Luetellaan miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaasuvalotus. Joukko ottaa yhden silmätikukseen ja saa hänet näyttämään huonolta työntekijältä kaikkien silmissä jopa sen silmätikun itsensä silmissä.

Tästä kokemusta viime vuodelta.Aikamoinen psyykkinen kiusanteko,hyvä ettei järkeni mennyt.

Pieksämellä vai Kuopiossa?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan väheksyviä ja aina ollaan vastaan kaikissa jutuissa.

Aletaan aina väittämän vastaan. Vastaan väitetään vaikka itse oltaisiin väärässä. Ei kuunnella ja väheksytään. Hetken päästä joku toinen sanoo samaa ja se kuunnellaan ja kehutaan.

Väheksytään.

Ryhmässä kiusatusta tai kiusattuun liittyvästä asiasta saatetaan puhua ikään kuin ei olisi paikalla ja äänensävyillä jotka ilmaisevat ettei ole pidetty.

Kokoontumisissa ja ryhmätilanteissa mennään eteen seisomaan, eli fyysisesti suljetaan ulkopuolelle.

 

Vierailija kirjoitti:

Piilotetaan/siirretään tavaroita eri paikkaan. Voin sanoa että aamulla kun on kiire niin on hirveää etsiä näitä samalla kun täytettävä kärry ja muut jutut.

Ilkeämielinen puhe esimerkiksi kouluja käymättömästä ja vilkuillaan minua ja hihitellään. Näin uudelle työntekijälle juttelevat.  Tiesivät että minuun sattui, halusivat nähdä ilmeeni reagoinko.

Kuukausi töiden aloituksen jälkeen otetaan esille kuinka roskapusseja jotenkin yhtäkkiä alkanut katoamaan. Tuijotetaan minua sanomatta sanaakaan, kuin odottaen tunnustusta. Tästä jauhetaan joka päivä. Suurta pohdiskelua että onkohan joku niin köyhä että ei ole varaa omiin. Ihmetellään ja taivastellaan, kuulemma ei käy kuin siivoojat näissä komeroissa.

Myöskin perehdytyksen puute. Jos kysyy neuvoa niin huokaillaan että näytän vaan kerran. Selän takana kyräily kun tekee töitä, vaikka heillä itsellään työt seisoo.

 

Kaiken kruunasi se kun kehuivat miten heillä on niin ihana tiimi eikä ketään syrjitä. Onneksi tuolloin olin jo sanonut pomolle että teen päivän vuoron loppuun ja lähden koeajalla morjens.

Olisin voinut lähteä heti, mutta hyvät välit pomoon niin en halunnut että joutuu vaivalla etsimään sijaisen lyhyellä varoitusajalla (muutenkin vaikea saada sijaisia).

Sain muutenkin loppupäivän työskennellä yksin niin ei ollut väliä.

Entisessä työpaikassa oli pari tyyppiä jotka olivat aina järkyttyvinään niin syvästi kollegan tekemästä hyvin pienestä mokasta. Kauhistelivat, taivastelivat ja haukkoivat henkeä että kuka on tyyliin jättänyt mopin seinää vasten siivouskomeron sijasta tai kuka on jättänyt valot johonkin varastoon?!?! "Pomo, etkö säkin ole jo toistuvasti sanonut että näin ei saa tehdä?" "Pomo, eikö siihen moppiin voikin joku periaatteessa kompastua pahasti?"

Koittivat saada tilanteen näyttämään pahemmalta kuin se oli, että saisivat "töppääjälle" huudot vuoropäälliköltä. Lisäksi tykkäsivät myös tarkkailla että kuka punastelee ja näyttää häpeilevältä. Että joku voi inhota ja halveksia työtovereitaan. 

Tätä tapahtui etenkin kun tiesivät että moka oli jonkun harkkarin tai sijaisen aikaansaannosta. Paljon muitakin tapoja heillä oli piinata kollegojaan mutta tämä esimerkki oli juurikin sieltä hienovaraisesta päästä

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassa oli pari tyyppiä jotka olivat aina järkyttyvinään niin syvästi kollegan tekemästä hyvin pienestä mokasta. Kauhistelivat, taivastelivat ja haukkoivat henkeä että kuka on tyyliin jättänyt mopin seinää vasten siivouskomeron sijasta tai kuka on jättänyt valot johonkin varastoon?!?! "Pomo, etkö säkin ole jo toistuvasti sanonut että näin ei saa tehdä?" "Pomo, eikö siihen moppiin voikin joku periaatteessa kompastua pahasti?"

Koittivat saada tilanteen näyttämään pahemmalta kuin se oli, että saisivat "töppääjälle" huudot vuoropäälliköltä. Lisäksi tykkäsivät myös tarkkailla että kuka punastelee ja näyttää häpeilevältä. Että joku voi inhota ja halveksia työtovereitaan. 

Tätä tapahtui etenkin kun tiesivät että moka oli jonkun harkkarin tai sijaisen aikaansaannosta. Paljon muitakin tapoja heillä oli piinata kollegojaan mutta tämä esimerkki oli juurikin sieltä hienovaraisesta päästä

Siivousalalla on kyllä yhtiä pahimpia p*rsläpejä työyhteisössä. Aina puhutaan vaan lähihoitajista mutta kyllä vaan puhtauspuolellakin välillä tuntuu siltä että meno on enemmän jotain lastentarhaan verrattavissa. Miten ison tragedian voi saada niinkin pienestä asiasta kuin väärin lakaiseminen. 

Palkkakiusaaminen.

Minulla oli palkanlisä, jonka sain tohtorin papereiden jälkeen. Tapana oli palkita saavutuksista, ja väitöskirjan teko oli kestänyt lähes 5 vuotta. Siitä tuli positiivista näkyvyyttä myös työnantajalle. Joku oli saanut tietää tästä pätevyyslisästä, en edes tiedä kuka se oli ja miten oli tullut hänen tietoonsa. Yhtäkkiä oli kokouspöytäkirjassa merkintä, että halutaan läpinäkyvyyttä palkkioihin ja palkankorotuksiin. En itse ollut siinä kokouksessa, mutta arvasin heti, mikä hiertää. Sitä vellottiin puoli vuotta, voidaanko julkistaa palkkoja vai ei.

 

Meillä päällikkö sanoi yhdessä kokouksessa, että pätevöityminen tarkoittaa sitä, että on hankkinut itselleen erityisasiantuntemusta alamme substanssiosaamiseen liittyen. Kokouksen jälkeen kuulin avoimessa työtilassa, kuinka yksi työkavereistani sanoi toiselle, että tohtori nyt ei ole sen pätevämpi näihin töihin kuin kukaan muukaan. Tuntui todella pahalta. Käteen jäi 48 euroa kuukaudessa enemmän tuon palkanlisän jälkeen ja semmoista mitätöntä summaa eräät pienisieluiset kadehtivat kuukausitolkulla, jopa vuosia.

En enää ikinä mene töihin missään missä sanotaan että meillä on kannustava TIIMI, hyi h*lvetti oikeasti

T.Siivooja

Mulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen mm. tämä tapaus yli kymmenen vuoden takaa. Eräänä aamuna kun menimme töihin, olivat kaikki tietokoneet kaatuneet, eli kukaan toimiston porukasta (10 henkeä) ei voinut aloittaa töitään. Istuimme kahvilla ja odotimme korjaajaa, koko porukka. Sitten töihin tuli korot kopisten minun esimies. Olin hänen ainoa alaisensa, kolmekymppisen naisen jolle oli noussut hattuun saada alainen. Hän kivahti minulle, että mene vaikka mapittamaan jotakin, tämä on työaikaa!! Ja istui itse siihen pöytään pariksi tunniksi juttelemaan, kahvittelemaan ja nauramaan muiden kanssa. Minä nieleskelin itkua ja yritin keksiä jotain tekemistä, ettei hän napauttaisi jotain uudelleen. 

 

Toisen kerran eräs työkaverimme sai sairauskohtauksen johon menehtyi muutama viikko myöhemmin.  Jossain kohtaa sanoin, että olisi kiva käydä tapaamassa sairaalassa tuota työkaveria, mutta en tiedä miten sinne pääsisin (uusi kaupunki, en tiennyt miten julkiset kulkivat eikä ollut omaa autoa käytössä). Tämä sama esimies pamautti isoon ääneen, että mitä sä itket sitä asiaa, senkun menet katsomaan ja selvitä miten sinne pääsee! 

 

Oli tosin ainoa esimies joka on ikinä puhunut minulle noin rumasti, saati korottanut ääntään. Täysin narsistinen ja inhottava ihminen, josta kukaan toimistolla ei pitänyt.

Ei noteerata ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseeni tämmöinen hienovarainen kiusaaminen on kohdistunut niin ettei ole kutsuttu illanviettoihin mihin on vakiintunut se oma porukkansa eikä juurikaan näihin viestirinkeihin.Toki olen aika uusi työntekijä,mutta näin vuoden talossa olon jälkeen koen itseni aivan ulkopuoliseksi.

 

 

 

Mite se on kiusaamista, jos ei kutsuta illanviettoihin? Se on herranjumala ihmisten vapaa-aikaa, jolloin työkavereiden kanssa voi olla HALUTESSAAN myös vapaa-ajan kavereita. Se ei ole työpaikkakiusaamista, jos he ovat ystäviä keskenään vapaa-ajalla. Jestas... Eri asia toki on, jossei sinua kutsuta työpaikan tyhy-iltaan tms.?

 

No onhan se jos tarkoituksella illanvietot suunnitellaan niin ettei yhtä oteta mukaan,mutta annetaan hänen nämä kuulla.Kyllä nyt luulisi järjen sa

Varsinkin jos puhutaan että lähdetään illanviettoon työporukalla, kaikki mukaan, mutta sitten on osa joita ei pyydetä.

Vierailija kirjoitti:

Palkkakiusaaminen.

Minulla oli palkanlisä, jonka sain tohtorin papereiden jälkeen. Tapana oli palkita saavutuksista, ja väitöskirjan teko oli kestänyt lähes 5 vuotta. Siitä tuli positiivista näkyvyyttä myös työnantajalle. Joku oli saanut tietää tästä pätevyyslisästä, en edes tiedä kuka se oli ja miten oli tullut hänen tietoonsa. Yhtäkkiä oli kokouspöytäkirjassa merkintä, että halutaan läpinäkyvyyttä palkkioihin ja palkankorotuksiin. En itse ollut siinä kokouksessa, mutta arvasin heti, mikä hiertää. Sitä vellottiin puoli vuotta, voidaanko julkistaa palkkoja vai ei.

 

Meillä päällikkö sanoi yhdessä kokouksessa, että pätevöityminen tarkoittaa sitä, että on hankkinut itselleen erityisasiantuntemusta alamme substanssiosaamiseen liittyen. Kokouksen jälkeen kuulin avoimessa työtilassa, kuinka yksi työkavereistani sanoi toiselle, että tohtori nyt ei ole sen pätevämpi näihin töihin kuin kukaan muukaan. Tuntui

Palkka määräytyy ammatin osaamisen ja kokemuksen mukaan. Jos se häiritsee jotakin, niin se on sen henkilön ongelma 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen mm. tämä tapaus yli kymmenen vuoden takaa. Eräänä aamuna kun menimme töihin, olivat kaikki tietokoneet kaatuneet, eli kukaan toimiston porukasta (10 henkeä) ei voinut aloittaa töitään. Istuimme kahvilla ja odotimme korjaajaa, koko porukka. Sitten töihin tuli korot kopisten minun esimies. Olin hänen ainoa alaisensa, kolmekymppisen naisen jolle oli noussut hattuun saada alainen. Hän kivahti minulle, että mene vaikka mapittamaan jotakin, tämä on työaikaa!! Ja istui itse siihen pöytään pariksi tunniksi juttelemaan, kahvittelemaan ja nauramaan muiden kanssa. Minä nieleskelin itkua ja yritin keksiä jotain tekemistä, ettei hän napauttaisi jotain uudelleen. 

 

Toisen kerran eräs työkaverimme sai sairauskohtauksen johon menehtyi muutama viikko myöhemmin.  Jossain kohtaa sanoin, että olisi kiva käydä tapaamassa sairaalassa tuota työkaveria, mutta en tiedä miten sinne pääsisin (uusi

Jos aikuinen ihminen ei osaa selvittää, miten julkiset kulkevat, niin sanoisin minäkin noin. 

Vierailija kirjoitti:

En enää ikinä mene töihin missään missä sanotaan että meillä on kannustava TIIMI, hyi h*lvetti oikeasti

T.Siivooja

Minä valitettavasti olen siivoojana töissä. Jos on luonteeltaan ylikiltti niin joutuu tallottavaksi. Työparin kanssa tehdään töitä enkä koskaan tiedä mitä mun selän takana puhuu, moni näistä työpareista on saanut mut näyttämään huonolta tai välttävältä työntekijältä, mut multa siivousalalta kokemusta yli 10 vuotta,nämä huonoon valoon saattajat ovat pomon lemmikkejä, pomo ei ota tosissaan minua ja käskee vaan parantamaan  työpanosta tms. Muuta työtä olen etsimässä mutta eipä helpolla saa kokoaikatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mistä te ette pidä ei todellakaan ole kiusaamista. Kaikkien kanssa ei tarvitse lounastaa jos ei halua, siinä ei ole mitään kiusaamista.

Tämä. Meillä on työpaikalla sellainen henkilö, joka ei ole oman käytöksensä takia pidetty. Kukaan ei kiusaa, mutta ei kukaan halua viettää hänen kanssaan aikaa enempää kuin on pakko. 

Miten se henkilö käyttäytyy, oletko itse nähnyt sen ns. huonon käytöksen vai kuullut muilta?

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassa oli pari tyyppiä jotka olivat aina järkyttyvinään niin syvästi kollegan tekemästä hyvin pienestä mokasta. Kauhistelivat, taivastelivat ja haukkoivat henkeä että kuka on tyyliin jättänyt mopin seinää vasten siivouskomeron sijasta tai kuka on jättänyt valot johonkin varastoon?!?! "Pomo, etkö säkin ole jo toistuvasti sanonut että näin ei saa tehdä?" "Pomo, eikö siihen moppiin voikin joku periaatteessa kompastua pahasti?"

Koittivat saada tilanteen näyttämään pahemmalta kuin se oli, että saisivat "töppääjälle" huudot vuoropäälliköltä. Lisäksi tykkäsivät myös tarkkailla että kuka punastelee ja näyttää häpeilevältä. Että joku voi inhota ja halveksia työtovereitaan. 

Tätä tapahtui etenkin kun tiesivät että moka oli jonkun harkkarin tai sijaisen aikaansaannosta. Paljon muitakin tapoja heillä oli piinata kollegojaan mutta tämä esimerkki oli juurikin sieltä hienovaraisesta päästä

Tämmöset asiat on niitä, joihin oon ite vaan kasvattanu munaa. Löisin samantien luun kurkkuun ja elämäänsä kyllästyneet akoille vähän suhteellisuudentajua, eivät sanois toista kertaa.

Mutta kamalaa niille, jotka on hiljaisia, nuoria tms., jotka luultavasti juurikin häpeäisivät tätä "suurta mokaa", eivätkä osaa sanoa takaisin.

Koska oikeesti, elämä on vähän semmosta, että vaikka ainakin itseni mielestä olen ihan mukava/rento tyyppi, niin ihmisen pitää oppia pitämään puoliaan idioottilänkyttäjien keskuudessa.

Ja siinä yksi työpaikkakiusaaja, joka ei neuvo uutena tullutta työkaveria, vaan sanoo mieluummin pahasti.

Toi kaasuvalotus tuttua! Myös että puhutaan mun pään yli toiselle, jätetään huomioimatta jos samaan aikaan taukotilassa ja puhutaan sille toiselle vaikka itsekin yritän jutella, ei tervehditä, puhutaan selän takana,vääristellään tekemisiä ja sanomisia....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mistä te ette pidä ei todellakaan ole kiusaamista. Kaikkien kanssa ei tarvitse lounastaa jos ei halua, siinä ei ole mitään kiusaamista.

Tämä. Meillä on työpaikalla sellainen henkilö, joka ei ole oman käytöksensä takia pidetty. Kukaan ei kiusaa, mutta ei kukaan halua viettää hänen kanssaan aikaa enempää kuin on pakko. 

 

Miten hän sitten käyttäytyy?

Puhuu töykeästi, on erittäin itsekeskeinen ja haluaa sanella esimerkiksi miten ihmiset lomailevat. Hän ei ole esimies, vaikka pyrkii sellaiselta näyttämään. 

Ei silti ole oikein jättää ulkopuolelle. Töissä on tultava toimeen kaikenlaisten persoonien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mistä te ette pidä ei todellakaan ole kiusaamista. Kaikkien kanssa ei tarvitse lounastaa jos ei halua, siinä ei ole mitään kiusaamista.

Tämä. Meillä on työpaikalla sellainen henkilö, joka ei ole oman käytöksensä takia pidetty. Kukaan ei kiusaa, mutta ei kukaan halua viettää hänen kanssaan aikaa enempää kuin on pakko. 

 

Miten hän sitten käyttäytyy?

Puhuu töykeästi, on erittäin itsekeskeinen ja haluaa sanella esimerkiksi miten ihmiset lomailevat. Hän ei ole esimies, vaikka pyrkii sellaiselta näyttämään. 

Ei silti ole oikein jättää ulkopuolelle. Töissä on tultava toimeen kaikenlaisten persoonien kanssa.

Lounas, vapaa-aika tai tauot eivät ole työaikaa. Ne saa viettää ihan haluamallaan tavalla ja seurassa. 

Määräaikaisuuden jälkeen vakinaistettiin. Yli viidenkymmenen työntekijän yksiköstä vain viitisen työntekijää onnitteli.

Ystäväni ovat onneksi tämän työpaikan ulkopuolisia henkilöitä.