On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe. Meillä tapahtui taas sellaista, jonka vuoksi olin varma että nyt en jaksa enää, nyt haluan eron. Päiviä, viikkoja kului, ja nyt päätin että en lähde. Vieläkään. Toivon että suhde kestäisi loppuikämme, ja että menisi pääasiassa hyvin. Miehessä on niin paljon hyvääkin ja todella tärkeää, kuten myös suhteessa. 

Elämä, ihmiset, parisuhde ei ole niin mustavalkoista kuin moni luulee.

Ei varmasti ole. Jos on pitkän aikaa yhdessä toisesta ihmisestä oikeasti voi tulla itsen toinen puolikas. Sitä muuttuu ajan myötä huomaamattakin suhteessa toiseen, vielä enemmän kuin suhteessa muihin elämänsä ihmisiin. Luulen, että näin käy erityisesti huonoissa parisuhteissa. Niissä ei yleensä ole tilaa itsenäiselle kasvulle, vain sellaiselle kasvulle joka syntyy toisen käyttäytymiseen mukautumisesta tai sen protestoinnista tai välttelemisestä.

Itse olen ollut nuorempana kova eroamaan huonoista parisuhteista tai niiden yrityksistä ja hyvä niin. Nyt kun taaksepäin mietin, että miten olisinkaan erilainen ihminen, jos olisin jäänyt kenenkään heistä kanssa. Mutta lopulta luonnettani sitten eniten muokkasikin se jatkuva yrittäminen ja pettyminen, että taas oli sama mies eri kasvoilla ja nimellä. 

Eniten tästä kärsivät tietenkin naiset. Nuo avioliittojen piiat, kotiorjat, siivoojat, tapahtumajärjestäjät, seksiautomaatit ja lastenhoitajat.

Onnellisimmat naiset ovat sinkkuja, onnettomimmat naimisissa.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/naiset-ovat-onnellisempia-ilman-mie…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini 70v juuri avautui kuinka hänellä ei ole enää avopuolison kanssa mitään yhteistä, eikä haluaisi asua enää yhdessä. Totesin vain, että jokaisen pitää elää omannäköistä elämää ja tehdä omat ratkaisunsa. Ovat olleet yhdessä 8v.

Miehen vanhemmat taas ovat olleet yhdessä yli 50v ja siellä ne istuvat mykkinä päiväkausia

 

Onko pariskunnan pakko puhua joka päivä, jos ei ole mitään sanottavaa?

 

Puhumattomuus pahentaa asioita. Aina. Toki keskustelutaidon puuttuminen on taas oma lukunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini 70v juuri avautui kuinka hänellä ei ole enää avopuolison kanssa mitään yhteistä, eikä haluaisi asua enää yhdessä. Totesin vain, että jokaisen pitää elää omannäköistä elämää ja tehdä omat ratkaisunsa. Ovat olleet yhdessä 8v.

Miehen vanhemmat taas ovat olleet yhdessä yli 50v ja siellä ne istuvat mykkinä päiväkausia

 

Onko pariskunnan pakko puhua joka päivä, jos ei ole mitään sanottavaa?

 

Jos toinen kärsii siitä niin onko se sitten hyvä juttu istua tuppisuuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet lähtee vain jos löytävän uuden naisen. Tarvitsevat seksiä ja palveluja...

Eivät aina lähde. Jos on selkeästi parempituloinen ja hankkinut paljon omaisuutta niin helpompi heidän mielestään on hakea vain se seksi muualta. 

Eikä sitäkään tarvitse tehdä, jos seksiä saa kotona.

Usein ei saa.

Mistä sä sen tiedät? 😂 Sä et usein saa?? 😂

Minä kyllä saan. Naimisissa olevalta mieheltä. Tänä iltana taas tapaamme.

Että kyllä jotain tiedän. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe. Meillä tapahtui taas sellaista, jonka vuoksi olin varma että nyt en jaksa enää, nyt haluan eron. Päiviä, viikkoja kului, ja nyt päätin että en lähde. Vieläkään. Toivon että suhde kestäisi loppuikämme, ja että menisi pääasiassa hyvin. Miehessä on niin paljon hyvääkin ja todella tärkeää, kuten myös suhteessa. 

Elämä, ihmiset, parisuhde ei ole niin mustavalkoista kuin moni luulee.

Toivottavasti tapahtui ja tapahtuu jotain konkreettista. Ainoastaan toivomalla ei asiat etene/muutu. 

"Minä kyllä saan. Naimisissa olevalta mieheltä. Tänä iltana taas tapaamme.

Että kyllä jotain tiedän. 🙂"

Ei tuo varmaan poissulje sitä että kotona ei ole seksiä tai muualla sinun lisäksi? Minäkin tiedän jotain :) 

Elämä on valintoja. Minun mielestäni on ihanaa harrastaa seksiä oman miehen kanssa, saada läheisyyttä häneltä joka yö ja samaan aikaan toimia rehellisesti elämässä ilman mitään kilpailuja tai muuta alhaista toimintaa. Minä tulen siitä todella onnelliseksi <3 AP saattaa toimia erilailla

Vierailija kirjoitti:

"Minä kyllä saan. Naimisissa olevalta mieheltä. Tänä iltana taas tapaamme.

Että kyllä jotain tiedän. 🙂"

Ei tuo varmaan poissulje sitä että kotona ei ole seksiä tai muualla sinun lisäksi? Minäkin tiedän jotain :) 

Ei toki sulje tässä tapauksessa tuota muualla -vaihtoehtoa. Tosin aika kiirettä saa sitten pidellä, mutta eipä se minulle tässä tilanteessa kuulu. Kotona ei ole, sen on ihan vaimonsa suoraan sanonut. Ihan vaan taloudelliset asiat pitää tämän parin yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe. Meillä tapahtui taas sellaista, jonka vuoksi olin varma että nyt en jaksa enää, nyt haluan eron. Päiviä, viikkoja kului, ja nyt päätin että en lähde. Vieläkään. Toivon että suhde kestäisi loppuikämme, ja että menisi pääasiassa hyvin. Miehessä on niin paljon hyvääkin ja todella tärkeää, kuten myös suhteessa. 

Elämä, ihmiset, parisuhde ei ole niin mustavalkoista kuin moni luulee.

Ei varmasti ole. Jos on pitkän aikaa yhdessä toisesta ihmisestä oikeasti voi tulla itsen toinen puolikas. Sitä muuttuu ajan myötä huomaamattakin suhteessa toiseen, vielä enemmän kuin suhteessa muihin elämänsä ihmisiin. Luulen, että näin käy erityisesti huonoissa parisuhteissa. Niissä ei yleensä ole tilaa itsenäiselle kasvulle, vain sellaiselle kasvulle joka syntyy toisen käyttäytymiseen mukautumisesta tai sen protestoinnista tai välttelemisestä.

Niin, kyllähän pitkä suhde sisältää vaikka ja mitä. Ja sekä mukautumista että protestointia. Todellakin toisesta ei tule pelkkä puoliso, vaan myös "puolisko". Sitä on niin oma yksikkönsä, ettei voisi nuorempana uskoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe. Meillä tapahtui taas sellaista, jonka vuoksi olin varma että nyt en jaksa enää, nyt haluan eron. Päiviä, viikkoja kului, ja nyt päätin että en lähde. Vieläkään. Toivon että suhde kestäisi loppuikämme, ja että menisi pääasiassa hyvin. Miehessä on niin paljon hyvääkin ja todella tärkeää, kuten myös suhteessa. 

Elämä, ihmiset, parisuhde ei ole niin mustavalkoista kuin moni luulee.

Toivottavasti tapahtui ja tapahtuu jotain konkreettista. Ainoastaan toivomalla ei asiat etene/muutu. 

Toivomalla, eli molempien toivottavasti itseään muuttamalla. Omalla kohdallani opettelen enemmän keskittymään omaan elämääni, enemmän olemaan välittämättä miehen puutteista ja tekemisistä.

Kriisejä on, ja niistä ollaan lopulta aina päästy takaisin "normitilaan". Toivottavasti nytkin, ainakin nyt on omat erohalut jo laantuneet. Kun ei elämä ja parisuhde ole täydellistä koskaan.

"Ei toki sulje tässä tapauksessa tuota muualla -vaihtoehtoa. Tosin aika kiirettä saa sitten pidellä, mutta eipä se minulle tässä tilanteessa kuulu. Kotona ei ole, sen on ihan vaimonsa suoraan sanonut. Ihan vaan taloudelliset asiat pitää tämän parin yhdessä. "

Aika outoa että olet vaimon kanssa tekemisissä.. noh, petollisia ihmisiä riittää.. 

Taianomaista seksiä oman miehen kanssa viikonloppuna <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe. Meillä tapahtui taas sellaista, jonka vuoksi olin varma että nyt en jaksa enää, nyt haluan eron. Päiviä, viikkoja kului, ja nyt päätin että en lähde. Vieläkään. Toivon että suhde kestäisi loppuikämme, ja että menisi pääasiassa hyvin. Miehessä on niin paljon hyvääkin ja todella tärkeää, kuten myös suhteessa. 

Elämä, ihmiset, parisuhde ei ole niin mustavalkoista kuin moni luulee.

Ei varmasti ole. Jos on pitkän aikaa yhdessä toisesta ihmisestä oikeasti voi tulla itsen toinen puolikas. Sitä muuttuu ajan myötä huomaamattakin suhteessa toiseen, vielä enemmän kuin suhteessa muihin elämänsä ihmisiin. Luulen, että näin käy erityisesti huonoissa parisuhteissa. Niissä ei yleensä ole tilaa itsenäiselle kasvulle, vain sellaiselle kasvulle joka syntyy toisen käyttäytymiseen mukautumisesta

Niin, kyllähän pitkä suhde sisältää vaikka ja mitä. Ja sekä mukautumista että protestointia. Todellakin toisesta ei tule pelkkä puoliso, vaan myös "puolisko". Sitä on niin oma yksikkönsä, ettei voisi nuorempana uskoakaan.

Erillisyyttä täytyy silti olla. Muuten ei suhde toimi.

^ Höpsis! Tuohan on ihan ihmisistä kiinni. Me ollaan aina oltu paljon yhdessä, siis todella paljon. Oikeestaan kaikki mahdollinen vapaa-aika. Lomat vietetään 24/7 yhdessä, ei edes suostuttaisi ottamaan lomia eri aikaan. Sukuloidaan yhdessä, ja harrastetaan. Kumpikaan ei käy baareissa tms yksin. 

Ei sovi kaikille, mutta meille sopii. Liika erossa olo aiheuttaa vaan turhia riitoja. 

Erossa olo aiheuttaa riitoja?

Vierailija kirjoitti:

Erossa olo aiheuttaa riitoja?

Kyllä varmaan kun luottamus toiseen ei ole kunnossa. Pitää aina epäillä mitä voi tapahtua kun toinen onkin ilman puolisoa jossain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erossa olo aiheuttaa riitoja?

Kyllä varmaan kun luottamus toiseen ei ole kunnossa. Pitää aina epäillä mitä voi tapahtua kun toinen onkin ilman puolisoa jossain. 

Päinvastoin, ei liity luottamukseen millään lailla! Vaan kun viihdytään "aina" yhdessä, ei pakolliset erossa olemiset ole kivoja. Pari kolme ekaa päivää menee hyvin, mutta sitten alkaa hiljalleen ärsyttää kun ei jo nähdä ja päästä kainaloon 😂 Eli ikävä alkaa raastaa.

Molemmilla on eri sukupuolta olevia ystäviä ja työkavereita, eikä mitään mustasukkaisuuksia ole koskaan ollut. 

^ Ette kuitenkaan ole ajatelleet työskentelyä samassa työpaikassakin? 🙂

Vierailija kirjoitti:

^ Ette kuitenkaan ole ajatelleet työskentelyä samassa työpaikassakin? 🙂

Nyt kun kysyit niin kyllä, olemme olleet jopa kolmessa eri työpaikassa samaan aikaan, välillä jopa työpareina 😂 Sen sijaan emme ole alunperin tavanneet työpaikalla, silloin olimme ihan eri aloillakin. 

Kuten nykyäänkin, kun jouduin sairauden vuoksi kouluttautumaan uuteen ammattiin.