Suomessa syntyvyys hälyttävän pieni. Mikä on se syy että sinulla ei ole lapsia?

Ei ole löytynyt puolisoa. Olen kyllä aika lapsirakas muuten.

Ei minulla ainakaan ole mitään periaatteellista syytä lapsettomaksi jäämiselleni vaan sellaista miestä ei kohdalle osunut nuorena, jonka kanssa olisi lopulta voinut mitään syvempää/vakavampaa parisuhdetta ajatella. Lisäksi kaikki ennemminkin kavahti pelkkää ajatustakin perheenperustamisesta vaikka eihän se ollut siinä vaiheessa tutustumista edes ajankohtaista vaan ainoastaan haave jonka toteuttaminen kuului tulevaisuuden suunnitelmiin ennen 30-vuotissynttäreitä.

Jos elämä olisi mennyt suunnitelmien mukaan niin eläisin nyt jo reilusti parikymmentä vuotta kestäneessä parisuhteessa ja meillä olisi kolme lasta joista nuorinkin olisi jo pian aikuinen.

N48

Siksi kun parisuhdehaluisen ja perhekeskeisen miehen löytyminen osoittautui mahdottomaksi itselleni. Ne miehet joista itse kiinnostuin ei kiinnostuneet minusta ja minua taas ei mitkään alkoholiin mieltyneet hamesankarit ja muut moottoriturvat kiinnostaneet koskaan.

Traumaattinen lapsuus, ja ihan hyvä etten hankkinut edes vahingossa, koska vasta myöhemmin olen tajunnut, että olen kärsinyt kroonisesa masennuksesta koko ikäni. Lapset ovat ihan ok ei niiden meteli häiritse ja tule juttuun hyvin heidän kanssaan. Tsemppiä niille jotka lapsia ovat toivoneet elämä voi yllättää.

Kun on pelkkiä uhkia elämässä eikä mitään mahdollisuuksia tai toivoakaan paremmasta, uhkana jopa asunnottomaksi joutuminen maksukyvyttömyyden vuoksi tukien leikkausten takia, ei tällaiseen epäterveeseen maahan kukaan järkevä hanki lapsia!!

En tykkää lapsista, ja ahdistun ajatuksesta, että joku olisi niin riippuvainen minusta.

En ole vapaaehtoisesti lapseton vaan jäin lapsettomaksi koska en päässyt ikinä edes yrittämään perheenperustamista kun ei ollut sopivaa kumppania. Ainahan sitä olisi mutkia matkaan voinut siinäkin tulla ja olisimme jääneetkin lapsettomiksi, mutta olettaisin sen olevan asia joka itselleni olisi ollut helpompaa hyväksyä kuin tämä, ettei koskaan päässyt elämään sellaisessa normaalilla tavalla etenevässä parisuhteessa jossa kummallakin olisi ollut samankaltainen, melko perinteinenkin arvomaailma tulevaisuudensuunnitelmineen. En ole ikinä muuttanut kenenkään kanssa yhteiseen kotiin (yksi mies kyllä yritti majoittautua minun luokseni elätettäväksi) tai mennyt kihloihin saati naimisiin.

Yksi lapsi on, mutta enempää ei tule. Syitä on, että rahaa ei ole tarpeeksi ja lapsiperhe-elämä on silkkaa stressiä. Raskaus ja synnytys on myös kokemuksia, joita en halua enää toiste.

Vierailija kirjoitti:

Koska se lapsi pitäisi tehdä naisen kanssa, eikä naisiin ole luottamista. Siinä ei ole kuin uhkakuvia.

Sama, mutta toisinpäin.

Itse olisin mielelläni perustanut perheen aika nopeastikin valmistumisen jälkeen -jos vain olisin ollut vakiintuneessa parisuhteessa sopivan kumppanin kanssa.

Silloin olisi ollut itsellekin mieluisaa kaikenlainen tekeminen ja meneminen eli lasten kanssa olisi jaksanut kiertää korkeasaaret ja suomenlinnat sekä tehdä retkiä luontoon ja kuskata harrastuksiin. Sitten kun lapset olisi alkaneet olla murrosiässä ja viihtyä jo omien kavereidensa kanssa olisin jo mieluusti ollutkin kotihiirenä ihan kuten lapsettomanakin. Sitä jaksoi olla ihan eri tavalla aktiivinen suunnilleen 35-vuotiaaksi mitä sen jälkeen, vaikka en minä missään baareissa jaksanut rampata enää opiskeluaikojen jälkeen. 

Aika aikaansa kutakin. Nyt kyllä harmittaa uutena asiana lapsettomaksi jäämisessä se, ettei koskaan ole mahdollisuuttakaan tulla isovanhemmaksi :(

Lapset tai edes yksi lapsi on kyllä haaveissa, mutta miehelleni aika ei ole koskaan sopiva ja itseltäni loppuu kohta aika. Nyt ollaan sitten IVF-hoidoissa. Jos tämä hoitokierros ei tuota toivottua lopputulosta, en usko puolisoni suostuvan enää hoitoihin.

Varmaan mulla se hyvin tavanomainen syy, eli se ettei ole puolisoa. Asunto ja muut on kyllä hankittu.

Itselläni on kolme, jo aikuista lasta. Lapset on tehty rakkaudella ja siihen aikaan kun yhteiskunta oli vielä lapsiystävällinen ja pystyi tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Jos olisin nyt 35 vuotta nuorempi, niin joutuisin pakon edessä miettimään että onko lapsen paikka tällainen yhteiskunta. Omat aikuiset lapset on itse lapsettomia, ja ovat kertoneet rehelliset syyt miksi ovat lapsettomia, mutta kumminkin parisuhteissa. Tämä yhteiskunta voi nykyään todella pahoin.

M55

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kolme, jo aikuista lasta. Lapset on tehty rakkaudella ja siihen aikaan kun yhteiskunta oli vielä lapsiystävällinen ja pystyi tekemään tulevaisuuden suunnitelmia. Jos olisin nyt 35 vuotta nuorempi, niin joutuisin pakon edessä miettimään että onko lapsen paikka tällainen yhteiskunta. Omat aikuiset lapset on itse lapsettomia, ja ovat kertoneet rehelliset syyt miksi ovat lapsettomia, mutta kumminkin parisuhteissa. Tämä yhteiskunta voi nykyään todella pahoin.

M55

Olet oikeassa. Tuntuu, että mitä enemmän yhteiskunta on ollut valmis tarjoamaan tukea ja tasaamaan esim varhaiskasvatuksen ja peruskoulun avulla niitä ongelmia ja eroavaisuuksia joita kotiolojen haasteet lapsille aiheuttaa, niin sitä useampi vanhempi on heittäytynyt ihan tyystin yhteiskunnan varaan käytännössä kaikessa. Toisaalta yhteiskunnassa on myös tehty sellaisia päätöksiä etenkin perusopetuksen suhteen, että ne vain lisää lasten/nuorten pahoinvointia. Kouluissa ei ole enää riittävää kuria ja nämä jättikoulut on oppimisympäristönä melko huonoja ja etenkin kun samoissa luokissa on sekä niitä oppilaita, jotka tarvitsee oman koulunkäyntiavustajan, että heitä joilla vastaavia haasteita ei ole.

Just iltapäivällä haastateltiin radiossa opetusalan asiantuntijaa, joka kertoi kuinka tämä nykyinen hallitus vihdoin lisää äidinkielen ja matematiikan viikkotuntimäärää, mutta kodeissa pitäisi silti jaksaa panostaa lasten lukemiseen nykyistä paljon enemmän, jotta sitten oppiminen olisi kaikissa muissakin aineissa helpompaa kun ymmärtää lukemansa ongelmitta.

Tosi monet on ulkoistaneet koko lastenkasvatuksensa yhteiskunnalle ja lisääntyvät melko holtittomastikin. Vastaavasti sitten heitä, joilla on normaali moraali, vastuuntuntoa ja sinällään hyvätkin resurssit perhe-elämälle tämä yhteiskunnan pari-kolme viimeistä vuosikymmentä jatkunut kehityssuunta hirvittää niin, etteivät he uskalla omia lapsia enää tänne tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Oi kuule, olen jo pikkutytöstä lähtien haaveillut isosta perheestä. Ei kuitenkaan ole mitenkään varaa lähteä hedelmällisyyshoitojen kautta yksinhuoltajaksi kun hädintuskin rahat riittää muuhun kuin yhtiövastikkeeseen ja ruokaan nytkää, vaikkei velkoja ole ja miehen löytäminenkään ei ole ihan helppoa - tai noh kyllä miehiä löytyis muttei sellaista jonka kanssa rakentaisi perhettä.

Luulisi että täysjärkisen, itsestään ja kodistaan tarpeeksi huolta että haluaisi lyödä pussit yhteen yhteisen kodin luomisessa ja sänkypuuhien merkeissä, elämäntoverin löytäminen ei olisi niin vaikeaa mutta näyttää enemmän ja enemmän siltä että biologinen kello ehtii tikittää nollaa ennen kuin se onnistuu. Kosijapulaa ei ole ollut mutta kaikilla joko alkoholiongelmia, niin rajuja terveyspohjaisia ulkonäköongelmia etten panis kepilläkään - en sanoisi että olen nirso jos vedän rajan hoitamattomissa isoissa sieni ihottumissa ja

Oletko koko tuon ajan vain haaveillut ja odottanut, että joku lähestyy sinua? Urheiluseuroista ja netistä löytyisi loputon määrä hyviä miehiä, joilla ei ole mitään mainitsemistasi alkoholi- tai terveysongelmista, mutta heitä pitäisi itse lähestyä.

Jankkaushullun aloitus näköjään.

Hänen kannattaisi oikeasti hakea hoitoa ja lääkkeet itselleen.

Vierailija kirjoitti: 

Oi kuule, olen jo pikkutytöstä lähtien haaveillut isosta perheestä. Ei kuitenkaan ole mitenkään varaa lähteä hedelmällisyyshoitojen kautta yksinhuoltajaksi kun hädintuskin rahat riittää muuhun kuin yhtiövastikkeeseen ja ruokaan nytkää, vaikkei velkoja ole ja miehen löytäminenkään ei ole ihan helppoa - tai noh kyllä miehiä löytyis muttei sellaista jonka kanssa rakentaisi perhettä.

Luulisi että täysjärkisen, itsestään ja kodistaan tarpeeksi huolta että haluaisi lyödä pussit yhteen yhteisen kodin luomisessa ja sänkypuuhien merkeissä, elämäntoverin löytäminen ei olisi niin vaikeaa mutta näyttää enemmän ja enemmän siltä että biologinen kello ehtii tikittää nollaa ennen kuin se onnistuu. Kosijapulaa ei ole ollut mutta kaikilla joko alkoholiongelmia, niin rajuja terveyspohjaisia ulkonäköongelmia etten panis kepilläkään - en sanoisi että olen nirso jos vedän rajan hoita

Vierailija kirjoitti:Oletko koko tuon ajan vain haaveillut ja odottanut, että joku lähestyy sinua? Urheiluseuroista ja netistä löytyisi loputon määrä hyviä miehiä, joilla ei ole mitään mainitsemistasi alkoholi- tai terveysongelmista, mutta heitä pitäisi itse lähestyä.

 

 Ehei, ihmiset jaksavat tota samaa ovesta ulos ja hanki uusi harrastus juttua toistaa mutta totuus on se ettei se mikään maaginen ratkaisu ole. Katso vaikka mikä tämän viimeisen sivun 10-15 v minua vanhemmat naiset kirjoittavat, todennäköisyys että sama kohtalo odottaa minuakin kasvaa vuosi vuodelta ja se ei kyllä ole siitä kiinni etteikö silmät ole olleet auki vaan että huono tuuri voi osua kenen tahansa kohdalle vaikka koko yhteiskunta jaksaa saarnata että kyllä sinäkin vielä, ei kukaan tahtomatta yksin jää. Olen harrastanut erilaisia miespainotteisia kamppailulajeja tanssin lisäksi ihan lapsesta lähtien sekä pelannut miniatyyrisotapelejä ja d&dtä aktiivisesti sekä vakiojätkien kanssa että isommissa turnajaisissa ainakin 20 v (koska nautin siitä, ei mieshakuisesti) ja moni hyvin rakas ja tärkeä ystävä on just näistä piireistä, mutta en näkisi kukaan heistä seurustelukumppanina kun olet opettanut jotakuta miten pestään sukat ja miten perustetaan säästötili, ollut se jolle he soittavat kun ovat liian kännissä liikkuakseen ja jolle kaikki soittavat kun heillä on seurusteluongelmia niin brother from another mother on oikea termi heille, ei miesystävä. Tapaan myös paljon erilaisia ihmisiä työni puolesta perinnepuuseppä sekä erilaisissa vapaaehtoiskeikoissa.



Ja sitten se netistä löytyy: näytä minulle miten hyvää miestä netistä löytää ilman täysin vastenmielisiin keskusteluihin alistumista niin tulen uskomaan sinua, kokemukseni nettideittisivustoista on ollut enimmäkseen vain suru että oikeasti luodaan sen verran freneettisen päällekäyviä ja ilmapiireiltään epäinhimillisiä kannsakäymisympäristöjä että luovutin sen suhteen ajat sitten. Kävin ennen koronaa ihan live sokkotreffitapahtumissa muutama vuosi mutta ei siitäkään mitään ainakaan vielä tullut vaikka oli tosi mukavaa niin kauan kuin ihmisäiä ei juotettu känniin tai no tulihan siitä vaikka ja mitä, uusia hyviä ystävä, olin just yhden pariskunnan häissä kunniavieraana kun hätytin ne yhdessä tapahtumassa yhteen kun mutu sanoi että he sopis yhteen kuin käsi hanskaan ja sopivatkin, ja tulin toisen herran ja hänen sieltä löydetyn vaimon esikoisen kummiksi viime elokuussa. Arkielämässä pidän tosiaan turpani tiheästi kiinni oman perheen puuttumisen surusta, tällaisten vuodattamiseen on palstat tehty.

Se, että miehet ovat nykyään niin nirsoja ettei tavallinen nainen kelpaa. Pitäisi olla silikonit, huulitäytteet, peppuimplantit, ripsienpidennykset, hiuslisäkkeet ja paljon meikkiä. Ja tietenkin hyväpalkkainen ura, mieluiten mallina tai someinfluencerina.

Itse olen normaalipainoinen, pitkähiuksinen ja naamasta tavallinen ihan perusnainen. Ja duunari. Miehet katsovat kuin halpaa makkaraa.

Mulla on loputon lista valideja syitä miksi en halua, eikä oikeastaan yhtään validia syytä miksi haluaisin. Rehellisesti olen sitä mieltä, että jos se ei ole hell yes niin sit se on hell no. Lasten saattamista maailmaan ei pitäisi ikinä tehdä huterilla syillä, vaan mennä ihan oikeasti sen lapsen etu edellä. Kun painostetaan ihmiset hankkimaan lapsia, joita he eivät ole halunneet, kärsii siinä tilanteessa niin vanhempi, lapsi kuin yhteiskuntakin. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mulla se hyvin tavanomainen syy, eli se ettei ole puolisoa. Asunto ja muut on kyllä hankittu.

Sama täällä. Talossani olisi jopa yksi huone tyhjänä, johon sopisi vaimo tai lapsi.