Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta kanssani vaan jättää vastaamatta tai vaikenee täysin aiheesta.
Kyseessä pitkäaikainen ystävä, tai niin luulin. Mutta yksi aihe on katkaissut välimme koska hän ei jostain syystä kykene keskustellaan aiheesta. Ei siis ollenkaan.
Joten annanko vain siis olla vai mitä?
Kyseinen aihe ei ole edes mitenkään häneen liittyvä, joten hän täysin ohittaa tai sivuuttaa minulle kiperän aihealueen josta minä haluaisin puhua. Mutta kun en voi puhua hänelle siitä, niin onko mitään järkeä edes yrittää jatkaa niin kutsuttua ystävyyttä?
Koska eihän tuollainen ole oikea ystävä minusta laisinkaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Ehkä sitten näin.
Hyvin vaikeaa kyllä jatkaa ystävyyttä tällaisen jälkeen enää on."
Mä olen tuosta eri mieltä. Jos ystävälläsi ei ole kykyä toimia sun "terapeuttinasi" surutyösi vaiheiden työstämisessä, ei se suinkaan tarkoita, etteikö voisi olla sulle muuten hyvä ystävä. Mulla on joitain asioita elämässäni, joista puhun ainoastaan saman kokeneille ihmisille. Olen todennut sen, että jso puihisin sellaiselle, jolla ei ole mitään käsitystä, mitä mä tarkoitan, voisin yhtä hyvin puhua kissalleni tai koiralleni. Tai vaikka kumisaappaalle. Netistä löytyy ihan takuulla vertaistukiryhmiä, joissa ovisit työstää tuota kriisiäsi keskustellen muiden saman kokeneiden kanssa.
Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok m
Kovin pieleen meni taas. Että te osaatte nää.
Olen uudella uralla, ei syytä tuntea kenenkään paremmuutta tai huonommuutta tässä. Emme me kilpaile mistään.
"Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.
Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.
Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.
Sitä en käsitä."
Siis tarkoitatko, että et voi edes sanoa ystävällesi, ettet voi lähteä nyt ravintolaan syömään, koska sulla ei ole työttömänä varaa? Tai että et voi kertoa olevasi huomenna menossa työhaastatteluun? Tai kertoa, että olit hakenut sinne tai tänne töihin ja nyt jännität, pääsetkö edes haastatteluun? Vai mitä tarkoitit tuolla, ettet saa sanoa sivulauseessakaan?
Minäminäminäminä. En voi olla kaveri jos ei puhuta juuri siitä mistä haluan minäminäminäminä! Minua ei kiinnosta että ystävälleni se on vaikeaa, koska minä!
Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä. Terapeutti ei tarvitse olla, mutta ystävä kyllä kuuntelee jos joku kertoo että en voi hyvin koska sairastuin vakavasti/ puolisoni jätti/ läheiseni kuoli/ menetin työpaikkani.
Ihmisillä on usein tarve puhua näistä vaikka se olisi kiusallista kuulijalle. Mikä ihme robotti ihmisen pitäisi olla joka hokisi vain kaunis päivä tänään, kiva mennä kahville. Jos kuunteleminen käy pidemmän päälle liian raskaaksi, sen voi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti on kyseisestä asiasta sinun kanssa täysin eri mieltä eikä halua sen takia siitä keskustella kanssasi.
Tähän en usko.
Et halua uskoa, et suostu uskomaan ja ystäväsi tietää tämän.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä. Terapeutti ei tarvitse olla, mutta ystävä kyllä kuuntelee jos joku kertoo että en voi hyvin koska sairastuin vakavasti/ puolisoni jätti/ läheiseni kuoli/ menetin työpaikkani.
Ihmisillä on usein tarve puhua näistä vaikka se olisi kiusallista kuulijalle. Mikä ihme robotti ihmisen pitäisi olla joka hokisi vain kaunis päivä tänään, kiva mennä kahville. Jos kuunteleminen käy pidemmän päälle liian raskaaksi, sen voi sanoa.
Kyllä, mutta toisia ei myöskään saa pakottaa puhumaan asioista joista eivät halua. Tuollainen painostaminen saattaa jopa traumatisoida aiheen vielä vaikeammaksi.
No voi herranjestas. Jos tämä nyt ei ole provo eikä ap 14v, niin haloo! Kuulostat ihan hirveän itsekeskeiseltä ja kypsymättömältä ihmiseltä. Ei ystävyys ole mikään äiti-lapsisuhde, jossa toinen on velkaa herkeämättömän huomion, pyyteettömän rakkauden ja hyväksynnän.
Sinä olet rajaton ihminen, sinulle näytetään raja mutta haluat väkisin ylittää sen. Kaikilla on oikeus pitää omat rajansa ja normaali aikuinen kunnioittaa sitä. Jokaisella on oikeus valita itselleen sopivat puheenaiheet, eikä mitään velvollisuutta selittää ratkaisujaan.
Jos itse huomaan, ettei jokin aihe kiinnosta ystävää tai hän kokee sen hankalaksi, vaihdan puheenaihetta enkä kysele. Hyvä ystävä on hienotunteinen. Toki jos tällaisia aiheita alkaa olla useampia, ystävyys on enemmän kaveruutta tai loppuu. Tämä ei silti merkitse, että ystävässä olisi jokin vika.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.
Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.
Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.
Sitä en käsitä."
Siis tarkoitatko, että et voi edes sanoa ystävällesi, ettet voi lähteä nyt ravintolaan syömään, koska sulla ei ole työttömänä varaa? Tai että et voi kertoa olevasi huomenna menossa työhaastatteluun? Tai kertoa, että olit hakenut sinne tai tänne töihin ja nyt jännität, pääsetkö edes haastatteluun? Vai mitä tarkoitit tuolla, ettet saa sanoa sivulauseessakaan?
No ihan tämä tilanne ei nyt ole mutta vähänkun että joo jos mikään liittyykään tuohon aiheeseen niin sitten toinen menee ihan oudoksi.
Niin on siinä jotain outoa.
Koska tokihan tuo on aika massiivinen muutos elämässä ja vaikuttaa kaikkeen niin sitä on hankala kokonaan jättää huomiotta kokonaan loppuiäksi sitten toisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä. Terapeutti ei tarvitse olla, mutta ystävä kyllä kuuntelee jos joku kertoo että en voi hyvin koska sairastuin vakavasti/ puolisoni jätti/ läheiseni kuoli/ menetin työpaikkani.
Ihmisillä on usein tarve puhua näistä vaikka se olisi kiusallista kuulijalle. Mikä ihme robotti ihmisen pitäisi olla joka hokisi vain kaunis päivä tänään, kiva mennä kahville. Jos kuunteleminen käy pidemmän päälle liian raskaaksi, sen voi sanoa.
Ei tuokaan aina ole niin helppoa. Mä aikoinaan aikani kuuntelin yhtä ystävääni. Ajattelin just samalla tavalla kuin sinäkin. Mutta just, kun hän alkoi päästä yhdestä murheestaan yli, tuli uusi kriisi. Samaan aikaan mulla oli muitakin ystäviä, joilla ei asiat ollut hyvin. Kun sitten kerroin tälle ystävälleni, että nyt alkaa käydä liian raskaaksi, tämäpä suuttui. Enkä nyt tarkoita, että ap olisi tällainen, mutta jotkut ihmiset vetävät herneen nenäänsä, vaikka miten nätisti yrittäisi sanoa, ettei jaksa enää kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.
Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.
Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.
Sitä en käsitä.
Etkös sinä juuri aiemmin sanonut että sinulle tämä on vaikea pala? Olitko nyt siis päässyt yli vai et? Ja jos olet, niin miksi kiusaat ystävääsi ottamalla aihetta esiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.
Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.
Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.
Sitä en käsitä.
Etkös sinä juuri aiemmin sanonut että sinulle tämä on vaikea pala? Olitko nyt siis päässyt yli vai et? Ja jos olet, niin miksi kiusaat ystävääsi ottamalla aihetta esiin?
Olen yli mutta vaikea pala se tulee olemaan aina.
Ei se siitä silene vaikka sen olen hyväksynyt.
Ei kukaan kuollutkaan henkiin herää vaikka asian kuinka käsittelisi.
Aihe tulee seuraamaan aina, ja sen sivuuttaminen tässä päivässä kokonaan on erittäin hankalaa koska ympärillä tapahtuu samaa jatkuvasti.
Ihankun kissa kuumaa puuroa miten se meni. Miksei siitä vaan voi puhua?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.
Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.
Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.
Sitä en käsitä."
Siis tarkoitatko, että et voi edes sanoa ystävällesi, ettet voi lähteä nyt ravintolaan syömään, koska sulla ei ole työttömänä varaa? Tai että et voi kertoa olevasi huomenna menossa työhaastatteluun? Tai kertoa, että olit hakenut sinne tai tänne töihin ja nyt jännität, pääsetkö edes haastatteluun? Vai mitä tarkoitit tuolla, ettet saa sanoa sivulauseessakaan?
No ihan tämä tilanne ei nyt ole mutta vähänkun että joo jos mikään liittyykään tuohon aiheeseen niin sitten toinen menee ihan oudoksi.
Niin on siinä jotain outoa.
Koska tokihan tuo on
Niin noh, mehän ei tässä asioista tiedetä. Kunhan spekuloidaan. Mutta tuli nyt sekin mieleen, että ehkä tällä ystävälläsi on omiakin murheita ja kenties sitten kuuntelee vielä lisäksi muiden ystäviensä murheitakin, joten jossain vaiheessa vaan se kamelin selkä katkeaa eikä jaksa enää kuunnella. Mutta ei myöskään tiedä, miten sanoisi sulle, että ei halua kuunnella aiheesta. Ehkä pelkää, että sä suutut tai jotain.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä. Terapeutti ei tarvitse olla, mutta ystävä kyllä kuuntelee jos joku kertoo että en voi hyvin koska sairastuin vakavasti/ puolisoni jätti/ läheiseni kuoli/ menetin työpaikkani.
Ihmisillä on usein tarve puhua näistä vaikka se olisi kiusallista kuulijalle. Mikä ihme robotti ihmisen pitäisi olla joka hokisi vain kaunis päivä tänään, kiva mennä kahville. Jos kuunteleminen käy pidemmän päälle liian raskaaksi, sen voi sanoa.
Ei tuokaan aina ole niin helppoa. Mä aikoinaan aikani kuuntelin yhtä ystävääni. Ajattelin just samalla tavalla kuin sinäkin. Mutta just, kun hän alkoi päästä yhdestä murheestaan yli, tuli uusi kriisi. Samaan aikaan mulla oli muitakin ystäviä, joilla ei asiat ollut hyvin. Kun sitten kerroin tälle ystävälleni, että nyt alkaa käydä liian raskaaksi, tämäpä suuttui. Enkä nyt tarkoita, et
Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen
"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "
Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "
Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi.
Sanoisi edes. Ymmärrän kyllä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "
Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi.
Sama, en kyllä minkään suutahtelijan kanssa jaksaisi edes kaveerata.
Eli haluat väkisin märehtiä kauan tapahtunutta asiaa juuri sen ihmisen kanssa, joka ei enää jaksa märehtiä sitä sun kanssa. Ok. Outo olet ap.
Mutta että pitää jotain salaisia en vastaa en kommentoi viestejä tässä tulkita rivien välistä?
No tulkittu on nyt.
Kiitos raati 😀
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä. Terapeutti ei tarvitse olla, mutta ystävä kyllä kuuntelee jos joku kertoo että en voi hyvin koska sairastuin vakavasti/ puolisoni jätti/ läheiseni kuoli/ menetin työpaikkani.
Ihmisillä on usein tarve puhua näistä vaikka se olisi kiusallista kuulijalle. Mikä ihme robotti ihmisen pitäisi olla joka hokisi vain kaunis päivä tänään, kiva mennä kahville. Jos kuunteleminen käy pidemmän päälle liian raskaaksi, sen voi sanoa.
Tästä olen harvinaisen samaa mieltä.
Mitä siinä muuta tarvii käsittää kuin että syystä tai toisesta hänelle on kanssasi vaikea puhua aiheesta. Ehkä hän tuntee huonoa omaatuntoa siitä että hänellä pyyhkii paremmin kuin sinulla? Empaattisen ihmisen ongelmia.
Sinä taas vaikutat aika itsekeskeiseltä ja epäempaattiselta.