Miksi viet 1-2-vuotiaan lapsen kokopäiväiseen hoitoon, vaikka olet itse kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan olla rauhassa,koska lapsi vaatii kokoajan jotain.

Pitää tehdä ruokaa ja vielä ulkoillakkin.

Kun on päiväkodissa,saa siellä ruuat,ulkoilut,kaverit ja muut touhut.ja mun ei tarvi tehdä mitään.Win win tilanne!

Yritän vielä vaatia ettei nukkuisi päiväkodissa päiväunia,niin voisin laittaa yöunille jo kuuden,seitsämän kieppeillä!

Jep, lottovoitto vanhemmalle kun ei tarvi oman lapsen kanssa olla kuin pari tuntia illalla!

Millaiselle vanhemmalle? Aivan hirveän surullista että näitä lapsia ei kukaan halua, ovat vaan riesana ja tiellä. Minkälainen itsetunto tällaiselle lapselle kasvaa?

Mielenterveyspuolen asiakkaita ovat jo varhaisella iällä.

Miksi lasta ei saisi viedä hoitoon, kun kerran on päiväkodit. Ei tule yhtään ikävä, kun lapsi on hoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotonahan ei kaikki vain ole, kuten työtön ja sosiaalisesti vajaa ap, vaan nykyään kotona tehdään hyvin yleisesti töitä. Varmaan vaan ap:lle täysin tuntematon käsite.

Ap ei varmasti tarkoittanut sellaista. On myös niitä, jotka eivät tee töitä, ja silti vievät hyvin piene lapsen hoitoon. Kyllä siinä on kiintymyssuhteen kehityksessä jotain pahasti vinksallaan. Normaali vanhempi ei toimi noin, vaan tuon ikäisestä erossa oleminen on yleensä vanhemmallekin epämiellyttävää. Tietysti tunnehäiriöisen vanhemman lapsen onkin parempi olla jossain muualla, kuin vanhemman kanssa joka ei häntä jaksa eikä halua lähelleen. Luultavasti tällaisella lapsella on aika kurjaa kotona iltaisin ja viikonloppuisin. Se näkyy sittten jossain vaiheessa kyllä myös siellä hoitopaikassa lapsen käytöksessä, jos on kotona ihan laiminlyöty, ja hyvä

Veikkaisin, että kyseessä on yli-sukupolvinen tunnehäiriö. Nämä vanhemmat ovat itse sitä sukupolvea, jotka ovat jääneet ilman omien vanhempiensa huomiota kun itse ovat olleet pieniä. On alkanut niihin aikoihin tulla vahvemmin kuvioihin monen vanhemmat elämään asiat, jotka ovat vieneet aikaa lapsilta. Älypuhelimet, somet, rajaton netinkäyttö mahdollisuus. He ovat siis se ensimmäinen sukupolvi, joka on itse ollut enemmän tai vähemmän heitteillä, ja tämä näkyy nyt kyvyttömyydessä olla itse vanhempi omille lapsille. Ihmisiin on vaikea luoda normaalia tunnesidettä, ja laitteet/ virtuaalimaailma on tärkeämpää. Tietenkään kaikilla ei näin ole, mutta on se aika paha lieveimiö, ja näkyy lasten ja nuorten voinnissa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta ei saisi viedä hoitoon, kun kerran on päiväkodit. Ei tule yhtään ikävä, kun lapsi on hoidossa. 

Oletko tosissasi? Miksi edes kysyn, koska tiedän että olet. Edustat nykyvanhempia ja tämähän on totuus. Ei yksinkertaisesti haluta olla oman lapsen kanssa. Ei kaivata eikä haluta olla sen pienen lähes vauvaikäisen lapsen kanssa, vaikka itsellä olisi kaikki mahdollisuudet lyhentää lapsen hoitopäivää tai pitää hänet kokonaan kotona. Vanhempi kaipaa omaa aikaa ja rauhaa ja samalla pieni lapsi, jonka stressinsietokyky ei ole vielä ollenkaan kehittynyt samalla tavalla kuin aikuisen, joutuu selviytymään päiväkodin kaaoksessa ylipitkiä päiviä. Hän ei saa ylimääräisiä lomia, koska hei, aina tärkeämpää on se, että aikuinen saa lomaa omasta lapsestaan. Kyllä, omasta vapaaehtoisesti hankitusta lapsesta. Kukaan hoitaja ei koskaan korvaa äitiä tai isää tai rakasta sitä sinun lastasi.

Ei some ole vielä ollut niin suuressa roolissa kun nämä nykyvanhemmat ovat olleet lapsia. Kysymys on jostain muusta kuin siitä että olisivat jääneet heitteille lapsena somen takia.

Itse veikkaisin myös tuota curling-vanhemmuutta. Nyt vanhempina sellainen sukupolvi, joka ei ole kokenut edes lama-aikaa. Heillä ei ole ollut vastoinkäymisiä, vaan ovat päässeet elämässä vähän liian helpolla. Kaikki on saatu valmiiksi lautaselle. Toisaalta on myös opittu että on ok olla itsekäs ja ajatella itseään.

Usein kysymys on ihan tavallisista kahden vanhemman keskiluokkaisista perheistä, joille on ihan vieras ajatus että ajattelisivat sen pienen lapsen parasta. Aikuisen paras ajaa aina ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mä voin.

 

Niin mutta miksi? Mikset halua olla oman lapsesi kanssa? Etkö rakasta häntä?

Tätä mietin usein, että pakosti osa vanhemmista ei vaan rakasta lapsiaan, kun kuumeisenakin työnnetään vaan lääkettä naamaan ja eikun hoitoon vaan, että mamma saa vapaapäivän OMASTA LAPSESTAAN. Eikä minuuttiakaan aikaisemmin haeta KOSKAAN. Oli itse lomalla tai vapaalla tai vaikka molemmat vanhemmat lomalla. Lapsi pidetään minuutilleen loppuun saakka koska niinhän se hoitopäivä kestää tietyn määrän verran (ihan kuin jollekin 2-vuotiaalle työpaikka!) ja niin maksetaan mukamas hoidosta. Oikeasti yhteiskunta maksaa huomattavan osan hoidosta ja vanhemmat vain murto-osan, monet ei mitään.

No, edestään löytävät. Lapset oireilevat vaan e

Tämä. Ja nykyäänhän on trendi että kun uusi vauva syntyy, niin isompaa lasta ei edes isyysloman aikana pidetä kotona, vaan käy normaalisti päiväkodissa samalla kun muu perhe nauttii uudesta tulokkaasta ja lomailee kotona. Ja siis nämä esikoiset saattavat pahimmassa tapauksessa olla jopa 1-vuotiaita.

Pahinta on että ollaan molemmat kotona. 

Toinen etätöissä ja toinen nukkuu

Vierailija kirjoitti:

Neuvola aikoinaan suositteli kun lapsen puhe ei ollut kehittynyt 1,5-vuotiaana. Päivähoidossa alkoi puhe pulputa kun ei ollutkaan äiti vieressä, joka ymmärtää jo pelkästä inahduksesta mistä on kyse.

Sori, mutta toi on laiska ratkaisu, myös neuvolalta. Neuvolahan nykyään tykkää suositella päiväkotia jokaiselle. Meillekin sitä ehdotettiin lähes joka käynnillä, kun sosiaalinen 2-4-vuotias oli kotihoidossa samalla, kun hoidin vauvaa. "Ei kiitos, kotihoidossakin saa kaverikontakteja" riitti onneksi vastaukseksi, mutta kyllähän siinä vähän paineistettu olo jossain vaiheessa tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvola aikoinaan suositteli kun lapsen puhe ei ollut kehittynyt 1,5-vuotiaana. Päivähoidossa alkoi puhe pulputa kun ei ollutkaan äiti vieressä, joka ymmärtää jo pelkästä inahduksesta mistä on kyse.

Sori, mutta toi on laiska ratkaisu, myös neuvolalta. Neuvolahan nykyään tykkää suositella päiväkotia jokaiselle. Meillekin sitä ehdotettiin lähes joka käynnillä, kun sosiaalinen 2-4-vuotias oli kotihoidossa samalla, kun hoidin vauvaa. "Ei kiitos, kotihoidossakin saa kaverikontakteja" riitti onneksi vastaukseksi, mutta kyllähän siinä vähän paineistettu olo jossain vaiheessa tuli. 

Neuvola ei ole täysin ajan hermoilla tässäkään asiassa. Meillä myös oltu epäileväisiä kun nyt jopa 5v (!) täyttänyt käy vain kerhossa, vaikka hänellä jo useampi harrastus ja paljon kavereita ja kaikin puolin hyvin kehittynyt.

Ollaanko siellä toisaalta huolissaan lasten 10 tuntisista päivistä päiväkodissa? Siitä että heillä ei välttämättä ole lomaa kuin 1-2 viikkoa vuodessa vaikka jompi kumpi vanhemmista kotona? Meiltä ei esim kyselty lainkaan siitä kuinka paljon lapsi viettää ruudun edessä aikaa päivisin. Miellä tämä hyvin rajoitettua, mutta työni kautta satun tietämään, että nykyään jopa 1-vuotiaat istutetaan ruudun ääreen tuntikausiksi päivässä, jolla todella tuhoisat vaikutukset kehittyviin aivoihin. Lapset eivät opi puhumaan, eivät jaksa keskittyä enää leikkiin, sosiaaliset taidot eivät kehity jne jne. Ja vaikutukset esim keskittymiskykyyn vaikuttaa kouluikään saakka. Ensisijaisen tärkeää olisi valistaa vanhempia tästäkin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lasta ei saisi viedä hoitoon, kun kerran on päiväkodit. Ei tule yhtään ikävä, kun lapsi on hoidossa. 

Onhan niitä lastenkotejakin. Anna samantien pois kokonaan.

Osa laittaisi jo vauvatkin päiväkotiin kavereiden takia, jos se vaan olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Osa laittaisi jo vauvatkin päiväkotiin kavereiden takia, jos se vaan olisi mahdollista.

Tämä ja niin tämä!

Mä ihmettelen eniten sitä ettei niiden omien lasten kanssa haluta olla. Miksi ei haluta? Ensin pitää saada mutta sitten ei haluta. Jopa 1v viedään vailla tunnon tuskia kokopäiväiseen hoitoon, vaikka jompi kumpi vanhemmista olisi syystä tai toisesta kotona. Miksi ei ajatella että vanhemmat tehtävä olisi olla sen lapsen kanssa ja se nyt vaan kuuluu asiaan kun on sen lapsen hankkinut. Eikö nämä vanhemmat nauti lapsistaan ollenkaan? Vai rajoittuuko se siihen muutamaan tuntiin päivässä jonka ovat max hereillä pitkän päiväkotipäivän jälkeen? Varmasti se aika menee ihan lapsen oireillessa ikävää. Jos sen lapsen kanssa olisi enemmän niin yleensä olisi helpompaa.

Tuntee tekevänsä todella tärkeää työtä kun näiden kotonaolijoiden SAIRAITA 1-2-vuotiaita hoitaa. Nyt sitten itse taas saikulla neljättä kertaa alkuvuoden aikana. Ja pahin perhe on sellainen, ketkä tuo 1-vuotiaan aina sairaana hoitoon, vaikka välillä molemmat vanhemmat olisivat kotona! Laiskuuden huippu! Muutenkin se että noin pieni tuodaan hoitoon vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona on jotain täysin käsittämätöntä.

Saapahan lapsi siellä ateriat, kuten kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Saapahan lapsi siellä ateriat, kuten kuuluu.

Kai vanhempikin syö jotain? Eivät yhtä ateriaa jaksa laittaa? Paljonko joku 1v edes syö?

Vierailija kirjoitti:

Saapahan lapsi siellä ateriat, kuten kuuluu.

Tämä on syy viedä lapsi koko päiväksi hoitoon, vaikka voisit itse olla lapsen kanssa? 

Koska minulla on oikeus.

Huooh alkaispa loma. Mä en jaksa näitä lapsia enää lohdutella jotka ikävöivät kotona olevaa vanhempaa, joka ei yksinkertaisesti halua olla pienen lapsensa kanssa. Saahan se siellä ruoat. Mikä naurettava ja suorastaan nolo tekosyy.

Teen etätöitä. Minullakin on ikävä lasta, mutta pomo ei maksa lastenhoidosta työaikana.