Olen hirvittävän ruma nainen. Miten opin hyväksymään itseni?

Itse olen aina kuullut kommentteja kauneudestani. Olen ajatellut, ettei sillä ole merkitystä ja tehnyt uraa ja perustanut perheen hyvin nuorena hyvin vähäisten ihmissuhteiden jälkeen ja hyvin väärin perustein, koska en usksltanut luottaa ihmisten motiiveihin.

Nyt huomaan, että ikääntyminen ahdistaa, koska ihmiset selvästi ajattelevat, että "ei se enää niin kaunis olekaan". Joudun nyt siis hyväksymään sen, että kauneuden menettämistä arvostellaan, vaikka olen aina yrittänyt olla välittämättä koko asiasta.

Sinä vältyt tältä ja ja opit iän myötä varmasti hyväksymään itsesi ja asia helpottuu. Minä joudun iän myötä koko ajan vaikeampaan tilanteeseen.

No ei tästä elämästä kannata niin hirveästi perustaa ja ottaa hermoa. Ihme touhua koko elämä muutenkin. Jos ei sinulla olisi tuota harmia, että koet olevasi ruma niin sinulla olisi joku muu rasittava "ongelma". Huolien ja harmien määrä on vakio. Pääset yhdestä niin tilalle tulee toinen. Älä nyt ainakaan somessa katsele kiiltokuvia, ne eivät tee hyvää kenellekään.

Minulla tämä sama asia mielessä. Jotenkin harmittaa kun en koskaan ole "ratsastanut" ulkonäöllä ja olen hyvin maanläheinen muutenkin. Kuitenkin olen tämän elämän tällä ulkonäöllä elänyt ja nyt koen sen rapistumisesta paineita.

Minulla auttaa sen tiedostaminen, että lähes ketään ei kiinnosta toisten ulkonäkö, vaan suurin osa ihmisistä pohtii vain omaansa.

Itselläni on hyvin ohuet hiukset, päänahka kiiltää. Nuorempana tämä stressasi minua todella paljon. Vahdin aina peileistä ja valokuvista miltä näytän, mietin valaistusta ja kuinka pahalta pää näyttää. Inhosin esim. auditorioita yms. missä joku saattaa istua takanani ja nähdä päälakeni.

Mieheni (joka on tosi komea) toisteli minulle tuota, että ihmisiä kiinnostaa ainoastaan heidän oma ulkonäkönsä. Riittävän pitkään kun toisteli, sanoma meni perille. Nykyään olen sisäistänyt tämän eikä harvat hiukset enää kiinnosta edes itseäni.

ps. Minulla on ystävä, joka on epämuodostunut kasvoiltaan. Hän on todella sydämellinen ja näyttää silmissäni hyvinkin kauniilta. Hänellä on rakastava puoliso, neljä lasta ja yksi lapsenlapsi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina kuullut kommentteja kauneudestani. Olen ajatellut, ettei sillä ole merkitystä ja tehnyt uraa ja perustanut perheen hyvin nuorena hyvin vähäisten ihmissuhteiden jälkeen ja hyvin väärin perustein, koska en usksltanut luottaa ihmisten motiiveihin.

Nyt huomaan, että ikääntyminen ahdistaa, koska ihmiset selvästi ajattelevat, että "ei se enää niin kaunis olekaan". Joudun nyt siis hyväksymään sen, että kauneuden menettämistä arvostellaan, vaikka olen aina yrittänyt olla välittämättä koko asiasta.

Sinä vältyt tältä ja ja opit iän myötä varmasti hyväksymään itsesi ja asia helpottuu. Minä joudun iän myötä koko ajan vaikeampaan tilanteeseen.

Ymmärrän tämän näkökulman. Samalla tunnen surua siitä, etten ole koskaan saanut kokea olevani kaunis. Nuoruus meni kiusattuna ja haukuttuna, ja elän seurausten kanssa yhä. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina kuullut kommentteja kauneudestani. Olen ajatellut, ettei sillä ole merkitystä ja tehnyt uraa ja perustanut perheen hyvin nuorena hyvin vähäisten ihmissuhteiden jälkeen ja hyvin väärin perustein, koska en usksltanut luottaa ihmisten motiiveihin.

Nyt huomaan, että ikääntyminen ahdistaa, koska ihmiset selvästi ajattelevat, että "ei se enää niin kaunis olekaan". Joudun nyt siis hyväksymään sen, että kauneuden menettämistä arvostellaan, vaikka olen aina yrittänyt olla välittämättä koko asiasta.

Sinä vältyt tältä ja ja opit iän myötä varmasti hyväksymään itsesi ja asia helpottuu. Minä joudun iän myötä koko ajan vaikeampaan tilanteeseen.

Ymmärrän tämän näkökulman. Samalla tunnen surua siitä, etten ole koskaan saanut kokea olevani kaunis. Nuoruus meni kiusattuna ja haukuttuna, ja elän seurausten kanssa yhä. 

 

Ei tarvitse. Menneisyyttä ei ole olemassa muualla kuin muistoissasi, on olemassa vain tämä heti, ja tärkeintä on olla läsnä siinä.  Tämäkin on siitä adlerilaisesta kirjasta. Minullakn on ikäviä muistoja ja kokemuksia, mutta niiden ei tarvise määritellä nykyisyyttä. Suosittelen todella tätä: https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-courage-to-be-disliked-the-japane…

Me kasvoleikkaukseen tai tee esteettisiä hoitoja :)

Ei siihen totu koskaan ja vanhemmiten ne rumat piirteet rumenee entisestään. Nuorena osasin meikata niin että sain häivytettyä epäsymmetrisyyttä, mutta nyt kun kasvot jo roikkuu, niin epäsymmetria pahentunut.

Olen lähinnä yrittänyt olla ajattelematta asiaa ja keskittynyt muuhun. Yrittäjyys vie hyvin ajatukset muualle.

Opettele nauttimaan elämästä. Hymyile. Viisaus, positiivinen elämänasenne ja hymyily saa ihmeitä aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Opettele nauttimaan elämästä. Hymyile. Viisaus, positiivinen elämänasenne ja hymyily saa ihmeitä aikaan. 

Entä jos on rumat hampaat? 

Mulla oikeastaan vasta parisuhteen löytäminen auttoi hyväksymään sen. Että minusta voi joku pitää luonteeni takia, vaikka olen ruma. Ei-pinnalliset miehet ovat harvinaisia mutta onneksi löysin sellaisen. 

Ei kannata välittää kauneusihanteista. Epärealististen ihanteiden perässä juoksevat junttimiehet eivät ole sitä parasta a-luokkaa, jonka seuraa pitäisi kaivata muutenkaan. 

Kauneusihanteet ovat median luomaa propagandaa.

Objektiivista kauneutta, komeutta tai rumuutta ei ole olemassakaan. Kukaan ei ole kaunis tai ruma. On vain ihmisiä, ja ihmisillä erilaisia makumieltymyksiä ja ideaaleja. 

Vierailija kirjoitti:

Kauneusihanteet ovat median luomaa propagandaa.

Objektiivista kauneutta, komeutta tai rumuutta ei ole olemassakaan. Kukaan ei ole kaunis tai ruma. On vain ihmisiä, ja ihmisillä erilaisia makumieltymyksiä ja ideaaleja. 

Olkaa kiitollisia ainoasta elämästänne ja käyttäkää se hyvin. Ulkonäön murehtiminen ei kuulu tähän yhtälöön.

Ap on se sama, joka pari päivää sitten kyseli miten voi vielä säästää, kun on kaikki keinot jo käyttänyt. Ei selvästikään ole sen paremmin nyt kyselemäänsä kuin säästämisongelmaakaan, mikä lie motiivinsa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on se sama, joka pari päivää sitten kyseli miten voi vielä säästää, kun on kaikki keinot jo käyttänyt. Ei selvästikään ole sen paremmin nyt kyselemäänsä kuin säästämisongelmaakaan, mikä lie motiivinsa.

Mistä säästämisestä sinä puhut? 

Kuvaile miltä näytät.

Vierailija kirjoitti:

"Toivoisin, että naisilla olisi sellaista täysin sisäsyntyistä itsevarmuutta ja kyky itsepetokseen, kuin miehillä on. Miehet pitävät pääsääntöisesti itsejään komeina, vaikka eivät ole."

Mistä päättelet, että miehet pitävät itseään komeana? Oletko elänyt joskus miehenä?

Siihen malliin rumatkin miehet kommentoivat ja arvostelevat naisten ulkonäköä, että selvästi on itseluottamus kunnossa.

 -eri

Vierailija kirjoitti:

Kuvaile miltä näytät.

Ei se ole olennaista. Tiedän itse olevani ruma. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina kuullut kommentteja kauneudestani. Olen ajatellut, ettei sillä ole merkitystä ja tehnyt uraa ja perustanut perheen hyvin nuorena hyvin vähäisten ihmissuhteiden jälkeen ja hyvin väärin perustein, koska en usksltanut luottaa ihmisten motiiveihin.

Nyt huomaan, että ikääntyminen ahdistaa, koska ihmiset selvästi ajattelevat, että "ei se enää niin kaunis olekaan". Joudun nyt siis hyväksymään sen, että kauneuden menettämistä arvostellaan, vaikka olen aina yrittänyt olla välittämättä koko asiasta.

Sinä vältyt tältä ja ja opit iän myötä varmasti hyväksymään itsesi ja asia helpottuu. Minä joudun iän myötä koko ajan vaikeampaan tilanteeseen.

Aika paksua väittää, että kauniilla on vaikeampaa kuin rumalla...

Oletko oikeasti ruma nainen vai koetko vain olevasi nainen miehen vartalossa?