Puolison pelottavat raivokohtaukset
Puolisoni on jo pidempään ollut tulinen ja hermostunut herkästi. Kuitenkin tänä piirre pysyi hyvin piilossa ja hallinnassa muutaman ensimmäisen seurusteluvuoden. Nykyisin tuo hermostuminen ei kuitenkaan enää ole tavallista hermostumista. Esimerkki: Sanon/kysyn ihan neutraalisti jostakin asiasta kuten pidempään ( vuoden) samassa nurkassa lojuneista tavaroista, että milloin hän on ajatellut siirtää ne kaappiin. Vastauksena mies raivostuu, hyppää sohvalta, alkaa paiskoa tavaroita, sylki roiskuu, silmät laajenevat, hakkaa seiniä ja uhkaa että lyö jo tulen lähemmäs.
Ihan kamalia ja pelottavia nuo kohtaukset ja tosiaan ovat alkaneet pahentua ja tulla aivan yhtäkkiä ilman mitään edeltävää riitaa, jos vaan sanon jotain väärin tai ilmeisesti väärällä äänensävyllä.
Jälkeenpäin ei puhu koko asiasta, vaikenee tai syyttää minua. Sanoo myös että jos eroan niin tekee kaiken erittäin vaikeaksi minulle eikä aio olla mitenkään yhteistyökykyinen. Minulla työ jossa iltavuoroa ja pienet lapset, joudunko etsimään eron myötä uuden työn. Olen kysynyt miksemme vaan eroa sovussa, sovitaan asia kuin aikuiset ja siitä lähtien vain lasten asiat. Kenelläkään kokemusta miten tällaisesta pääsee pois mahdollisimman helposti ? Jos mies hakisi apua käytökseensä, tilanne olisi eri, mutta apua ei halua eikä koe tarvitsevansa vaikka eihän hän terve ole.
Kommentit (154)
Lähde nosteleen ja nopeaa !! Et päädy surulliseen tilastoon.
AP. Teillä on selkeä ongelma kommunikoinnissa. Mies on ymmärtänyt, että elämä on hajoamassa. Se saa pinnan kiristymään. Raivon syynä on pelko.
Lasten saamisen myötä arkielämän paineet ja stressi lisääntyvät, kaikenlainen kuormitus elämässä lisääntyy ja sitä kautta myös väsymys. Miehesi reagoi huonosti stressiin ja se nostaa narsistisen puolen esiin. Ei osaa käsitellä stressiä ja väsymystä muullatavoin kuin raivoamalla eli henkisellä väkivallalla. Nämä piirteet ei välttämättä nouse esiin kuin vasta vuosien päästä.
Pikkulapsiaika on rankkaa kenelle tahansa. Kaikki vaan ei osaa käsitellä sen nostattamia vaikeita tunteita hyvin. Lisäksi voi olla työn aiheuttamaa painetta ja stressiä. Se että ap:n mies ei tiedosta tilannettaan eikä suostu hakemaan apua on hälytysmerkki. Itse lähtisin turvakodin kautta suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse mahdollisesti jostain alkavasta alzhaimerista tms? Tokkopa narsismi nostaisi päätään vasta nyt, jos kauan olette yhdessä olleet?
Niin tai näin äijä hoitoon asap ja jos ei suostu niin ero vireille ja omaan luukkuun.
Tarkoitat varmaan ohimolohkosairautta eikä alzheimeria?
Minulla oli tuollainen mies ,erosin.
Juu, oli tuollainen mies. Aluksi oli normaali, mutta lopulta työ ja perhe-elämä aiheutti ilmeisesti stressiä ja masennusta ja hänen pää ei sitä kestänyt. Erosin, kun eihän tuossa muuta vaihtoehtoa ei ole. Tutuksi tuli raivoamiset ja uhkailut. Käyn edelleen terapiassa tästä kaikesta, vaikka erosta on yli 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Aivokasvain? Kissamme sai raivokohtauksia, jotka johtuivat aivoissa olevasta kasvaimesta.
Voi myös olla, että on miehelle puhjennut mielisairaus.
Nämä mielestäni syytä huomioida !
Vierailija kirjoitti:
Sen ensimmäisen vuodenhan nämä koetaan niin jännäksi ja miehekkääksi.
Sori, ensimmäiset vuodet nämä tämän kaltaiset hullut esittävät mitä ihaninta ja hellintä kumppania. Pikkuhiljaa alkaa todellinen luonne puskemaan esiin... Yleensä ruuhkavuosissa viimeistään tilanne repeää ja voi tulla ihan kunnolla nyrkistä, kun kamala kumppani mainitsi puoli vuotta lattialla lojuneista kamoista.
Meillä sama juttu, mutta se on vaimo joka saa raivareita.
Huutaa ja raivoaa, edes lapsen kärsimys ei häntä haittaa. Huuto vaan kovenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan paviaanilta
Kyllä. Ap vaikuttaa paviaanilta.
Perustelut?
Jokainen nainen saa sellaisen miehen kuin ansaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu, mutta se on vaimo joka saa raivareita.
Huutaa ja raivoaa, edes lapsen kärsimys ei häntä haittaa. Huuto vaan kovenee.
Eroa ja ota lapset?
Vierailija kirjoitti:
Ihan pelottava narsistinen persoonallisuushäiriö,isäni on tuollainen ja äiti lapatossu kun katsonut 40 vuotta samaa menoa,minulle tuli mitta täyteen jo 4 vuotta sitten,jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta aiheuttaa koko äijä.
Sama meillä. Toki alkoholi oli vahvasti läsnä näissä isän karjumisraivokohtauksissa. Nykyään on ryypännyt aivonsa niin piloille, että räyhää mielikuvitusolennoille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse mahdollisesti jostain alkavasta alzhaimerista tms? Tokkopa narsismi nostaisi päätään vasta nyt, jos kauan olette yhdessä olleet?
Niin tai näin äijä hoitoon asap ja jos ei suostu niin ero vireille ja omaan luukkuun.
Tarkoitat varmaan ohimolohkosairautta eikä alzheimeria?
Otsaohimolohkodementiaan liittyy myös käytöshäiriöt. Älä ap itse sulje pois mitään vaihtoehtoa. Nyt on aikasi toimia, löytyisikö työterveydestäsi keskusteluapua .
Vierailija kirjoitti:
Jokainen nainen saa sellaisen miehen kuin ansaitsee.
Ei niitä miehiä mistään saada.
Vierailija kirjoitti:
Täysin hullulta kyllä vaikuttaa, kohtaukset ovat todella ylimitoitettuja syyhyn nähden. Ymmärtäisin jotenkuten jos olisin todella inhottava ja ilkeä, nalkuttaisin ja piikittelisin että mies sekoaisi siitä. Mutta oikeasti jopa varon, jätän asioita sanomatta ja yritän sanoa niistä mahdollisimman neutraalisti ja kohteliaasti. Kuten nurkkaan dumpatusta sekatavarakasasta jota olin katsellut jo valehtelematta vuoden verran.
ap
Ei tuollaista raivoamista kuulu ymmärtää vaikka olisit sanonut mitä. Lähde.
Toki "Koska olit ajatellut siirtää nuo tavarat?" ei ole mikään neutraali kysymys vaan nimenomaan nalkutusta. Ihan neutraalisti, mitä odotit vastaukseksi tuollaiseen milloin ajattelit -kysymykseen? Toukokuun kolmas? Vai mitä? Aivan. Ei ollut neutraali.
Siltikään, kuten sanottu, miehen käytöstä ei voi puolustella. Lähde.
Jos haluat opettaa lapsillesi , että raivoaminen ja uhkailu ei ole normaalia käytöstä , niin aika olisi pakata tavarat ja häipyä pikimmiten uuteen turvalliseen kotiin lasten kanssa . Tässä kärsii lastenkin mielenterveys jos pitkität tilannetta .
Eroaminen on käytännössä ainoa vaihtoehto, joka palvelee sua.
Älä kuvittele hetkeäkään, että jos vaan jäät parisuhteeseen ja säätelet omaa käytöstäsi hänen seurassaan, niin pysyt turvassa. Et pysy. Olet vaarallisilla vesillä jos kuvittelet, että voit omalla käytökselläsi vaikuttaa hänen käytökseensä, koska koet olevasi jotenkin vastuussa tai osallisena noihin miehen raivokohtauksiin. Et ole. Tuollaisilla ihmisillä on sellaista sisäsyntyistä raivoa, että he kyllä keksivät aina syyn (itsensä ulkopuolelta) päästä sitä purkamaan.
Hän uhkailee tekevänsä sun elämän vaikeaksi jos eroatte? Hänhän jo nyt tekee sun elämän vaikeaksi. Erossa vaan on se etu, että sitten asutte eri osoitteissa eikä hänellä ole samanlaista valtaa suhun.
Itse seurustelin tuollaisen kilahtelijan kanssa useamman vuoden. Tunnistan sun tekstistä hyvin tuon kuvauksen syljen roiskumisesta ja siitä hullusta katseesta.
Hanki uusi asunto ja kerro erosta vasta sitten, kun olet saanut järjestettyä asiat niin, että voit välittömästi muuttaa pois. Itse sain tilaisuuteni, kun ex lähti viikonlopuksi harrastusreissuun. Kutsuin ystäväni avuksi ja saimme heitettyä mun omaisuuden jätesäkkeihin ja laatikoihin alle vuorokaudessa. Mikäli sun miehellä ei ole mitään reissuja tiedossa, niin kannattaa viedä yksittäisiä pussillisia vaatetta tms tavaraa vähän kerrallaan uudelle asunnolle, sellaista tavaraa minkä puuttumista mies ei huomaa.
Voin kertoa kokemuksesta, että kun se pahin on ohi, niin sua kaduttaa joka ikinen päivä, jonka vietit tuossa suhteessa empien lähtöä ja miettien jotakin vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten terapiaa tms. Tosta suhteesta ei koidu sulle mitään sellaista hyvää, mitä et voisi saada joltakin toiselta, turvalliselta mieheltä.
Hänen raivokohtaus voi jäädä SINUN viimeiseksi hetkeksi.
Et kertonut jos hän on käynyt käsiksi, väkivaltaisen henkilön kynnys vahingoittaa vain alentuu jokaisesta kerrasta.
Huutaminen ja yms. henkinen väkivalta vaikuttaa myös alentavan kynnystä.
Älä päädy uutisiin.