Luetellaan miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti

Jätin osallistumatta erääseen lahjakeräykseen. Tämä lahjan saaja luki kortista nimet ääneen, ketkä ovat häntä muistaneet. Mietin jo silloin, että jotain tästä nyt seuraa, kun en ole vitosta laittanut hänen lahjaansa. Kun tuli pikkujoulut, hän jätti minulta keräämättä rahat. Meillä oli tapana, että porukalla laitetaan työpäivän jälkeen pöytä koreaksi ja syödään kunnolla, juodaan vähän viiniä tai glögiäkin. Toinen työkaveri kysyi, mitähän x ja y ovat ostaneet. Tajusin, ettei minulta ole pyydetty rahaa eikä lähetetty sähköpostia aiheesta. Kysyin tältä rahan kerääjältä, vieläkö voi osallistua, ja hän vastafi, että vähän vaikeaa voi olla, kun kaikki on jo hankittu. Sitten ovelana lisäsi, että ai säkin haluat osallistua keräyksiin, mä olen ymmärtänyt, että et välitä keräyksistä. Sellainen kosto sillä kertaa.

 

Sama ihminen oli kerran ottamassa kopioita ja kun hän lopetti, sanoi että paperi on loppu. Katsoin ihan ihmeissäni. miksei hän laita lisää paperia, jos käytti kaiken. Kun kumarruin laittamaan lisää paperia, kone jatkoi kopioiden tuottamista. Yritin huutaa perään, että hei, jäikö sulla kesken tänne tärkeäkin työ. En tiedä mihin hän meni, mutta ei vastannut puhelimeen, kun yritin soittaa. Lättäsin ne kopiot hänen lokeroon, eri kerrokseen. Mitään muuta hän ei varmaan koko tempauksella tehdä kuin tuottaa minulle vaivaa.

En ymmärrä, miksi kaikkia pitäisi pyytää? Yrittääkö nämä mielestään ulkopuolelle jäävät ikinä järjestää mitään yhteistä illanviettoa?

Tämä! Meillä työ, jossa paljon työmatkoja. Yhden nurisevat jatkuvasti, kun vapaa-ajalla heidän mielipiteitään ei kuunnella. No, he eivät koskaan ota mistään selvää, vaan olettavat muiden olevan heidän matkaoppaita. 

Olisin ikionnellinen jos mua ei pyydettäisi yhteisille tauoille tai syömään. Mutta eih, näyttävät tykkäävän minusta. Itseäni ei voisi työkaverit vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää ikinä mene töihin missään missä sanotaan että meillä on kannustava TIIMI, hyi h*lvetti oikeasti

T.Siivooja

 

Minä valitettavasti olen siivoojana töissä. Jos on luonteeltaan ylikiltti niin joutuu tallottavaksi. Työparin kanssa tehdään töitä enkä koskaan tiedä mitä mun selän takana puhuu, moni näistä työpareista on saanut mut näyttämään huonolta tai välttävältä työntekijältä, mut multa siivousalalta kokemusta yli 10 vuotta,nämä huonoon valoon saattajat ovat pomon lemmikkejä, pomo ei ota tosissaan minua ja käskee vaan parantamaan  työpanosta tms. Muuta työtä olen etsimässä mutta eipä helpolla saa kokoaikatyötä.

Olet kuin minä. Olen tehnyt siivoustyötä melkein yhtä paljon mutta ei ole kovaa nahkaa

 

 ( vaikka itse se juoruilija,liioittelija olisi huonompi ja ei osaa hommiaan)

Tämä on yleensä se syy kiusaamiselle, paskan puhuja kokee olevansa huonompi ja on kateellinen, tai yrittää estää toisen etenemisen pelkää että omat suunnitelmat vesittyy.

Kollegat olivat kyllä tietoisia pitkästä työttömyysjaksosta ennen määräaikaisuuteni alkamista. Suomessa kun ei osata olla iloisia toisen menestymisestä! 

Koita nyt oikeasti ymmärtää, että noin isossa porukassa ei todellakaan kaikki muista jotain työttömyyttä tai kiinnitä huomiota johonkin vakinaistamisiin. Itse en edes muista kaikkien nimiä, ja meitä työyhteisössä juurikin tuo 50.

Työ- tai projektiryhmiä koottaessa mut aina unohdettiin kutsua mukaan ryhmään. Sitten, kun hommaa oltiin viimeistelemässä sain kutsun ehkä viimeiseen kokoukseen, jossa asia esiteltiin mulle ja kysyttiin, että onhan nyt huomioitu kaikki tarvittavat asiat? Ja ilman, että mitään materiaalia oli toimitettu etukäteen. Siinä olisi sitten pitänyt muutamassa minuutissa sisäistää asiakokonaisuus, jota muut oli hioneet viikko- tai kuukausitolkulla ja antaa "hyväksyntä" asialle.

Toimin siis erityisasiantuntijana, joka olisi tullut ottaa näihin palavereihin mukaan heti ryhmän toiminnan käynnistyessä. Näin siis oman työnkuvan ja yksikön ohjeiden mukaan, mutta en ollut esihenkilön mieleen, joten hänen mielestään mua ei nyt niin välttämättä tarvinnut kutsua mukaan, kun vasta loppumetreillä. Eikä kukaan yksikössä uskaltanut uhmata häntä, jotta ei itse joutuisi silmätikuksi, joten helpointa oli, kun muutkin ignooras mut ja ohjeet, joiden mukaan tulisi toimia.

Luksustahan olisi ollut, jos sitten siinä projektin loppuvaiheessa olisin mokannut ja antanut virheellisiä ohjeita/kommentteja. Eräänkin kerran palautetta annettuani, hän totesi, ettei tule ikinä tapahtumaan. Johto ei tule toimimaan ohjeideni mukaisesti... sai niellä sanansa, kun koko projekti kaatui tähän esille nostamaani ongelmaan.

Toisen alentamista ja vähättelyä. Itsellä aina parempi osaaminen yms, vaikka olisi vasta päivän tehnyt alan töitä. Vaitiolovelvollisuuden rikkominen. Juoruaa asiakkaiden kanssa toisista työntekijöistä. Siinäpä niitä.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määräaikaisuuden jälkeen vakinaistettiin. Yli viidenkymmenen työntekijän yksiköstä vain viitisen työntekijää onnitteli.

Ystäväni ovat onneksi tämän työpaikan ulkopuolisia henkilöitä. 

Jos työpaikalla on noin monta tyyppiä, niin eiväthän he edes kunnolla tunne sinua eivätkä välttämättä edes kiinnittäneet huomiota johonkin ilmoitukseen. 

Kollegat olivat kyllä tietoisia pitkästä työttömyysjaksosta ennen määräaikaisuuteni alkamista. Suomessa kun ei osata olla iloisia toisen menestymisestä! 

 

Tarjositko siis jotain kakkua tms. vai mitä kautta tuosta ilmoitit? Eihän moni edes kiinnitä tuon tyylisiin asioihin huomiota. 

Mullakin kokemusta juurikin siivoustyöstä. Kiusaamista jatkui siihen asti kunnes olin lähempänä neljääkymppiä. Kiusaajat oli aina itse 40-50 vuotiaita tai vanhempia. Kävin tutkinnon ja siitä lähtien on saanut kuulla yhtä sun toista, jo kouluaikana. Ajatella, ensimmäisessä harjoittelupaikassa kuulin kuinka minulle naureskeltiin selän takana että eihän se osaa edes moppia käyttää hahhah.ja heidän pitäisi saada tuplapalkka tuollaisista vaivoista työpaikalla.

No muutama ihana vanhempi kollega tuli vastaan työelämässä jotka auttoivat jaksamaan mutta he olivat harvassa. 

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mistä te ette pidä ei todellakaan ole kiusaamista. Kaikkien kanssa ei tarvitse lounastaa jos ei halua, siinä ei ole mitään kiusaamista.

No ei tuo nyt työpaikan ilmapiiriä parannakkaan. Mielestäni koko porukka samaan aikaan lounaalle. Eri asia, jos ei halua tulla, mutta kysytään mukaan kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassa oli pari tyyppiä jotka olivat aina järkyttyvinään niin syvästi kollegan tekemästä hyvin pienestä mokasta. Kauhistelivat, taivastelivat ja haukkoivat henkeä että kuka on tyyliin jättänyt mopin seinää vasten siivouskomeron sijasta tai kuka on jättänyt valot johonkin varastoon?!?! "Pomo, etkö säkin ole jo toistuvasti sanonut että näin ei saa tehdä?" "Pomo, eikö siihen moppiin voikin joku periaatteessa kompastua pahasti?"

Koittivat saada tilanteen näyttämään pahemmalta kuin se oli, että saisivat "töppääjälle" huudot vuoropäälliköltä. Lisäksi tykkäsivät myös tarkkailla että kuka punastelee ja näyttää häpeilevältä. Että joku voi inhota ja halveksia työtovereitaan. 

Tätä tapahtui etenkin kun tiesivät että moka oli jonkun harkkarin tai sijaisen aikaansaannosta. Paljon muitakin tapoja heillä oli piinata kollegojaan mutta tämä esimerkki ol

Tämä ei edes ollut siivousalalta, vaan ravintola-alalta, joten nämä mokat tuli niistä nopeista, "siinä sivussa" tehtävistä metatöistä. Mutta onhan ravintola-ala toki tunnettu kiusaajistaan, siivousalan ja hoitoalan ohella varmaan yksi parhaista paikoista työskennellä, jos sisällissodassa taisteleminen houkuttelee 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mistä te ette pidä ei todellakaan ole kiusaamista. Kaikkien kanssa ei tarvitse lounastaa jos ei halua, siinä ei ole mitään kiusaamista.

No ei tuo nyt työpaikan ilmapiiriä parannakkaan. Mielestäni koko porukka samaan aikaan lounaalle. Eri asia, jos ei halua tulla, mutta kysytään mukaan kuitenkin. 

Ja entä, kun yksi nirso haluaa aina Hesburgerin, yksi kalafriikki kalaravintolaan ja vegaani kasvispaikkaan? Ja yksi haluaa jo yhdentoista aikaan syömään ja toinen valittaa, ettei silloin vielä ole nälkä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mistä te ette pidä ei todellakaan ole kiusaamista. Kaikkien kanssa ei tarvitse lounastaa jos ei halua, siinä ei ole mitään kiusaamista.

No ei tuo nyt työpaikan ilmapiiriä parannakkaan. Mielestäni koko porukka samaan aikaan lounaalle. Eri asia, jos ei halua tulla, mutta kysytään mukaan kuitenkin. 

Kaamea ajatuskin, että koko kymmenhenkisen porukan pitäisi aina lähteä yhdessä syömään.. Johan tilaamisessa ja pöydän saamisessa olisi ongelmia. Onneksi meillä saa ihan rauhassa käydä sen yhden tai kahden kollegan kanssa syömässä kerrallaan. 

Organisaation korkeimmassa asemassa oleva henkilö "vastaa" tervehdykseesi katsomalla ohi kuin olisit ilmaa.

Valtaa se on tämäkin, valita kenelle puhuu ja kenelle ei..

Mua on kiusattu työpaikalla niin hienovaraisesti että sitä ei osaa oikeastaan sanoittaa. Mutta monet tämän keskustelun jutuista tuttua kauraa. En ymmärrä missä ihmeen psykoterapeutilla mun pitäis käydä että jaksaisin sitä miksikä työelämäksi kutsutaan. Heikot sortuu työelon tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen mm. tämä tapaus yli kymmenen vuoden takaa. Eräänä aamuna kun menimme töihin, olivat kaikki tietokoneet kaatuneet, eli kukaan toimiston porukasta (10 henkeä) ei voinut aloittaa töitään. Istuimme kahvilla ja odotimme korjaajaa, koko porukka. Sitten töihin tuli korot kopisten minun esimies. Olin hänen ainoa alaisensa, kolmekymppisen naisen jolle oli noussut hattuun saada alainen. Hän kivahti minulle, että mene vaikka mapittamaan jotakin, tämä on työaikaa!! Ja istui itse siihen pöytään pariksi tunniksi juttelemaan, kahvittelemaan ja nauramaan muiden kanssa. Minä nieleskelin itkua ja yritin keksiä jotain tekemistä, ettei hän napauttaisi jotain uudelleen. 

 

Toisen kerran eräs työkaverimme sai sairauskohtauksen johon menehtyi muutama viikko myöhemmin.  Jossain kohtaa sanoin, että olisi kiva käydä tapaamassa sairaalassa tuota työka

Aijaa? Mä en sanoisi, miksi olla suotta ilkeä?

Vierailija kirjoitti:

Mua on kiusattu työpaikalla niin hienovaraisesti että sitä ei osaa oikeastaan sanoittaa. Mutta monet tämän keskustelun jutuista tuttua kauraa. En ymmärrä missä ihmeen psykoterapeutilla mun pitäis käydä että jaksaisin sitä miksikä työelämäksi kutsutaan. Heikot sortuu työelon tiellä.

Entä jos itse vähän ylitulkitset näitä tilanteita? Kannattaisiko katsoa sinne peiliin? 

Naurettavin syy miksi minua on kiusattu työpaikalla, oli se että minä ja perheeni asuimme vuokralla, kun kaikilla muilla oli oma talo tai osake. Siis oikeasti, kun tämä selvisi kerran kahvipöydässä, niin kaikki muut alkoivat nostella nokkaansa minulle ja minusta tuli se joka eristettiin ja jolle lakattiin puhumasta. Ei me kato minkään köyhien vuokralla asuvien kanssa ruveta seurustelemaan! 

 

Muutamaa vuotta myöhemmin asutaan omassa talossa, mutta sitä eivät nuo entiset kollegat tiedä. Onneksi ihmiset pystyy estämään niin somessa, puhelimessa kuin IRL.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mistä te ette pidä ei todellakaan ole kiusaamista. Kaikkien kanssa ei tarvitse lounastaa jos ei halua, siinä ei ole mitään kiusaamista.

No ei tuo nyt työpaikan ilmapiiriä parannakkaan. Mielestäni koko porukka samaan aikaan lounaalle. Eri asia, jos ei halua tulla, mutta kysytään mukaan kuitenkin. 

Ja entä, kun yksi nirso haluaa aina Hesburgerin, yksi kalafriikki kalaravintolaan ja vegaani kasvispaikkaan? Ja yksi haluaa jo yhdentoista aikaan syömään ja toinen valittaa, ettei silloin vielä ole nälkä? 

 

Käytte vuorotellen jokaisessa paikassa.