Suomessa syntyvyys hälyttävän pieni. Mikä on se syy että sinulla ei ole lapsia?
Tähän syitä ja perusteluja omaan lapsettomuuteen tai pieneen lapsilukuun.
Asiallista keskustelua, kiitos.
Kommentit (547)
Koska se lapsi pitäisi tehdä naisen kanssa, eikä naisiin ole luottamista. Siinä ei ole kuin uhkakuvia.
Viihdyn kotona yksin ja lähden ulos tosi harvoin. En vaan jaksa töiden jälkeen tai viikonloppuna lähteä olemaan sosiaalinen, kun olen ensin 5 päivää viikossa 30 ekaluokkalaisen kanssa. Viikonloppuna ei vaan jaksa yhtään meteliä ja ihmisiä. En myöskään jaksa tinderiä tai muuta nettideittailua, koska ei siellä kuitenkaan ole kukaan tosissaan, eli miksi vaivautua.
Sinällään mun tilanne ois hyvä. Vakityö, hyvä palkka, oma asunto, ikää vasta 28. Ainoa ongelma on se, että en halua poistua vapaalla kotoa tai olla sosiaalinen livenä ellei ole ihan pakko.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hyvät ammatit, okt, hyvät tukiverkostot ja yksi, mukava lapsi. Joskus haaveilin isommasta katraasta, olisi kiva kun olisi monta aikuista lasta sitten joskus, nyt ollaan mietitty kahta lasta, mutta voi olla että jää yhteen.
Tämä maailmantilanne on sellainen, ettei halua enempää lapsia tänne. Maanläheisyys, ihmisyys, maalaisjärki ja hyvinvointi on unohdettu. Hiilijalanjälkihöpötys tuhoaa ympäristön ja vesistöt akkukaivoksilla ja tuotannolla, lapset aivopestään tuhoamaan oma terve kehonsa genderideologian nimissä, ei ole töitä, ja koko ajan sananvapautta kavennetaan ja yritetään saada ihmisiä valvonnan ja pisteytyksen alle. Toinen vaihtoehto että islamistit ottaa vallan länsimaissa ja kaikki tietää minkälaista elämää sitten eletään. Sotaa ja väkivaltaa.
Olisi saanut se ainoa lapsikin jäädä tekemättä tämän henkilön kohdalla. On niin sakeaa tekstiä taas.
Maailmassa liikaa ihmisiä - jos tehdään lisää suomalaisia täytyy listiä jostain muualta.
Ekosysteemi on yhteinen ja ihmiskunnan selviytymisen kannalta on hyvä jos meillä on täällä harvaan asuttuja perämettiä.
Siltikin ehkä joskus lapsen haluaisin mutta aivan liian moni on tehnyt olematta valmis vastuuseen loppuiäksi jos ollenkaan.
Täällä on kaikenlaisia perusteluja ollut, mutta mielestäni suurin niistä on ehdottomasti tukiverkkojen puuttuminen. Maailma on muuttunut ja nykyisin perheen tulee pärjätä itse paljon entistä hankalammassa tilanteessa: äidit menevät töihin takaisin nopeasti, isovanhemmat ovat nykyään myös töissä, työelämä on rankempaa, kotikylässä/kaupunginosassa ei ole enää mitään yhteisöä. Toisin sanoen ei ole mitään eikä ketään mihin tukeutua, kun tarvitsisi aikaa jollekin muulle, kuin lapsille. Siksi monen lapsiluku jää yhteen tai jopa nollaan.
Meillä on kaksi lasta, enkä olisi yhtään enempää kyennyt kasvattamaan. Olen kohta 15-vuotta muutamaa yksittäistä päivää lukuunottamatta elänyt lasteni takia koko ajan ja joka hetki. Se huomion määrä, minkä lapsi muutenkin nykyään tarvitsee, on ihan järjettömän suuri ja toimeentulo vaatii lisäksi vanhemmilta ylitöitä ja yhteensovittamista valtavasti.
Tämä on uusi normaali. Lapsiluku ei tule kasvamaan tästä, päinvastoin. Digitaalisuus poistaa loputkin halut tehdä lapsia, kun pelkästään puhelimen käyttöön kuluu tuntikausia päivässä. Ei ole enää aikaa eikä tilaa lapsille elämässä.
Economic Policy -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että irtisanomissuojan heikentämisellä havaittiin yllättäviä ja ei-toivottuja vaikutuksia syntyvyyteen. Tutkimuksen mukaan keskimääräinen todennäköisyys saada lapsi heikkeni lähes 40 prosenttia.
Vierailija kirjoitti:
Economic Policy -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että irtisanomissuojan heikentämisellä havaittiin yllättäviä ja ei-toivottuja vaikutuksia syntyvyyteen. Tutkimuksen mukaan keskimääräinen todennäköisyys saada lapsi heikkeni lähes 40 prosenttia.
En tiedä, mutta ainakaan nykyisellä vahvalla irtisanomissuojalla ei ole ollut positiivista vaikutusta syntyvyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Economic Policy -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että irtisanomissuojan heikentämisellä havaittiin yllättäviä ja ei-toivottuja vaikutuksia syntyvyyteen. Tutkimuksen mukaan keskimääräinen todennäköisyys saada lapsi heikkeni lähes 40 prosenttia.
<niin varmaan. En vaan tiedä missä todellisuudessa, kun kaikissa länsimaissa syntyvyys on laskenut ja kehitysmaissa vain noussut. Mikähän siellä jossain eritreassa mahtaa olla irtisanomisaika, tai lapsilisien rahallinen arvo?
Perussairaus + välillä oli lievä masennus eikä jaksanut etsiä parisuhdetta + fyysiset ongelmat tulla raskaaksi. Näitä ei kukaan ulkopuolinen tiedä, pitävät varmaan lapsettomuutta omana päätöksenäni.
Pitäisi ensin löytää tyttöystävä. Ei ole vielä koskaan löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Economic Policy -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että irtisanomissuojan heikentämisellä havaittiin yllättäviä ja ei-toivottuja vaikutuksia syntyvyyteen. Tutkimuksen mukaan keskimääräinen todennäköisyys saada lapsi heikkeni lähes 40 prosenttia.
<niin varmaan. En vaan tiedä missä todellisuudessa, kun kaikissa länsimaissa syntyvyys on laskenut ja kehitysmaissa vain noussut. Mikähän siellä jossain eritreassa mahtaa olla irtisanomisaika, tai lapsilisien rahallinen arvo?
Miten helposti naiset saavat siellä eritreassa ehkäisyvälineitä käyttöönsä? Kuka siellä hoitaa vanhukset, yhteiskunta vai omat lapset? Kerro vielä, miten hulppeita eläkkeitä siellä maksetaan?
Oi kuule, olen jo pikkutytöstä lähtien haaveillut isosta perheestä. Ei kuitenkaan ole mitenkään varaa lähteä hedelmällisyyshoitojen kautta yksinhuoltajaksi kun hädintuskin rahat riittää muuhun kuin yhtiövastikkeeseen ja ruokaan nytkää, vaikkei velkoja ole ja miehen löytäminenkään ei ole ihan helppoa - tai noh kyllä miehiä löytyis muttei sellaista jonka kanssa rakentaisi perhettä.
Luulisi että täysjärkisen, itsestään ja kodistaan tarpeeksi huolta että haluaisi lyödä pussit yhteen yhteisen kodin luomisessa ja sänkypuuhien merkeissä, elämäntoverin löytäminen ei olisi niin vaikeaa mutta näyttää enemmän ja enemmän siltä että biologinen kello ehtii tikittää nollaa ennen kuin se onnistuu. Kosijapulaa ei ole ollut mutta kaikilla joko alkoholiongelmia, niin rajuja terveyspohjaisia ulkonäköongelmia etten panis kepilläkään - en sanoisi että olen nirso jos vedän rajan hoitamattomissa isoissa sieni ihottumissa ja liikkumista estävässä ylipainossa - tai ovat yksinkertaisesti olleet niin saamattomia ja itsekeskeisiä että on ollut selkeää että ovat olleet metsästämässä kodinhoitajaa-elämänhallinnanohjaajaa-terapeuttia-panonukkea eikä täysvertaista parisuhdetta.
Näköjään suht nätti tanssista ja metsästä tykkäävä käsityöläinen ei löydä itselleen armasta noin vain tässä maailmassa. Tietenkin ei se paranna tsänssejä etten juo enkä tykkää lainkaan kapakkamelusta.
N.34
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on valtavasti yh äitejä. Miehet lipeää kasvatuksesta ja usein elatuksestakin. Sossusta saa määräsumman. Erittäin usein jää äidin kontolle lasten normi sairastelut, yövalvomiset. Päiväkotiin kuljetukset , isompana harrastuksiin kuljetukset, synttärijuhlien järjestelyt , koulujen juhlat jne jne . Näitä riittää ihan ylppärijuhliin saakka.
mies on kyntämässä useinkin uutta vakoa ja vähät välittää edellämainitusta asioista. Ei tätä kannata yleistää, mutta sitä on todella todella paljon. Sivusta olen seurannut.
Siksi naiset ei tee lapsia, elleivät ensin hanki niin hyvää ammattia ,että on helppo ostaa palveluja, jotta työnteko ja kotiasiat sujuu mukavasti.
Oliko selkeä vastaus ap:le?
Se on hauskaa miten tiedätte miten petollisia ja kaksinaamaisia miehet ovat, silti ette leimaa heitä susiksi, ette osoita mitään vihaa, ette pyri mitenkään kritisoimaan. Nimet vaan vaihtuu petollisen pas*an mukaan hihi ihan itse osaatte valita!! Ihan itte!!
Huoh. Miten sä aina jaksat, syntyvyysjankkaajahullu? Pyydä niiltä mielisairaalan tädeiltä välillä jotain toisenvärisiä pilleritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Economic Policy -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että irtisanomissuojan heikentämisellä havaittiin yllättäviä ja ei-toivottuja vaikutuksia syntyvyyteen. Tutkimuksen mukaan keskimääräinen todennäköisyys saada lapsi heikkeni lähes 40 prosenttia.
<niin varmaan. En vaan tiedä missä todellisuudessa, kun kaikissa länsimaissa syntyvyys on laskenut ja kehitysmaissa vain noussut. Mikähän siellä jossain eritreassa mahtaa olla irtisanomisaika, tai lapsilisien rahallinen arvo?
En ole ko. tutkimusta lukenut, mutta villi veikkaukseni on, että siinä ei vertailtu länsimaita ja kehittyviä maita.
Olen toinen osapuoli naisparista, joten lasten saamiseen tarvitsemme apua. Jonot lapsettomuushoitohin ovat olleet pitkiä, enkä vielä yrityksestä huolimatta ole tullut raskaaksi. Toiveissa monta lasta.
Toi lähipiirin vaikutus on kiinnostava huomio! Itsellä ehkä niin päin, että lähipiirissä on paljon esimerkkejä siitä, ettei se lapsi pelkkää onnea ole. On perheitä, jossa jollain lapsista on päihde ja/tai vaikeita mt-ongelmia, yksi jossa molemmat lapset vankilakierteessä, yksi, jossa kuopus kuoli syöpään, yksi, jossa kuopus syntyi vaikeasti vammaisena jne. Myös noissa ekoissa vanhemmat tai ainakin äiti on ihan normaalilta vaikuttavia ihmisiä, jotka suree tilannetta syvästi ja on joutuneet sopeutumaan ajatukseen oman lapsen menettämisestä joko kuoleman kautta tai niin, että lapsi vain ei elä tässä maailmassa tai kykene ns. normaaliin elämään. Toki sitten on paljon perheitä tavallisempien ongelmien kanssa. Joka tapauksessa itselle lapsen hankkimisajatuksessa jotenkin korostuu huolen ja murheen määrä. Oon taipuvainen ylihuolehtimaan myös aikuisista, joten ajatus omasta lapsesta huolehtimisesta tuntuu musertavalta, se olisi kuitenkin biologisesti niin eri tilanne.
Toinen syy itselleni on se, että lähipiirissä on myös äitejä, joille napanuora tuntuu kasvaneen takaisin eläkeiän kynnyksellä. Koko ajan surraan sitä, miten vähän saa olla omien aikuisten lasten kanssa. Itsekin koen vähän väliä huonoa omaatuntoa siitä, että äitini on varmaan yksinäinen ja kaipaisi varmaan enemmän apuakin - en vain tiedä, miten häntä ongelmissaan voisin auttaa. Rakastan kyllä vanhempiani ja välimme ovat mielestäni ihan hyvät, mutta olisi kiva, jos äidilläni olisi enemmän muutakin elämänsisältöä. Omalla kohdalla taas on kauhea ajatus, että ensin tekisin lapsia vastoin sisäistä ääntäni, koska uskoisin näitä neuvoja tyyliin "kyllähän se ekat 10 vuotta on kamalaa, mutta sitten helpottaa, eikun sitten tulee teini-ikä, mut no, ainakaan sitten vanhana et kadu ja ole yksinäinen!" Ja sitten vanhana kuitenkin surisin yksinäisyyttäni ja (tahtomattani) syyllistäisin sitä lasta siitä.