Lue keskustelun säännöt.
Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?
27.02.2024 |
Melkein joka päivä kelaan päässäni samaa ajatusta. Olisiko elämä helpompaa ilman miestä, olisiko arki lasten kanssa helpompaa jos ottaisin eron. Nykyisellään elämä ja arki on nimittäin liian raskaita ja vaikeita ja minusta tuntuu koko ajan siltä kuin arjessa olisi miehen vuoksi koko ajan ylimääräistä hoidettavaa ja että hänen panos perheemme arkeen on hyvin pieni, nyt tuntuu kuin hoitaisin yksin melkein kaikki meidän kaikkien neljän asiat enkä jaksa.
Onko kellään kokemusta tällaisesta olosta? Onko arki oikeasti helpottanut, jos on ottanut eron? Vai vaikeutunut entisestään?
Kommentit (389)
281/389
|
28.02.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.
Ei ole pakko ilmottaa syytä niin, mutta näin PITÄISI olla. Et sinäkään elareita haluaisi maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.
Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.
Lapsille on parempi nähdä kaksi onnellisempaa, erillään asuvaa vanhempaa kuin riitelyä tai toisen päihteidenkäyttöä yhteisessä kodissa.
Itselläni on huomattavasti enemmän energiaa ja aikaa lapsille kun ei tarvitse kuormittua miehen kyttäyksestä, tempauksista ja marinasta.
Mitä jos toinen vanhemmista ei ole onnellisempi eron jälkeen? Moni isä masentuu, katkeroituu tai alkoholisoituu eron jälkeen. Miten tämä vaikuttaa lasten onnellisuuteen? Äiti saattaa olla onnellisempi mutta isällä menee huonommin.
No mitä ehdotat ratkaisuksi isän masennukseen, katkeroitumiseen ja a
No en tiedä mutta pointti on se että eronneet vanhemmat eivät aina ole niin onnelisia kuin tällä palstalla väitetään. Ei se ero aina tee vanhemmista onnellisia eikä näin ole välttämättä paras ratkaisu lapsien kannalta.
On paljon helpompaa ilman miestä. Syy: ei osallistu perheen arjen pyörittämiseen, odottaa että ruoka, siivous ja lasten asiat hoitaa perheen äiti. Lisäksi sotkee kodin ja syö kuin hevonen. Pelaa pelejä ja roikkuu suomessa. Tiesin kyllä tämän kaiken, mutta luulin, että pystyy muuttumaan ja ottamaan vastuuta, kun lapset syntyivät. Taloudellisesti pärjään ilman häntäkin oikein mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.
Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.
Lapsille on parempi nähdä kaksi onnellisempaa, erillään asuvaa vanhempaa kuin riitelyä tai toisen päihteidenkäyttöä yhteisessä kodissa.
Itselläni on huomattavasti enemmän energiaa ja aikaa lapsille kun ei tarvitse kuormittua miehen kyttäyksestä, tempauksista ja marinasta.
Mitä jos toinen vanhemmista ei ole onnellisempi eron jälkeen? Moni isä masentuu, katkeroituu tai alkoholisoituu eron jälkeen. Miten tämä vaikuttaa lasten onnellisuuteen? Äiti saattaa olla onnellisempi mutta isällä menee huonommin.
Ei omaa onneaan kannata laittaa toisen taskuun. Isä on eron jälkeenk
Ei tietenkään kannata laittaa omaa onnea toisen taskuun. Mutta tällä palstalla väitetään että ero on LAPSILLE parempi koska eronneet vanhemmat ovat aina onnellisempia. Näin ei aina ole.
En tiedä miksi mutta näin se terapeutti sanoi että toi olisi hyvin yleinen ongelma. Tehdään ihan itse siitä omasta elämästään vaikeaa ja liian raskasta. Koska me määritellään odotukset ja standardit mihin meidän pitää päästä..
monesti sitten näillä odotuksilla/ standardeilla ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa.
Terapeutti siis sanoi, että oman elämän kontrollin tavoittelu on hyvin yleinen ongelma. Tapoja siihen on monia, tuo minuuttikontrolli ei ehkä ole yleisin, monia muitakin on. Tämän pariterapian lisäksi yksilöterapia voisi tälle henkilölle olla tarpeen, sen arvottomuuden tunteen käsittelemiseksi. Jokainen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi, arvokkaaksi ja arvostetuksi, joten hänen työtään tulee muiden arvostaa. Ja jos ei muuten arvostusta heru, niin pitää osoittaa, että työ on vaikeaa ja raskasta. Helpot hommat ja chillailu kotona, kukapa semmoista arvostaisi (vaikka jokainen arvostaisikin hyväntuulista ja elämästään nauttivaa elämäntoveria). Tämä arvottomuuden tunne ja arvostuksen hakeminen elämän vaikeuksia korostamalla on myös Suomessa hyvin yleistä ja mielestäni suuri kulttuurinen onnettomuuden kokemisen lähde meille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.
Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.
Lapsille on parempi nähdä kaksi onnellisempaa, erillään asuvaa vanhempaa kuin riitelyä tai toisen päihteidenkäyttöä yhteisessä kodissa.
Itselläni on huomattavasti enemmän energiaa ja aikaa lapsille kun ei tarvitse kuormittua miehen kyttäyksestä, tempauksista ja marinasta.
Mitä jos toinen vanhemmista ei ole onnellisempi eron jälkeen? Moni isä masentuu, katkeroituu tai alkoholisoituu eron jälkeen. Miten tämä vaikuttaa lasten onnellisuuteen? Äiti saattaa olla onnellisempi mutta isällä menee huonommin.
No mitä ehdotat r
Elämän vastoinkäymisistä huolimatta jokaisen täytyy löytää oma onnellisuus itse, eikö? Jos katkeroidut erosta tai mistä tahansa muusta vastoinkäymisestä, niin vain sinä voit tehdä sille katkeruudelle jotain. Itse en ikinä jäisi johonkin suhteeseen sen takia, ettei toinen katkeroituisi. En myöskään haluaisi jonkun olevan kanssani, etten katkeroituisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.
Ei ole pakko ilmottaa syytä niin, mutta näin PITÄISI olla. Et sinäkään elareita haluaisi maksaa.
Eihän se muuta mitään, jos eron syyksi ilmoittaa, että ei halua enää olla toisen kanssa. Elatusvelvollisuus kuuluu kummallekin vanhemmalle, se nyt on itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On paljon helpompaa ilman miestä. Syy: ei osallistu perheen arjen pyörittämiseen, odottaa että ruoka, siivous ja lasten asiat hoitaa perheen äiti. Lisäksi sotkee kodin ja syö kuin hevonen. Pelaa pelejä ja roikkuu suomessa. Tiesin kyllä tämän kaiken, mutta luulin, että pystyy muuttumaan ja ottamaan vastuuta, kun lapset syntyivät. Taloudellisesti pärjään ilman häntäkin oikein mainiosti.
Haluaisin kuulla teiltä kokemuksia parisuhteessa olleet siskot siitä, olisitteko jälkikäteen ajateltuna voineet ennustaa tietyt ongelmat (juuri vaikka kotitöissä ja vastuunotossa) jo ennen yhteenmuuttoa? Tai olisiko jotkin varoitusmerkit kannattanut ottaa vakavammin vai saattoiko hyvältä vaikuttanut mies vain muuttua yhdessäolon aikana?
Kiinnostaisi myös kuulla, olisitteko voineet ennustaa joitakin toimintatapoja esimerkiksi siitä, millainen työnjako miehen (lapsuuden)kotona/vanhemmilla oli ja alkoiko toistaa tätä mallia itsekin?
Ja toki myös positiivisesta näkökulmasta: oliko sellaisia merkkejä, joista osasitte nähdä, että tässä on mies joka osallistuu perheen hommiin ja ottaa oma-aloitteisesti myös niistä vastuuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.
Ei ole pakko ilmottaa syytä niin, mutta näin PITÄISI olla. Et sinäkään elareita haluaisi maksaa.
En ymmärrä logiikkaasi. Vai onko sitä edes?? Miten muka eron syy vaikuttaisi elareihin, jotka on lapsen elättämistä varten?? Jos puolisosi esim. pettää sinua, niin pitäskö sut vapauttaa elareista sen perusteella?? Jos näin on, niin haluat vain kostaa petetyksi tulon lasten kärsiessä siitä. Tosi kypsää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riipppuu täysin miehestä tai yleisemmin kumppanista. Osa on erinoamsien monta perusteltua syytä erota. - Osan kumppaneissa piilevän arvon ymmärtää mahdollisesti vasta sitten kun on jo liian myöhäistä; kun huomaa,että se oma mies (tai nainen) oli ehkä vähän tossukka eikä niin menetenyt ja komea/ kaunis kuin moni muu. Mutta häneen saattoi kuitenkin luottaa ja ne kotiaskaret, joita uskoi kaikkien miesten (/naisten)tekevän eivät sitten kuitenkaan olleet askareita, joita kaikki miehet (/naiset) tekisivät pyytettömästi ja ilman usemapaa kehoitusta.
Tässä lienee kuvitelma, että ollaan etsimässä heti "parempaa" tilalle? En mä ainakaan ole eron jälkeen edes vilkaissut uutta miestä. Kun mä haluan elää MUN elämääni siten kuin MINÄ haluan. En tarvitse enkä kaipaa siihen ketään jakamaan asioita kanssani. Mä olen ollut 10 v yksin lasten kanssa ( tässä ehti jo 2kpl aikuisiksikin kasvaa), ja tämä perhemuoto on ollut mulle 1000 kertaa parempi kuin perinteinen ydinperhe, vaikka mies olikin ihan ok-tyyppi. Ja siis lapset ovat isänsä kanssa tekemisissä just niin paljon kuin haluvat ( eli aika paljon), eikä meidän vanhempien välillä ole mitään skismaa.
Mutta tosiasia lienee, että tietyntyyppisille ihmisille on vaan merkittävästi helpompi ja parempi elää yhden aikuisen perheessä. Itse olen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon helpompaa ilman miestä. Syy: ei osallistu perheen arjen pyörittämiseen, odottaa että ruoka, siivous ja lasten asiat hoitaa perheen äiti. Lisäksi sotkee kodin ja syö kuin hevonen. Pelaa pelejä ja roikkuu suomessa. Tiesin kyllä tämän kaiken, mutta luulin, että pystyy muuttumaan ja ottamaan vastuuta, kun lapset syntyivät. Taloudellisesti pärjään ilman häntäkin oikein mainiosti.
Haluaisin kuulla teiltä kokemuksia parisuhteessa olleet siskot siitä, olisitteko jälkikäteen ajateltuna voineet ennustaa tietyt ongelmat (juuri vaikka kotitöissä ja vastuunotossa) jo ennen yhteenmuuttoa? Tai olisiko jotkin varoitusmerkit kannattanut ottaa vakavammin vai saattoiko hyvältä vaikuttanut mies vain muuttua yhdessäolon aikana?
Kiinnostaisi myös kuulla, olisitteko voineet ennustaa joitakin toimintatapoja esimerkiksi siitä, millainen työnjako miehen (lapsuuden)kotona/
Miehen kotona työnjako oli sellainen, että perheen äiti hoiti kaiken. Miehen isällä oli etenevä lihassairaus ja hän ei pystynyt tekemään mitään. Myöskään aikuiset lapset eivät laittaneet rikkaa ristiin. Mieheni tosin teki lumityöt, ajoi nurmikon ja teki puita. Anoppi oli omaishoitaja. Varoitusmerkkejä oli ilmassa runsaasti, mutta ei niitä nuorena sillä tavalla ajatellut. Tällä järjellä olisin juossut ja lujaa. Hoidin kaiken ensimmäisen asuntomme vuokraamisesta lähtien. Jos en olisi ollut kuvioissa, niin mies olisi varmasti asunut kotonaan vielä nelikymppisenäkin. Mutta se on hassua, miten tuota ei edes ajatellut nuorempana.
Tilanne muuttui, kun saimme lapsia. Kaikki oli mun varassani, kuten siihenkin asti, mutta siinä kohdassa se alkoi tuntua, kun työn määrä moninkertaistui. Mies teki asioita pyytämällä, mutta muuten ei tapahtunut yhtään mitään.
Oikeastaan vasta jälkeenpäin olen miettinyt, että mies oli kyllä totaalisen saamaton. Ikävä todeta, mutta pojallamme on vähän samaa vikaa. Mitään oma-aloitteisuutta ei oikein ole ja arkijärki puuttuu. Olen yrittänyt potkia kaveriin vauhtia, mutta huonolla menestyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.
Ei ole pakko ilmottaa syytä niin, mutta näin PITÄISI olla. Et sinäkään elareita haluaisi maksaa.
Kyllä minä ainakin haluaisin maksaa elareita, tietenkin, koska haluan että lapsillani on hyvä olla. Jos siis kävisi niin, että lapset asuisi enemmän isällään tai vuoroviikoin ja minulla olisi selvästi isommat tulot. Miksi ihmeessä haluaisin, että lapseni joutuvat elämään taloudellisessa niukkuudessa, jos itsellä maksukykyä on?
Vierailija kirjoitti:
No just se että sitten lapsista tulee joka toinen viikko lapsia. Eikä asiat muutu helpommiksi. Jos lastenhoito on se ongelma niin ota väkisin omaa aikaa. Lähde vaikka yksin Leville viikoksi. Se on huomattavasti helpompi vaihtoehto kuin eroaminen. Jos tuo ei taas kelpaa miehelle niin ottakoon itse sen eron. Usko siskoa joka eronnut.
Ongelmahan on se että tuollainen kuluttaa omaa energiaa. Tunnistan täysin aloittajan ongelman omasta avioliitostani. On ihan eri asia joutua itse hoitamaan siivoaminen koska olet yksin kuin se että toinen ei halua osallistua millään tavalla. Se mikä on pakollista yksin luo ärsytystä, kun toinen elää vapaamatkustajana. Toki voisin jättää siivoamatta ja lopputulos olisi se että paska kasaantuu ja vielä isompi pommi olisi edessä. Sitten nämä mammanpojat ihmettelee lehtien palstoilla kun eri tuli niin yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.
Ei ole pakko ilmottaa syytä niin, mutta näin PITÄISI olla. Et sinäkään elareita haluaisi maksaa.
En ymmärrä logiikkaasi. Vai onko sitä edes?? Miten muka eron syy vaikuttaisi elareihin, jotka on lapsen elättämistä varten?? Jos puolisosi esim. pettää sinua, niin pitäskö sut vapauttaa elareista sen perusteella?? Jos näin on, niin haluat vain kostaa petetyksi tulon lasten kärsiessä siitä. Tosi kypsää käytöstä.
Tätä minäkin ihmettelen. Miten omien lasten elatus ja vanhempien eron syy liittyy toisiinsa? Miksi pitää kostaa lapsilleen, eihän he ole erosta päättäneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.
Ei ole pakko ilmottaa syytä niin, mutta näin PITÄISI olla. Et sinäkään elareita haluaisi maksaa.
Vain täydellisen selkärangaton ihminen kieltäytyy maksamasta elareita. Normaali välittävä vanhempi haluaa lastensa elatukseen osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti. Mutta sitten lapset ovat todennäköisesti isällä osan ajasta, kuten joka toisen joulun. Hyvänä puolena kyllä sinulla on omaa aikaa. Joudutte sopimaan suunnitelmista, isän nimi tarvitaan papereihin jne. Isän uusi vaimo tulee ehkä nopeastikin kuvioihin.
Ei isän ( tai äidin) nimeä tarvita mihinkään papereihin, jos toisella on yksinhuoltajuus. Itse sanoin erossa, että en suostu yhteishuoltajuuteen, että jommasta kummasta tulee yksinhuoltaja. Olin mennyt yksiin ihan täysipäisen miehen kanssa, niin olisin kyllä luottanut siihen, että hän hoitaa lasten asiat järkevästi. Mutta eihän se ylläri ollut, että mieluummin antoi yksinhuoltajuuden minulle. Ja tämä siis vain siksi, että ei tarvitse joka lippulappuseen reissutyötä tekevältä mieheltä nimiä hakea jne.
Muutenhan tuo huoltajuusmuoto ei vaikuta tapaamisiin tms. millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Koita parikuukautta mm maksaa maksut.
Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.
En ymmärrä tätä kommenttia. Elin ennen tätä liittoa vuosikausia yksin, jolloin maksoin tietenkin kaikki maksuni, ihan yksin ja ihan itse. Nyt maksamme kaiken puoliksi, mutta niin että minä hoidan sen käytännön laskujen maksamisen yhteiseltä taloystililtä. Eron jälkeen mies maksaisi toki elareita lapsista, niillä katettaisiin hänen osuutta. Ap
Että pistäisit ukon pihalle, jotta sinun olisi mukavampi olla? Näissä tapauksissa en hyväksy elareita.
Ei siihen sun hyväksymisiä tarvita. Lain mukaan olet elatusvelvollinen oli er
Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.
Ai lähivanhemmaksi ihminen, joka ei ole koko lastensa elinaikana ottanut näiden hoidosta ja hyvinvoinnista mitään vastuuta? Tiedoksi vaan, kyllä lähivanhempikin joutuu osansa lastensa elatuksesta maksamaan, ei ne elarit kata kuin sen yhden vanhemman osuuden.
Riippuu miehestä. Silloin kun lapseni oli alle 3v., hän oli tosi tarkka aikatauluista. Esim. ruoka ja päiväunet piti olla tismalleen samaan aikaan mitä edellisenäkin päivänä. Muuten meni koko päivä aivan ranttaliksi ja nukkumaanmenosta tuli vähintään kahden tunnin "työmaa".
Itse pystyin tuota aikataulua elämään, mutta miehellä oli vaikeuksia ymmärtää, että "tehdään vain pieni juttu ulkona", johon meni vähintään tunti, oli sellainen mikä pilasi päivän. Ja tasan ehdotti sitä juuri sellaiseen aikaan, kun vauva/lapsi vaati ruokaa/unta tms. Tai yllätyksenä ilmoitti että naapuri tulee nyt kylään... Se vain oli sellaista alussa.
Myöhemmin lapsesta tuli hyvinkin mukautuvainen päivän eri rytmeihin ja aikataulumuutoksiin.
Ei kannata heti luovuttaa. Meillä toki mies hoitaa joskus jopa isomman osan lapsen asioista ja viettää paljon aikaa lapsen kanssa kuljettamalla harrastuksiin jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon helpompaa ilman miestä. Syy: ei osallistu perheen arjen pyörittämiseen, odottaa että ruoka, siivous ja lasten asiat hoitaa perheen äiti. Lisäksi sotkee kodin ja syö kuin hevonen. Pelaa pelejä ja roikkuu suomessa. Tiesin kyllä tämän kaiken, mutta luulin, että pystyy muuttumaan ja ottamaan vastuuta, kun lapset syntyivät. Taloudellisesti pärjään ilman häntäkin oikein mainiosti.
Haluaisin kuulla teiltä kokemuksia parisuhteessa olleet siskot siitä, olisitteko jälkikäteen ajateltuna voineet ennustaa tietyt ongelmat (juuri vaikka kotitöissä ja vastuunotossa) jo ennen yhteenmuuttoa? Tai olisiko jotkin varoitusmerkit kannattanut ottaa vakavammin vai saattoiko hyvältä vaikuttanut mies vain muuttua yhdessäolon aikana?
Kiinnostaisi myös kuulla, olisitteko voineet ennustaa joitakin toimintatapoja esimerkiksi siitä, millainen työnjako miehen (lapsuuden)kotona/
Ei. Exäni isä on osallistuva ja ihan tosi mukava. Tuli aivan puskista ja vähitellen. Esikoisen kanssa vielä osallistui. Eli hyvältä vaikuttava mies muuttui.