Mitä mieltä olette animesta?

Outoa pervoa humpuukia. Tytöt ei osaa puhua normaalisti vaan vinkuvat kuin jossain onlyfansissa. Ihmeellistä alushousujen tiirailua.

Katsoin nuorempana animea, perus klassikot. Hopeanuoli on animeista rakkain, en oikein muumeja miellä animeksi, kun puuttuu animelle tyypillisiä piirteitä ja on vahvasti suomalaisten henkilöiden ohjauksen alla tehty. Pelkkä japanissa piirretty ei minusta riitä tekemään piirrossarjasta animea.

Eniweis, itseä alkoi pidemmän päälle tympimään tietyt kliseet mitä animeissa toistetaan. Harvoja sarjoja voin enää katsoa uudelleen, enkä uusia aloita enää lainkaan. Animessa puhuttu japani on ylinäyteltyä ja samoja maneereita ja hahmotyyppejä toistetaan sarjasta toiseen. Ei ole enää mun juttu vaikka Japanista tykkään muuten.

ihan anuksesta!

Perhana. Tuli vanha olo kun kertoilen täällä silloin kun minä olin lapsi -tyylisesti Suomen otakuhistorian vaiheista. :D En ollut pelkkä animen kuluttaja, vaan aktiivinen conikävijä (usein myyntipöydän toisella puolella), yhteisön jäsen, jopa eräässä kustannusyhtiössä töissä, ja pääsin siten näkemään kulissien taakse mitä kaikkea tapahtuu. Voi niitä ernu vuosia. Se harrastus vähän jäi sitten kun muutin Japaniin ja perustin siellä perheen. Mutta pääsin siellä todella lähelle animeteollisuutta, mm. kun seurasin sivusta miehen lapsuudenystävän light novellin vääntämistä animeksi, mutta lopulta se peruttiin kun Oreimo oli hyvin samanlainen ja suositumpi. (rehellisesti sanottuna molemmat roskaa lol) Viimeiset kymmenen vuotta on mennyt itseltä ohi Suomen skenen kohdalla.

Tuntuu että minulla olisi animesta taiteena ja teollisuutena paljonkin sanottavaa, mutta M25 ei vaikuta kovin vastaanottavaiselta uudelle tiedolle.

N32

"Tuntuu että minulla olisi animesta taiteena ja teollisuutena paljonkin sanottavaa, mutta M25 ei vaikuta kovin vastaanottavaiselta uudelle tiedolle."

Täällä on monia muitakin kuin M25, kerro vain, kiinnostaa. t. sukupolvikokemuskaveri

Vierailija kirjoitti:

"Tuntuu että minulla olisi animesta taiteena ja teollisuutena paljonkin sanottavaa, mutta M25 ei vaikuta kovin vastaanottavaiselta uudelle tiedolle."

Täällä on monia muitakin kuin M25, kerro vain, kiinnostaa. t. sukupolvikokemuskaveri

En tiedä mistä aloittaa. Ehkä kysymyksiin olisi helpompi vastata?

Päällimmäisenä tulee mieleen että kun kuulin että Dungeon Meshistä tehdään anime, ja vielä Studio Triggerin kanssa, ajattelin että ehkä animen pitkäkestoinen alennustila on ohi. Mutta toisaalta luokaton waifutehtailu/kilpailu näyttää jatkuvan muualla ja.. My Life as Inukai-sans Dog. Varmasti sillekin löytyy kohdeyleisönsä mutta hyi helkkari. Tuntuu että nykyään erottuakseen ei enää kaavita ideoita edes sieltä alelaarin pohjalta vaan suoraan koiranpaskan seasta. Voi helvetin helvetti. Anime teollisuuden yksi suurimmista ongelmista nykyään onkin se että alan on vallanneet otakut (ammattitaitelijoiden, -kirjoittajien jne. sijaan), jotka haluavat nähdä fantasiansa liikkuvana kuvana ja näyttää sen muille kaltaisilleen. Seksi myy. Eli animea tehdään (ja katsotaan) sen fanservicen takia, tarina ja oikeastaan hahmotkin on toissijaisia.

Ja joo, kaikki anime ei ole hentaita. Mutta moni ns. vuoden anime tiedostaa mikä on pelin henki. Eli luodaan niitä lapsenomaisia tyttöhahmoja (tai vaikka ihan päiväkoti-ikäisen näköinen ja sitten väitetään että se on oikeasti 1000v lohikäärme) ja laitetaan ne tekemään söpöjä arkisia asioita. Tätä kutsutaan nimellä Moe. Japanin lakien ja tv:n näyttöaikojen takia mitään suoraa pornoa ei voi näyttää - eikä halutakaan - koska fanit eivät halua nähdä himoitsemansa viattoman hahmon menevän ns. pilalle, varsinkaan jonkun toisen bylsimänä - he haluavat kuvitella sen itse. Se raivon ja tappouhkausten määrä on ihan järkyttävä jos joku uskaltaa pilata suositun waifun. Siksi animen ympärillä pyörii massiivinen sivuteollisuus aina omakustanne doujinsheista fanikrääsään, seksikkäisiin figuureihin (samat hahmot joita ei itse sarjassa nähty sellaisissa asuissa), uncut DVD-kokoelmiin joissa kylpylä yms. kohtaukset eivät ole taktisesti sensuroituja kuten telkkarissa, itasha-autoihin, kymmeniä tuhansia maksaviin realistisen kokoisiin patsaisiin (joilta saa vaatteet pois, mystistä!) ja seksinukkeihin, ja jopa waifu avioliittotodistuksiin.

Voisin toki vielä avata syytä sille miksi anime skene on niin obsessoitunut alaikäisistä tytöitä, mutta en jaksa kirjoittaa romaania nyt.

N32

M25 on todennäköisesti trollin käytössä. Joka ikisessä anime -keskustelussa M25:sta syytetään ja samantein hän on vastaamassa takaisin, että trolli puhelee todennäköisesti itselleen.

Jos asia ei ole näin niin tuo syyte on vakava väite. Animesta olisi ihan kiva keskustella, jos tuommoisia meuhkaajia ei olisi.

Edelliseen: kai tuollaiselle tarjonnalle Japanin sisällä on kysyntää, kun parisuhteiden määrä on romahtanut ja nuoria ei enää kiinnosta vastakkainen sukupuoli. Eli kokemattomien aikuisten miesneitsyeiden määrä on suuri.

Lännessä animea/mangaa kuluttavana en taas koe moen tulevan silmille ovista ja ikkunoista vaan valikoimaa on hyvin sekä vanhoissa että uusissa tuotannoissa. Esimerkiksi on tullut paljon mangaa, joissa päähenkilö onkin työssäkäyvä eikä teini. Esimerkiksi Tokyo Tarareba Musumen asetelma oli hauska, vaikka kokonaisuus ei lopulta mikään nobelin arvoinen teos ollutkaan. Ainoa seuraamani anime/manga joissa on häiritsevää sisältöä alaikäisiin liittyen on Made in Abyss. Ihmettelen suuresti miten niin paljon arveluttavaa sisältöä on päästetty sekä mangaan että animeen.

Omasta näkökulmasta isekai-trendi on ollut huonoa, sillä juonet ovat huonoja eikä alun "päähenkilö uudelleensyntyi asiana x" ole juonikokonaisuudessa mitään merkitystä.

Luetko itse mitään mangaa/seuraatko animea vai heräätkö vain ajoittain päivittelemään niitä kaikkein kökköimpiä tuotoksia?

Olen ylpeä pedofiili, kun rakastan tätä animea. M25

Mulla alkoi anime Pokemonista. Parhaimmat kaudet ovat ihan ensimmäiset ja mitä uudempia kausia tulee niin sitä huonommaksi menee.

Sitten tuli Digimonia ja Hamtaroa. Se oli ihanaa aikaa, kun näitä tuli tv:stä. No, olinhan mä silloin hyvin nuori.

Muutama vuosi sitten hankin Netflixin ja enpä osannut aavistaa, että siellä on paljon animea. On tullut katsottua sieltä tosi paljon. Mulla on jäänyt Hopeanuolet ja Attack of titanit ihan sivuun. En koskaan niitä nähnyt nuorempana, enkä ole niitä nähnyt vieläkään. Monesti sain kuulla monen hehkuttavan niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen: kai tuollaiselle tarjonnalle Japanin sisällä on kysyntää, kun parisuhteiden määrä on romahtanut ja nuoria ei enää kiinnosta vastakkainen sukupuoli. Eli kokemattomien aikuisten miesneitsyeiden määrä on suuri.

Lännessä animea/mangaa kuluttavana en taas koe moen tulevan silmille ovista ja ikkunoista vaan valikoimaa on hyvin sekä vanhoissa että uusissa tuotannoissa. Esimerkiksi on tullut paljon mangaa, joissa päähenkilö onkin työssäkäyvä eikä teini. Esimerkiksi Tokyo Tarareba Musumen asetelma oli hauska, vaikka kokonaisuus ei lopulta mikään nobelin arvoinen teos ollutkaan. Ainoa seuraamani anime/manga joissa on häiritsevää sisältöä alaikäisiin liittyen on Made in Abyss. Ihmettelen suuresti miten niin paljon arveluttavaa sisältöä on päästetty sekä mangaan että animeen.

Omasta näkökulmasta isekai-trendi on ollut huonoa, sillä juonet ovat huonoja eikä alun "päähenkilö uudelleensyntyi asiana x" ole juonikokonaisu

Tavallaan osuit oikeaan, nimittäin Japanissa on valtavasti miehiä joilta pariutuminen ei luonnistu ja lopulta jopa kiinnostus siihen lakannut kun toivo on menetetty. Huomasin tämän mieheni 40v kaveripiirissä (lapsuudenystäviä), joista vain yksi oli avioliitossa ja perustanut perheen naisen kanssa jonka tapasi kouluaikoina. Loput sitten jopa hikikomeroitui animen parissa. Japanin työkulttuuri on niin raadollinen ettei ihmisillä ole oikeastaan aikaa ja energiaa seurustella tai edes hengailla kavereiden kanssa. Sosiaaliset suhteet pitäisi siis rakentaa lapsuudessa, kouluaikoina. Ja tästä päästään siihen fantasiaan koulutytöistä. Nämä miehet ovat jääneet vaille ensirakkauskokemusta ollessaan itse nuoria, joten anime on portti fiktiiviseen versioon siitä maailmasta. Että voi kun olisi vielä nuori ilman vastuuta ja tytöt suorastaan tappelisivat sinusta. Tämä ei tietenkään muuta sitä faktaa että oikeasti he ovat aikuisia miehiä aikuisen miehen kehossa ja himoitsevat ajatusta alaikäisistä tai vähintään siltä näyttävistä tytöistä. Se ei ole Japanissa hirveän hyvä pariutumisvalttikaan, vaikka tämän palstan vesseli niin väittikin.

Moen suosio on kyllä suuri ilmiö täällä lännessäkin. M25 on hehkuttanut usein sellaisia sarjoja. Johan K-On!:kin käännettiin suomeksi.

En ole itse katsonut/lukenut animea/mangaa aktiivisesti vuosikymmeneen. Dungeon Meshi poikkeuksena, ja nostalgiamielessä Dragonballin uusia tuulia sivusilmällä. Niin ja PreCure silloin kun lapsi oli siitä kiinnostunut, heh. Mutta näin muutoin ympärilläni on sen verran kovia animen kuluttajia niin Japanista, Suomesta ja muistakin maista että on mahdotonta olla kuulematta ja näkemättä missä mennään. Olen itse taidealalla, joten luonnollisesti minua kiinnostaa se aspekti.

N32

Nyt kun täällä on ollut puhetta animesta ja sitä ympäröivästä kulttuurista vähän laajemminkin, plus erityyppisistä harrastajista Suomessa ja maailmalla, voisin lisätä oman lusikkani vielä ainakin kerran tähän soppaan, lol.

Mutta olen tosiaan itse lähestynyt animeharrastusta aina tuosta ns. otakunäkökulmasta, niin hyvässä kuin pahassa. Minun maailmassani anime on ehdottomasti ollut aina nörttiharrastus, ja ihan kaikista fanaattisimpia esiteinivuosia lukuunottamatta olen aina tiedostanut, että anime näyttäytyy asialle vihkiytymättömille (lol) usein outona, pervona, lapsellisena, ym. Se on jotain jonka olen jo aikapäiviä sitten "hyväksynyt", enkä siitä syystä ole koskaan ymmärtänyt joidenkin harrastajien vimmaa yrittää "normalisoida" animeharrastusta nk. normojen keskuudessa. Varsinkaan, jos sitä yritetään joidenkin "söpöt tytöt tekevät söpöjä asioita söpösti" -sarjojen kautta.

Ja nykyään, kun anime on löytänyt tiensä Netflixiin sun muihin vastaaviin, NÄHDÄÄN SE JO normaalimpana juttuna kuin joskus 15 vuotta sitten. Mutta edelleen, vaikka anime on helpommin saatavilla kuin koskaan ennen, katsoo silti tavan tallaaja ehkä korkeintaan 1-3 animesarjaa tai -elokuvaa elämänsä aikana. Osa nykyteineistä toki katsoo animea siinä missä jotain Rick and Mortyäkin, mutta nekin animet menevät vain samaan kategoriaan kaiken animaation kanssa, eikä niitä useinkaan katsota *juuri siksi* *koska* ne ovat animea.

Minusta onkin täysin OK, että anime on "outojen nörttien oma juttu". Minä ja muut kaltaiseni saamme siitä irti mitä kukakin nyt hakeekaan, ja elelemme täysin tyytyväisinä omissa kuplissamme (näitä paria palstasankaria lukuunottamatta). Piirretyt ovat kuitenkin lopunviimeksi aika harmiton harrastus.

N30

Harrastuksena menee, mutta jos minulla olisi kumppani joka elää ja hengittää sitä, niin ikävä kyllä en jaksaisi katsella sellaista ihmistä, olisi liian erilaiset mielenkiinnon kohteet. Itse kun en kauheasti enää katso animea tai lue mangaa, kiinnostukseni on mennyt historiallisiin dokkareihin, elokuviin, musikaaleihin, yms .

Ensimmäinen kerta kun näen tällä palstalka, että animesta puhutaan fiksusti, rakentavasti ja jopa mielenkiintoa herättävästi. Siihen näköjään tarvittiin naisia, että saatiin muutakin kun mölyä ja vaahtoamista tästä aiheesta. M25/M28 on omalla epäasiallisella ja naisvihamielisellä tyylillään pilannut täällä kaiken keskustelun animen ympärillä, koska sillähän ei ole kyse varsinaisesti animesta, vaan japanilaisista naisista seksiobjekteina. Hikikomorina se kuvittelee saavansa Japanista itselleen waifun ja ainoat esteet asialle ovat kateelliset, mustasukkaiset ja katkerat suomiakat, jotka sen kieroutuneessa mielikuvituksessa on jotenkin tämän haaveen toteutumisen estäneet. En kyllä itse ymmärrä ollenkaan, miten me suomiakat ollaan siinä onnistuttu, mutta jotenkin se näköjään on tapahtunut.

Joka tapauksessa oli erittäin virkistävää ja opettavaista lukea teidän naisten kirjoittamia ajatuksia animesta, lisää tällaista, kiitos 😊

On meillä kyllä erilaiset polut vaikka samaa sukupolvea ollaan (viittaan N30 ja N32, olen itse N33 joka kommentoi tuossa pari kommenttia aiemmin N32:lle). Minä tunnen vain "normoja" jotka katsovat satunnaisesti animea siinä missä muitakin sarjoja tai leffoja. En juttele animesta muiden kuin sellaisten kanssa, joiden tiedän yleisesti ottaen pitävän ennakkoluulottomasti fiktiosta (kirjat, tv, videopelit, sarjikset). Eli siinä mielessä tiedän sen olevan vähemmistöharrastus etten ota puheeksi kaikkien kanssa, mutta enpä ota kaikkien kanssa puheeksi monta muutakaan asiaa- kuten lapset lapsettomien kanssa, lemmikit lemmikittömien kanssa, salilla käyminen siellä käymättömän kanssa jne. Teininä sitä oli paljon avoimen innostunut hehkuttamaan harrastustaan, mutta pieni herätys oli siinä kun yksi kaverini ihmetteli lukiossa ääneen miten kukaan voi kuluttaa aikaansa tuollaiseen (luin mangaa välitunnilla) ja itse tokaisin etten ymmärrä miten ketään voi kiinnostaa joku jeesus (hän oli kunnolla uskovainen). Niin me vain ollaan erilaisia. Olen kovien luonnontieteiden alalla ja hyväpalkkainen perhemamma. 

Mangassa/animessa pidän yleisesti positiivisesta vireestä, yhteistyön korostamisesta, luovista alkuasetelmista ja hahmojen kehittymisestä. Monissa jenkkisarjoissa on paljon ikäviä ihmisiä tekemässä ikäviä asioita toisilleen. Suomalaisissa sarjoissa on ankea ja vakava vire, huumoria haetaan lähinnä toisen epäonnistumisista ja rappiosta. Länsimaisessa kulttuurissa hahmoja leimataan helposti yksiselitteisesti pahoiksi ja hyviksi, japanilaisessa luontaisemmin vain ihmisiksi joilla on vastakkaiset näkemykset siitä mikä on hyvää ilman suoraa pahantahtoisuutta toista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

On meillä kyllä erilaiset polut vaikka samaa sukupolvea ollaan (viittaan N30 ja N32, olen itse N33 joka kommentoi tuossa pari kommenttia aiemmin N32:lle). Minä tunnen vain "normoja" jotka katsovat satunnaisesti animea siinä missä muitakin sarjoja tai leffoja. En juttele animesta muiden kuin sellaisten kanssa, joiden tiedän yleisesti ottaen pitävän ennakkoluulottomasti fiktiosta (kirjat, tv, videopelit, sarjikset). Eli siinä mielessä tiedän sen olevan vähemmistöharrastus etten ota puheeksi kaikkien kanssa, mutta enpä ota kaikkien kanssa puheeksi monta muutakaan asiaa- kuten lapset lapsettomien kanssa, lemmikit lemmikittömien kanssa, salilla käyminen siellä käymättömän kanssa jne. Teininä sitä oli paljon avoimen innostunut hehkuttamaan harrastustaan, mutta pieni herätys oli siinä kun yksi kaverini ihmetteli lukiossa ääneen miten kukaan voi kuluttaa aikaansa tuollaiseen (luin mangaa välitunnilla) ja itse tokaisin etten ymmärrä miten ketään voi kiinnostaa

Väittäisin että länsianimaatio on ottanut nyt yli kymmenen vuoden aikana paljon vaikutteita animesta (siis muutakin kuin taidetyyli), joten juonet ja hahmot ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi ja mielenkiintoisemmiksi. Ei siis pelkkää mustavalkoista hyvikset vs. pahikset asetelmaa.

Muistan Japaniin muuttaessani niin surkean vuoden tai pari animen osalta että siirryin katsomaan oikeastaan kokonaan pelkkää jenkkien tarjontaa, kun sieltä tuli oikeasti jotain erilaista.

N32

Kaunis ilmaisun muoto. Katsomisen arvoiset tuotannot päättää sitten käsikirjoituksen taso.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun täällä on ollut puhetta animesta ja sitä ympäröivästä kulttuurista vähän laajemminkin, plus erityyppisistä harrastajista Suomessa ja maailmalla, voisin lisätä oman lusikkani vielä ainakin kerran tähän soppaan, lol.

Mutta olen tosiaan itse lähestynyt animeharrastusta aina tuosta ns. otakunäkökulmasta, niin hyvässä kuin pahassa. Minun maailmassani anime on ehdottomasti ollut aina nörttiharrastus, ja ihan kaikista fanaattisimpia esiteinivuosia lukuunottamatta olen aina tiedostanut, että anime näyttäytyy asialle vihkiytymättömille (lol) usein outona, pervona, lapsellisena, ym. Se on jotain jonka olen jo aikapäiviä sitten "hyväksynyt", enkä siitä syystä ole koskaan ymmärtänyt joidenkin harrastajien vimmaa yrittää "normalisoida" animeharrastusta nk. normojen keskuudessa. Varsinkaan, jos sitä yritetään joidenkin "söpöt tytöt tekevät söpöjä asioita söpösti" -sarjojen kautta.

Ja nykyään, kun anime on löytänyt ti

Näin se on muuten Japanissakin. Anime on hyvin nörttimäinen harrastus, eikä siitä paljoa huudella muutoin kuin nörttikaverien kesken tai netissä anonyymisti. Muutoin yksityisasia. Varmasti jokainen japanilainen on nähnyt Sazae-san jakson ja tietää One Piecestä edes muutaman päähahmon nimen - ja lapset tietysti katsoo lapsille suunnattuja sarjoja kuten PreCure tai Pokemon - mutta ei siellä suurinta osaa aikuisista kiinnosta.

Otaku terminä on hyvin monikäyttöinen. Länsimaissa sillä viitataan nimenomaan animeharrastajaan, mutta Japanissa sillä kuvataan mitä tahansa intohimoista kiinnostuksen kohdetta harrastuksena. Esim. juna otakut. Mutta sanalla ei ole hirveän positiivinen sävy.

N32 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on hyviä. sarjoista esim. Neon Genesis Evangelion, Cowboy Bebop ja Death Note.  

Elokuvista Ghiblin elokuvat, Perfect Blue ja Paprika.

Ihan siis vaan minun mielipiteeni että voi säästää alapeukut.. :D En tarkoita että mikään muu ei olisi hyvä. Nuo nyt vain ovat sellaisia jotka olen katsonut  ja tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkoi anime Pokemonista. Parhaimmat kaudet ovat ihan ensimmäiset ja mitä uudempia kausia tulee niin sitä huonommaksi menee.

Sitten tuli Digimonia ja Hamtaroa. Se oli ihanaa aikaa, kun näitä tuli tv:stä. No, olinhan mä silloin hyvin nuori.

Muutama vuosi sitten hankin Netflixin ja enpä osannut aavistaa, että siellä on paljon animea. On tullut katsottua sieltä tosi paljon. Mulla on jäänyt Hopeanuolet ja Attack of titanit ihan sivuun. En koskaan niitä nähnyt nuorempana, enkä ole niitä nähnyt vieläkään. Monesti sain kuulla monen hehkuttavan niitä. 

 

Netflixin ansiosta löysin Dorohedoron. Aivan huikea esitys kaikessa häröydessään. Noi <3.

Animea olen kuitenkin (tietämättäni) seurannut jo tenavasta saakka. Lapsuudessani myytiin VHS-kaseteilla semmoista kuin Balatack. Robottianime, jossa joukko nuoria ohjasi telepatian avulla isoa Balatack-taistelurobottia. Silloin kakarana ihmettelin, miksi kiinalaisia merkkejä sisältäneessä ohjelmassa puhuttiin ruotsia, en tajunnut dubbaamisesta silloin tuon taivaallista.

VHS-ajan toinen klassikko, Kahden vuoden loma-aika paljastui lisäksi muistaakseni Toein tuotannoksi.