Hei etätyöntekijä! Mikä on totuus ahkeroinnistasi?

Ehkä joku iltalehden/hesarin kokoomuslainen toimittaja kopioi vauva palstalta kirjoitukseni suoraan ja tekee siitä artikkelin seuraavan päivän lehteen.

Heitän tikkaat ja pelaan padilla mahjongia.

Painelen varpailla näppäimistöä riittävän usein.

Töitähän kotona tehdään ihan täysi tuntimäärä ainakin kuukausitasolla. Jos välillä tehdään jotain muuta, päivä yleensä venyy jommasta kummasta päästä - tai sitten tehdään toisena päivänä enemmän.

Laitan kellon soimaan vähän ennenkuin työt alkaa. Kirjaan itseni sisään. Jos ei oo aamupalsuja menen takas nukkumaan. Herään joskus kympiltä viimestään, teen aamupalan ja käytän koiran. Yleensä joku höpöhöpö palsu on puolenpäivän aikaan ja silloin on oltava koneella. Kahden maissa teen ruokaa ja laitan pyykit jos niitä on. Asiakas soitot hoidan siinä iltapäivällä ja neljältä kone kiinni. 

Netto on 3200€/kk En lähde toimistolle enään ikinä.

Jtn pelottelua on tullut, että etäläisten työskentelyä alettais seuraamaan meilläkin. Ei oo onneks vielä näkynyt:)

Missähän välissä joku julkisen puolen toimihenkilö niitä töitä tekeekään, jos koko ajan on joku remonttihomma meneillään tai tuloillaan? Vai onko työ sitten niitä rattohommia ja vain automaattinen tulonlähde? Mielenkiintoista. 

Meille on esimiestenkin taholta muistutettu useaan kertaan, miten tärkeää on pitää ylimääräisiä taukoja. Vaikka tyhjentää astianpesukone, tai laittaa perunat kiehumaan. Joku lenkittää koirankin ja se on ihan sallittua. Itse voin hyvinkin surffailla välillä netissä, hakea puita vajasta, pestä pyykkiä tai käydä välillä ulkona. Vastaavasti teen myös aktiivisesti töitä, tänäänkin aloitin jo seiskalta, vaikka meidän täytyy olla töissä vasta klo 9 alkaen. Kyllä sen asiakasmäärästä näkee, että töitäkin on kotona tehty 😄

Oikeasti monessa työssä on paljon enemmän luppoaikaa kuin halutaan myöntää. Sosiaali ja terveysalalla olen huomannut, että on monesti tavallista pitää tunnin kahvitaukoja ja siihen päälle joskus 1.5 tunnin ruokataukoja ja valittaa sitten vielä äänekkäästi työn raskaudesta. Ei aina eikä kaikissa työtehtävissä toki. Siksi ei ole ihme, että esim Britannian työkokeilussa nelipäiväisestä viikosta tuli niin positiivisia kokemuksia ja tuottavuus parani. Töitä ei oikeasti ole monellakaan alalla viiteen päivään. En ihmettele jos moni laiskottelee etänä ja saa silti pakolliset työt tehtyä, eikä se näy missään työn laadussa tai tuloksessa. 

En esitä mitään. Pidän paljon lyhyitä taukoja ja saatan käydä ulkona kävelemässä lenkin kesken työpäivän. Kun teen töitä, keskittymiseni on täydellistä, ja siksi saan aikaan paljon enemmän kuin työpaikalla. Olen siis tehokkaampi ja ns. parempi työntekijä etätyössä, vaikka varsinaiseen työhön käyttämäni aika on todellisuudessa lyhyempi etätöissä kuin läsnätyössä.

En väitä, että kaikilla olisi sama, mutta itse olen työnantajalle tuottavampi, kun teen etänä.

Teen etätyötä koska voin, ja koska työskentely isossa avokonttorissa ei ole todellakaan mikään ideaali työympäristö.

Vaikka minulla ei ole pomoa niskaan hengittämässä, työmoraalini on korkea ja teen tätä työtä koska pidän siitä, se antaa haasteita ja siitä maksetaankin ihan mukavasti.  Työtäni en sitä paitsi pääse pakoon sillä siellä ne odottaa sähköpostissa yhteydenotot, vastattava niihin on. 

Sitä paitsi teen työtä ympäri maailmaa, en usko että tässä työssä kauan vanhenisin jos jättäisin tehtäväni tekemättä.

Olen todella iloinen että koronan myötä etätyömahdollisuus tuli, ja kun pandemia alkoi laantua saimme valita palaammeko konttorille vai jatkammeko kotona. Itse valitsin kotoa työskentelyn. Noin kerran kuussa ainakin on tosin konttoripäivä jolloin kaikki kokoontuvat sinne, pavereja ja koulutuksia yms.

Oma moraalini ei ikinä sallisi lorvailua ja työstä luistamista.  Sain tämän työn jota halusinkin kuusi vuotta sitten, ja olen todella iloinen että sain.

Vierailija kirjoitti:

Meille on esimiestenkin taholta muistutettu useaan kertaan, miten tärkeää on pitää ylimääräisiä taukoja. Vaikka tyhjentää astianpesukone, tai laittaa perunat kiehumaan. Joku lenkittää koirankin ja se on ihan sallittua. Itse voin hyvinkin surffailla välillä netissä, hakea puita vajasta, pestä pyykkiä tai käydä välillä ulkona. Vastaavasti teen myös aktiivisesti töitä, tänäänkin aloitin jo seiskalta, vaikka meidän täytyy olla töissä vasta klo 9 alkaen. Kyllä sen asiakasmäärästä näkee, että töitäkin on kotona tehty 😄

Minä käyn noin 45 minuutin koiralenkillä ruokatunnilla ja syön sitten koneen ääressä. Aivan ihanaa, kun pääsee valoisaan aikaan ulos talvellakin. 

Etätöissä tehdään töitä ja toimistolla vähän laiskotellaan ja jutellaan kuulumisia. Toki työasioistakin jutellaan ja sanotaan, että pidettiin palaveri, jos kahvitauko venyy tunnin mittaiseksi. 

Jos työ on sitä, että sinulle annetaan tehtävä, mikä pitää suorittaa, niin kiinnostaisi tietää, että miten siitä on mahdollista lusmuilla, jos tekee etänä?

Nimittäin käyttäisin varmasti sitä keinoa.

Nyt on pakko tehdä se homma, ja sitten ilmoittaa, että nyt homma on tehty. Tylsäähän se on, kun epäilijöiden mielestä muistuttaa "oikeaa" työntekoa.

Olen tehnyt 16 tuntisia ja yhden tunnin työpäiviä etänä. Kun töitä on, teen ne.

Teen etänä paljon töitä ja pystyn keskittymään paremmin. Flow päällä painan hommia klo 8.30-+13.30 välillä kahvia keitellen. Syön työpöydän ääressä. Klo 13.30 olen kaikkeni jo antanut, joten loppupäivä onkin sitten tuskaa. Onneksi vain klo 15 asti. Aamulla ensimmäinen puoli tuntia menee käynnistymiseen ja iltapäivällä viimeinen tunti on täysin tuottamatonta aikaa. Silloin ei kannata tehdä muuta, kuin lueskella sähköposteja tai jutella Teamsissa työkavereiden kanssa.

Pitäisi opetella tauottamaan työtä, mutta on tosi vaikea pitää taukoja kun työ sujuu.

Minun työtä on hyvin vaikeaa mitata joten sinänsä hankala sanoa mikä on hyvä tahti. Omasta mielestäni minulla on korkea moraali ja haluan tehdä töitä hyvin. 

Mutta aina ei vain kykene ja kotona siitä tulee huono omatunto, työpaikalla ei.

Mielenkiintoista ollut lukea teidän muiden eteläisten juttuja 

Masentuneena etätöistä tuli helvetti. Olin niin huonossa kunnossa, että kykenin leimaamaan itseni sisään ja yritin tehdä töitä, mutta en pystynyt tekemään minkäänlaisia päätöksiä ja itkin paljon.

Lähityössä olisin todennäköisesti jäänyt aiemmin saikulle ja välttänyt pahimman romahduksen? Ehkä?

Joten, mun kokemuksen mukaan etätyöhön täytyy olla hyvässä henkisessä kunnossa. 

Oh, the irony, en enää romahduksen jälkeen kykene tekemään töitä melussa ja kaaoksessa, vaan pakko tehdä 80% hommista etänä. Ei tarvitse kuitenkaan pysytellä kotona, vaan vierailen erilaisissa kohteissa asiantuntijatyön merkeissä. Nämä sosiaaliset hetket on nyt työn suola. 

Välillä tulee selattua esim. tätä palstaa ja välillä saatan käydä lenkillä ruokatunnilla, pyykitkin menee narulle välillä ja koululaisen kanssa juttelen iltapäivisin. Mutta sitä se työpaikallakin on, kahvitunnit venyy tunnin mittaisiksi, kun rupattelee työkaverien kanssa ei-töihin-liittyviä asioita. Ongelmanratkaisutyössä ei voi olettaa ihmisten keskittyvän asiaan 8 tuntia päivässä putkeen. 

Vierailija kirjoitti:

En esitä mitään. Pidän paljon lyhyitä taukoja ja saatan käydä ulkona kävelemässä lenkin kesken työpäivän. Kun teen töitä, keskittymiseni on täydellistä, ja siksi saan aikaan paljon enemmän kuin työpaikalla. Olen siis tehokkaampi ja ns. parempi työntekijä etätyössä, vaikka varsinaiseen työhön käyttämäni aika on todellisuudessa lyhyempi etätöissä kuin läsnätyössä.

En väitä, että kaikilla olisi sama, mutta itse olen työnantajalle tuottavampi, kun teen etänä.

Sama. Kun olin vielä hybridityössä, oli To do -listalla koko ajan aivan hirveät määrät töitä, siis useita kymmeniä rästissä.  Lisäksi olin paljon väsyneempi, kun toimistopäivinä piti herätä niin aikaisin ja päivät oli pitkiä. Nyt olen 2 kk ollut etätyössä, niin olen töiden suhteen reaaliajassa. Kun uusi juttu tulee, saan sen tehtyä heti. Ihan huippua!

En esitä ahkerampaa, koska siinä ei ole mitään arvostettavaan, eikä sitä muutkaan töissä arvosta, vaan tulos ratkaisee. 

Työkaverina oli kerran tyyppi, joka varmaan puolet työajasta katseli vain ikkunasta ja istui, aluksi vähän ihmeteltiin, mutta hän oli firman tuottavin ja teki jatkuvasti parasta tulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En esitä mitään. Pidän paljon lyhyitä taukoja ja saatan käydä ulkona kävelemässä lenkin kesken työpäivän. Kun teen töitä, keskittymiseni on täydellistä, ja siksi saan aikaan paljon enemmän kuin työpaikalla. Olen siis tehokkaampi ja ns. parempi työntekijä etätyössä, vaikka varsinaiseen työhön käyttämäni aika on todellisuudessa lyhyempi etätöissä kuin läsnätyössä.

En väitä, että kaikilla olisi sama, mutta itse olen työnantajalle tuottavampi, kun teen etänä.

Sama. Kun olin vielä hybridityössä, oli To do -listalla koko ajan aivan hirveät määrät töitä, siis useita kymmeniä rästissä.  Lisäksi olin paljon väsyneempi, kun toimistopäivinä piti herätä niin aikaisin ja päivät oli pitkiä. Nyt olen 2 kk ollut etätyössä, niin olen töiden suhteen reaaliajassa. Kun uusi juttu tulee, saan sen tehtyä heti. Ihan huippua!

Toimistopäivissä on juuri se vika, että niiden jälkeen menee päivä koomaillessa. Vuorokausirytmi on asettunut etätyön aikatauluun, ja aikaisemmin herääminen tuottaa useamman päivän harmin. Plus sosiaalinen kuormitus toimistolla.

Ap. on joku eläkeläinen, joka yrittää täällä päteä ja roikkua työelämän reunalla. Jotenlkin eläkeläisenä tunnistan tuon ilmiön, kun ei ole oikeasti enää perillä mitä oikeasti siellä tapahtuu. Ap. kannustaisin hankkimaan elämän. 

Eikä sitä ahkeruutta enään kukaan arvosta, vaan tulos ratkaisee. Jotkut fiksut ja osaavat tekevät työt 6 tunnissa ja osaavat pitää sopivasti taukoja, kun toinen ahkeroi 9h samoissa tehtävissä, jos aikoo päästä samaan tulokseen.

Työssä jaksamisen kannalta, tauot ovat välttämättömiä, eikä kenenkään pidä päteä ahkeruudellaan.