Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?
27.02.2024 |
Melkein joka päivä kelaan päässäni samaa ajatusta. Olisiko elämä helpompaa ilman miestä, olisiko arki lasten kanssa helpompaa jos ottaisin eron. Nykyisellään elämä ja arki on nimittäin liian raskaita ja vaikeita ja minusta tuntuu koko ajan siltä kuin arjessa olisi miehen vuoksi koko ajan ylimääräistä hoidettavaa ja että hänen panos perheemme arkeen on hyvin pieni, nyt tuntuu kuin hoitaisin yksin melkein kaikki meidän kaikkien neljän asiat enkä jaksa.
Onko kellään kokemusta tällaisesta olosta? Onko arki oikeasti helpottanut, jos on ottanut eron? Vai vaikeutunut entisestään?
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.
Ei ole pakko ilmottaa syytä niin, mutta näin PITÄISI olla. Et sinäkään elareita haluaisi maksaa.
En ymmärrä logiikkaasi. Vai onko sitä edes?? Miten muka eron syy vaikuttaisi elareihin, jotka on lapsen elättämistä varten?? Jos puolisosi esim. pettää sinua, niin pitäskö sut vapauttaa elareista sen perusteella?? Jos näin on, niin haluat vain kostaa petetyksi tulon lasten kärsiessä siitä. To
Tuo on sama sairas logiikka kuin se, kun joskus saa lukea, että avioliitossa mies ei halua hoitaa lapsia, koska vaimo pihtaa. Eli jos vaimo on haluton sängyssä, niin mies ei vastineeksi viitsi olla lasten kanssa. Ja kun yrittää kysellä näin ajattelevalta mieheltä, että miksi lapsille pitää kostaa parisuhteen seksielämän ongelmat, niin vastassa on huljaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu tasan tarkkaan siitä, millaisen miehen olet ottanut. Jotkut ihastuvat kerta toisensa jälkeen renttuihin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi mutta näin se terapeutti sanoi että toi olisi hyvin yleinen ongelma. Tehdään ihan itse siitä omasta elämästään vaikeaa ja liian raskasta. Koska me määritellään odotukset ja standardit mihin meidän pitää päästä..
monesti sitten näillä odotuksilla/ standardeilla ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa.
Terapeutti siis sanoi, että oman elämän kontrollin tavoittelu on hyvin yleinen ongelma. Tapoja siihen on monia, tuo minuuttikontrolli ei ehkä ole yleisin, monia muitakin on. Tämän pariterapian lisäksi yksilöterapia voisi tälle henkilölle olla tarpeen, sen arvottomuuden tunteen käsittelemiseksi. Jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi, arvokkaaksi ja arvostetuksi, joten hänen työtään tulee muiden arvostaa. Ja jos ei muuten arvostusta heru, niin pitää osoittaa, että työ on vaikeaa ja raskasta. Helpot hommat ja chillailu kotona, kukapa semmoista arvos
En kokenut lasten kanssa kotona olemista chillailuksi, mutta joku tietysti voi niin kokea. Minusta se oli työtä aamusta iltaan. Tässäpä tullaankin taas siihen, että Suomessa ei kotiäitiyttä arvosteta, eikä naisen panos kotona ole minkään arvoista. Vain ansiotyöllä on merkitystä, muu on chillailua. Lähtisin purkamaan ongelmaa siitä lähtökohdasta, että miksi niin on.
Minä olen vaativassa ja vastuullisessa sote-alan työssä (en hoitaja vaan yliopistokoulutus). Työpäivät kiireisiä, taukoja ei juuri ole, jatkuva stressi painaa siitä että työtä ei ehdi tehdä riittävän hyvin. Silti kotiäitinä oleminen lapsen vauvavuosi ja ekat pari vuotta oli raskaampaa kuin työelämässä olo. Sinänsä tykkäsin kyllä olla lapsen kanssa kotona, myös työstäni tykkään. Mutta todellakaan mitään chillailua kotiäitiys ei ollut. Riippuu varmaan lapsesta aika paljon. Omani nukkui päiväunet vain lyhyissä pätkissä ja nekin vain liikkuvissa vaunuissa, öisin heräili paljon, ei viihtynyt juurikaan itsekseen eli en saanut taukoja oikein ikinä ja yöuneni jäi kovin vähiin. Syynä oli refluksia, atopiaa, allergiaa ym, ravattiin lääkärillä mutta ei niihin kunnolla apua saanut niin, että lapsi olisi vaikka nukkunut paremmin. Mieheni tosin kuvitteli, että ns. makaan vain sohvalla päivät, kyllä pisti vihaksi hänen kuvitelmat.
Ehdottomasti voin suositella. Elämä on kaikin puolin helpompaa ja jotenkin kevyempää ilman miestä. Lapset ja minä olemme paremmalla tuulella. Uskon, että ilman miestä eläminen olisi monelle naiselle helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tosiaan mielenkiintoista miksi Suomessa kotiäitiyden ajatellaan olevan chillailua, työn välttelyä, lattemammailua, sohvalla makoilua. Kaikki nämä vähätteleviä, väheksyviä, loukkaaviakin, tapoja suhtautua kotiäitiyteen. Mutta hyvin monessa muussa länsimaassa kotiäitiyttä ja kotiäitejä arvostetaan aika korkealle, siis mitä tulee muiden asenteisiin. Miksi tällainen asenne-ero Suomen ja monen muun länsimaan välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just se että sitten lapsista tulee joka toinen viikko lapsia. Eikä asiat muutu helpommiksi. Jos lastenhoito on se ongelma niin ota väkisin omaa aikaa. Lähde vaikka yksin Leville viikoksi. Se on huomattavasti helpompi vaihtoehto kuin eroaminen. Jos tuo ei taas kelpaa miehelle niin ottakoon itse sen eron. Usko siskoa joka eronnut.
Ongelmia on muitakin kuin lastenhoito. On kuin nies olisi tosiaan se kolmas lapsi. Mitään taustatukea mihinkään kasvatusasioihin en häneltä saa, hän häippäsee autotalliin tai ulos alta pois, jos on joku ns. tilanne hoidettavana jomman kumman lapsen kanssa. Tai menee mukaan lasten kinasteluihin pahentaen niitä ja sitten minä joudun komentamaan kaikkia kolmea olemaan kunnolla. Minkään uusien asioiden opettaminen lapsille ei miestä kiinnosta, ilmeisesti siitä on liikaa vaivaa (että veisi vaikka esikoisen uimahalliin käymään). Ja mies sotkee enemmän kuin
Eroa jo lastesi vuoksi. Nyt he näkevät niin vinoutuvan kuvan parisuhteesta, että siitä on heille haittaa oman aikuisen parisuhteen muodostamisessa ja ehkä jopa aikuistumisessa. Mieshän tuossa näyttää vastuuttoman ihmisen mallia, joka on varsinkin pojille todella myrkyllinen. Miehestäsi et ole kasvatusvastuussa, mutta lapsista olet. Anna heille vastuullisen aikuisen malli ja siivoa mies elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen se liitossa mihinkään osallistumaton mies keksi että haluaa olla 50% isä ja lastenvalvonnassa yllättäen läväytti tuon pöytään. Lapsesta tuli reppulapsi ja itsestäni jtv äiti. Paitsi että edelleenkin huolehdin kaikesta, isän luona käy säilytettävänä. Jos kintas hukkuu siellä niin lapsi tulee su illalla luokseni takaisin ilman kintasta jne. Koska se isäsuhdehan on tärkeä eikä isän tehtävä ole huolehtua lapsen tavaroista.
eli ei helpottunut. Pääsen kuitenkin itse harrastamaan liikuntaa nykyisin jne ja vapautta on mutta lapsen kova elämä kahden kodin välissä ei ole sen arvoista. Koeta kestää.Isäsuhde ON tärkeä. Olisiko parempi jos mies näkisi lapsia vain joka toinen viikonloppu?
Tunne-elämältään lapsen tasolla olevaan isään ei voi luottaa. Vanhempien tehtävä on auttaa lasta tunnesäätelyssä. Tätä jos ei pysty tekemään, aiheuttaa lapselle vain turvattomuutta ja haittaa.
Parempi on nähdä sellaista huonoa vanhempaa vasta kun lapsen oma tunnesäätely on riittävän kehittynyt, että selviää henkisesti sen vanhemman kanssa.
Life is what you make of it. Kun kattelen läheltä muutamaa yh:ta niin ei käy kateeksi. Pari eivät vaan jaksa itse, eivät tajunneet varmaan mitä yksinhuoltajuus tarkoittaa käytännössä. Esim ottanut todella vaativan työn, paljon ylitöitä mutta palkka enimmillään lähes 6tonnia kk. Peruspalkka on vissiin 5, ottaa kyllä ylityöt myös vapaana. Lapsi joku 10 v ja haluaa tarjota sille parasta mutta työ verottaa äidin jaksamista aivan liikaa. Ihan käsittämätön tapaus että uhraa oman terveytensä rahan takia. Sillä ei oo mitään kiinnostusta siihen työhön tai uraan, ainoastaan rahan takia siellä on ja on toistuvasti saikulla tai saldovapaalla. Ei kuulosta minun korviini kestävältä ajatukselta. On tehny saldovapaalla/saikulla keikkatöitä, koska se on kuitenkin helpompaa kuin varsinainen työ...
Toinen on ihan sossun tapaus nykyään, heitti miehen pihalle. Nuorin on taapero vanhin teini, ja kaksi siitä väliltä, ei pysty menemään töihin (oli siis ennen jossain ihan hyvässä työssä), huostaanotto luuraa oven takana näin huhu kertoo...
Eräs taas pärjäisi lasten kanssa yksin tosi hyvin, on neuvokas ja reipas osaa luoda ns turvaverkkoja. Mutta ei uso itseensä, on aina seurustellut, ja kun on ollut sinkkuna niin harrastanut irtosuhteita ihan hulluna, niin ei mitään kokemusta itsensä rakastamisesta ja yksinolosta. Nyt kun on pienet lapset ja hän on 50 niin ei näytä sekstailu randommiehen kanssa kiinnostavan. Siksi on sellaista idioottimaista vatvomista exän kanssa. Seisois vaan rohkeasti omilla jaloillaan. Siis hän vatvoo niitä perusjuttuja juupas eipäs, sinne tänne, tule - mene pois, anna rahaa, sullaonvarmaanjokutoinenjo, nyyh, sun pitää olla enemmän lasten kanssa eli jää tänne syömäänhehheyöksi, en halua koskaan enää nähdä sinua. Ja aikuisella ihmisellä jo kolmas ero, miten jaksaa pistää tämän levyn päälle uudestaan. Mutta hoitaa lapset hyvin ja satavarmasti pärjäisi kokonaan ilman mitään miestä. Muttei usko, eikä halua edes kuulla kannustuksia.
Niin sanoisin, että pitää miettiä näitä juttuja. Uskaltaako, haluaako sisimmissään, jaksaako ilman miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Life is what you make of it. Kun kattelen läheltä muutamaa yh:ta niin ei käy kateeksi. Pari eivät vaan jaksa itse, eivät tajunneet varmaan mitä yksinhuoltajuus tarkoittaa käytännössä. Esim ottanut todella vaativan työn, paljon ylitöitä mutta palkka enimmillään lähes 6tonnia kk. Peruspalkka on vissiin 5, ottaa kyllä ylityöt myös vapaana. Lapsi joku 10 v ja haluaa tarjota sille parasta mutta työ verottaa äidin jaksamista aivan liikaa. Ihan käsittämätön tapaus että uhraa oman terveytensä rahan takia. Sillä ei oo mitään kiinnostusta siihen työhön tai uraan, ainoastaan rahan takia siellä on ja on toistuvasti saikulla tai saldovapaalla. Ei kuulosta minun korviini kestävältä ajatukselta. On tehny saldovapaalla/saikulla keikkatöitä, koska se on kuitenkin helpompaa kuin varsinainen työ...
Toinen on ihan sossun tapaus nykyään, heitti miehen pihalle. Nuorin on taapero vanhin teini, ja kaksi siitä väliltä, ei pysty me
Jaksaa ilman miestä ihan hyvin, jos mies kantaa oman vastuun lapsista eli tapaa säännöllisesti ja usein, osallistuu myös sairaan lapsen hoitoon olemalla töistä pois, maksaa elarit, ei kiusaa exää lasten kautta jne.
Vierailija kirjoitti:
Life is what you make of it. Kun kattelen läheltä muutamaa yh:ta niin ei käy kateeksi. Pari eivät vaan jaksa itse, eivät tajunneet varmaan mitä yksinhuoltajuus tarkoittaa käytännössä. Esim ottanut todella vaativan työn, paljon ylitöitä mutta palkka enimmillään lähes 6tonnia kk. Peruspalkka on vissiin 5, ottaa kyllä ylityöt myös vapaana. Lapsi joku 10 v ja haluaa tarjota sille parasta mutta työ verottaa äidin jaksamista aivan liikaa. Ihan käsittämätön tapaus että uhraa oman terveytensä rahan takia. Sillä ei oo mitään kiinnostusta siihen työhön tai uraan, ainoastaan rahan takia siellä on ja on toistuvasti saikulla tai saldovapaalla. Ei kuulosta minun korviini kestävältä ajatukselta. On tehny saldovapaalla/saikulla keikkatöitä, koska se on kuitenkin helpompaa kuin varsinainen työ...
Toinen on ihan sossun tapaus nykyään, heitti miehen pihalle. Nuorin on taapero vanhin teini, ja kaksi siitä väliltä, ei pysty me
Jaksaa erinomaisesti, kun yksi kuormitustekijät on poissa. Siinä vapautuu uskomaton määrä energiaa, kun kivireki on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Life is what you make of it. Kun kattelen läheltä muutamaa yh:ta niin ei käy kateeksi. Pari eivät vaan jaksa itse, eivät tajunneet varmaan mitä yksinhuoltajuus tarkoittaa käytännössä. Esim ottanut todella vaativan työn, paljon ylitöitä mutta palkka enimmillään lähes 6tonnia kk. Peruspalkka on vissiin 5, ottaa kyllä ylityöt myös vapaana. Lapsi joku 10 v ja haluaa tarjota sille parasta mutta työ verottaa äidin jaksamista aivan liikaa. Ihan käsittämätön tapaus että uhraa oman terveytensä rahan takia. Sillä ei oo mitään kiinnostusta siihen työhön tai uraan, ainoastaan rahan takia siellä on ja on toistuvasti saikulla tai saldovapaalla. Ei kuulosta minun korviini kestävältä ajatukselta. On tehny saldovapaalla/saikulla keikkatöitä, koska se on kuitenkin helpompaa kuin varsinainen työ...
Toinen on ihan sossun tapaus nykyään, heitti miehen pihalle. Nuorin on taapero vanhin teini, ja kaksi siitä väliltä, ei pysty me
Niin mutta jos tilanne jo yhdessä ollessa on se, että mies ei osallistu perheen asioihin, kotitöihin, lasten hoitamiseen, niin miten tilanne eroaa eron jälkeen sen suhteen? Edelleenkään mies ei luultavasti osallistu, mutta tilanne ei sen suhteen muuttunut miksikään.
Voi olla rankkaakin, mutta eri tavalla rankkaa kuin tuollaisessa liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus ei toimi, mutta kirjoitit: Jaksaa erinomaisesti, kun yksi kuormitustekijä on poissa. Siinä vapautuu uskomaton määrä energiaa, kun kivireki on poissa.
Mulla oli tämä sama. Tätä ei ehkä voi ymmärtää muuta kuin tämän kokenut. Kun ex antoi avaimen ja ajoi pois muuttokuormansa kanssa, tuntemukseni ei ollut suru vaan ihan fyysisesti tunsin kuinka iso kivi lähti hartioita. Henki alkoi kulkea paremmin ja ryhti parani. Se energiamäärä, joka vapautui, ja on muuten pysynyt käytössä, on ihan uskomaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just se että sitten lapsista tulee joka toinen viikko lapsia. Eikä asiat muutu helpommiksi. Jos lastenhoito on se ongelma niin ota väkisin omaa aikaa. Lähde vaikka yksin Leville viikoksi. Se on huomattavasti helpompi vaihtoehto kuin eroaminen. Jos tuo ei taas kelpaa miehelle niin ottakoon itse sen eron. Usko siskoa joka eronnut.
Ongelmia on muitakin kuin lastenhoito. On kuin nies olisi tosiaan se kolmas lapsi. Mitään taustatukea mihinkään kasvatusasioihin en häneltä saa, hän häippäsee autotalliin tai ulos alta pois, jos on joku ns. tilanne hoidettavana jomman kumman lapsen kanssa. Tai menee mukaan lasten kinasteluihin pahentaen niitä ja sitten minä joudun komentamaan kaikkia kolmea olemaan kunnolla. Minkään uusien asioiden opettaminen lapsille ei miestä kiinnosta, ilmeisesti siitä on liikaa vaivaa (että veisi vaikka esikoisen u
Niin eli miehesi haluaisi opettaa kinasteleville lapsillesi jotain vaikkapa toisten ihmisten kunnioittamisesta, ja sinä taas haluat kaikkien olevan "kunnolla" eli hiljaa, jolloin käytöstavat jäävät oppimatta. Kuulostaa niin tyypilliseltä naisten kasvatusmetodilta, eli lapsi ei saa missään nimessä "hävitä" taistelua, kokea häpeää tai mikä pahinta, joutua pyytämään anteeksi huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Useampi eronnut kaveripiirissä ja en ole kyllä kenenkään kuullut valittavan. Päin vastoin vaikuttavat energisemmiltä ja iloisemmilta. Yhteiset illat ei mene enää ukkojen saamattomuudesta valittamiseen vaan pidetään hauskaa ja nauretaan sekä itketään tätä elämän vuoristorataa. Ihan kuin musta pilvi olisi pään yläpuolelta hävinnyt.
Enkä nyt sitä sano, että erossa ei ole mitään huonoja puolia. Varmasti on. Jokaisella on niitä hetkiä, että tuntee itsensä yksinäiseksi. Sitten kuitenkin muistaa, että ei siitä miehestäkään saanut tukea ja ihan yhtä yksinäiseksi sitä suhteessakin tunsi itsensä.
No totta helvetissä tuollaisessa tilanteessa pitää erota. Tämä pätee varmaan moniin miehiinkin, että se elämänilo löytyy vasta kun siitä nalkuttavasta, sohvalla itseään lihottavasta riippakivestä pääsee eroon.
Ihan helvetin huvittava miesvihalanka muuten. Käännetään sukupuolet toisinpäin ja tämä lähtisi poistoon alta tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan helvetin huvittava miesvihalanka muuten. Käännetään sukupuolet toisinpäin ja tämä lähtisi poistoon alta tunnissa.
Höpsis. Eikä se ole miesvihaa, että yksittäiset naiset puhuu omista kokemuksistaan. Miesvihaa olisi yleistää ne koskemaan kaikkia miehiä, mutta eihän tässä nyt niin tehdä.
Eikä poistoon mene lanka, jossa mies valittaa, että vaimo ei osallistu lastenhoitoon ja kotitöihin. Sellaisia tilanteita on aika harvassa, mutta jos joskus on, niin kyllä sellainen mies ihan sympatiaa muilta naisilta saa.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen suomalainen mies. Mites ulkomailla? Onko siellä kunnollisia miehiä? Näin parikymppisenä mietin että kannattaako ihan suosiolla pysyä sinkkuna. Tuntuisi aika epätodennäköiseltä että löytäisin hyvän miehen täältä..
Somalit ja irakilaiset miehet ovat kuulemma varsinaisia kodin hengettäriä, tykkäävät viilettää essu päällä keittiössä ja loppuajan imuroivat ja vaihtavat vauvalle vaippoja. Miinuspuolena saattavat yllättää rakkaudellaan joskus.
Alue: Aihe vapaa
Mahdoton näitä on ennustaa. Tapasin mieheni hänen ollessa 38-vuotias. Hänellä oli takana vain yksi 7-vuoden avoliitto, eli oli asunut yli 10 vuotta yksin, koti oli aina siisti eli hän siivosi usein ja huolehti että aina on siistiä. Teki myös usein itse ruokaa ihan nollasta. Oli itsenäisessä työssä, jonka hoiti moitteetta. Ei lätrännyt viinan kanssa. Hänellä oli yksi koira, jonka hoiti hyvin. Hänen isä oli hoitanut paljon kodin ja lasten asioita aikoinaan. Hän usein autteli vanhempiaan näiden omakotitalon töissä. Tykkäsi lapsista ja halusi todella paljon omaa perhettä. Luulin siis, että kaikki ennustaa hyvää.
Vielä mitä. Kun lapsemme syntyi lopetti hän lähes kaikki kotitöiden tekemiset, myöskään lasta ei halunnut hoitaa (halusi vain ihailla vauvaa silloin kun se nukkui tai oli hiljaa sylissäni). Aika ei muuttanut asiaa eikä mitkään minun keskusteluyritykset. Mies ei olisi halunnut erota eikä millään ymmärtänyt miksi minulle ei sovi sellainen työnjako, että minä hoidan kodin ja lapsen (ja samalla maksamme kaiken lähes puoliksi, sanon tämän ettei tule vääriä käsityksiä mutta huomautan että raha ei siis ollut syy miksi halusin eron).