Lue keskustelun säännöt.
On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin
08.03.2024 |
Yleensä puhutaan, että huonossa parisuhteessa elävät odottavat lasten pois muuttoa ja eroavat vasta sitten. Tämä ei olekkaan kuitenkaan kovin yleistä, vaan moni jatkaa sitkittelyä ihan sellaisenkin asian vuoksi kuin joulu. Aikuiset lapset haluavat tulla kestittäväksi lapsuuden kotiinsa ja vanhemmat elävät yhdessä vain tätä yhtä hetkeä varten. Astioita tiskatessa valuu jo ensimäiset kyyneleet, koska seuraavaan kertaan pitää taas elää vuosi epäytyydyttävässä suhteessa.
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää uutta kumppania ei helposti enää 5-kymppisenä löydä.
No sit ollaan sinkkuna. Mikä järki sitkuttaa huonossa suhteessa? Htin vellihousuja, sekä naiset että miehet, jotka eivät uskalla elää!!
Vaihtaisin tämän yksinäisyyden heti kaverimiessuhteeseen. Luotettava, rehellinen, lempeä mies, siinä kriteerit. Harva ihminen on luotu elämään yksin, yksin, yksin.
Kyllähän sitä miehiä voi kavereina olla samalla tavalla kuin naiskavereita. En nyt ihan ymmärtänyt tämän pointtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ne juhlapäivät kuten joulu voivat ollakin niitä ahdistavimpia, koska pintaan ja näkyviin nousee, ettei ole yhteyttä eikä rakkautta.
JOULUN takia pitää olla latteassa parisuhteessa?
Moni on. Minäkin. Todella rankkaa esittää sitä mukaonnellista perheidylliä.
En vaan voi lähteä suhteesta, joo tiedän, olen se vellihousu. Mulla niin pienet tulot että en pärjäisi yksin. Toisaalta meillä on sen verran omaisuutta, on talot ja mökit ym, että varmaan sen takia taas mies ei lähde. Meillä vielä kaksi lasta kotona, voi olla melkoisen hiljaista sitten kun he lähtevät.
Meillä ei ole ollut seksiä moneen vuoteen. En tunne miestäni kohtaan haluja, eikä kai hänelläkään sitten ole minua kohtaan niitä, en tiedä eikä oikeastaan kiinnostakaan.
Elämä valuu
Et ole yksin. Ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ne juhlapäivät kuten joulu voivat ollakin niitä ahdistavimpia, koska pintaan ja näkyviin nousee, ettei ole yhteyttä eikä rakkautta.
JOULUN takia pitää olla latteassa parisuhteessa?
Moni on. Minäkin. Todella rankkaa esittää sitä mukaonnellista perheidylliä.
En vaan voi lähteä suhteesta, joo tiedän, olen se vellihousu. Mulla niin pienet tulot että en pärjäisi yksin. Toisaalta meillä on sen verran omaisuutta, on talot ja mökit ym, että varmaan sen takia taas mies ei lähde. Meillä vielä kaksi lasta kotona, voi olla melkoisen hiljaista sitten kun he lähtevät.
Meillä ei ole ollut seksiä moneen vuoteen. En tunne miestäni kohtaan haluja, eikä kai hänelläkään sitten ole minua kohtaan niitä, en tiedä eikä oike
"Et ole yksin. Ymmärrän."
Kommentti 183:lle
Täällä kohtalotoveri.
Entäs kun suhde on omasta mielestä ihan hyvä, ja siinä haluaa sen vuoksi pysyä, mutta yleinen kanta suhteesta on että se on erittäin huono? Kenen kanta silloin ratkaisee?
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun suhde on omasta mielestä ihan hyvä, ja siinä haluaa sen vuoksi pysyä, mutta yleinen kanta suhteesta on että se on erittäin huono? Kenen kanta silloin ratkaisee?
Mikä ihmeen yleinen kanta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ovat, mutta suhteessa on varmaankin myös jotain hyvää jos joku sinnittelee siinä. Vai onko joku teille sanonut, että on toisen kanssa vain koska esim yhteinen joulunvietto. Siltikin asiassa saattaa olla muitakin puolia, vaikka muuta väittävät. Nämä asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia miltä näyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää uutta kumppania ei helposti enää 5-kymppisenä löydä.
Miksi pitäisi löytää? Yksin on tuhat kertaa helpompaa ja mukavampaa, kuin huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun suhde on omasta mielestä ihan hyvä, ja siinä haluaa sen vuoksi pysyä, mutta yleinen kanta suhteesta on että se on erittäin huono? Kenen kanta silloin ratkaisee?
Mikä ihmeen yleinen kanta?
Sellainen "yleinen kanta" joka tulee aina jos asiasta jonkun kanssa keskustelee. Kaverit, palsta noin esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ovat, mutta suhteessa on varmaankin myös jotain hyvää jos joku sinnittelee siinä. Vai onko joku teille sanonut, että on toisen kanssa vain koska esim yhteinen joulunvietto. Siltikin asiassa saattaa olla muitakin puolia, vaikka muuta väittävät. Nämä asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia miltä näyttävät.
Niin, minä olen tuollaisessa huonossa suhteessa ihan puhtaasti taloudellisista syistä. Ja näin luulen miehenikin olevan. Ei olla puhuttu asiasta. Meillä ei ole mitään fyysisyyttä, no joskus kesällä taidettiin pussata ohimennen. Keskustelut on lähinnä lasten asioista. Oikein ahdistavaa jo nyt koko joulun ajattelu. Kamala teatteri koko joulu meillä!
Mutta niin se menee. Mulla on niin pieni palkka, mies tienaa yli kolme kertaa sen mitä minä. Meillä on iso talo, mökki, kaksi autoa, lapsilla kalliit urheiluharrastukset jne. Mies ei varmaan taas halua jakaa tätä kaikkea rahana minulle ja siksi jumittaa hänkin tässä.
Pitäisi kyllä olla sen verran jämäkkyyttä itselläni, elämä menee ihan hukkaan näin. Varmaan se elo toisenlaisissakin puitteissa voi olla ihan parempaakin. Kun vaan uskaltaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ovat, mutta suhteessa on varmaankin myös jotain hyvää jos joku sinnittelee siinä. Vai onko joku teille sanonut, että on toisen kanssa vain koska esim yhteinen joulunvietto. Siltikin asiassa saattaa olla muitakin puolia, vaikka muuta väittävät. Nämä asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia miltä näyttävät.
Niin, minä olen tuollaisessa huonossa suhteessa ihan puhtaasti taloudellisista syistä. Ja näin luulen miehenikin olevan. Ei olla puhuttu asiasta. Meillä ei ole mitään fyysisyyttä, no joskus kesällä taidettiin pussata ohimennen. Keskustelut on lähinnä lasten asioista. Oikein ahdistavaa jo nyt koko joulun ajattelu. Kamala teatteri koko joulu meillä!
Mutta niin se menee. Mulla on niin pieni palkka, mies tienaa yli kolme kertaa sen mitä minä. Meillä on iso talo, mökki, kaksi autoa, lapsilla kalliit urheiluharrastukset jne. Mies ei varmaan taas halua jakaa
Neuvo samassa tilanteessa olleelta: LÄHDE. Elämää on vielä jäljellä. Ei se onnellisuus tarvitse ok-taloa.
^ Kaikki eivät sopeudu kerrostaloon, niin se vaan on. Itse kun jouduin erossa kerrostaloon muuttamaan kun täällä ei hyviä rivareja ole, olin kuin sairas. Kaikki ystävät ja sukulaisetkin sanoi, ettei ole mun juttu ja mun täytyy päästä sieltä pois, ja toki sen tiesinkin. En kertakaikkiaan sopeutunut.
Onneksi palattiin miehen kanssa yhteen, ja pääsin takaisin omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan viitsi enää viisikymppisenä alkaa suureen elämänmuutokseen. Siinähän ne vuodet vierähtää tutussa helvetissä.
Niinpä. Omat suhteessa pidättelevät tekijät ovat merkittävimmästä vähemmän merkittävään seuraavat:
- Lapset
- Yksinäisyyden pelko
- Ajatus siitä, mitä omat (vanhat) vanhemmat, ystävät, tuttavat jne. ajattelisivat
- Kodista luopuminen ja todennäköisesti epämiellyttävämpään ja ahtaampaan asuntoon siirtyminen
- Talouden tiukkeneminen
- Puoliso on (hyvänä päivänä) esim. hyvää matkaseuraa ja tekee osansa kotitöistä, ja tuo jonkinlaista turvaa esim. sairauden aikana.
- Yhteydenpidon katkeaminen puolison perheeseen ja sukuun (heissä on muutama ihminen, josta pidän).
- Seksielämän (sen vähäisen) loppuminen, ainakin siis hänen kanssaan.
- Uuden suhteen etsimisen vaiva jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa (en haluaisi elää koko loppuelämääni yksin) ja siihen liittyvät pettymykset ja epämukavuudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää uutta kumppania ei helposti enää 5-kymppisenä löydä.
No sit ollaan sinkkuna. Mikä järki sitkuttaa huonossa suhteessa? Htin vellihousuja, sekä naiset että miehet, jotka eivät uskalla elää!!
Vaihtaisin tämän yksinäisyyden heti kaverimiessuhteeseen. Luotettava, rehellinen, lempeä mies, siinä kriteerit. Harva ihminen on luotu elämään yksin, yksin, yksin.
Monikin vaihtaisi, mutta ei se onnistu sormia napsauttamalla, jos koskaankaan, vaikka kovin yrittäisi. Ani harva mies kiinnostuu platonisesta kaverisuhteesta, muutoin kuin lähinnä tuttavana tai satunnaisena juttukaverina, ei mistään syvästä ystävyydestä tai yhteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan ongelma. Niillä naisilla ei aina ole mitään. Jos omaa varallisuutta on ollut mahdollisuus tienata niin se kaikki on mennyt perheen elättämiseen ja yhteiseen kotiin, mutta suurinosa tai kaikki mahdollisessa erossa konkretisoitava varallisuus ja omaisuus on kuitenkin miehen nimissä. Nainen tietää ettei pärjää taloudellisesti yksin, lasten hankinnasta vieläpä sakotetaan naisia tulonmenetyksien muodossa. Ajatus toimeentulotuen hakemisesta koetaan hävettävänä.
Olen todistanut myös sellaisia tapauksia joissa nainen on lapsena oppinut sen sairaan mallin että naisen paikka olisi miestä hoivaamassa, eivätkä sitten osaa elää muulla tavoin. Ja mieshän oikein mielellään heittäytyy hoivattavaksi. Usein näissä suhteissa mies alkoholisti ja/tai hakkaa vaimoaan. Ovat riippuvaisia toisistaan sairaalla tavalla.
Omassa lähipiirissäni tämä koskee lähinnä ikäpolvea 90+.
Sitä nuoremmat ovat hyvin työelämässä pärjääviä, omaisuus- ja raha-asioissa puolensa pitäviä, aitoa kunnioitusta ja vastavuoroisuutta sekä kotitöiden tasapuolista jakoa vaativia naisia. Ja joka ikinen on saanut miehen, jolle nuo kaikki asiat ovat täysin OK. Lähipiirissäni on useampikin parisuhde, jossa mies on päin vastoin taloudellisesti ym. altavastaajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kumppani tekee liitosta paremman kuin huono. Romanttinen rakkaus on hyvään liittoon harvoille sattuva bonus.
Hyvässä suhteessa on hyvä olla silloinkin, kun on arkisempi kausi, eikä romantiikka ja intohimo roihua. Itse en edes jaksaisi jatkuvaa tunteiden ilotulitusta. Kausiluonteisena se piristää arkista parisuhdetta mukavasti.
Jos ei ole lainkaan romantiikkaa, intohimoa eikä seksielämää, niin hyvästäkin suhteesta tulee aikaa myöden täyttä p*skaa. Vaikka kaikki muut asiat olisivat s. kunnossa, niin jo puolessa vuodessa voi tulla tilanne, jossa yhtään mikään ei ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "huono". Jos olisi henkistä/fyysistä väkivaltaa, päihdeongelmaa tms tottakai eroaisin. Kun suhde taas on melko intohimoton kaverisuhde, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. En ole enää nuori, enkä jaksa mitään romantiikkahömppää eikä seksi kauheasti nappaa (kenenkään kanssa). Mielestäni suhteessa on paljon hyvää verrattuna yksinoloon, tuetaan toinen toistamme, on kaveri matkoille ja vapaa-ajan rientoihin, apua saa kun tarvitsee jne ja seuraa ylipäätään. Tottakai voidaan kumpikin silti tehdä myös omia juttujamme, omien kavereiden kanssa ja yksin. Pärjäisin myös yksin, mutta toistaiseksi vaaka kallistuu suhteen puoleen. Yhteinen lapsikin on, mutta sitähän nyt pidetään vääränä syynä olla yhdessä, ettei haluta lapselle vuoroviikkoelämää. Joten en nyt siihen vetoa.
Jos olisin miehesi, niin olisin jo lähtenyt. Se, että suhteesi on sinun mielestäsi sellainen, että olet tyytyväinen, niin ei se tarkoita sitä, että puolisosi olisi tyytyväinen. En olisi viisikymppisenä valmis täysin luopumaan seksielämästä, jos se siis on täysin loppu. Tai sitten toinen vaihtoehto olisi se, että etsisin sitä joka tapauksessa muualta. Elämä on minulle ainakin liian lyhyt elääkseni epätyydyttävässä suhteessa, mieluummin yksin. Ei seksi ole tietenkään kaikki kaikessa, enkä halua sitä tosiaankaan jatkuvasti, mutta jos seksielämä loppuisi totaalisesti, niin puolen vuoden kohdalla ottaisin asian hyvin vakavasti puheeksi ja ehkä noin vuoden kuluttua lähtisin kokonaan lätkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää uutta kumppania ei helposti enää 5-kymppisenä löydä.
Kommenttisi kertoo kaiken olennaisen. Sinkkuna et ole mitään? Onko ihan oikeasti niin, että parisuhde hammast purren on parempi kuin sinkkuus keski-ikäisenä? Ihan pakko elää normien mukaan?
Tämä! Kyllä sinkkuus on miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin riutua huonossa suhteessa. Ja näitähän onnettomia riutujia sitten riittääkin.
Ja tämä on etenkin miesten ongelma. Noin 70-80% avioeroista on naisten hakemia.
Mutta aivan varmasti löytyy myös tyytymättömiä ja onnettomia miehiä huonoissa avioliitoissa, joissa nainen ei kaipaa eroa. Mies vaan tyytyy kärsimään hiljalleen, koska "niin kuuluu tehdä". Vasta naisen pettämisen jälkeen mies saattaa olla avioeroa hakemassa.
Miesten pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa itsensä kiusaaminen, niin sekä ainakin heidän että mahdollisesti muidenkin elämänlaatu kohoaisi selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kumppani tekee liitosta paremman kuin huono. Romanttinen rakkaus on hyvään liittoon harvoille sattuva bonus.
Hyvässä suhteessa on hyvä olla silloinkin, kun on arkisempi kausi, eikä romantiikka ja intohimo roihua. Itse en edes jaksaisi jatkuvaa tunteiden ilotulitusta. Kausiluonteisena se piristää arkista parisuhdetta mukavasti.
Jos ei ole lainkaan romantiikkaa, intohimoa eikä seksielämää, niin hyvästäkin suhteesta tulee aikaa myöden täyttä p*skaa. Vaikka kaikki muut asiat olisivat s. kunnossa, niin jo puolessa vuodessa voi tulla tilanne, jossa yhtään mikään ei ole kunnossa.
Niin vahvasti tämä!!
Vierailija kirjoitti:
Huono suhde, ap, millaista tarkoitat ? Nykyään tuntuu että kuuseen kurkotetaan. Suuri ongelma on ettei osata/ uskalleta puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Omaisuuden/ kodin jakaminen, tässä yksi kinkkinen aihe.
Sama kysymys vanhaan ketjuun eli mistä ulkopuolinen voi päättä,ä saati päätellä toisten suhteen laadun?
Vaihtaisin tämän yksinäisyyden heti kaverimiessuhteeseen. Luotettava, rehellinen, lempeä mies, siinä kriteerit. Harva ihminen on luotu elämään yksin, yksin, yksin.