Miksi viet 1-2-vuotiaan lapsen kokopäiväiseen hoitoon, vaikka olet itse kotona?

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan jo ihan pihalla, mutta eikö nykyään enää ole sitä mahdollisuutta, että voi olla kotona aina siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta?

Kun oma lapsi oli pieni, päiväkotiin ei edes saanut laittaa lasta ennenkuin se oli kolmevuotias.

Onko nyt jotain muuttunut?  Yksivuotiashan on melkeinpä vielä vauva.  

Ja sitten täällä maristaan, ettei isovanhemmat hoida.  Miksi niiden pitäisi, jos ei vanhempien itsensäkään tarvitse?

 

Niinpä, kun lapsen voi laittaa kätevästi laitokseen vaikka 10 tuntisiksi päiviksi ympäri vuoden. Nykyään on itsekkäitä niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin. Kukaan hoitaja siellä laitoksessa ei rakasta näitä lapsia, kunhan tekevät työnsä. Herää kysymys, rakastaako kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Tähänkin pitäisi säästöjen takia puuttua. Yhteiskunta maksaa vielä päivähoidon suurimmalle osalle.

Aivan ehdottomasti pitäisi. Yhteiskunta maksaa vanhempien laiskottelua lasten kustannuksella. Vanhemmat eivät ikinä edes opi olemaan lastensa kanssa, koska ei tarvi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mä voin.

 

Niin mutta miksi? Mikset halua olla oman lapsesi kanssa? Etkö rakasta häntä?

Tätä mietin usein, että pakosti osa vanhemmista ei vaan rakasta lapsiaan, kun kuumeisenakin työnnetään vaan lääkettä naamaan ja eikun hoitoon vaan, että mamma saa vapaapäivän OMASTA LAPSESTAAN. Eikä minuuttiakaan aikaisemmin haeta KOSKAAN. Oli itse lomalla tai vapaalla tai vaikka molemmat vanhemmat lomalla. Lapsi pidetään minuutilleen loppuun saakka koska niinhän se hoitopäivä kestää tietyn määrän verran (ihan kuin jollekin 2-vuotiaalle työpaikka!) ja niin maksetaan mukamas hoidosta. Oikeasti yhteiskunta maksaa huomattavan osan hoidosta ja vanhemmat vain murto-osan, monet ei mitään.

No, edestään löytävät. Lapset oireilevat vaan entistä enemmän, sisarukset tappelevat keskenään

Olen samaa mieltä. Työskentelin useamman vuoden varhaiskasvatuksen opettajana, ja lasten hyvinvointi laski kuin lehmän häntä muutamassa vuodessa järjettömien ruutuaikojen ja 2-3-vuotiaiden isosisarusten hoitoon rahtaamien vuoksi, kun äiti jäi kotiin hellittelemään vauvaa. Vasu-keskusteluissa sai puhua kuin ruuneberi lapsen edusta edes yhteen vapaapäivään viikossa, mihin vanhemmat suostuivat vastahakoisesti, lapsi kun niin hyvin viihtyi ryhmässämme. Rakastin hoitolapsiani, mutten silti missään nimessä voinut korvata vanhemman rakkautta. Ja kyllä, lapset oireilivat poikkeuksetta, kun joutuivat olemaan klo 7-16 tai 8-16 (tietenkin isän tuomana ja hakemana, jottei äidin tarvitsisi vaivautua lähtemään kotoa) joka tai lähes joka päivä 14-15 lapsen 0-3-vuotiaiden ryhmässä. Ehkä häikäilettömin esimerkki oli, että isä vain ilmoitti tuovansa 2-vuotiaansa jatkossa torstaisin jo ennen seitsemää hoitoon, jotta isä ehtisi käydä pelaamassa parit padelit ennen töiden alkua, samaan aikaan äidin ollessa vauvan kanssa kotona. Käsittämätöntä itsekeskeisyyttä hyväosaisilta 40-vuotiailta vanhemmilta!  Hakeuduin sittemmin aivan toiselle alalle, enkä ole päivääkään haikaillut takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mä voin.

 

Niin mutta miksi? Mikset halua olla oman lapsesi kanssa? Etkö rakasta häntä?

Tätä mietin usein, että pakosti osa vanhemmista ei vaan rakasta lapsiaan, kun kuumeisenakin työnnetään vaan lääkettä naamaan ja eikun hoitoon vaan, että mamma saa vapaapäivän OMASTA LAPSESTAAN. Eikä minuuttiakaan aikaisemmin haeta KOSKAAN. Oli itse lomalla tai vapaalla tai vaikka molemmat vanhemmat lomalla. Lapsi pidetään minuutilleen loppuun saakka koska niinhän se hoitopäivä kestää tietyn määrän verran (ihan kuin jollekin 2-vuotiaalle työpaikka!) ja niin maksetaan mukamas hoidosta. Oikeasti yhteiskunta maksaa huomattavan osan hoidosta ja vanhemmat vain murto-osan, monet ei mitään.

No, edestään löytävät. Lapset oireilevat vaan e

Ihan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Kotonahan ei kaikki vain ole, kuten työtön ja sosiaalisesti vajaa ap, vaan nykyään kotona tehdään hyvin yleisesti töitä. Varmaan vaan ap:lle täysin tuntematon käsite.

Ap ei varmasti tarkoittanut sellaista. On myös niitä, jotka eivät tee töitä, ja silti vievät hyvin piene lapsen hoitoon. Kyllä siinä on kiintymyssuhteen kehityksessä jotain pahasti vinksallaan. Normaali vanhempi ei toimi noin, vaan tuon ikäisestä erossa oleminen on yleensä vanhemmallekin epämiellyttävää. Tietysti tunnehäiriöisen vanhemman lapsen onkin parempi olla jossain muualla, kuin vanhemman kanssa joka ei häntä jaksa eikä halua lähelleen. Luultavasti tällaisella lapsella on aika kurjaa kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Se näkyy sittten jossain vaiheessa kyllä myös siellä hoitopaikassa lapsen käytöksessä, jos on kotona ihan laiminlyöty, ja hyvä että ammattilaiset tunnistaa tilanteen. Lastensuojelu astuu kuvioihin siinä vaiheessa. Parempi lapsen kannalta mitä aiemmin, silloin kun se tilanne jokatapauksessa on edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotonahan ei kaikki vain ole, kuten työtön ja sosiaalisesti vajaa ap, vaan nykyään kotona tehdään hyvin yleisesti töitä. Varmaan vaan ap:lle täysin tuntematon käsite.

Ap ei varmasti tarkoittanut sellaista. On myös niitä, jotka eivät tee töitä, ja silti vievät hyvin piene lapsen hoitoon. Kyllä siinä on kiintymyssuhteen kehityksessä jotain pahasti vinksallaan. Normaali vanhempi ei toimi noin, vaan tuon ikäisestä erossa oleminen on yleensä vanhemmallekin epämiellyttävää. Tietysti tunnehäiriöisen vanhemman lapsen onkin parempi olla jossain muualla, kuin vanhemman kanssa joka ei häntä jaksa eikä halua lähelleen. Luultavasti tällaisella lapsella on aika kurjaa kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Se näkyy sittten jossain vaiheessa kyllä myös siellä hoitopaikassa lapsen käytöksessä, jos on kotona ihan laiminlyöty, ja hyvä että ammattilaiset tunnistaa tilanteen. Lastensuoje

Mistä tämä johtuu että kiintymyssuhde on nykyvanhemmilla pielessä? Reilu 10 vuotta sitten tilanne ei ollut näin paha.

Jatkoa edelliseen: tekeekö some ym empatiakyvyttömäksi ja lyhytjänteisiksi aikuisetkin?

Ylös.

Kertoisiko joku miksi toimii näin? Näitä vanhempia on nykyään niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mä voin.

 

Niin mutta miksi? Mikset halua olla oman lapsesi kanssa? Etkö rakasta häntä?

Tätä mietin usein, että pakosti osa vanhemmista ei vaan rakasta lapsiaan, kun kuumeisenakin työnnetään vaan lääkettä naamaan ja eikun hoitoon vaan, että mamma saa vapaapäivän OMASTA LAPSESTAAN. Eikä minuuttiakaan aikaisemmin haeta KOSKAAN. Oli itse lomalla tai vapaalla tai vaikka molemmat vanhemmat lomalla. Lapsi pidetään minuutilleen loppuun saakka koska niinhän se hoitopäivä kestää tietyn määrän verran (ihan kuin jollekin 2-vuotiaalle työpaikka!) ja niin maksetaan mukamas hoidosta. Oikeasti yhteiskunta maksaa huomattavan osan hoidosta ja vanhemmat vain murto-osan, monet ei mitään.

No, edestään löytävät. Lapset oireilevat vaan e

Kuulostaa aivan perus meiningiltä! Tottakai vanhempi tarvii raskaan työpäivän jälkeenkin vähän huilia ja leipoa, hänen pitää saada käydä lenkillä rauhassa jne. Pienen lapsen jolla stressinsietokyky ei ole edes kehittynyt vielä, hänen palautumisesta ja tarpeista viis! Lomaakin aikuinen tarvii enenmmän kuin lapsi, koska pitäähän sitä nyt raskaan vuoden jälkeen saada rauhassa lomailla ilman lapsia ja ottaa ne lapset max 1-2 viikoksi sitten lomalle jos silloinkaan.

Ylös

En tiedä miksi jotkut vie. Pääsen paljon helpommalla kun ei tarvi aamulla lähteä vaan saa jäädä lasten kanssa kotiin, tulee sekin aika kun on palattava töihin taas

Koska nykypäivänä voivat 😳.  Olen todella huolissani joistakin perheistä päiväkodissa, jossa työskentelen.

Olen huolissani lasten hyvinvoinnista. Eskari-ikäisistä, jotkut haluaisivat jäädä kotiin aamulla puhelimelle tai pelaamaan.  Meno ja meteli, ei jakseta keskittyä juuri mihinkään. Useiden on TODELLA vaikea kuunnella tai totella aikuista, toimintaan rauhoittuminen kestää ja kestää. Sitten nämä muutamat, jotka haluavat oppia uutta ja ovat innostuneita eskarin toiminnasta, odottavat ja odottavat, että saadaan ne jotkut edes hetkeksi paikalleen.. 

Mä itken välillä kotona turhautumistani ja väsymystä. Miten tästä, pari vuosikymmentä sitten ihanasta ja palkitsevasta työstä ja innostuneita tasapainoista lapsista ja perheistä, on tullut tällaista sekasortoa. Olen todella kauhuissani, mitä tästä yhteiskunnasta ja näistä lapsista tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kyllä huomaa jos on vienyt ajoissa lapsen päiväkotiin. Lapsi kehittyy ja osaa kaikkea. Toisin kuin kotona tynnyrissä kasvatetut nenänkaivajat. Ovat niin jälkeenjääneitä, että ihan säälittää. Niillä muksuilla on kova kiriminen että pääsevät samalle taitotasolle päiväkodissa jo olleiden kanssa. 

Se, että "ammattilaiset" sanovat että lapsen saa tuoda vasta 32-vuotiaana päiväkotiin, johtuu siitä että nämä "ammattilaiset" ovat laiskoja läskip*rseitä jotka ei viitsi töitään tehdä. Valtaosa hoitotädeistä on ihan suunnattomia läskejä. Ei ihmekään, että on niihin rankkaa hoitaa lapsia.

 

Mille ihmeen taitotasolle? Ihan samat askartelut, kengänsitomiset ja perseenpyyhkimiset se lapsi oppii kotonakin.

Minä olin kotona äidin kanssa aina siihen asti kunnes menin kouluun ja vielä sittenkin aina iltapäivät yksin, kun äiti tuli töistä neljän jälkeen.

Kyllä minä opin nuo taudit kaikki ihan siellä kotonakin.  Ja koska olen 50-luvun lapsi, niin meillä oli vielä puuhuusikin, siellä opin käymään ja pehvani pyyhkimään, ihan itseopittuna.  Opin syömään, opin leikkimään, opin pukemaan päälleni ja opin kolmevuotiaana jo lukemaankin.  Ihan siinä sivussa aikuisten ja isoveljen antaessa mallia.

Mitä avuttomia muka nykylapset on, ne oppii kotona ihan samat asiat mitä jossain tarhassakin.  Ei niitten mitään insinööri taitoja ennen kouluikää tarvi osatakaan.

Kun menin kouluun, opettaja huusi rappusilta, että tunti alkaa, menkää jonoon!  Sillä lailla opin jonottamaan.  Malttia opittiin, kun opettaja sanoi, että nyt kaikki hiljaa!  Sitten oltiin hiljaa.  Ja ruokapöydässä opittiin olemaan siivosti, kun isä sanoi, että nyt syödään eikä leikitä!

Sillä lailla sitä asiat opitaan, ei siinä tarvita vuosien päiväkoti harjoittelua.  

Netti ja pelit.  Siinä syy nykykaaokseen.  Lapsista on tullut rauhattomia, ja itse asiassa sitä ovat aikuisetkin.  

Tuo päiväkodin työntekijä kirjoitti ihan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mä voin.

 

Niin mutta miksi? Mikset halua olla oman lapsesi kanssa? Etkö rakasta häntä?

Tätä mietin usein, että pakosti osa vanhemmista ei vaan rakasta lapsiaan, kun kuumeisenakin työnnetään vaan lääkettä naamaan ja eikun hoitoon vaan, että mamma saa vapaapäivän OMASTA LAPSESTAAN. Eikä minuuttiakaan aikaisemmin haeta KOSKAAN. Oli itse lomalla tai vapaalla tai vaikka molemmat vanhemmat lomalla. Lapsi pidetään minuutilleen loppuun saakka koska niinhän se hoitopäivä kestää tietyn määrän verran (ihan kuin jollekin 2-vuotiaalle työpaikka!) ja niin maksetaan mukamas hoidosta. Oikeasti yhteiskunta maksaa huomattavan osan hoidosta ja vanhemmat vain murto-osan, monet ei mitään.

No, edestään löytävät. Lapset oireilevat vaan e

Onko pakko kirjoittaa yhteen pötköön? 

Tekosyitä kaikki sille ettei oman lapsen kanssa halua olla.

Miksi viet minkäänikäisen? Myös 3v on vielä todella pieni. Surullista on että ajatellaan niin että 3-vuotiaan kuuluu olla päiväkodissa 8-10h päiviä. Ne on pidempiä kuin yläasteikäisen koulupäivät. Puhumattakaan koululaisten pitkistä lomista, jotka eivät toteudu pikkulapsilla vaikka jopa molemmat vanhemmat olisivat kotona. Niin todella surullista tämä nykymeno.

Onko tää nyt joku pietarin trollitehtaan juttu, miksi tästä samasta asiasta jankataan joka päivä täällä? Aina se sama narratiivi: koska äidit (nimenomaan naisten/äitien haukkumisketjuksihan tämä on tarkoitettu, kiintymyssuhteesta isään ketään ei kiinnosta) ovat niin laiskoja että sitä tätä tota. Tuleeks sit hyvä mieli? Miten te jaksatte jauhaa tästä samasta asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Koska nykypäivänä voivat 😳.  Olen todella huolissani joistakin perheistä päiväkodissa, jossa työskentelen.

Olen huolissani lasten hyvinvoinnista. Eskari-ikäisistä, jotkut haluaisivat jäädä kotiin aamulla puhelimelle tai pelaamaan.  Meno ja meteli, ei jakseta keskittyä juuri mihinkään. Useiden on TODELLA vaikea kuunnella tai totella aikuista, toimintaan rauhoittuminen kestää ja kestää. Sitten nämä muutamat, jotka haluavat oppia uutta ja ovat innostuneita eskarin toiminnasta, odottavat ja odottavat, että saadaan ne jotkut edes hetkeksi paikalleen.. 

Mä itken välillä kotona turhautumistani ja väsymystä. Miten tästä, pari vuosikymmentä sitten ihanasta ja palkitsevasta työstä ja innostuneita tasapainoista lapsista ja perheistä, on tullut tällaista sekasortoa. Olen todella kauhuissani, mitä tästä yhteiskunnasta ja näistä lapsista tulee.

Surkeaa. Oikeasti ryhmissä on enää muutama normaali lapsi. Eikös subjektiivisen päivähoito-oikeuden pitänyt tehdä kaikista lapsista erityisen valmiita eskariin ja kouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan olla rauhassa,koska lapsi vaatii kokoajan jotain.

Pitää tehdä ruokaa ja vielä ulkoillakkin.

Kun on päiväkodissa,saa siellä ruuat,ulkoilut,kaverit ja muut touhut.ja mun ei tarvi tehdä mitään.Win win tilanne!

Yritän vielä vaatia ettei nukkuisi päiväkodissa päiväunia,niin voisin laittaa yöunille jo kuuden,seitsämän kieppeillä!

Jep, lottovoitto vanhemmalle kun ei tarvi oman lapsen kanssa olla kuin pari tuntia illalla!

Millaiselle vanhemmalle? Aivan hirveän surullista että näitä lapsia ei kukaan halua, ovat vaan riesana ja tiellä. Minkälainen itsetunto tällaiselle lapselle kasvaa?