Luetellaan miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti

läheltä nähtyä,toisen unohtamaa työasiaa, ei korjata, vaan vahinko tulee koko työpaikalle. haukutaan selän takana, ihan mukavaa ihmistä, joka ei ole tehnyt mitään pahaa kenellekkään. viedään työvälineet, jos niitä niukasti töissä,ettei toinen saa omia töitään ,kunnolla tehtyä. oon ollu naisvaltaisis paikois töissä..että nähty montaa asiaa. en ymmärrä miten kiusaaja pystyy elämään tekemiensä asioiden kanssa,siis pelkkää sairautta ja pahuutta niiden elämä. oon nähnyt, et työpaikat ajautuu konkurssiin tai lopettaa toiminnan, kun työ ei kannata. kun nää kiusaajat on töissä huonoja ja keskittyy ,vaan niiden järkevien kiusaamiseen.

Kokouksissa puheenvuoro sivuutetaan ja siirrytään kommentoimatta seuraavaan aiheeseen. Ehdotetaan aina jonkin ylimääräisen rutiinityötehtävän kohdalla, että "Mirkkuhan voisi hoitaa tämän". Jätetään työpaikan hiljainen tieto kommunikoimatta ko. henkilölle. Tämä käy melko luonnostaan jo siksi, että lounastetaan ja kahvitellaan erikseen. Lähtökohtaisesti ollaan aina eri mieltä kaikesta. Puhutaan selän takana ja esimiesten läsnäollessa pahaa toisesta, hienovaraisesti mutta pitkäjänteisesti.

Lopuksi myös hyvä vinkki, jota vielä ei ole tainnut olla ketjussa: kiusaajat, tarkastakaa ko. henkilön työvuorot etukäteen, ja lähettäkää nopeaa reagointia vaativat sähköpostit ko. henkilön vapaapäivänä tai silloin, kun tiedätte hänen olevan kiinni työtehtävässä, jonka aikana ei voi tarkastaa sähköpostia. Muistakaa liittää viestiketjuun myös muita kollegoita ja mielellään myös esimies. Kun näin tekee toistuvasti, ja sitten vielä vinkkaa hienovaraisesti jossain yhteisessä palaverissa, että _se toinen_ työntekijä kyllä reagoi sähköpostiin niin ripeästi, saa aika hienosti ajatuksen kiusatun työntekijän lusmuilusta syötettyä esimiehelle. Terkut L:lle.

Siirryin toiseen tiimiin talon sisällä.

Siellä mulle kerrottiin tiiminvetäjän toimesta, että klo 11 kokoonnutaan hissiaulaan ja mennään yhdessä syömään. Pikkuhiljaa yhä useammin huomasin, että muut olivatkin lähteneet talon ulkopuolelle syömään aikaisemmin ja seisoin siellä hissiaulassa yksin tai tiiminvetäjän kanssa. Vakiintunutta oli, että kahvilla käydään 14:30. Huomasin, että muut kävi koko ajan aikaisemmin ja kun menin paikalle 14:30, muut nousi pöydästä ja lähti hommiin tai jos siinä oli jo porukkaa niin se kuuluisa aavikon pensas olisi voinut pyöriä pöydän päällä. Yritin jutustella eri ihmisten kanssa, mutta sain lähinnä yksitavuisia vastauksia. Osa teeskenteli ettei kuullut. Lakkasin käymästä sekä lounaalla ja kahvilla. Sitten hekin palasi takaisin uomiinsa, mutta en enää halunnut osallistua.

Etätyöaika oli helpotus, koska sitä jatkuvaa hylkimistä ei hierottu naamaan. Tosin, mua ei kutsuttu virtuaalikahveille. "Ei huomattu, että et ollut saanut kutsua". Sitten sain kutsuin, mutta kahveilla oli tyyliin minä ja tiiminvetäjä ja yksi toinen sorsittu (hän ei myöskään käynyt lounaalla eikä kahvilla). Tää toinen irtisanoutuikin aika äkkiä. Sen tilalle tullu tyyppi sen sijaan otettiin avosylin vastaan.

Etätyöajan jälkeen huomasin, että mulle ei kerrottu koska muut käy toimistolla tiiminvetäjän johdolla sovitun vakiopäivän lisäksi. He sopivat yhteisiä päiviä jossain Teamsin chatissä joka ei ollut se koko tiimin chatti.

Työasiat jotenkin sujui, mutta kokouksissa huomasin, että osa esimerkiksi pölisi omiaan, naureskeli neukkarin takaosassa eikä kuunnellut mun raportointeja. Kukaan ei koskaan kysynyt mun töistä mitään tai kommentoi vaikka muiden raportteja puitiim ajan kanssa. Tein siis samaa duunia kuin muut ja jokaisella oli omat asiakkaat.

Kukaan ei suoraan ollut ilkeä, mutta olin jotenkin täysin näkymätön. Tiiminvetäjä tsemppasi ja kannusti ja sain työstäni kehuja sidosryhmiltä, mutta eihän se riitä.

Aloin olla tosi allapäin. Ei mulla koskaan ole ollut töissä varsinaisesti ystäviä, mutta kuitenkin semmonen porukka jonka kanssa ollaan.

Onneksi sain pitkän työnhaun jälkeen uuden paikan vuosi sitten ja olen edelleen tosi iloinen, kun täällä esimerkiksi tervehditään mua aamulla, syödään ja kahvitellaan mun kanssa, sovitaan kaikkien kanssa läsnäpäivät ja noh, ollaan normaaleja. Pyydetään töiden jälkeen kaljalle kuten muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Jätetään tarkoituksella porukan ulkopuolelle.Ei kutsuta lounaalle. Toisaalta samassa lounaspöydässä ei katsota päinkään,kysymyksiin ei vastata eikä oteta mukaan keskusteluun.Tietoja pimitetään niin että ne tulevat joukon viimeisenä korviin.Oma kokemukseni.

Perustetaan työpaikan lottorinki, mutta jätetäänkin joku ulkopuolelle. Kerätään lahjarahaa jollekin eikä yhtä oteta mukaan. Nämä pari esimerkkiä entisestä työpaikastani.

Kamalaa luettavaa 😳

Onko kaikissa tapauksissa kyseessä matalapalkkainen, naisvaltainen ala??

Itse en ole tällaiseen törmännyt, vaikka olen useammassa työpaikassa ehtinyt olla. Tosin suurin osa korkeammin koulutettuja. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä mutta työasiat sujuu asiallisesti ja ammattimaisesti. 

YYYHYYY MUA KIUSATAAN TYÖPAIKALLA YYYHYYY😩😭

Monet esimerkit tuttuja hoitoalalta. Ei enää ikinä takaisin.

Koiria saatetaan kiusata ja lapset saattavat kiusata toisiaan. Aikuisia ei kiusata. Se ei ole termi jota aikuiset käyttävät itsestään. Sitä varten  on sanat loukkaava, epäasiallinen, epäkunnioittava käytös, herjaaminen, asiattomuus ym. Katsokaa sanakirjasta. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Vierailija kirjoitti:

Siirryin toiseen tiimiin talon sisällä.

Siellä mulle kerrottiin tiiminvetäjän toimesta, että klo 11 kokoonnutaan hissiaulaan ja mennään yhdessä syömään. Pikkuhiljaa yhä useammin huomasin, että muut olivatkin lähteneet talon ulkopuolelle syömään aikaisemmin ja seisoin siellä hissiaulassa yksin tai tiiminvetäjän kanssa. Vakiintunutta oli, että kahvilla käydään 14:30. Huomasin, että muut kävi koko ajan aikaisemmin ja kun menin paikalle 14:30, muut nousi pöydästä ja lähti hommiin tai jos siinä oli jo porukkaa niin se kuuluisa aavikon pensas olisi voinut pyöriä pöydän päällä. Yritin jutustella eri ihmisten kanssa, mutta sain lähinnä yksitavuisia vastauksia. Osa teeskenteli ettei kuullut. Lakkasin käymästä sekä lounaalla ja kahvilla. Sitten hekin palasi takaisin uomiinsa, mutta en enää halunnut osallistua.

Etätyöaika oli helpotus, koska sitä jatkuvaa hylkimistä ei hierottu naamaan. Tosin, mua ei kutsuttu virtuaalikahve

Kysyitkö koskaan itse muita lounaalle (niitä, kenen kanssa eniten yhteisiä juttuja) ? Ehdotitko koskaan itse yhteistä lähipäivää toimistolle? Järjestitkö itse etäkahveja? Kommentoitko itse koskaan muiden töitä? Tsemppasitko itse koskaan muita ja olit sosiaalinen? Anteeksi vaan, mutta kuulostat itse vähän sellaiselta perässä vedettävältä, joka ei koskaan itse kykene mitään kysymään tai ehdottamaan. 

Jätetään kertomatta jostain mikä kaikkien tulisi työpaikalla tietää. Aika yleistä varmaan, halutaan sulkea toinen ulos ja saada se näyttämään tietämättömältä/huonolta työntekijältä.

Vierailija kirjoitti:

Siirryin toiseen tiimiin talon sisällä.

Siellä mulle kerrottiin tiiminvetäjän toimesta, että klo 11 kokoonnutaan hissiaulaan ja mennään yhdessä syömään. Pikkuhiljaa yhä useammin huomasin, että muut olivatkin lähteneet talon ulkopuolelle syömään aikaisemmin ja seisoin siellä hissiaulassa yksin tai tiiminvetäjän kanssa. Vakiintunutta oli, että kahvilla käydään 14:30. Huomasin, että muut kävi koko ajan aikaisemmin ja kun menin paikalle 14:30, muut nousi pöydästä ja lähti hommiin tai jos siinä oli jo porukkaa niin se kuuluisa aavikon pensas olisi voinut pyöriä pöydän päällä. Yritin jutustella eri ihmisten kanssa, mutta sain lähinnä yksitavuisia vastauksia. Osa teeskenteli ettei kuullut. Lakkasin käymästä sekä lounaalla ja kahvilla. Sitten hekin palasi takaisin uomiinsa, mutta en enää halunnut osallistua.

Etätyöaika oli helpotus, koska sitä jatkuvaa hylkimistä ei hierottu naamaan. Tosin, mua ei kutsuttu virtuaalikahve

Ai tällaisia naurettavia kakaramaisuuksia te akat sitten ruikutatte terapiassa. Toivon TODELLA että ei Kelan rahoilla!

Vierailija kirjoitti:

Siirryin toiseen tiimiin talon sisällä.

Siellä mulle kerrottiin tiiminvetäjän toimesta, että klo 11 kokoonnutaan hissiaulaan ja mennään yhdessä syömään. Pikkuhiljaa yhä useammin huomasin, että muut olivatkin lähteneet talon ulkopuolelle syömään aikaisemmin ja seisoin siellä hissiaulassa yksin tai tiiminvetäjän kanssa. Vakiintunutta oli, että kahvilla käydään 14:30. Huomasin, että muut kävi koko ajan aikaisemmin ja kun menin paikalle 14:30, muut nousi pöydästä ja lähti hommiin tai jos siinä oli jo porukkaa niin se kuuluisa aavikon pensas olisi voinut pyöriä pöydän päällä. Yritin jutustella eri ihmisten kanssa, mutta sain lähinnä yksitavuisia vastauksia. Osa teeskenteli ettei kuullut. Lakkasin käymästä sekä lounaalla ja kahvilla. Sitten hekin palasi takaisin uomiinsa, mutta en enää halunnut osallistua.

Etätyöaika oli helpotus, koska sitä jatkuvaa hylkimistä ei hierottu naamaan. Tosin, mua ei kutsuttu virtuaalikahve

Olet epäilemättä töissä TODELLA rasittava persoona koska et osaa mitään tiivistää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Tehdään ensin muutaman henkilön porukassa töitä ja siirrytään sitten lounaalle. Yksi porukan henkilö menee ensin istumaan pöytään, mutta muut eivät suinkaan tule samaan pöytään vaan istuvat porukalla muualle.

Tämä oli kyllä yksi elämäni nöyryyttävimmistä kokemuksista. Nämä ihmiset istuivat parin metrin etäisyydellä, juttelivat ja nauroivat. Mua vaan itketti ja hävetti siellä pöydässä yksin nököttäessäni.

Siis miksi ihmeessä et mennyt sinne muiden kanssa istumaan? Varmaan ihmettelivät, että miksi tuo yksi jöröttää tuolla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa 😳

Onko kaikissa tapauksissa kyseessä matalapalkkainen, naisvaltainen ala??

Itse en ole tällaiseen törmännyt, vaikka olen useammassa työpaikassa ehtinyt olla. Tosin suurin osa korkeammin koulutettuja. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä mutta työasiat sujuu asiallisesti ja ammattimaisesti. 

Mun pitkä tarina on tossa pari viestiä ylempänä ja kyseessä valtion virasto, jossa on sukupuolijakauma on 40/60, miehiä enemmän ja oikeastaan kaikki yliopistokoulutettuja.

Koronapiikki

Vakituisilla omat istumapaikat, joihin ei sijaisilla ole asiaa.

Huonojen lomapätkien antaminen määräaikaisille.

Kas, tässäkin ketjussa työpaikkakiusaajat ovat päässeet vauhtiin.