Epävakaa persoonallisuus - Olen vuosia pohtinut onko minulla tämä
Kaikki merkit viittaavat tähän, mutta jotain kuitenkin puuttuu, jotta voisin saada diagnoosin. En toisaalta nuorempana koskaan edes yrittänyt saada yhtään mitään diagnoosia, sillä olin sairaudentunnoton. Kaikki oikkuilu oli muiden syytä ja minun kärsimykseni ei todellakaan ollut mielenterveysongelma, vaan normaali vastaus ikävien ihmisten käytökselle minua kohtaan. Nykyisinkään en tosin ole vakuuttunut persoonallisuushäiriöiden diagnosoinnin tarpeellisuudesta, mutta jonkinlaista keskusteluapua olisin kaivannut jo nuorena.
Joskus pohdin myös, voiko se, etten koskaan joutunut vakavampiin ongelmiin oireideni vuoksi, johtua vain älykkyydestäni tai ehkä sittenkin äärimmäisestä häpeästä ja pelosta paljastu mt-ongelmaiseksi kaikkien tuttujen silmien alla.
Pitkällisen itsetutkiskelun jälkeen olen alkanut nähdä juurisyitä oireilulleni. Tiedostan, milloin oireeni alkoivat selvästi pahentua (n.16-vuotiaana) ja toisaalta milloin oireeni alkoivat lievittyä hieman (n. 26-vuotiaana) ja kun ne lievittyivät merkittävästi (kolmenkympin hujakoilla).
Olen lukenut alan kirjallisuutta ja perehtynyt tunne-elämän epävakauteen ja lähestulkoon kaikki mitä olen koskaan lukenut rajatilapersoonasta resonoi kohdallani. Osa nykyään enemmän menneisyyteni kohdalla, mutta paljon on vieläkin korjattavaa.
Olisiko täällä muitakin ei-diagnosoituja, jotka kokevat epävakauden olleen elämässä merkittävä haittatekijä ja este normaalille kehittymiselle ja elämänkululle?
Kommentit (45)
Tunnistin itseni yli puolesta näistä eri häiriöistä. Mikään ei ollut ihan napakymppi kuitenkaan. Olenko superhäiriöinen?
Kiinnostais kanssa onko kellään oma koettu älykkyys tai tietynlainen kasvatus vaikuttanut yhtään siihen, miten pahasti oireet näkyy ulospäin? Eli jos vaikka on vahvasti oikeudentuntoinen ja ajattelee tiukan loogisesti muulloin kuin tunnekuohuissa niin vaikuttaako se siihen, että purkaukset vähän edes laimenee tai niitä ei kehtaa näyttää julkisesti yhtä voimalla kun se järki siellä taustalla kuitenkin vähän vielä toimii?
Up
Onko epävakaa persoonallisuushäiriö vain lapsuuden kiintymyssuhdetrauman ja myöhemmän henkisen ja/tai fyysisen kaltoinkohtelun lopputulema kun ihmisen persoonallisuus ei pääse kehittymään normaalisti lapsuuden traumatisoitumisen vuoksi? Eikös monet epävakaat ole vähän lapsenomaisia eli on jääty henkisesti vähän sinne menneisyyteen jumiin selvittämään niitä ongelmiaan joita ei voi enää aikuisena selvittää tavalla jolla epävakaa niitä yrittää selvittää?
Minullakin voi olla ja joskus olen miettinyt olevani kehitysvammainen. Ei ole tutkittu.
Minun mies on epävakaa. Täytyy sanoa että pari 3 ekaa vuotta oli todeella vaikeat