Miten hyväksyä se, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta näyttää kauhealta?

Yleensä ne joilla on jokin ulkonen häiritsevä haitta ovat laihoja, melkein poikkeuksetta on näin. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei ole kaikki. Opettele uusi asenne. Hanki muita kiinnostuksen kohteita. 

Mikä ihmeen uusi asenne? Kyllä tuossa tilanteessa oppii päänsä sisällä käymään kaikki asennoitumismallit läpi eikä siitä paljoa iloa ole.

Eipä kai asiaan ole mitään yhtä ratkaisua, mutta kyllä kadulla suurin osa on enemmän epäviehättäviä kuin viehättäviä ihmisiä. On lihavaa ja lyhyttä, epäsiistiä, juoppoa ja kääpiöitä. Toiset kai vain osaavat sivuuttaa sen paremmin eivätkä välitä siitä, mitä heistä ajatellaan.

Minulla oli nuorempana pahoja ongelmia itsetunnon kanssa ja saatoin jättää vaikkapa menemättä kouluun kun oma naama tuntui niin vastenmieliseltä. En tosin ole ehkä suoranaisesti ruma, mutta ongelmia voi olla siltikin. Minua ahdistaa valokuvissa ja näytän niissä rumalta. Harmittaa, mutta kaikki eivät synny upeiksi ilmestyksiksi. Kai pitkällä aikavälillä voi sentään hyväksyä itsensä, sillä niinhän kaikki muutkin vanhenevat ja muuttuvat ryppyisiksi ja harmaiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö ei ole kaikki. Opettele uusi asenne. Hanki muita kiinnostuksen kohteita. 

No ei kai ruma ihminen edes jaksaisi elää, jos ulkonäkö olisi hänelle kaikki. Tietenkin meillä on muita kiinnostuksen kohteita. Varmasti ap:llakin, vaikka hän tässä ulkonäköasioista avautuukin. Kaikki ei ole asenteesta kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alotetaanpa nyt sillä että kerrot ikäsi, sukupuolesi ja painosi

Keski-ikäinen nainen olen. Normaalipainoinen olen aina ollut. 

 

- ap

Keski-ikäinen nainen ja noin huono itsetunto?

Tuossa iässä yleensä ollaan kasvettu ulos tuosta teiniangstista jo aika päiviä sitten.

Lakkaa jo Ap tuijottamasta niihin peileihin.

Laita päällesi vaatteet, joissa koet itsesi luontevaksi ja joissa viihdyt. Tuo esille persoonasi ja luonteesi parhaat puolet, kun olet muiden seurassa.

Älä edes mieti, miltä ehkä näytät. Silloin sisäinen kauneutesi ja luonteesi kiinnostavuus, tai kertomasi asia yms. seikat pääsevät esille ja sinut huomataan näistä syistä positiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kehonkuvan häiriö. Vaikka kasvosi olisivatkin erikoiset, niin voisit silti pitää itseäsi viehättävänä. Sinulla ei esimerkiksi ole vaikeaa aknea, joka vaivasi sukulaistani, joka myös piti itseään epäviehättävänä (kasvoi siitä kyllä ulos sinun iässäsi suurin piirtein, löysi elämänsä rakkaudenkin). Ja vartalosihan on hyvä, mikset iloitse siitä?

Sinua on kiusattu ulkonäöstä ja olet oppinut pitämään itseäsi epäviehättävänä. Mutta se ei ole totuus ulkonäöstäsi. Kannattaisi mennä terapiaan.

Minulla ON ollut todella paha akne nuorena. Akne lähti lääkkeillä, mutta ihossa on edelleen arpia ja epätasaisuuksia sekä ihoni on hyvin herkkä. Näen itseni edelleen huonoihoisena.

 

Vartalolla ei ole mitään merkitystä, jos naama on ruma. 

 

- ap

Eikös laulaja Viki Rostilla ole kans aina olut sellainen iho...? Häntä pidetään seksikkäänä puumanaisena. Pukeutuu ja meikkaa upeasti ja näkyvästi. Hän on sinut itsensä kanssa. Ole sinäkin.

Mä olen panostanut koulutukseen ja nyt olen hyvässä asemassa ja tienaan hyvin. Olen saavuttanut kaiken ahkeruudella enkä ulkonäöllä ja se on hienoa ja arvostettavaa. :) Nyt mulla olisi myös varaa korjata leikkauksella häiritseviä asioita ulkonäössä ja saatan jossain vaiheessa niin tehdäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

". Tunnen nahoissani myös sekä miesten että naisten halveksivat katseet, kun liikun ulkosalla. "

Ongelmasi on selkeästi henkisellä puolella. Kannattaa mennä juttelemaan jollekin noista ajatuksista.

Kyllä nuo ovat ihan oikeasti tapahtuneita tilanteita. Sosiaalisissa tilanteissa minut aina ohitetaan, minulle ei puhuta. Miespuoliset myyjät ja asiakaspalvelijat ovat vaivaantuneita seurassani. 

 

Maskiaika toi helpotusta. Mutta törmäsin siihenkin, että kun otin maskin pois, ihmiset katsoivat minua kauhistuneen näköisenä. 

 

- ap

Höpöhöpö. 😁 Ei varmasti kukaan katso ketään kauhistuneena. Pitäisi vähintäänkin pirunsarvi kasvaa otsassa, että katsottaisiin niin.

Itselläni kasvoi joskus keskellä otsaa peukalonpään kokoinen patti jonkun aikaa ennenkuin se leikattiin pois, eikä kukaan siltikään tuijottanut minua missään. Laitoin vähän otsatukan varjoon sitä pattia, kunnes se operoitiin pois. Nyt on loiva kuoppa ja arpi siinä tilalla. Senkin kanssa olen oppinut olemaan. Minulle tulee tällaisia patteja. Nytkin on kämmenselässä. Yksi ainut ihminen on siitä joskus puistatellut. Ihmisillä on kaikenlaista. Alappas vaan katsomaan tarkemmin muita, niin huomaat.

Minulla auttoi uupumus. Ei ollut energiaa miettiä saati tehdä mitään ylimääräistä. Monta vuotta meni niin, että viimeisellä mahdollisella hetkellä ylös, suihkuun, naamaan rasvaa ja hiusten harjaus, jos jaksoi, hiukset kiinni, vaatteet päälle ja ulos ovesta. Välillä hävetti varsinkin niinä vuodenaikoina, kun ei voi piiloutua ulkovaatteisiin. Usein kuitenkin keskittyin vain pysymään hereillä bussissa, että en nuku pysäkin ohi. Nykyään ei kiinnosta pätkääkään. Eikä muuten kiinnosta muitakaan. 

Jos se noin paljon haittaa elämää ja olet jo keski-ikäinen niin miksi et tutkisi vaihtoehtoja symmetrian korjaamiseksi. Plastiikkakirurgilla voi käydä ihan vaan ilmaisessa konsultaatiossa ja kysyä, mitä ammattilainen voisi tehdä. Ei se välttämättä vaadi veistä vaan jotakin kevyempiä operaatioita. Mikset edes tutkisi tätä vaihtoehtoa, jos se oikeasti on ongelma. Et sinä ole pinnallinen tai huono ihminen, jos haluat tätä vaihtoehtoa tutkia. Ei kaikki synny luonnonkauniina.

Pahaa hajua, likaa, sottaisuutta, juroutta yms. ihmiset katsovat paheksuen. Siisti, puhdas, hyvätapainen ihminen, vaikka hän ei näyttäisi edes kauniilta, on kuitenkin aina miellyttävä.

Jos ikää on jo 40 vuotta ja 10 sormea riittää laskemaan ne henkilöt, ketkä elmäsi aikana ovat huudelleet perääsi ja sanoneet sinua rumaksi, niin anna menneitten olla.

Itse pystyn ns rumana naisena samaistumaan ap:hen. Koulussa sain pojilta kuulla rumuudestani (niin ala-kuin yläasteellakin) ja aikuisena en ole saanut parisuhdetta tai muutenkaan positiivista huomiota miehiltä. Olen peruskoulun jälkeen ollut miehille käytännössä ilmaa (luojan kiitos ei ole pahemmin huudeltu kuitenkaan)

Parikymppisenä ystäviäni yritettiin usein iskeä yökerhoissa, itse en saanut juuri koskaan huomiota ja jos sain niin mies halusi pelkkää yhden yön seksiä. Kasvoiltani olen suht miehekäs ja omaan maskuliiniset kasvonpiirteet. Meikki ei juuri auta. Silmälasit vähän "pehmentävät" ilmettä, ilman laseja ja pitkiä hiuksia todellakin näytän mieheltä (kokeiltu on)

Hyvin harva tuntuu ymmärtävän, millaista on olla oikeasti kasvoista ruma ja miten ihmiset kohtelevat tällaista rumaa ihmistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alotetaanpa nyt sillä että kerrot ikäsi, sukupuolesi ja painosi

Keski-ikäinen nainen olen. Normaalipainoinen olen aina ollut. 

 

- ap

Jos nyt yhtään helpottaa, niin kaikki ihmiset sisimmässään ajattelevat olevansa rumia. Mutta jonkun ihmisen mielestä olet todella kaunis. 

Minä en ajattele olevani ruma!

En tosiaan tiedä. Komeana nuorena miehenä en pysty samaistumaan, sori. 

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa jo Ap tuijottamasta niihin peileihin.

Laita päällesi vaatteet, joissa koet itsesi luontevaksi ja joissa viihdyt. Tuo esille persoonasi ja luonteesi parhaat puolet, kun olet muiden seurassa.

Älä edes mieti, miltä ehkä näytät. Silloin sisäinen kauneutesi ja luonteesi kiinnostavuus, tai kertomasi asia yms. seikat pääsevät esille ja sinut huomataan näistä syistä positiivisesti.

En halua tulla huomatuksi. En myöskään jaksa yrittää esittää valovoimaista persoonaa, kun en sellainen ole. Haluaisin vain oppia hyväksymään karsean ulkonäköni, se oli tämän aloituksen aihe. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alotetaanpa nyt sillä että kerrot ikäsi, sukupuolesi ja painosi

Keski-ikäinen nainen olen. Normaalipainoinen olen aina ollut. 

 

- ap

 

Keski-ikäinen nainen ja noin huono itsetunto?

Tuossa iässä yleensä ollaan kasvettu ulos tuosta teiniangstista jo aika päiviä sitten.

 

Mitä sitten, jos on huono itsetunto? Monella muullakin keski-ikäisellä saattaa olla itsetunto nollassa, mutta harva siitä avoimesti puhuu. 

- ap

Suosittelen ripsien ja kulmien kestoväriä, ne auttaa edes vähän tuomaan ryhtiä ja väriä.

Ei siinä auta meikit ja pakkelit jos symmetria on se missä on korjattavaa. Se luomuna oleminen on huijaus, se on oikeasti kauniiden etuoikeus. 

Okei kasvojen korjaustoimenpiteet maksaa jos mikä mutta saa suurella todennäköisyydellä menetetyn elämänilon takaisin. Kuulostaapa synkältä odottaa vanhuutta jotta näyttää samalta kun muut vanhat nyt.