Luetellaan miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti

Vierailija kirjoitti:

Jätin osallistumatta erääseen lahjakeräykseen. Tämä lahjan saaja luki kortista nimet ääneen, ketkä ovat häntä muistaneet. Mietin jo silloin, että jotain tästä nyt seuraa, kun en ole vitosta laittanut hänen lahjaansa. Kun tuli pikkujoulut, hän jätti minulta keräämättä rahat. Meillä oli tapana, että porukalla laitetaan työpäivän jälkeen pöytä koreaksi ja syödään kunnolla, juodaan vähän viiniä tai glögiäkin. Toinen työkaveri kysyi, mitähän x ja y ovat ostaneet. Tajusin, ettei minulta ole pyydetty rahaa eikä lähetetty sähköpostia aiheesta. Kysyin tältä rahan kerääjältä, vieläkö voi osallistua, ja hän vastafi, että vähän vaikeaa voi olla, kun kaikki on jo hankittu. Sitten ovelana lisäsi, että ai säkin haluat osallistua keräyksiin, mä olen ymmärtänyt, että et välitä keräyksistä. Sellainen kosto sillä kertaa.

 

Mä jätin kans kerran antamatta sen vitosen jonkun läksiäislahjaan ja siitähän oli pidetty melkein palaveria, että kun tuo yksi ei nyt osallistunut! Mun esimerkkiä seurasi pikkuhiljaa moni muukin ja koko läksiäislahjaperinne kuivui kokoon hiljalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on kiusattu työpaikalla niin hienovaraisesti että sitä ei osaa oikeastaan sanoittaa. Mutta monet tämän keskustelun jutuista tuttua kauraa. En ymmärrä missä ihmeen psykoterapeutilla mun pitäis käydä että jaksaisin sitä miksikä työelämäksi kutsutaan. Heikot sortuu työelon tiellä.

Entä jos itse vähän ylitulkitset näitä tilanteita? Kannattaisiko katsoa sinne peiliin? 

Tämä on tyypillistä, syytetään uhria myös ylitulkinnasta ja omaksi viaksi kun kuvittelee kaiken. Sehän se vaivihkaisen kiusaamisen idea onkin, ettei siitä jäisi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on kiusattu työpaikalla niin hienovaraisesti että sitä ei osaa oikeastaan sanoittaa. Mutta monet tämän keskustelun jutuista tuttua kauraa. En ymmärrä missä ihmeen psykoterapeutilla mun pitäis käydä että jaksaisin sitä miksikä työelämäksi kutsutaan. Heikot sortuu työelon tiellä.

Entä jos itse vähän ylitulkitset näitä tilanteita? Kannattaisiko katsoa sinne peiliin? 

Tämä on tyypillistä, syytetään uhria myös ylitulkinnasta ja omaksi viaksi kun kuvittelee kaiken. Sehän se vaivihkaisen kiusaamisen idea onkin, ettei siitä jäisi kiinni.

Itse näitä tilanteita selvittävänä valtaosin on kyllä juurikin tuosta ylitulkinnasta kiinni tai siitä, että henkilö itse toimii jotenkin tökerösti. 

Vierailija kirjoitti:

Naurettavin syy miksi minua on kiusattu työpaikalla, oli se että minä ja perheeni asuimme vuokralla, kun kaikilla muilla oli oma talo tai osake. Siis oikeasti, kun tämä selvisi kerran kahvipöydässä, niin kaikki muut alkoivat nostella nokkaansa minulle ja minusta tuli se joka eristettiin ja jolle lakattiin puhumasta. Ei me kato minkään köyhien vuokralla asuvien kanssa ruveta seurustelemaan! 

 

Muutamaa vuotta myöhemmin asutaan omassa talossa, mutta sitä eivät nuo entiset kollegat tiedä. Onneksi ihmiset pystyy estämään niin somessa, puhelimessa kuin IRL.

Toikin, että työkaverien kanssa pitäisi olla somessa ja joka puolella kaveria, mitäs sitten kun on se josta puhutaan paskaa, niin se joutuu sietämään sitä kaikkea myös somessa.

Koulupuolella esimies voi kiusata tekemällä esim. huonoja lukujärjestyksiä (keskelle päivää hyppytyunteja), antamalla vähän tunteja (esim. toiselle vain opetusvelvollisuustunnit ja toiselle 5 ylituntia) ja jännystelijöiden vapaiden suhteen voi joustaa antamalla vapaita palkallisina jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on kiusattu työpaikalla niin hienovaraisesti että sitä ei osaa oikeastaan sanoittaa. Mutta monet tämän keskustelun jutuista tuttua kauraa. En ymmärrä missä ihmeen psykoterapeutilla mun pitäis käydä että jaksaisin sitä miksikä työelämäksi kutsutaan. Heikot sortuu työelon tiellä.

Entä jos itse vähän ylitulkitset näitä tilanteita? Kannattaisiko katsoa sinne peiliin? 

Tämä on tyypillistä, syytetään uhria myös ylitulkinnasta ja omaksi viaksi kun kuvittelee kaiken. Sehän se vaivihkaisen kiusaamisen idea onkin, ettei siitä jäisi kiinni.

Itse näitä tilanteita selvittävänä valtaosin on kyllä juurikin tuosta ylitulkinnasta kiinni tai siitä, että henkilö itse toimii jotenkin tökerösti. 

Tai sitten uhri luovuttaa kun huomaa ettei asia selviä edes selvittäjän kanssa.

Stockalla ei ainakaan ole hienovaraista, kun itkien menee kertomaan esimiehelle että mummi on kuollut niin vastaus oli että jo oli aikakin kuolla.

Huh, miten sairasta kiusaamista. Tällaisesta kohtelusta ihmisiä sairastuu henkisesti ja fyysisesti, irtisanoutuu ja päätyy työkyvyttömäksi. On kyse hyvin vakavista asioista. Onneksi olen tehnyt jo vuosikausia etätöitä ilman työkavereita. Kaikkea tässä ketjussa mainittua olen kyllä työelämäni aikana joutunut kokemaan. Muutaman kerran suutuin kunnolla ja sanoin asianomaiselle suoraan hänen huonosta käytöksestään. Yleensä ei sama tyyppi jatkanut kiusaamista tuon jälkeen. Oli myös niitä häiriintyneempiäkin tapauksia, jotka keräsivät isoa hovia ympärilleen ja joille ei kannattanut sanoa mitään.

Mieluummin olisin ollut ollenkaan kohtaamatta ilkeitä ihmisiä työpaikalla. Enemmän siitä on varmaan ollut haittaa kuin hyötyä. Onpahan tullut ainakin selväksi miten monilla eri tavoilla ihmiset voivat piinata toisiaan. Sellaisessa ilmapiirissä ei kannata avautua omista asioistaan. Olen myös hakenut aina uutta paikkaa niin kauan että on törmännyt. Joissakin työpaikoissa on ollut ihan terve ilmapiiri, jossa on mukava työskennellä.

Hienovaraisesti ei onnistu, kun hyvinvointialueella työskentelee sen verran tyhmiä ihmisiä että touhu on brutaalinpaa, ei hienovaraista.

Otan pitkiä sairausloma niin jaksan paremmin ja etsin iloa muualta. Mutta kylläpä toiset pörrää matkoilla ja ravintoloissa sekä jossain kartanossa kokoustamassa ja herkuttelemassa ihan samaan malliin kuin ennen kunnassa.

Kallispalkkaisten pikkupomojen määrä vain lisääntyi kun mentiin hyvinvointialueelle. Asiakkailta leikataan ja hoitajia irtisanotaan, mutta pikkunilkkenit jatkaa vanhaan malliin touhuilujaan veronmaksajien rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on kiusattu työpaikalla niin hienovaraisesti että sitä ei osaa oikeastaan sanoittaa. Mutta monet tämän keskustelun jutuista tuttua kauraa. En ymmärrä missä ihmeen psykoterapeutilla mun pitäis käydä että jaksaisin sitä miksikä työelämäksi kutsutaan. Heikot sortuu työelon tiellä.

Entä jos itse vähän ylitulkitset näitä tilanteita? Kannattaisiko katsoa sinne peiliin? 

Tämä on tyypillistä, syytetään uhria myös ylitulkinnasta ja omaksi viaksi kun kuvittelee kaiken. Sehän se vaivihkaisen kiusaamisen idea onkin, ettei siitä jäisi kiinni.

Justiinsa näin. Mua sanottiin vainoharhaiseksi että kuvittelin mm vähättelyn,selän takana puhumisen,arvostelun,lyttäämisen sekä eriarvoistamisen. Nykyään pitkällä saikulla olen 2 kuukausi menossa,mielenterveys romahti. Alussa ajattelin oikeasti että kuvittelen asiat ja liioittelen mutta sitten loppukohti paheni. Mustamaalattiin niin että saatiin näyttämään huonolta vaikka joustin ja tein kaikki ylityöt enkä edes pystynyt joka päivä pitämään lakisääteistä taukoa koska tein 2-3 ihmisen työt. Viikonloput kuluivat nukkuessa ja itkiessä että ei maanantaina taas sama pskarumba. Nyt työkkäri yrittää puoliväkisin saman alan töitä tyrkyttää mutta ei pysty enkä kykene. 

Näistä varmaan on 90% naisvaltaisia työpaikkoja.

Itse teen aina seuraavalla tavalla kun kiusaajani kiusaa minua kahden kesken. Ei siis halua kärähtää kiusaamisestaan. Eli otan puhelimen esille ja sanon ääneen,  että laitetaanpas nauhoitus päälle. Luikkii matkoihinsa hyvin sukkelaan tuo tynnyrissä kasvatettu, kateellinen viisikymppinen mies. Vaimonsa myös kateellinen eli outo pariskunta.tätä showta nyt tiedetty 15v. Eli puhelimet nauhoittamaan kaikki kiusaaminen ja puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin osallistumatta erääseen lahjakeräykseen. Tämä lahjan saaja luki kortista nimet ääneen, ketkä ovat häntä muistaneet. Mietin jo silloin, että jotain tästä nyt seuraa, kun en ole vitosta laittanut hänen lahjaansa. Kun tuli pikkujoulut, hän jätti minulta keräämättä rahat. Meillä oli tapana, että porukalla laitetaan työpäivän jälkeen pöytä koreaksi ja syödään kunnolla, juodaan vähän viiniä tai glögiäkin. Toinen työkaveri kysyi, mitähän x ja y ovat ostaneet. Tajusin, ettei minulta ole pyydetty rahaa eikä lähetetty sähköpostia aiheesta. Kysyin tältä rahan kerääjältä, vieläkö voi osallistua, ja hän vastafi, että vähän vaikeaa voi olla, kun kaikki on jo hankittu. Sitten ovelana lisäsi, että ai säkin haluat osallistua keräyksiin, mä olen ymmärtänyt, että et välitä keräyksistä. Sellainen kosto sillä kertaa.

 

No onhan tuo nyt täysin törkeää kiusaamista jättää osallistumatta ainoana lahjakeräykseen! 

 

Eniten kiusaamisesta ja ties mistä valittavat ovat henkilöitä, joista myös eniten valitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättämällä ulkopuolelle mutta kuitenkin hymyilemällä käytävällä takaisin. Ja aina pomon edessä.

Minua on kiusattu koulussa sekä työpaikalla. En koskaan ole ymmärtänyt miksi. Olen reilu, huomaavainen ja ystävällinen. Olen täsmällinen, reipas ja luotettava. Ainoa selkeä syy joka jäänyt mieleen on se että työskentelen aina naisvaltaisilla aloilla jossa ollaan kateellisia. Olen menestynyt, kaunis, fiksu, urheilullinen ja itsevarma. Se herättää paheksuntaa. Kaiken päälle olen sydämellinen ihminen. 

Sinua kiusataan siksi, että olet hyvin tietoinen omista hyvistä ominaisuuksistasi, jopa niin tietoinen, että luettelet tässä pitkän listan hyviä puoliasi. Vielä lopuksi kuvaat _itseäsi_ sydämelliseksi. Muista kerrot, että he ovat kateellisia ja paheksuvia.

Huomaatko, miltä tekstisi kuulostaa?

Sydämelliseksi, ystävälliseksi, huomaavaiseksi

Mua on AINA ärsyttänyt kun joku kutsuu ITSEÄÄN kauniiksi. Ensinnäkin kauneus on katsojan silmissä, ulkoinen kauneus rapistuu ikääntyessä ja sisältä ruma ihminen on sitä myös ulkoisesti. Jos kuvailee itseään menestyneeksi, kauniiksi, fiksuksi, urheilulliseksi, itsevarmaksi, reiluksi, huomaavaiseksi, ystävälliseksi, sydämelliseksi, täsmälliseksi, reippaaksi ja luotettavaksi, niin en yhtään ihmettele miksi muut naiset katsovat karsaasti eivätkä halua olla tekemisissä. Mä en edes keksisi itsestäni noin monta erilaista ylistyssanaa. Jessus!

Isolle osalle täällä kiusaamisesta valittavista voisi ihan sanoa, että miten sinä itse toimit? Muistatko aina kiireessä jokaisen syntymäpäivän, vakinaistamisen, lounaskutsun ja kuinka usein itse kierrät toimistoa ympäri ja huhuilet porukkaa syömään muistaen jokaisen paleontologisen dietin ja kokouksen? Valittavat ihmiset ovat itse niitä pahimpia kiusaajia. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten kiusaamisesta ja ties mistä valittavat ovat henkilöitä, joista myös eniten valitetaan. 

Tämä!

Huomiotta jättäminen. Ei katsota päin, tervehditä, keskusteluissa jätetään kaikki sanomiset huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättämällä ulkopuolelle mutta kuitenkin hymyilemällä käytävällä takaisin. Ja aina pomon edessä.

Minua on kiusattu koulussa sekä työpaikalla. En koskaan ole ymmärtänyt miksi. Olen reilu, huomaavainen ja ystävällinen. Olen täsmällinen, reipas ja luotettava. Ainoa selkeä syy joka jäänyt mieleen on se että työskentelen aina naisvaltaisilla aloilla jossa ollaan kateellisia. Olen menestynyt, kaunis, fiksu, urheilullinen ja itsevarma. Se herättää paheksuntaa. Kaiken päälle olen sydämellinen ihminen. 

Sinua kiusataan siksi, että olet hyvin tietoinen omista hyvistä ominaisuuksistasi, jopa niin tietoinen, että luettelet tässä pitkän listan hyviä puoliasi. Vielä lopuksi kuvaat _itseäsi_ sydämelliseksi. Muista kerrot, että he ovat kateellisia ja paheksuvia.

Huomaatko, miltä tekstisi kuulostaa?

Meillä on kerran töissä juuri tuollainen henkilö, joka piti itseään vähän muita parempana. Ei koskaan itse kysynyt ketään syömään, ei onnitellut mistään, ei kysynyt kuulumisia edes työasioihin liittyen ja samalla valitti, kun hänet jätettiin ulkopuolelle. No, hän itse jätti itsensä ulkopuolelle. 

 

Savustetaan ulos porukasta ja lopulta työpaikalta. Ei kutsuta pikkujouluihin kun hups unohtui. Korostetaan toisen etunimeä esim. MAIJA oli se joka tuli viimeisenä tai MAIJA teki näin jne. Samalla kun muista työkavereista puhutaan ihan normaalisti.