Paljonko tulette saamaan perintöä?

Jossain kahden miljoonan paikkeilla taitaa tulla olemaan.

Äitini kuoli juuri. Täytyy sanoa, ettei kyllä tässä vaiheessa kiinnosta yhtään koko perintö. Metsää ja peltoa meillä on ja tontti purkukuntoisella talolla.

Omat vanhempani osasivat onneksi elää niin, että suurin osa omaisuudestaan ja rahoistaan kului mukavaan elämiseen. Matkustivat, eivät pihistelleet, nauttivat perheestä ja ystävistään monin tavoin, auttoivat reilulla kädellä meitä lapsia ja erityisesti lastenlapsia harrastuksissa ja opinnoissa.   Isäni oli hyvässä asemassa ja korkeasti koulutettu, äitini ei ollut työssä kodin ulkopuolella.

Perinnöksi saimme tärkeimmän eli henkisen perinnön lisäksi kahden sisarukseni kanssa mm. osakkeita, rahastoja, heidän asuntonsa ja toisen pienemmän asunto-osakkeen, taisi jäädä jokaiselle n. 230 000 €. Siitä verot pois, mutta jäihän sitä silti ihan mukavasti, muttei mitään miljoonia kuitenkaan. 

Jos nyt oma vanhuus ei niele kaikkea omistamaani hoivamaksuina, oletan, että omille, kahdelle lapselleni jää myös mukava pesämuna minulta, osa itse säästämääni ja osa lähtöisin vanhempieni perinnöstä. Hyvältä tuntuisi jättää jotain, mitä on suvussa yhteisvoimin aikaansaatu. Koen olevani etuoikeutettu ja kiitollinen tästä tilanteesta. 

Toivottavasti vanhempani käyttävät kaiken itseensä ja näin olen heitä yrittänyt ohjeistaa. Itsellä on hyväpalkkainen työ, useita velattomia asuntoja Pk-seudulla ja mukavasti muuta sijoitusvarallisuutta ja ikää nyt 45.

Tai jos jotain vanhemmiltani jää, niin voin luovuttaa sen mieluummin omille lapsilleni suoraan.

32 637,26€ kertaa kaksi käteen, josta aikanaan sitten vielä verot.

Paljoa ei kahdelta, ikänsä työtätekevältä jäänyt jaettavaa.

Siitä olen tyytyväinen, että ei enempää tullut, koska vanhempani osasivat käyttää rahaa järkevästi omiin menoihin ja rientoihin. Omat rahat omiin tarkoituksiin eikä perinnöksi.

Sain lahjana jo 200 000 pari vuotta sitten. Perintöä aikanaan tulossa päälle miljoona, tai sitten ei, voihan olla että se menee esim hoitomaksuihin. 

Kuulemma "henkistä perintöä". Rahallisesti 0 kaikilla valuutoilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä vähän kateellinen, kun tuntuu että suurimmalla osalla täälläkin odottaa vähintään puolen miljoonan perintö. Kyllähän se jonkinlaista taloudellista turvaa toisi eläkepäiviksi, jos tietäisi perivänsä mukavan summan. Omia (vaikkakin korkeakoulutettuja) vanhempia ei ole paljoa kiinnostanut kerryttää omaisuutta. Molemmilla omaisuus varmaankin n. 100-150k muutaman perityn metsäpalstan ja asunnon muodossa. Tämän kun jakaa jonain päivänä kolmen sisaruksen kesken, niin eipä siitä paljoa käteen perintöverojen jälkeen jää. Toki mieluummin pidän vanhempani täällä mahdollisimman pitkään ja tuo alle 100k tuntuu lopulta aika "pikkurahalta" omaan jo kerrytettyyn omaisuuteen nähden.

Nykyään elinikäodote on niin pitkä, että monihan saa eläkerahat käyttöön itsekin lähempänä eläkeikää eli eihän noiden varaan voi oikein talouttaan laskea, vaikka olisi isokin potti tulossa. Mutta taloudellista turvaa ainakin eläkepäiviin se to

Kaikki on suhteellista. Pas#asta lähdin, jonka vuoksi jouduin kuntouttamaan itseäni kauan ennen kuin pääsin edes työelämään. Siksi ei ole omaisuutta keski-ikäisenä ehtinytkään juuri kertyä. Penniäkään en perintöä ole saanut, mutta kuluja kylläkin. Tuollainen perintö tuntuisi todella suurelta. 

Jos mahdollista niin säästäkää ihmiset edes hautajaiskulut. Sossun tuki on niin pieni, että jos arkun ja montun edes haluaa niin ei riitä. On kaikenlaisia lippulappuja, jotka maksaa jne. Eli kyllä pienituloisena kirpaisi laittaa omia rahoja, jotta läheinen saatiin edes suunnilleen arvokkaasti hautaan. Halvin arkku, ei hautakiveä ja hyvin pieni muistotilaisuus ja silti sai kaivaa kuvetta. 

Verenpainetaudin, diabeteksen ja alzheimerin.

Ei tule kun kahvinkeitin ja matto jos sitäkään on niin monta pentua tähän maailmaa punonut ämyri.

Rakkautta, kestävän arvopohjan, esimerkin, ymmärryksen omasta vastuusta elämänsä rakentamisessa. Eläinrakkauden, huumorintajun, koulutuksen ja sivistyksen arvostuksen ja avaran, globaalin maailmankuvan. Taidon tehdä ja rakentaa asioita käsillään, taidon pitää itsestään ja lähimmäisistään huolta. 

Olen vanhemmilleni ikuisesti tästä perinnöstä. 

Henkisen perinnnön lisäksi bonuksena taitaa tulla purkukuntoinen puutalo Itä-Suomessa, pari hehtaaria huonosti hoidettua metsää ja hyvin hoidettu (mutta ei kooltaan valtava) sijoitussalkku jolla varmaan juuri saa maksettua perintöverot. 

Ei mitään haisua, eikä kiinnosta. Ei ne mun rahoja ole.

Ei tipu killinkiäkään

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli juuri. Täytyy sanoa, ettei kyllä tässä vaiheessa kiinnosta yhtään koko perintö. Metsää ja peltoa meillä on ja tontti purkukuntoisella talolla.

Otan osaa, oikeasti. Äitini kuoli 2 vuotta sitten ja muistan kuinka ne perintörahat kilahti tilille, eikä se tuntunut yhtään miltään. Ei miltään.

Ei edes, vaikka olin täysin rahaton ja tilit miinuksella kaikkien asioiden hoitamisesta, joten todella kipeästi tarvitsin rahaa. Nyt siis puhutaan "vain" muutamasta kymppitonnista, mutta mun tilanteessa köyhänä sekin oli käsittämätön mälli hilloa. En ollut ikinä elämässäni nähnyt edes muutamaa tonnia tililläni, palkkani on niin surkea.

Vielä 2 vuotta myöhemminkin olen sitä mieltä, että olisin mieluummin jatkanut elämääni köyhänä ja pitänyt rakkaan äitini. 

En siis tarkoita olla kiittämätön, olen toki kiitollinen perimistäni rahoista. Mutta äitini oli minulle ihan kaikki kaikessa ja ilo on elämästä pois ilman häntä. Hän oli juuri sellainen äiti, jonka jokainen itselleen haluaisi jos voisi valita.

Empaattinen, lapset omien halujensa edelle laittava, hauska, kaunis, järkevä,  kunnollinen, ihan äitien äiti. Äidiksi syntynyt, hän kuulemma tiesi jo lapsena haluavansa äidiksi, toisin kuin minä. En itse ole koskaan halunnut äidiksi. 

Eli joo, olen onnekas kun perin rahaa muutaman kymppitonnin. Mutta koen olevani erityisen onnekas siksi, että minulla oli ihan unelmien äiti .

Sellaista perintöä ei kaikki saa ja sitä ei mikään rahan määrä maapallolla korvaa! Äitini rakkaus kulkee mukanani elämäni loppuun asti. Kiitos, äiti

Sain lahjaksi omakotitalon isältäni ollessani 33 vuotias yksinhuoltaja. Nyt kun lapset vielä kouluikäisiä ja asuttiin samalla asuinalueelle muutenkin niin iso helpotus taloudellisesti meidän elämään. Ennakko perintönä voisi laskea tämän. Jää paljon enemmän rahaa nyt lasten kanssa elämästä nauttimiseen. 

Sain n. 300 000 euron arvoisen asunnon ja muutaman tonnin käteistä. Paljon enemmän olisi tullut, jos isäni ei olisi juonut. 

Ensin isä huijasi osuuteni äitini perinnöstä kun olin lapsi. Nyt on tehnyt kaiken mahdollisen, että perintönsä menee ainoastaan velipuolelleni. Ei rahasta väliä mutta kunpa isän saisi vaihtaa.

Sain jo 160000 euroa isältä perintöä käteisenä 8 vuotta sitten. Sain lisää 60000 euroa 2 vuotta sitten. En tiedä mitä saan sitten kun isä kuolee. Äidiltä saimme veljeni kanssa 132000 euroa  ja asunnon kun se kuoli.

Ketju on hyvä muistutus siitä, että perintöverotusprosentissa olisi roimasti korotus varaa! Perintövero voisi olla sinne keskimääräisen perintöön vaikka 30 000 asti 0%. Ja sen päälle se saisi olla vaikka 70%. Ihan nyt korjaamaan tätä taloustilannetta, niin kaikki eurot tarvitaan!

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmistani en tiedä. Mummo yks päivä soitti, että aikoo mulle "perinnöksi" jättää sen, että maksaa mun lainan pois, että lähdetäänpä pankkiin. Että periaatteessa 25 000, kun sen verran ei tarvi itse nyt sitten maksaa. 

Minkä verran jouduit maksaman lahjaveroa?