitettu astiakaappiin väärässä järjestyksessä. Välillä huutaa ja kiroilee yksin toisessa huoneessa kun jokin asia on hänestä tehty väärin.
Myös mielipide-erot aiheuttavat raivoa. Minä olen sitä mieltä että seksuaalivähemmistöt ehdottomasti ansaitsevat samat oikeudet kuin muutkin, mies taas viljelee homovihaa. Kun huomautan asiasta, alkaa sylki roiskuen huutaa kuinka olen sairas, eikä kykene minkäänlaiseen sivistyneeseen keskusteluun.
Siis aivan eri ihminen kuin johon tutustuin, sillon oli avomielinen ja suvaitsevainen tai näin ainakin esitti. Todella järkyttävää kun tarkemmin ajattelee. Mihinkään Alzheimerintautiin tai muuhun en usko, muutenhan raivoaisi myös töissä jatkuvasti ja raivo kohdistuisi muihinkin kuin minuun.
Täysin hullulta kyllä vaikuttaa, kohtaukset ovat todella ylimitoitettuja syyhyn nähden. Ymmärtäisin jotenkuten jos olisin todella inhottava ja ilkeä, nalkuttaisin ja piikittelisin että mies sekoaisi siitä. Mutta oikeasti jopa varon, jätän asioita sanomatta ja yritän sanoa niistä mahdollisimman neutraalisti ja kohteliaasti. Kuten nurkkaan dumpatusta sekatavarakasasta jota olin katsellut jo valehtelematta vuoden verran.
ap