Mietin koko ajan olisiko lasten kanssa ilman miestä helpompaa. Kokemuksia onko?

Aloitus on POIKALAPSIHULLUN tekemä. Hän halveksuu miessukupuolta.

Toki riippuu miehestä, mutta jos olet jo tuossa pisteessä, että mietit asiaa jatkuvasti, niin vastaus on, että on helpompaa. Oma kokemus on tämä. Päivääkään en ole katunut eroa sen jälkeen, kun ymmärsin, ettei se tilanne siitä ikinä tulisi muuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

Täh. Eron syy noilla olisi se, että isä ei osallistu kotona mihinkään. Sen ap voi ihan hyvin kertoa lapsille ja selittää, että perheessä molempien aikuisten täytyy osallistua

Nämä vanhemmat jotka eivät jaksa, voivat antaa lapsensa adoptoitaviksi. Voivat myös sitten miettiä, että miksi tekivät lapsia, kun ei riitä jaksaminen. Kamalia omaan napaan tuijottavia laiskimuksia - molemmat! Joku voisi tehdä lasun.

Vierailija kirjoitti:

Useampi eronnut kaveripiirissä ja en ole kyllä kenenkään kuullut valittavan. Päin vastoin vaikuttavat energisemmiltä ja iloisemmilta. Yhteiset illat ei mene enää ukkojen saamattomuudesta valittamiseen vaan pidetään hauskaa ja nauretaan sekä itketään tätä elämän vuoristorataa. Ihan kuin musta pilvi olisi pään yläpuolelta hävinnyt.

Enkä nyt sitä sano, että erossa ei ole mitään huonoja puolia. Varmasti on. Jokaisella on niitä hetkiä, että tuntee itsensä yksinäiseksi. Sitten kuitenkin muistaa, että ei siitä miehestäkään saanut tukea ja ihan yhtä yksinäiseksi sitä suhteessakin tunsi itsensä.

Minä taas olen. Mutta olenkin ystväporukan epävirallinen psykiatri jolle avaudutaan.

Onpa tuolla ihmisiä ketkä on eronneet ja eron ansiosta tajunneet että tekivät virheen. 

Häntä koipien välissä sitten yritetty saada miestä takaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis kuin ap:lla paitsi että olen mies. Arki vaimon kanssa on kuin kivirekeä vetäisi ja pystyisin hoitamaan perhearkea paljon helpommin jos hoitaisin kaiken itse. Mutta lasten takia en halua erota, joten siedän huonoa parisuhdetta.

 

Huono syy sietää huonoa parisuhdetta on, että sitä siedetään lasten takia. Ei lapset sellaista halua. Lapset on fiksuja, kyllä ne tajuaa, ettet arvosta niiden äitiä  ja että ette tule toimeen. Annatte vaan lapsille väärän kuvan parisuhteessa. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde ja, jos se ei ole kunnossa, ei lasten kotikaan ole kunnossa. Erotkaa, teet kaikille karhunpalveluksen , kun roikut suhteessa, joka on huono teille kaikille. 

Vai pelottaako ne kuuluisat elarit, jota pitää sitten maksaa?? Yhteishuoltajuus ja lapset tasan molemmilla niin silloin ei kai tarvitse kummankaan maksaa.

 

Moni nainen ei vain suostu tuohon vuoroviikkoasumiseen. Ja vaikka suostuisikin, joka tapauksessa toisen vanhemmista pitää olla virallisesti etävanhempi vaikka olisikin lapset tasan molemmilla. Ja lähivanhemmalla on oikeus vaatia elatusta. Siihen tulee vähennystä jos on vuoroviikkoasuminen mutta usein pitää silti vähän maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti avaajalla tulee olemaan vaikeampaa eron jälkeen. Ensiksi lapsenne eivät tule ymmärtämään, miksi erositte ja he tulevat syyttämään erosta helpommin sitä kuka eroa hakee. Jos selität heille, että erosit koska kuvittelit ja luulit pääseväsi helpommalla, he pitävät sitä naurettavana syynä rikkoa perhe. Varmasti et tule noilla perusteilla saamaan heiltä ymmärrystä.

Toiseksi lapset voivat alkaa syyttää myös itseään, jos kerrot että syy oli jaksamisessa.

Älkää tehkö lapsia, jos odotettavissa on, että molemmat vanhemmat eivät halua heidän hoitoon ja kasvatukseen osallistua. Laiskemmat miehet hoitavat vain esikoista. Sitten homma on jo niin nähty, eikä enää kiinnosta.

Täh. Eron syy noilla olisi se, että isä ei osallistu kotona mihinkään. Sen ap voi ihan hyvin kertoa lapsille ja selittää, ett

Mikä laiskimus on vanhempi, joka huolehtii toisenkin vanhemman hommista omiensa lisäksi? Mikä logiikka tässä sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa.  Koita parikuukautta mm maksaa maksut.

Niin siinä se selviää kuinka itsenäinen voimaantuma nainen olet.

En ymmärrä tätä kommenttia. Elin ennen tätä liittoa vuosikausia yksin, jolloin maksoin tietenkin kaikki maksuni, ihan yksin ja ihan itse. Nyt maksamme kaiken puoliksi, mutta niin että minä hoidan sen käytännön laskujen maksamisen yhteiseltä taloystililtä. Eron jälkeen mies maksaisi toki elareita lapsista, niillä katettaisiin hänen osuutta. Ap

Minkälaisia asumisjärjestelyjä olet ajatellut lapsien suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.

Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.

Lapsille on parempi nähdä kaksi onnellisempaa, erillään asuvaa vanhempaa kuin riitelyä tai toisen päihteidenkäyttöä yhteisessä kodissa.

Itselläni on huomattavasti enemmän energiaa ja aikaa lapsille kun ei tarvitse kuormittua miehen kyttäyksestä, tempauksista ja marinasta.

Mitä jos toinen vanhemmista ei ole onnellisempi eron jälkeen? Moni isä masentuu, katkeroituu tai alkoholisoituu eron jälkeen. Miten tämä vaikuttaa lasten onnellisuuteen? Äiti saattaa olla onnellisempi mutta isällä menee huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Useampi eronnut kaveripiirissä ja en ole kyllä kenenkään kuullut valittavan. Päin vastoin vaikuttavat energisemmiltä ja iloisemmilta. Yhteiset illat ei mene enää ukkojen saamattomuudesta valittamiseen vaan pidetään hauskaa ja nauretaan sekä itketään tätä elämän vuoristorataa. Ihan kuin musta pilvi olisi pään yläpuolelta hävinnyt.

Enkä nyt sitä sano, että erossa ei ole mitään huonoja puolia. Varmasti on. Jokaisella on niitä hetkiä, että tuntee itsensä yksinäiseksi. Sitten kuitenkin muistaa, että ei siitä miehestäkään saanut tukea ja ihan yhtä yksinäiseksi sitä suhteessakin tunsi itsensä.

Minusta tuntui eron jälkeen juuri tuolta kuin kuvasit kavereitasi. Eikä se musta pilvi ole tullut takaisin kymmenessä vuodessa. Ainoa mitä kadun erosta on se, että en eronnut aiemmin. Harmi, että liian pitkään meni lasten lapsuusvuosista täysipainoisesti nauttimisen sijaan mustassa pilvessä.

Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.

Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis kuin ap:lla paitsi että olen mies. Arki vaimon kanssa on kuin kivirekeä vetäisi ja pystyisin hoitamaan perhearkea paljon helpommin jos hoitaisin kaiken itse. Mutta lasten takia en halua erota, joten siedän huonoa parisuhdetta.

 

Huono syy sietää huonoa parisuhdetta on, että sitä siedetään lasten takia. Ei lapset sellaista halua. Lapset on fiksuja, kyllä ne tajuaa, ettet arvosta niiden äitiä  ja että ette tule toimeen. Annatte vaan lapsille väärän kuvan parisuhteessa. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde ja, jos se ei ole kunnossa, ei lasten kotikaan ole kunnossa. Erotkaa, teet kaikille karhunpalveluksen , kun roikut suhteessa, joka on huono teille kaikille. 

Vai pelottaako ne kuuluisat elarit, jota pitää sitten maksaa?? Yhteishuoltajuus ja lapset tasan molemmilla niin silloin ei kai tarv

Nykyään on lähes kaikki vuoroviikkosysteemillä, ei siinä kysytä äidiltä suostuuko, viranomainen päättää mikä on lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.

Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.

Lapsille on parempi nähdä kaksi onnellisempaa, erillään asuvaa vanhempaa kuin riitelyä tai toisen päihteidenkäyttöä yhteisessä kodissa.

Itselläni on huomattavasti enemmän energiaa ja aikaa lapsille kun ei tarvitse kuormittua miehen kyttäyksestä, tempauksista ja marinasta.

Mitä jos toinen vanhemmista ei ole onnellisempi eron jälkeen? Moni isä masentuu, katkeroituu tai alkoholisoituu eron jälkeen. Miten tämä vaikuttaa lasten onnellisuuteen? Äiti saattaa olla onnellisempi mutta isällä menee huonommin.

 

No mitä ehdotat ratkaisuksi isän masennukseen, katkeroitumiseen ja alkoholisoitumiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama fiilis kuin ap:lla paitsi että olen mies. Arki vaimon kanssa on kuin kivirekeä vetäisi ja pystyisin hoitamaan perhearkea paljon helpommin jos hoitaisin kaiken itse. Mutta lasten takia en halua erota, joten siedän huonoa parisuhdetta.

 

Huono syy sietää huonoa parisuhdetta on, että sitä siedetään lasten takia. Ei lapset sellaista halua. Lapset on fiksuja, kyllä ne tajuaa, ettet arvosta niiden äitiä  ja että ette tule toimeen. Annatte vaan lapsille väärän kuvan parisuhteessa. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde ja, jos se ei ole kunnossa, ei lasten kotikaan ole kunnossa. Erotkaa, teet kaikille karhunpalveluksen , kun roikut suhteessa, joka on huono teille kaikille. 

Vai pelottaako ne kuuluisat elarit, jota pitää sitten maksaa?? Yhteishuoltajuus ja lapset tasan molemmilla niin silloin ei kai tarv

Voi olla, että laki on muuttunut siitä, kun itse erosin. Huoltosopimuksessa pistettiin raksi ruutuun lapset asuvat äidillä. Kuulemma olis voinut laittaa ruksit molempiin ruutuihin: lapset asuvat isällä ja lapset asuvat äidillä. 

Mitäs jos isä hakeekin yksinhuoltajuutta tai lapset jaetaan fifty/fifty? Puolet lapsista asuu isällä ja puolet äidillä. Siinä erotetaan sitten lapsetkin toisistaan viikoksi ja tapaavat toisiaan vain viikonloppuina jommankumman kumman vanhemman luona. 

Tällä tyylillä homma luultavasti menee, jos katsotaan että vanhempien resurssit eivät riitä koko katraan hoitamiseen. Tällöin ei myöskään tarvitse maksaa elareita, jos kummankin puolison tulot ovat yhtäsuuret.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole eroa suunnitteilla, mutta laskin huvikseni kuinka paljon menot tippuisi, jos me erottaisiin. Lopputulos on, että pärjäisin oikein hyvin. Omaan asuntoon minun tarvitsisi ostaa vain telkkari ja keittiöön ruokailuryhmä. Ruokakulut tippuisi reilusti, vakuutusmaksut, vesimaksu ja sähkönkulutus pienenisi.

 

Joo. Kun lähdin kodista, joka oli yhteinen avomieheni kanssa, reppu henkilökohtaisia tavaroita selässäni, en olisi voinut aavistaakaan, miten hyvin taloudellisesti tulisinkaan pärjäämään yksin. Minä olin opiskelija, tuloinani opintolaina (tuolloin opintoraha oli merkityksetön, suuruusluokkaa viikon opiskelijalounaat) ja kesätöiden ansiot. Hän oli keskimääräistä paremmin palkatussa työssä ja laskutti säännöllisesti km-korvauksia ja päivärahoja.

Hän kuului niihin miehiin, joiden mielestä koti jotenkin mystisesti "on" ilman hänen panostaan, siellä on vuokran maksun lisäksi lämpöä sähköä vettä ruokaa pesuaineita liiinavaatteita sukkia alusvaatteita sekä näiden ylläpitämiseen tarvittavia astioita ja työvälineita - joten hän voi käyttää palkkarahansa omien mielenkiinnon kohteidensa (auto, pölykapselit) ja tarpeidensa (nahkatakit, aurinkolasit) mukaisesti. Ja jos rahat eivät työpaikan lounasruokailuun riittäneetkään (kun piti maksaa autostereoiden osamaksuerä), niin ei hätää, kotonahan on ruokaa, joten sitä voi syödä (myös ne seuraavalle ja sitä seuraavalle päivälle varatut ruoat ja ruoka-aineet) ja tehdä vielä eväätkin. Mutta niinhän se on äidin kotona, silloin kun poika on 15 vuotias - äiti ostaa ruokaa niin paljon kuin nuori sitä syö, ja poika saa pitää itse hankkimansa palkkarahat.

Joten paremmin pärjäsin ilman häntä, tätä ikuista 15-vuotiasta. Rahat riittivät ruokaan ja muuhunkin. Elämäni kallein episodi oli tämän miehen kanssa asuminen. Kodin yhteiset tavarat olimme hankkineet yhdessä, näiden lisäksi hän oli vipannut minulta n. 2 vuoden opintolainat. Halvalla pääsin silti, kun rahalla pääsin, toisilta menee henkikin näiden tyyppien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaajalla olisi helpompaa ilman miestä, mutta lapsilla ei olisi ilman isää helppoa.

Vedä siitä tarvittavat johtopäätöksesi.

Lapsille on parempi nähdä kaksi onnellisempaa, erillään asuvaa vanhempaa kuin riitelyä tai toisen päihteidenkäyttöä yhteisessä kodissa.

Itselläni on huomattavasti enemmän energiaa ja aikaa lapsille kun ei tarvitse kuormittua miehen kyttäyksestä, tempauksista ja marinasta.

Mitä jos toinen vanhemmista ei ole onnellisempi eron jälkeen? Moni isä masentuu, katkeroituu tai alkoholisoituu eron jälkeen. Miten tämä vaikuttaa lasten onnellisuuteen? Äiti saattaa olla onnellisempi mutta isällä menee huonommin.

 

Ei omaa onneaan kannata laittaa toisen taskuun. Isä on eron jälkeenkin vastuullinen omasta elämästään ja onnellisuudestaan. Hassua, että siitäkin syyllistetään ex-vaimoa, jos mies tarttuu pulloon tai masentuu. Katkeroituminenkin kertoo kehittymättömästä tunne-elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampi eronnut kaveripiirissä ja en ole kyllä kenenkään kuullut valittavan. Päin vastoin vaikuttavat energisemmiltä ja iloisemmilta. Yhteiset illat ei mene enää ukkojen saamattomuudesta valittamiseen vaan pidetään hauskaa ja nauretaan sekä itketään tätä elämän vuoristorataa. Ihan kuin musta pilvi olisi pään yläpuolelta hävinnyt.

Enkä nyt sitä sano, että erossa ei ole mitään huonoja puolia. Varmasti on. Jokaisella on niitä hetkiä, että tuntee itsensä yksinäiseksi. Sitten kuitenkin muistaa, että ei siitä miehestäkään saanut tukea ja ihan yhtä yksinäiseksi sitä suhteessakin tunsi itsensä.

Minä taas olen. Mutta olenkin ystväporukan epävirallinen psykiatri jolle avaudutaan.

Onpa tuolla ihmisiä ketkä on eronneet ja eron ansiosta tajunneet että tekivät virheen. 

Häntä koipien välissä sitten yritetty saada miestä takaisin

Tunnen naisia, jotka katuvat sitä että ottivat eron. Mutta kellään heistä eron syy ei ole ollut miehen saamattomuus, vätystely, pikkulapseksi taantuminen, vastuuttomuus. Vaan näillä katuvilla eron syy on ollut joku oma kriisi, oman onnen etsintä, oma seikkailunhalu ja sellainen. Niistä tuntemistani naisista, jotka ovat eronneet miehen vastuuttomuuden ja vätystelyn takia, heistä kukaan ei ole katunut eroa jälkekäteen.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos isä hakeekin yksinhuoltajuutta tai lapset jaetaan fifty/fifty? Puolet lapsista asuu isällä ja puolet äidillä. Siinä erotetaan sitten lapsetkin toisistaan viikoksi ja tapaavat toisiaan vain viikonloppuina jommankumman kumman vanhemman luona. 

Tällä tyylillä homma luultavasti menee, jos katsotaan että vanhempien resurssit eivät riitä koko katraan hoitamiseen. Tällöin ei myöskään tarvitse maksaa elareita, jos kummankin puolison tulot ovat yhtäsuuret.

Ei todellakaan mene noin. Oletko hullu?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole hyvää syytä erota niin saat maksaa elareita itse ja isä saa olla lähivanhempi.

Suomessa ei tarvitse ilmoittaa syytä erolle. Elareita ei ole pakko vaatia. Maksaa on pakko minimin mukaan, jos lähivanhempi niin vaatii. Viimekädessä lähivanhemmuuden päättää oikeus, jos sopuun ei päästä. Tutustu nyt edes vähän asioihin ennen tuota uhoamistasi.

Minä en saanut aloituksesta käsitystä, että mies hoitaa lapset ja heidän asiat, mutta kai se sitten on niin. Veikkaan, että alle kahden viikon lapset asuvat äidillään.