Miksi nykypäivänä monet eivät kykene tunnistamaan eri yhteiskuntaluokkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu on sorron alku.

Ai tällaisiako romanttisia ajatuksia nykyisin ihmisillä on asiasta, kun ihmettelen kovasti tätä jaettua ärtymystä aihetta kohtaan. Foucault saattoi tehdä karhunpalveluksen ihmisille keskittyessään luokittelemisen ja vallan yhteyteen. Ihan yhtä lailla se on sorron alku, että ihmiset ajetaan struktuurittomaan laumaan ja annetaan piiskaa laitimmaisille. Pelkäänpä, että tämä on tapahtumassa. Kielletään ajattelemasta mitä tapahtuu, koska mitään ajateltavaa ei ole ja olemme kaikki vain yksilöitä. Ei ihme, jos salaliittoteoriat leviävät tällaisessa tilanteessa. 

Yhteiskuntaluokan ei tarvitse olla lainkaan rajoittava ja sitova tai lannistava käsite, vaan se auttaa ihmistä hahmottamaan taustaansa ja ajattelunsa rajoja ja kiipeämään niistä yli, jos ei pidä siitä mitä näkee. Eikä sen tarvitse selittää kaikkea. 

Välillä näitä ketjuja (ja vauvaa) selanneena olen tehnyt keittiöpsykologisen profiilin luokkahullusta: työväenluokkaisperäinen, kehnoitsetuntoinen nainen, joka toista kertaa naimisissa tohtorimiehen kanssa. Itsellä kaksi maisterintutkintoa, ensimmäinen joku humanistinen, toinen sosiaalityöstä. Tekee tylsiintyneenä ja turhautuneena sossun töitä, palstailee asiakkaisen välissä ja nauttii elämästään päästessään nykyisen miehensä, yliopiston lehtorin mukana karonkkabileisiin. Jotenkin nämä luokkaketjut päästävät irti arjesta. Menikö kuinka pieleen?

Yhteiskuntaluokkiin liittyy nykyisin niin monta erilaista muuttujaa, että päättely johonkin tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisesta on nykyisin vaikeaa. Toista oli vielä joskus 1970-luvulla, kun korkeampi koulutus takasi myös suuremman palkan. Nykyisin korkea koulutus ei takaa edes koulutusta vastaavaa työpaikkaa kuin muutamilla aloilla. Ammattikoulun käynyt duunari voi helposti tienata enemmän kuin tohtoriksi väitellyt tutkijana yliopistolla. Tuloluokissa taas voi siirtyä ylimpään tulodesiiliin ilman että tulot edes nousee. Joskus aikoinaan pääsi ylimpään tulodesiiliin 120 000€ vuosituloilla, sitten 100 000€ vuosituloilla ja nyt taitaa päästä jo vähän yli 60 000€ vuosituloilla. Tulojen ei siis tarvitse nousta vaan riittää kun suurituloisten lukumäärä Suomessa vähenee. Säädyt oli paljon yksinkertaisempi jako eri luokkiin kuin nykyiset yhteiskuntaluokat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerropas keskiluokkaise kiinnostuksen kohteen ja myös ne yläluokkaiset.

Jos esim. käy alpeilla laskettelemassa, onko sitten yläluokkaa?

 

Keskiluokan tärkeitä juttuja ovat lasten harrastukset. Keskiluokan lapset ovat avioliitossa sntyneitä. Keskiluokka pitää myös itsestään huolta ja kuntoilee säännöllisesti. Keskiluokalla on älykello mittaamassa kuntoa ja syöminen on terveellistä. Urheilusta keskiluokka suosii laskettelua, hiihtoa, ryhmäliikuntaa ja padelia. Keskiluokka pitää kaupunkilomista Euroopassa. Keskiluokka käy teatterissa, taidemuseoissa, konserteissa. Keskiluokka myös lukee. Keskiluokka on vähentänyt alkoholin kulutusta, mutta tuttavapariskunnan kanssa iltaa istuttaessa hyvää viiniä tai erikoisoluita sopii kyllä maistella illan mittaan. 

Tällä stereotyyppisellä keskiluokka-kuvauksella suljetaan kyllä aivan valtavan is

Määritys kiinnostuksen kohteista oli Hesarista.

Aika moni keskiluokkaan kuuluva, varsinkin mies, osaa remontoida ihan itsekin. Aiemmin akateemisistakin moni osasi. Erityisesti, jos oli rakennus - tai tekniikan alalta. Onkohan nyt niin, ettei dippainsseilläkään pysy enää työkalut kädessä tai eivät peräti tiedä, mikä on työkalu?

Sisareni on opettaja ja puolisonsa on laitoshuoltaja. Luokkayhteiskuntaa pohtiville varmaan kauhistus mutta he ovat todella sopiva pari ja onnellisia. Me taas puolisoni kanssa olemme tylsästi sairaanhoitaja ja sairaanhoitaja. Toinen sisareni on kirjastonhoitaja ja puolisonsa sähköasentaja. Tästäkin moni järkyttyi. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni keskiluokkaan kuuluva, varsinkin mies, osaa remontoida ihan itsekin. Aiemmin akateemisistakin moni osasi. Erityisesti, jos oli rakennus - tai tekniikan alalta. Onkohan nyt niin, ettei dippainsseilläkään pysy enää työkalut kädessä tai eivät peräti tiedä, mikä on työkalu?

Meillä on kotona tekniikan tohtori. On ajatellut, että remonttihommat hoidetaan siten, että tilataan remontti remonttifirmalta ja maksetaan se. Miksi akateemisen pitäisi itse remontoida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni keskiluokkaan kuuluva, varsinkin mies, osaa remontoida ihan itsekin. Aiemmin akateemisistakin moni osasi. Erityisesti, jos oli rakennus - tai tekniikan alalta. Onkohan nyt niin, ettei dippainsseilläkään pysy enää työkalut kädessä tai eivät peräti tiedä, mikä on työkalu?

Meillä on kotona tekniikan tohtori. On ajatellut, että remonttihommat hoidetaan siten, että tilataan remontti remonttifirmalta ja maksetaan se. Miksi akateemisen pitäisi itse remontoida?

Miksi vaikkapa kokin tai kampaajan pitäisi itse remontoida? Tai sairaanhoitajan tai suutarin? Miten akateemisuus asiaan liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Aika moni keskiluokkaan kuuluva, varsinkin mies, osaa remontoida ihan itsekin. Aiemmin akateemisistakin moni osasi. Erityisesti, jos oli rakennus - tai tekniikan alalta. Onkohan nyt niin, ettei dippainsseilläkään pysy enää työkalut kädessä tai eivät peräti tiedä, mikä on työkalu?

Remontointi ei nyt ole mitään rakettitiedettä ja kokemukseni mukaan DI:t osaavat rempata. Mutta minulle on DI:nä taloudellisesti kannattavampaa palkata joku tekemään kuin tehdä itse ja ottaa vapaata tämän takia. Lisätienestiä saa vielä tekemällä jonkun sivuprojektin, jos tarvitsee lisää rahaa.

Onhan se vaikea luokitella ihmisiä kovin tarkasti, varsinkin kun nykyään koulutus ja tulot eivät kulje enää käsikädessä.

Ehkä pitäisi miettiä niin, että millaisessa ympäristössä itse tuntee olevansa rennoimmillaan niin, että voi olla täysin oma itsensä ilman, että tarvitsee yhtään esittää tai tsempata itseään sopimaan joukkoon. Missä tuntuu, että nuo ihmiset ovat samanlaisia kuin minäkin ja minä kuulun joukkoon, myös heidän mielestään. Omaa yhteiskuntaluokkaa ei voi ihan yksin päättää, vaan on keskeistä, että muut sen luokan jäsenet hyväksyvät sinut siihen mukaan. Ei sitä voi oikein omalla päätöksellä määritellä itseään kunikaalliseksi, jos muut kruunupäät ovat sitä mieltä, että päivän vitsi, et kyllä ole.

Laura Kolbe ja Katariina Järvinen kirjoittivat aikoinaan kirjan luokista ja siinä tuli esiin se, että kun oli erityyppusessä ympäristössä, mihin oli syntynyt ja mikä se oma identiteetti oli, niin olo oli vaivautunut ja oli ulkopuolinen olo, rentoutua pystyi aidosti ja olemaan itsensä vain siinä omassa ns luokassaan.

Suomessa on kolme luokkaa. Suurin osa ihmisistä kuuluu keskiluokkaan. Pitkäaikaistyöttömät ym. tulonsiirroilla elävät ovat oma porukkansa ja sitten on ökyrikkaat. Molemmat ääripäät ovat vähän ulkona ns. normielämästä, jota suurin osa elää. Keskiluokan sisällä jotkut koittavat tehdä jakoja, että kuka nyt on ylempää ja alempaa porukkaa, mutta se on aika keinotekoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni keskiluokkaan kuuluva, varsinkin mies, osaa remontoida ihan itsekin. Aiemmin akateemisistakin moni osasi. Erityisesti, jos oli rakennus - tai tekniikan alalta. Onkohan nyt niin, ettei dippainsseilläkään pysy enää työkalut kädessä tai eivät peräti tiedä, mikä on työkalu?

Meillä on kotona tekniikan tohtori. On ajatellut, että remonttihommat hoidetaan siten, että tilataan remontti remonttifirmalta ja maksetaan se. Miksi akateemisen pitäisi itse remontoida?

 

Ei pitäisi vaan osaisi. Akateemisilla voi olla muitakin harrastuksia kuin purjehdus, golf, ooppera ja mitä niitä onkaan. Moni ajateeminen haluaa tehdä käsillään jotain näkyvää.

Onhan se remonttiriitan kannalta ihan kivaa, kun on maksavia asiakkaita. Ja se varsinkin kivaa, kun tietää ansaitsevansa enemmän kuin hänen laskunsa maksava tohtori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni keskiluokkaan kuuluva, varsinkin mies, osaa remontoida ihan itsekin. Aiemmin akateemisistakin moni osasi. Erityisesti, jos oli rakennus - tai tekniikan alalta. Onkohan nyt niin, ettei dippainsseilläkään pysy enää työkalut kädessä tai eivät peräti tiedä, mikä on työkalu?

Meillä on kotona tekniikan tohtori. On ajatellut, että remonttihommat hoidetaan siten, että tilataan remontti remonttifirmalta ja maksetaan se. Miksi akateemisen pitäisi itse remontoida?

 

Ei pitäisi vaan osaisi. Akateemisilla voi olla muitakin harrastuksia kuin purjehdus, golf, ooppera ja mitä niitä onkaan. Moni ajateeminen haluaa tehdä käsillään jotain näkyvää.

Onhan se remonttiriitan kannalta ihan kivaa, kun on maksavia asiakkaita. Ja se varsinkin kivaa, kun tietää ansaitsevansa enemmän kuin hänen

Rakennusmiehen keskipalkka taitaa jäädä alle kolmen tonnin. Tekniikan tohtorit tienaavat viidestä tonnista eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni keskiluokkaan kuuluva, varsinkin mies, osaa remontoida ihan itsekin. Aiemmin akateemisistakin moni osasi. Erityisesti, jos oli rakennus - tai tekniikan alalta. Onkohan nyt niin, ettei dippainsseilläkään pysy enää työkalut kädessä tai eivät peräti tiedä, mikä on työkalu?

Meillä on kotona tekniikan tohtori. On ajatellut, että remonttihommat hoidetaan siten, että tilataan remontti remonttifirmalta ja maksetaan se. Miksi akateemisen pitäisi itse remontoida?

 

Ei pitäisi vaan osaisi. Akateemisilla voi olla muitakin harrastuksia kuin purjehdus, golf, ooppera ja mitä niitä onkaan. Moni ajateeminen haluaa tehdä käsillään jotain näkyvää.

Onhan se remonttiriitan kannalta ihan kivaa, kun on maksavia asiakkaita. Ja se varsinkin kivaa, kun tietää ansaitsevansa enemmän kuin hänen

Buahahaa! Kaikki tuntemani purjehtijat ovat ihan muuta kuin akateemisia ja harva harrastaa mitään golfia ja oopperaa. Mistä tuo ooppera aina revitään tänne? 

Suurin osa ihmisistä harrastaa ihan tavanomaisia asioita kuten kuntosalilla käymistä, joukkuelajeja, käsitöitä ja muuta sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vaikea luokitella ihmisiä kovin tarkasti, varsinkin kun nykyään koulutus ja tulot eivät kulje enää käsikädessä.

Ehkä pitäisi miettiä niin, että millaisessa ympäristössä itse tuntee olevansa rennoimmillaan niin, että voi olla täysin oma itsensä ilman, että tarvitsee yhtään esittää tai tsempata itseään sopimaan joukkoon. Missä tuntuu, että nuo ihmiset ovat samanlaisia kuin minäkin ja minä kuulun joukkoon, myös heidän mielestään. Omaa yhteiskuntaluokkaa ei voi ihan yksin päättää, vaan on keskeistä, että muut sen luokan jäsenet hyväksyvät sinut siihen mukaan. Ei sitä voi oikein omalla päätöksellä määritellä itseään kunikaalliseksi, jos muut kruunupäät ovat sitä mieltä, että päivän vitsi, et kyllä ole.

Laura Kolbe ja Katariina Järvinen kirjoittivat aikoinaan kirjan luokista ja siinä tuli esiin se, että kun oli erityyppusessä ympäristössä, mihin oli syntynyt ja mikä se oma identiteetti oli, n

Se Järvinen oli jostain himouskovaisesta perheestä, jossa hän ei oppinut tuntemaan nuorisokulttuuria ja häpesi sitä. Ei tiennyt nuorisomusiikkia eikä tuntenut muotia. Ei kuulosta lainkaan tyypilliseltä työväestön edustajalta.

Ei meillä synnytä mihinkään yhteiskuntaluokkaan, on sitten oma valinta, miten sen ainutkertaisen elämänsä  valitsee käyttää. Kaikilla on mahdollisuus lukea vaika professooriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulotaso kertoo enemmän kuin tutkinto. Moni kassa on vaikka mitä akateemista tutkintoa plakkarissa mutta taidot ei riitä niin ei riitä.

Moni duunari eli amis tienaa nykyään paljon enemmän kuin akateeminen, johtuu siitä että kun osaava työväki loppuu, ei maailma selviä millään merkonomin tutkinnolla.

Tulotaso ja yhteiskuntaluokka ovat kaksi eri asiaa. Yhteiskuntaluokassa painavat paljon myös arvot, kulttuuriset tavat ja kiinnostuksen kohteet.

Se duunari ei useimmiten istu oopperassa vaikka tienaisi miten paljon vain. Se pienipalkkainen mutta akateemisesti koulutettu kirjastonhoitaja taas voi hyvinkin istua.

Ehkä joskus istui muttei enää. Oopperan lippujen hinnat ovat ylittäneet pienipalkkaisten kipurajan vuosia sitten. Samoin museoiden liput ovat jo 20€ mikä on jo liikaa pienituloisille lapsiperheille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vaikea luokitella ihmisiä kovin tarkasti, varsinkin kun nykyään koulutus ja tulot eivät kulje enää käsikädessä.

Ehkä pitäisi miettiä niin, että millaisessa ympäristössä itse tuntee olevansa rennoimmillaan niin, että voi olla täysin oma itsensä ilman, että tarvitsee yhtään esittää tai tsempata itseään sopimaan joukkoon. Missä tuntuu, että nuo ihmiset ovat samanlaisia kuin minäkin ja minä kuulun joukkoon, myös heidän mielestään. Omaa yhteiskuntaluokkaa ei voi ihan yksin päättää, vaan on keskeistä, että muut sen luokan jäsenet hyväksyvät sinut siihen mukaan. Ei sitä voi oikein omalla päätöksellä määritellä itseään kunikaalliseksi, jos muut kruunupäät ovat sitä mieltä, että päivän vitsi, et kyllä ole.

Laura Kolbe ja Katariina Järvinen kirjoittivat aikoinaan kirjan luokista ja siinä tuli esiin se, että kun oli erityyppusessä ympäristössä, mi

Ei sillä ole merkitystä, oloko hän tyypillisestä työväenluokasta vai ei. Vaan sillä, että kun on muun kuin oman viiteryhmän parissa, niin ei tunne olevansa 100% kotonaan.

Eli millaisessa porukasa voi olla ihan oma itsensä ja esimerkiksi kertoa tulonsa ja omistuksensa ja koulutuksensa ja työnsä, vanhempien koulutukset ja tulot ja omaisuuden ja perheen arvomaailman jne ilman, että toisaalta

a) tuntee olevansa nolo, koska ne muut voivat pitää sinua huonompana tai toisaalta

b) tuntee olevansa nolo, koska ne muut voivat ajatella sinun kehuskelevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulotaso kertoo enemmän kuin tutkinto. Moni kassa on vaikka mitä akateemista tutkintoa plakkarissa mutta taidot ei riitä niin ei riitä.

Moni duunari eli amis tienaa nykyään paljon enemmän kuin akateeminen, johtuu siitä että kun osaava työväki loppuu, ei maailma selviä millään merkonomin tutkinnolla.

Tulotaso ja yhteiskuntaluokka ovat kaksi eri asiaa. Yhteiskuntaluokassa painavat paljon myös arvot, kulttuuriset tavat ja kiinnostuksen kohteet.

Se duunari ei useimmiten istu oopperassa vaikka tienaisi miten paljon vain. Se pienipalkkainen mutta akateemisesti koulutettu kirjastonhoitaja taas voi hyvinkin istua.

Ehkä joskus istui muttei enää. Oopperan lippujen hinnat ovat ylittäneet pienipalkkaisten kipurajan vuosia sitten. Samoin museoiden liput ovat jo 20€ mikä on jo liikaa pienituloisille laps

Kysehän ei ole siitä onko varaa, vaan siitä näkeekö sen kivana tekemisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikolliset, ganstat, peruskouluun jääneet = alin luokka

Amisduunarit = työväenluokka, jne

Alempi keskiluokka = sairaanhoitajat, opettajat, peruskoodarit, jotkut yrittäjät, jne

Ylempi keskiluokka = johtaja-asemassa olevat, erityisasiantuntijat, jotkut yrittäjät, jne

Omistava luokka = no, he jotka omistavat

Eliitti... No se onkin sitten aika sekalainen sakki.

Älyköt = aika yksiselitteinen 

Toki tuossa on variaatiota, esim kirjallisuuden kuluttaminen keskimäärin nostaa viiteryhmää. 

Opettajat ovat erityisasiantuntijoita. Jos rassaa autoja Maken firmassa, niin silloin on työväenluokkaa, mutta jos rassaa autoja omassa firmassa, niin on keskiluokkainen?

Suurin osa opettajista ei kuitenkaan mitään aivan erityisosaajia ole. Sry. Joku lukion op

Akeksei Solzhenitsyn joka oli kiistatta älymystöä kirjoitti Vankileiriensaaristo trigologiassaan " nykyään jokainen kansakoulunopettaja ja ylipäätään jokainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään inteligentsijaa.

Nro 178: "Kysehän ei ole siitä onko varaa, vaan siitä näkeekö sen kivana tekemisenä."



Entä, jos näkee sen kivana tekemisenä, mutta ei ole varaa? Mihin yhteiskuntaluokkaan silloin kuuluu?